Mahatauti on voitettu! En ole edes varma, oliko se jotain kulkutautia vai sisäsyntyistä. Minulla on niin herkkä vatsa, että voi olla kyse yksinkertaisesti siitä, etten kestä lipeäkalaa. Taisi olla viimeinen joulunalus, kun sitä syön. Kerran aiemminkin olen saanut vatsani siitä kipeäksi. Voi, voi: Ensin piti jättää sienet, nyt joulukala!
Ilma pakastuu. Lumisateita onkin tullut riittämiin, joten ihan mukavaa vaihteeksi. Ei ole pelkoa, että tästä joulusta lumet katoaisivat.
Tänään kävin hankkimassa viimeiset joululahjat. Yhden kanssa juoksutettiinkin ympäri kaupunkia, kunnes onnistui. Nyt pitääkin sitten ryhtyä väsäämään runoja paketteihin. Meillä kun on sellainen tapa, että läheisten lahjoissa pitää olla itsetehty runo saatteena. Sitten niitä aattona ääneen luetaan. Saa nähdä, miten runosuoni tällä kertaan kukkii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti