Musiikkijuhlia

Yksi parhaista kesän ja loman asioista on musiikki. Suomen kesä pullistelee erilaisia tapahtumia, joissa saa kuunnella nautiskellen maailman suuria säveltäjiä ja eturivin muusikoita. Minä olen läpeensä klassisen harrastaja enkä juuri jaksa kuunnella vapaaehtoisesti mitään muuta musiikin lajia. Työhön liityy tietekin monenlaiset musiikit, minkä vuoksi kesä on pyhitetty vain omille mieltymyksille.

Tänä kesänä on jo saatu ripaus maistiaisia KuruFestista sekä Soiton paikasta. Edessä on vielä ainakin Heinäveden musiikkipäivät ja Valamon konsertit, Kuhmon Kamarimusiikki ja Mäntän musiikkijuhlat sekä urkuviikko. Ah, tätä musiikin ihanaa tulvaa, jossa saa kokonaisvaltaisesti elää sävelten keskellä ja unohtaa kaiken muun!

Tutut lapsikuorot

Vuonna 2014 olin kuuntelemassa Vox Aureaa Jyväskylästä ja San Franciscon Piedmont East Bay Children´s Choir -kuoroa Keuruun kirkossa juuri tänä samana päivänä. Myöhemmin olen ollut Taulumäen kirkossa lähtökonsertissa ja seurannut Vox Aurean Usan konserttimatkan blogia. 

Nyt ystävyyskuorot ovat taas tavanneet, tällä kertaa Suomessa. Molemmat kuorot tulivat Gösta-museoon retkelle ja samalla pitivät lounaskonsertin Göstan Kivijärvi-salissa. Keuruulla on menossa 50-vuotias Soiton paikka -musiikkileiri, johon molemmat kuorot osallistuvat. Illalla on vielä klo 19 Keuruun kirkossa yhteiskonsertti.

Sain tiedon, että konsertti alkaa klo 12. Laitoin lakanapyykin taloyhtiön pesutuvan koneeseen ja ajattelin sen valmistuvan juuri sopivasti, kun konsertti loppuu. Museolla sanottiinkin, että konsertti alkaa puoli tuntia myöhässä. Ei muuta kuin takaisin autoon ja kotiin ottamaan pyykit pois koneesta. Sitten pyyhälsin pyykkipussi takapenkillä konserttiin, kun ei ollut yhtään ylimääräistä aikaa levittää pyykkejä kuivumaan. Kummallista, miten kiire - lomalla!

Ehdin konserttiin juuri sillä sekunnilla, kun Vox Aurea asteli lavalle. Sanna Salmisen johtama kuoro oli tällä kertaa Itä-Karjalan häätunnelmissa. Sanat ja sävelet olivat ehkä vähän melankolisia. Liekö nuorten yleisesti tuntema ilmastoahdistus näkynyt, vai onko entinen hääperinne ollut surua täynnä, kun tytär luovutetaan miehelään. Taitava laulaminen, rytmiikka ja koreografia pulppusivat hallitusti ilmoille, kuten aina heidän sävelissään.

Rauha ja ystävyys -teema kuului kalifornialaisnuorten laulamassa Eric Tuanin säveltämässä Crossing Borders -teoksessa ja iloisen energisesti kaikui eri puolilta salia Kostiaisen Jaakobin pojat. Soolon laulanut tyttö ansaitsee erityismaininnan todella upeasta äänestään. 

Raikkaita, hyvinsoivia lapsikuoroja oli ilo kuunnella - taas kerran!

Muistoja juhannuksesta

Juhannus - vanhaa ja uutta

Äidin istuttama juhannusruusu,

muistot lapsuuden kesistä:

aina paistoi aurinko ja oli lämmintä.

Järven laineiden liplatus,

äidin ompelemat juhannusmekot päällä

nostimme lipun salkoon,
isä lämmitti saunaa

ja vesi kielellä odotin lettuja - niitä maailman parhaita!

Äiti ja isä eivät enää ole kanssamme,

mutta juhannusruusu kukkii isän rakentaman mökin pihapiirissä.

Muistot monista ihanista juhannuksista

kulkevat mukana.

Pentin serenadi ja muut kauniit sävelmät kuunnellaan edelleen,

lippu liehuu - nyt uudessa tangossa,

lettujen tuoksu täyttää mökin,

saunan lempeät löylyt hellivät.
Uusimman sukupolven pienet ja isommat jalat kulkevat poluilla.

Laine liplattaa ja valoisa kesäyö ihastuttaa.

Saadaan lisää muistoja...

Potturi

Juhannukseen valmistautumisen tiimellyksessä (luetaan: rauhassa) testasin keväällä tilaamaani Potturia eli uusien perunoiden pesulaitetta. Pari Vesaa ja Masa -firma sai Marttaliitolta kiitosta uuden venpeleen kehittämisestä. Luin jutun ja tilasin siltä istumalta laitteen. Tänään sitä kokeiltiin.

Ostin torilta tänä kesänä ensi kertaa siikliä juhannuksen herkuksi. Etsin pienimmät ja otimme varaslähdön jo tänään: Perunat muoviseen kehikkoon, kehikko kiinni ja sitten vedessssä ravistelin minuutin ajan. Koska perunamäärä oli pieni, nostin kehikon välillä vedestä ja ravistelin sitä myös ilman vettä. Tämä paransi puhdistustulosta. Loppu huljautus vedessä ja tsa-daa: Toimi! Perunat olivat valmiita kattilaan. Riippuu varmaan ravisteluajasta, kuinka puhtaaksi perunat haluaa, mutta meille riitti tämä tulos, joka näkyy kuvassa.

Olin hiukkasen skeptinen laitteen suhteen. Monenlaistahan keksitään... Potturia voin kyllä lämpimästi suositella, sillä ainakin tämän kerran perusteella se toimi hyvin ja teki perunanpesusta hauskaa ja vaivatonta. Kiitos Vesat ja Masa! 

Uutta kaupunkikuvassa

Viime perjantaina kävin kotona pesemässä pyykkiä ja sillä aikaa, kun pyykit pyörivät koneessa, kipaisin torille. Viereisen kaupungintalon eteen oli sitten viime käynnin noussut taideteos, jonka julkistamistapahtuma oli illalla.

Nelimetrinen kanankoipi, pronssiveistos T-Rex oli vallannut kaupungintalon edessä olevan aukion. Teos oli esillä Gösta-museossa viime kesänä, ja nyt sen lopullinen sijoituspaikka on pikkukaupungissamme pysyvästi. Samalla tämä oli avaus keskustan taidereitin kehittämiselle.

Belgialainen käsitetaiteilija Koen Vanmechelen kertoi olevansa tyytyväinen, että hänen teoksensa on keskellä kaupunkia kaikkien yhteisenä ja nautittavana. Hänen mielestään suurin juttu taiteessa on, että se on kaikkien saavutettavissa.

Viime kesänä kävin parikin kertaa katsomassa Vanmechelenin taidenäyttelyn. Se oli eläinaiheisena hyvin mielenkiintoinen ja laittoi ajattelemaan. Taiteilija on syvästi eettinen ja huolissaan maapallon tilasta sekä ihmislajin tulevaisuudesta. Taiteensa keskiössä hänellä on kanat. Meidänkin museomme puutarhassa ne kuopivat maata ja kotkottivat viime kesänä. Sisällä taidenäyttelyssä minuun kuitenkin suurimman vaikutuksen tekivät hänen  veistoksensa.

T-Rex jakaa taatusti mielipiteitä. Toisaalta se on taiteen yksi tehtäväkin: saada keskustelua aikaiseksi. Taidekaupungissamme on paljon taidetta ulkosalla kaikkien ihailtavana. Nyt saimme yhden lisää ja vielä kansainvälisesti tunnetulta taiteilijalta. Minusta se on hienoa.

Kesäherkkuja, osa 2

Kokeilimme tehdä naan-leipää sri-lankalaisen ystäväperheen ohjeella. Muuntelimme perusohjetta ja lisäsimme vehnän joukkoon ohrajauhoja sekä maustoimme valkosipulilla, lipstikalla, viininlehdellä, ja persiljalla.  Löysä taikina laitettiin kuumalle pannulle ilman rasvaa ja taputeltiin siinä lätyksi. Vasta lautasella laitettiin voisulaa. Versio oli kuulemma "äijämäinen kasvisruoka"!

Minun tehtäväni oli oikeastaan vain seurata vierestä ja toimia koemaistajana. Oli tosi hyvää, vaikka leipä jäi paksummaksi kuin oikea naan-leipä. Päätimme heti, että tätä tehdään jatkossakin, sillä niin suussa sulava makuelämys oli.

Kesäherkkuja, osa 1

Eilen oli ihanaa ruokaa! Tein salaatin siitä, mitä jääkaapista ja pihamaalta löytyi: salaattia, viininlehteä, persiljaa, sitruunamelissaa, tomaattia, kurkkua ja paprikaa. Kastikkeena oli tumma balsamico.

Pääruokana oli "pääkokin" improvisoimaa hirvenfilettä ja valkosipuliperunoita, jotka oli tehty oikeasta perunasta kuorineen ja mukana oli oikein kunnolla sipulia. Ah, miten hyvältä maistuikaan. Itsetehdyt valkosipuliperunat ovat niin maukkaita pakastealtaan vaihtoehtoon verrattuna.

Jälkiruokana oli uunissa lämmitetty leipäjuusto kermalla ja fariinisokerilla maustettuna. Lisäsin viikunahilloa muutamaan palaseen, mutta ilman hilloakin maistui taivaallisen hyvältä.

Alkavalla viikolla sitten syödään kevyesti juhannusta odotellessa.

Puupinon taidetta

Eilen harrastimme puutöitä eli siirsimme pressun alla olevan puupinon oikeaan paikkaan.

Sieltä löytyi myös muutama lahonnut puupölli, joissa oli muurahaisten pesärakennelma.

Puun kuoren alta löytyi myös kaunis valkoinen kuvio. Liekö sienen tekoa?

Kissankäpäliä

Mökin pihamaalla kukkii kissankäpälä vaaleanpunaisena. Valkoista oli ennen, mutta viime kesinä en ole sitä löytänyt. Vaaleanpunaiset ovat emikukintoja, valkoiset hedekukintoja.

Luin kasvikirjasta, että kissankäpälää ei ole enää yhtä helppo löytää kuin joitain vuosikymmeniä sitten. Yritänkin varoa ajamasta sitä matalaksi, kun pientä nurmikkoplänttiä leikkaan.

Kissankäpälä on viehättävä kasvi. Ennen sillä hoidettiin  maksavaivoja ja ruuansulatuskanavan verenvuotoja, nyt ehkä vain ihaillaan kaunista ulkomuotoa.

Metsätiellä

Metsässä kävely alkukesästä on huumaavan ihanaa. Eilen kuuntelin tiltalttia, punatulkkua, laulurastasta, käkeä ja monia muita tuttuja lintuja. Osan näinkin. Mökille tultuani piti vielä kuunnella netistä muutamaa lintua ja varmistaa lajinmääritys, sillä kerttuja en erota yhtään ilman apua. Nyt pitää nauttia lintujen äänistä, sillä nopeasti ne hiljenevät kesän edetessä.

Kesken kaiken kuului ojan toiselta puolelta räpiköintiä ja pyyemo hyppäsi tielle. Koska sillä oli ilmeisesti poikaset lähellä, se näytteli kolmen metrin päässä minusta vaivaista ja yritti houkutella mukaansa. No, en ollut uhka sen jälkeläisille, joten erosimme ystävinä. Jatkoin matkaani ja se lensi tien toiselle puolelle.

Peltojen keskellä, tien reunassa kukki jo monenlaiset kesäkukat: Metsäkurjenpolvi, niittynätkelmä, hiirenvirna, ojakellukka, nurmitädyke ja koiranputki ihastuttivat kauneudellaan. Onneksi tänne ei vielä ole levinnyt kaiken alleen nielevä lupiini. Tosin puolen kilometrin päässä taitaa olla lähin lupiiniesiintymä.

Keräsin ojanpenkereeltä kimpun aho-orvokkeja ja poimulehden kukkia. Päivänkakkaratkin ovat jo nupuillaan, joten juhannuskimppuun niitä varmasti ensi viikolla löytyy. Kesä ja luonto ovat kohta kauneimmillaan!

Järvellä ennen ja jälkeen ukkosen

Musiikkia ja luontokuvia

Eilen osallistuimme Kurufest-kamarimusiikkifestivaalilla iltamakonserttiin yhdessä ystäväpariskunnan kanssa. Konserttipaikkana oli Parkkuun seuratalo, jonne ajellessa jo ukkonen jyrähteli ja vettäkin satoi välillä oikein kunnolla.

Kolmipäiväinen Kurufest-kamarimusiikkitapahtuma järjestettiin Ylöjärvellä 13.kertaa. Sen taiteellisina johtajina toimivat Heini ja Tuomas Lehto.

Kurufestin taitelijoista osa (esim. sellisti Tuomas Lehto, klarinetisti Reijo Koskinen, viulistit Petri Aarnio ja Ville Koponen,) ovat tuttuja RSO:n riveistä. Nyt he ystävineen soittivat Vivaldin Vuodenajat sekä muutamia muita klassisia kappaleita. Mielenkiintoiseksi konsertin tekivät luontokuvaaja Kimmo Mäkirannan valokuvat, jotka kulkivat rinnakkkain musiikin kanssa. Todella taidokkaita otoksia!

Välillä ulkona jyristelevä ukkonen antoi mausteita konsertille. Erityisen hyvin jyrinä sopi Lapista otettujen revontulikuvien taustaksi. Ihan kuin jyrinät olisi tilattu konserttia varten!

Seuratalon seinillä oli näyttely Mäkirannan valokuvista

Eteisen seiniä koristivat kymmenet täytetyt linnut. Väliajalla tarjoiltiin marttojen kahvit suolaisen piirakan ja nisun kera.

En ole aiemmin Kurufestiin osallistunut. Konsertti oli oikein mukava, joten varmasti jatkossakin alkukesän retki suuntautuu Kuruun kamarimusiikista nauttimaan.

Lahjasukat

Maalla posti pitää hakea puolentoista kilometrin päästä, ison tien varresta. On niin kivaa kävellä postimatkalla metsätietä pelloille ja sitten tienvarteen. Matka, reilu 3 km, on juuri sopiva päivän kävelylenkki.

Tänään minua odotti postilaatikossa yllätyspaketti. Sieltä ilmestyi "musikaaliset" villasukat. Aivan ihanat! Kiitos, Anna-Leena!

Mukana oli kiinalainen, nukkuva kissa kortin muodossa. Mau!

Villasukkia tarvitaan ajoittain myös Suomen kesässä. Ainakin minä tarvitsen!

Kesämietteitä

Olen kiitollinen lomasta ja kesästä. Työvuosi oli raskas ja kiireinen, joten oikein ihmettelen, miten hyvin olen jo parissa päivässä päässyt irti työstä ja asettunut lomalaiseksi. Parina viime keväänä olemme kesäkuun alussa heti kevätjuhlan jälkeen lähteneet johonkin, mutta nyt en jaksanut ajatellakaan laukkujen pakkaamista. Tuntuu hyvältä vain olla tutussa ympäristössä.

Parasta on elää oman aikataulun mukaan ja tehdä sitä, mitä huvittaa. Tänään ihmettelin, miten pihlajat jo avaavat kukkiaan ja pari päivää sitten ihastelimme joutsenperhettä, jolla oli 5 pientä poikasta.

Sunnuntaina ajelimme maalaismaisemissa. Rypsipelto kauniisti kellersi ja koiranputkien viehättävä valkoinen harso reunusti ojanpenkereitä. Syksyllä kylvetty ruis oli jo tehnyt laihan tähkän. Siitä se vähitellen pullistuu kesän edetessä.

Mökkipihalla puna-ailakki kukkii, samoin nurmitädyke. Eilen istuttelin myös kesäkukkia orvokkien lisäksi. Tänään aamupäivällä laitoimme vesipumpun letkuineen paikoilleen ja nyt voi iloita sisällä hanoista virtaavasta järvivedestä. Jo sitä kannettiinkin kuukausi ämpärillä rannasta tänne ylös! Kesän pienet ilot täyttävät riemullisen mielen.

Toukokuussa yritin joka päivä tarkkailla luontoa, mutta silti tuntui monet asiat liian nopeasti lipuvan ohitse - leskenlehdet, hiirenkorvat, kurkiaurat... Nyt, kun työ ei häiritse, on voimaannuttavaa vain kuljeskella ulkona ja katsella, kuunnella ja nuuhkia alkukesän monia luonnonihmeitä. Äsken mustarastaan huilu kuului mökin takaa ja kuikka huuteli järvellä. Päivällä 15 joutsenta lipui majesteetillisesti keskellä järveä välillä töräytellen torveaan toisilleen. Kielojen huumaava tuoksu ja kauneus hellii aisteja eikä edes hyttysten verenhimoinen parvi haittaa. Nekin kuuluvat tähän ajanjaksoon.

Kyllä Suomen kesä on kaunis, kun sitä pitkän, pimeän talven jälkeen vihdoin todeksi eletään!

Kukkien keskellä

Luonto kasvattaa aivan ihanaa kukkaloistoa juuri tällä hetkellä.

Eilen keräsin maljakkoon sireenejä, tänään kieloja ja aho-orvokkeja. (Vai lienevätkö metsäsellaisia...)

Olen myös ihaillut oppilaiden kiitoskukkia - kiitollisuudella.

Eloamme on ihastuttanut melkein kakkosluokkalainen Samppa, joka on pari päivää hoidossa täällä. Tänään suurta huvitusta oli jauhaa papuja vanhalla isoisoäidin kahvimyllyllä. Sitten keitettiin tietenkin hyvät kahvit lettujen kera!

Loma!!!

Kesäloma on alkanut ja olen tapani mukaan onnellinen ja pökertynyt: Hektinen toukokuu kymmenen tunnin työpäivineen on ohi. (Välillä taisi mennä kellotaulukin ympäri!) Kun kaikki tehdään täysillä viimeiseen minuuttiin saakka ja sitten elämä hiljenee täysin, menee monta päivää tajutessa, että loma on todella nyt.

Niin ihanaa!!! Kesä on todella alkanut.

Kuoron kanssa retkellä

Helatorstaina olimme kuoron kevätretkellä Serlachius-museo Göstassa. Eniten minua kiinnosti uusi ripustus Kartanon klassikot, jota en ollut vielä ehtinyt nähdä. 

Kuraattori Veikko Halmetoja oli tehnyt runsaan ripustuksen, jossa esiteltiin niin taidesäätiön omistamia Suomen kultakauden teoksia kuin myös vanhoja eurooppalaisia klassikoita

Mukaan oli otettu myös uudenpia töitä.

Sasha Huber: SEA OF THE LOST

Emil Wikströmin Kalapoika oli päässyt puistosta sisätiloihin.

Anu Tuominen: Luonnos

Erityisesti minua kiinnosti näyttely Kaukana viileä varjo - pieni näyttely väreistä, jonka ovat suunnitelleet pääkuraattori Laura Kuurne sekä työtoverini, luokanopettaja ja väriasiantuntija Hannele Karppinen.

Päivi Hintsanen: Vaskenruosteyrttitarha

Kiitos, Hannele, hienosta näyttelystä! Erityisesti pidin näistä kahdesta edellisestä työstä: Miten arkinen värilaatikko voi muuttua taideteokseksi tai lasivitriini maagisen rauhoittavaksi värikokemukseksi.

Olli ja Bucklan - Ehrströmien elämä ja taide on esillä sekä Göstassa että Gustaf-museossa. Taiteilijapariskunnan töistä  suurin osa on ensimmäistä kertaa julkisesti näytteillä.

Näyttely oli mielenkiintoinen ja opas kertoi hauskoja, mutta myös traagisia yksityiskohtia. Yllä olevat teokset on maalannut Eric vasemmalla kädellään, kun hän vuonna 1927 menetti onnettomuuden jälkeen oikean kätensä. Jäin pitkäksi aikaa miettimään, mikä valtava suru, raivo, pettymys ja masennus taiteilijalle voi olla tällainen hirvittävä kohtalo. Eric ei kuitenkaan lamaantunut, vaan jatkoi taiteen tekemistä toisella kädellään - taitavasti.

Matthew Day Jacksonin näyttely Maa kertoo ajasta tuhat vuotta eteenpäin, jolloin tuhoutunut maailma on toipumassa uudenlaiseen elämään. Näyttelyyn liittyy myös roolipeli. Monenlaiset tunteet myllersivät mielessä sitä katsoessa. Erikoinen näyttely, joka pitää nähdä!

Taidekierroksen jälkeen joimme kahvit museon ravintolassa kera ihanan suklaaleivoksen. Kylläpä maistuikin hyvältä!

Retkeen oli mukava päättää laulukausi. Elokuussa jatketaan...