Keskikesän juhla

 

Aurinkoista juhannuksen aikaa!

Muistelemme...

Missä on surua, 

siinä on pyhä paikka.

(Oscar Wilde)

Aleksis Kivi aamuhämärissä

 

Eilen herätessäni liput liehuivat valkenevan uuden päivän kajossa. Nukuin ihanan pitkään, lähes puoli kahdeksaan. Aleksis Kiven päivän salot jo hulmusivat joissain kiinteistöissä.

Toinen vuosi, kun ei tarvitse työkseen lukea pienille Kunnaksen Seitsemää koiraveljestä tai käsitellä muuten Kiven tuotantoa. Viimeisen vuosikymmenen opetin alkuopetusta ja välillä tuli mieleen, että uskookohan joku oppilaista oikeasti Juhanin tai Eeron olevan koiria. Hih! Asian todellinen laita jokaisella kerralla tuotiin esille, mutta ihan kaikki ei aina pienillä mennyt jakeluun. 

En aio lukea Koiramäkiä enää ikinä, jos se minusta riippuu! Niin paljon niitä veivattiin vuosien aikana oppilaiden kanssa.😁Silti kaikki kunnioitus Mauri Kunnakselle ja hänen tuotannolleen.

Juhlahumua

 

Viikonloppuna olimme juhlimassa syntymäpäiviä Tampereella. Ravintola Tampella avasi meille ovensa, kunhan ensin pääsi paikalle tietöistä ja muista remonteista johtuvien barrikadien sekä ajokieltomerkkien seasta. 

Juhlistimme sankaria, ruokailimme pitkän kaavan mukaan herkullisia keittiön antimia ja vaihdoimme kuulumisia. Suvun pienimmätkin jaksoivat olla hienosti mukana. Erityiskiitos tarjoilijalle, joka hoiti seurueemme ruokailun todella ammattitaitoisesti ja ystävällisesti.

Ilta kului kuin siivillä ja jäimme vielä yöksi Pyynikin kauniisiin maisemiin. Vaikka eläkeläisen arki on kuin yhtä juhlaa, oikeat kekkerit tekevät elämästä timanttista. Kiitos syntymäpäiväsankarin tyttärille järjestelyistä! Oli niin kivaa...😍

Kruunajaisissa

 

Britannian suuri päivä Suomessa valkeni ihanan aurinkoisena. Lähdin aamulla vauhdilla ostamaan orvokkeja ja kävin laittamassa haudat kevätkuntoon. Varsinkin isovanhempieni haudalla kauniissa kirkkoniemessä ihastelin Suomen suloista kevättä kylmän sääjakson jälkeen. Kotiin oli kuitenkin kiire juhlistamaan Charles III kruunajaisia.

(kuva Yle TV 1)

Olihan kruunajaistilaisuus hienoa seurattavaa. Päätin katsoa sen televisiosta ihan yleissivistyksenkin vuoksi. Eipä sitä usein tällaisesta spektaakkelista pääse nauttimaan.

Oli hienoa nähdä, miten kovaa vauhtia muuttuvassa maailmassa vielä pidetään kiinni perinteistä. Puitteet olivat historiallisen upeat, samoin seremonia. Musiikki - sekä vanha että uusi - oli juhlallisen kaunista, jota välillä kuuntelin ihan liikuttuneena. Britannia pisti parastaan kehiin.

Charles oli rauhallisen oloinen, mutta Camillaa selvästi jännitti. No, ei ihme: Kerrankos sitä kuningattareksi kruunataan!  Vähän huvitti, kun selostaja kertoi Charlesin matkalla tottuneesti vilkuttavan reitin varrella hurraavalle kansalle. Mikäs on vilkuttaessa, kun on sitä taitoa jo 70 vuotta harjoitellut.

Kruunajaislounaalla nautin nuudelia ja kanaa sekä jälkiruokana jäätelöä, sillä jääkaapin tarjonta alkaa olla varsin niukka mökille siirtymisen lähestyessä. Väritön, keittiön hanasta laskettu juhlajuoma nautittiin kuitenkin jalallisesta lasista suuren päivän kunniaksi.

Kun kuningas ja kuningatarpuoliso astuivat kullattuihin vaunuihinsa kotimatkaa varten, minä istahdin omaan pirssiini ja käänsi auton nokan mökkiä kohti. Siellä tyyni järvenpinta odotti mökkisiivouksen jatkajaa. 

Niin muuttui juhla karuksi arjeksi, tosin ihanassa säässä. Pääasia tässä päivässä oli kuitenkin, että Charlesilla on vihdoin kruunu päässään pitkän odotuksen jälkeen. God Save the King! 

Yliopistoni juhlii

 

Jyväskylän yliopisto viettää 160-vuotisjuhliaan. Minunkin opintoni veivät sinne vuonna 1980, ja pois astelin ylpeänä maisterin paperit kädessäni kasvatustieteiden tiedekunnasta vuonna 1984. Myöhemmin on ollut mukavaa kuulua yliopiston alumneihin ja seurata opinahjon vaiheita sekä tutkimuksia, lukea mielenkiintoisten ihmisten elämästä ja osallistua monenlaisiin tilaisuuksiin, välillä paikan päällä, välillä etäyhteyksin. 

Keskiviikkoiltana skippasin kuoron harjoitukset ja osallistuin yliopiston vuosijuhlaan. Siellä jatettiin huomionosoituksia, kuunneltiin juhlapuhe ja sitten oli oman Seminaarinmäellä syntyneen mieskuoron vuoro. Semmarit vetivät viihdyttävän tunnin setin.

Olin Tampere-talossa joulukuussa Semmareiden konsertissa, joten lähes kaikki laulut olin kuullut jo aiemmin. Oli vanhaa tuttua ja uutta. Show tietenkin kuorolle ominainen. Kiva juhla kaiken kaikkiaan!

Jyväskylän yliopistosta on monenlaisia muistoja: Milloin juostiin nälkäisenä luennolta toiselle iltamyöhään kassista pilkistäen luistimet, nokkahuilu ja keskeneräinen virkkaustyö. Pois lähtiessä piti vielä kiirehtiä ilmoitustaulun kautta, jos vaikka tenttitulokseni olisi siellä kaikkien ihailtavana. Ei ollut minkäänlaista tietosuojaa siihen aikaan. Kiire leimasi opintoja, teimmehän kaiken neljässä vuodessa valmiiksi. Tai eivät kaikki, mutta minä sain kuin sainkin suositusajassa opinnot loppuun, vaikka hieman kesäkuun puolelle venyikin. En ihmettele yhtään, että jo seuraavana vuonna opinnot oli jaettu viidelle vuodelle. Aivan liian pitkiä päiviä oli minun aikanani, kun aloitettiin päivä vartin yli 8 ja viimeinen luento oli illalla klo 18-20.

On myös mukavia muistoja: Pitkät keskustelut kahvilassa opiskelijakavereiden kanssa, ensimmäinen pizza oikeassa pizzaravintolassa, soluasunnon tuntematon kämppis, josta tuli ystävä, jonka kanssa vieläkin vaihdetaan joulutervehdyksiä, hyvä kirjatenttitulos ilman, että olisin edes kantta kirjasta nähnyt, innokas osallistuminen kuorotoimintaan... Ehkä parhaimpana opiskelun lomassa syntyneet ystävyydet.

Voi niitä aikoja! Nyt eläkkeen ensimmäistä vuotta viettäessä on käteeni osunut vielä opiskeluaikaisia luentoja. Ehkä nyt on aika niistä jo luopua. 

Onnittelut, Jyväskylän hieno yliopisto!

Viikonloppu Helsingissä

 

Viikonloppuna pyrähdettiin Helsingissä. 

Ajellessa etelää kohti aurinko paistoi ja notkoissa sekä pelloilla oli sumuvanoja, jotka tekivät kuuran kanssa maisemasta todella kauniin. Myöhemmin sää pilvistyi eikä aurinkoa sen koommin näkynyt. Etelä-Suomessa oli lunta enemmän kuin meillä.

Jakaannuimme kahteen kohteeseen lauantaina. Sukulaisvauva Ilse kastettiin, ja iäkkään kummitädin luona vietettiin rauhassa aikaa sekä juhlittiin samalla kiinalaista uutta vuotta. Nuoriso oli pukeutunut kauniisiin, New Yorkin Chinatownista syyslomalla ostettuihin kiinalaismekkoihin. 

Helsingissä käydessä yleensä yövymme Hotelli Rantapuistossa meren äärellä. Nyt ei merimaisemista kyllä näkynyt mitään, kun harmaa sumuseinä oli heti rannassa vastassa. Aamupalalla onneksi paloi takassa tuli vanhaan tapaan, kun runsaasta herkkupöydästä nautimme. Huomasin yhden kokoushuoneen ovessa lapun "Opetushallitus" ja tunsin suurta mielihyvää, kun ei koskaan enää, ikinä, tarvitse niille kursseille osallistua!

Aika juuri ja juuri riitti asioihin, joiden vuoksi pääkaupunkiin ajeltiin. Sunnuntaina palasimme Kouvolan kautta ja haimme kaksi laatikollista hunajaa sukulaisista. Samalla saimme ihanat kahvit lammasleivillä höystettyinä.

Kiva viikonloppumatka, vaikka aikaa ei yhtään ollut ylimääräisille retkille. Ateneumiin olisi hieman mieli tehnyt.

Juhlitaan suomalaista musiikkia

 

Säveltäjämestarimme Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää juhlitaan tänään. Liput liehuvat joissain tangoissa, mutta kaikki eivät tätä päivää vielä huomioi. Olin iloinen, että oma kaupunkimme liputtaa kouluissa ja omissa kiinteistöissään, kun ikkunasta maailmalle aamulla katselin. Sen sijaan seurakunnan ja taloyhtiöiden liput näyttävät olevan kaapeissa.

Koulussa juhlimme aina jokaista liputuspäivää oman luokkani kanssa, jos ei muuten, niin ainakin päivänavauksessa se näkyi. Usein liitin päivän ohjelmaan teemaan sopivaa musiikkia. Toivottavasti tänään suomalainen musiikki soi - ainakin Yle radio 1 sen huomioi musiikkivalinnoissaan, josta lämmin kiitos!

Pyhäinpäivän tunnelmia

 

Pyhäinpäivällä on ollut aina minulle tärkeä henkilökohtainen merkitys. Menetin molemmat isoisät jo lapsena ja isoäiditkin parikymppisenä. Isäni kuoli, kun olin 23-vuotias. Vanhemmat opettivat haudoilla käymisen kauniina tapana kunnioittaa poislähteneiden muistoa, josta olen kiitollinen.

Yleensä kuoron kanssa olemme osallistuneet tilaisuuteen, jossa jokaiselle vuoden aikana kuolleelle seurakuntalaiselle sytytetään muistokynttilä kappelissa. Tänäkin vuonna kynttilä tuotiin monelle tuttulle: työtoveri, naapureita, kuoroystäviä... 

Tilaisuuden jälkeen sytytimme kynttilöitä suvun haudoille. Jo aiemmin vierailimme muutamalla kauempana sijaitsevalla hautausmaalla. Sää oli harmaa, mutta ei onneksi tuullut. Joskus myrskytuulen sattuessa pyhäinpäiväksi on sääli, kun kynttilät sammuvat tai kaatuvat. Omaiset ovat niitä kuitenkin rakkaudella sytyttäneet.

Onneksi halloweenit olivat jo taakse jäänyttä aikaa tältä syksyltä. Uutisissakin kerrottiin suomalaisesta pyhäinpäivästä, jonka soisi säilyvän tuleville sukupolville. Työssä ollessani en oppilaiden kanssa halloweenia juhlinut, mutta aiemmin syksyllä pidettiin kyllä kummituspäivä iltojen pimentyessä, jolloin luettiin jännittäviä tarinoita ja piirreltiin haamuja. Pyhäinpäivään en tätä halunnut missään nimessä sotkea. Mitä sitten kodeissa juhlivat, se oli jokaisen perheen asia. 

Sankarihautausmaalla joka haudalle oli istutettu kanerva ja viime vuonna paikallinen ammattiopetus oli tehnyt haudoille kauniit hopeanväriset lyhdyt. Partiolaiset taisivat sytyttää sinne kynttilät, jos en väärin muista.

Illalla kuuntelimme Sävel on vapaa -ohjelmaa radiosta. Tuli kaunista pyhäinpäivään sopivaa musiikkia ja kuulimmepa sieltä myös tuttavien toivomuksen. Lähetimme perään heille tekstarina kiitoksen hyvästä toiveesta.

Kynttilät paloivat olohuoneen pöydällä ja parvekkeen lyhdyissä. Tästä illat vielä pimenevät kohti joulua.

Runon ja suven päivänä

 

Iloa on

- Nostaa lippu salkoon keskikesän ja runouden kunniaksi. Ja tietenkin lueskella muutama Eino Leinon värssy juhlapäivän kunniaksi.

- Seurata pieniä, pesästä lähteneitä linnunpoikasia, jotka pontevasti kiljuvat kerjäten ahkerilta emoiltaan ruokaa. Kirjosiepot häipyivät metsän hämäryyteen, mutta rantasipin poikasia näkee pihassa nurmikolla ohuilla tikkujaloillaan kipittävinä varsinkin illan muuttuessa yöksi. Emoilla on kaksi poikasta, jotka päivä päivältä varttuvat suuremmiksi.

(kuva: WWF)

- Katsella netin kautta sääksenpoikasten varttumista Saimaan kauniissa maisemissa. Miten pienistä rääpäleistä voi niin nopeasti kesän aikana varttua uljaita, kalastelevia lintuja, jotka syksyllä taittavat muuttomatkan kaukaisille Afrikan rannoille. Koukuttavaa seurattavaa niin pesintä kuin muuttomatkatkin!

-Nauttia mökkitunnelmasta: luonnosta, vesijuoksusta lämpimässä vedessä, kukista, päiväunista pihakeinussa katoksen varjossa, kuikan huudosta järvellä ja uusista perunoista sillin kera. Ihan parasta kesää...

- Ihastella luonnonkukkia ja istutettuja, joista riittää sisälle maljakkoonkin kerättävää. Kyllä Suomen kesä on kaunis!

Keskikesän juhlaa

 

Paljon ilmaa ja valoa

on koulun katon päällä.

Siellä se pieni peipponen laulaa

ja minä laulan täällä.

Kirjavasiipi perhonen leijaa

kukkaniityn päällä.

Siellä se pieni kukkanen kasvaa 

ja minä kasvan täällä.

Kesän aurinko hymyilee

taivaan kannen päällä.

Siellä ne pienet pilvet kulkee

ja minä kuljen täällä.

                                                                             (Huovi, Wäre, Töllinen: Iloinen aapinen)

Iloista ja aurinkoista hellejuhannusta!

Hulinaa

 

Siivoamista, tavaroiden kantamista varastoon, kotiin ja roskiin, jätepaperin pussittamista... Hoh-hoijaa!  Onneksi tuli neljän päivän breikki helatorstailoman merkeissä. Vähän jo uuvutti.

Kuusi työpäivää jäljellä! Eläkkeelle lähteminen työstä 38 vuoden jälkeen vaatii uurastamista. Ei sitä lähdetäkään noin vain kahta kättä heiluttaen. Onneksi on vielä ensi viikon lyhennetyt päivät, joten saan kyllä työpäivän jälkeen kaiken tyhjäksi. Oma ongelmansa on suuret luokat, joissa on paljon kaappeja ja säilytystilaa. Jos olisin ollut aiemmin tällä järjellä varustettu, en olisi jokaista tekemääni / hankkimaani juttua säilönyt "jos sattuu joskus tarvitsemaan". Poisheittelyä olin mielestäni harrastanut jo parisen vuotta, mutta tuntuu kuin se ei näkyisi missään!

Hauskojakin hetkiä on ollut, kun papereiden välistä on löytynyt hersyviä muistoja vuosien varrelta. Toisaalta vedet silmissä olen katsellut valokuvia sekä säästämiäni kortteja ja kirjeitä edesmenneiltä oppilailta. Suru on suuri, kun alakoululainen saa iäisyyskutsun, mutta onneksi kauniit muistot säilyvät.

Eilen illalla olin ammattiyhdistyksen Karttakepin katkajaisissa. Perinnettä ei ole koronan vuoksi ollut kahteen vuoteen, mutta nyt olikin sankoin määrin opettajat lähteneet juhlistamaan kevättä. 

Virallinen osuus on, kun eläkkeelle jäävät katkaisevat karttakepin tai vaihtoehtoisesti säästävät kepin muistoksi itselleen ja katkaisevat lyijykynän. Minä olin tänä keväänä ainoa, mutta minun kanssani oli viime keväänä eläköitynyt lukion opettaja. Kerroimme muutaman mukavan muiston työvuosien varrelta ja kiitimme ammattiyhdistystä sekä aktiiveja, jotka uurastavat jatkuvasti opettajien edunvalvonnan hyväksi. Hauskoja kuvia otettiin pihamaalla, jossa kollegat ovat aitakaltereiden takana ja minä ainoana edessä karttakepin kera kirmaamassa karkuun... Lisäksi ilta piti sisällään hyvää syömistä ja juomista sekä opettajien bändin viihdyttämässä. 

Oikein kivaa oli ja jäi mukavat muistot. Ensi viikolla juhlitaan taas oman koulun henkilökunnan kesken ja sitten vielä kevätjuhla lauantaina. Juhlaa juhlan päälle!

Suomelle

🇫🇮 Hyvää itsenäisyyspäivää! 🇫🇮

Virvon, varvon

 

Maa verhoutuu kukkasiin,

puun silmut puhkeaa,

ja palmunoksaa minäkin 

saan tässä heiluttaa.

                                                                                  (Jaakko Haavio)

Koulussa lasten kanssa väkerrettiin virpomaoksia - minä myös yhden omin pikku kätösin. ;>)

Karjalan evakon tyttärenä pääsin virpomaan jo aivan pienenä. Sitä tapaa olen jatkanut koko elämäni. Aikuisena olen virponut vanhemmat, kummit ja isovanhemmat ja tänäänkin yhden henkilön livenä ja muut virtuaalisesti.

Päivällä tapasin ihanan pikku pupun videolla ja hän tulee myöhemmin hakemaan palkkionsa. Mukavaa, että perinne jatkuu. Minua ei haittaa, vaikka nykyvirpojat pukeutuvat pääsiäisasuihin, vaikka jotkut sitä paheksuvatkin syvästi. Tavat ja perinteet muuttuvat ja kukin toimii vakaumuksensa mukaan.

Hiljainen viikko alkaa ja pääsiäinen lähestyy. Valo lisääntyy, talvi on takana ja aurinko paistaa voimaannuttavasti. Ihana aika elää!

Erilainen päivä

 

Iloista ystävänpäivää!

 

Ystävänpäivää on vietetty jo monta päivää koulussa. Teimme luokan kanssa jäädytetyistä ja vesiväreillä värjätyistä jääkimpaleista koulun aitaan taideteoksen iloksi muille luokille. Eput olivat niin ylpeitä taiteestaan! Samalla opittiin päävärit.

Minut yllätettiin tänään aamupalalla uunissa paistetuilla naan-leivillä. Kyllä maistuivat herkullisilta. Ja muotokin oli päivään sopiva. ;>)

Hyvää ystävänpäivää!

Kun loistaa joulupuu...

 

Tänä vuonna olemme viettäneet joulua kuusen katveessa vain kaksistaan. Otimme todesta Thl:n ohjeet- tai minä päätin ottaa ;>) - joten emme ole fyysisesti tavanneet ketään joulun pyhinä. Videoyhteydellä ja puhelimitse olemme olleet yhteydessä kaikkiin rakkaisiin ihmisiin. On tuntunut kivalta ja olen suunnattomasti nauttinut rauhallisesta joulusta kaiken joulukuun alun vilskeen vastapainona. Ja mikä parasta, me ja kaikki läheisemme olemme olleet terveinä. Se on suuri ilon aihe.

On mukava olla kotona joulua. Neljä edellistä kului mökkeillessä, joka oli sekin ihanaa. Nyt tuntui kuitenkin hyvältä jäädä kotijoulua viettämään.

Eilen lähdettiin tapaninajelulle meidän omalle mökille, joka uinuu talviunta jouluisessa hämärässä. Lunta oli niin vähän, että pääsimme perille asti autolla, vaikka minä kyllä huvikseni kävelin loppumatkan mökkitien hiljaisuudesta nauttien.

Sytytimme pihalyhtyyn kynttilän. On hauska ajatella, että se pimeässä mökin pihassa hieman valaisee tulevia päiviä ja öitä.

Oli todella kaunista ja hiiskumaton hiljaisuus. Saatin kuin saatiinkin valkea joulu!

Järvi oli vain osaksi jäässä. Meidän kohdalla vesi lainehti vapaana syvemmällä ja vain ohut riite oli rannassa.

Kotiin tultuamme söimme jouluruoan rippeitä. Niitä jäi vielä seuraavalle päivällekin. Rakastan perinteisiä jouluruokia, vaikka vatsani ei. No, joulun kunniaksi voi kärsiä hieman vatsanpuruistakin. 

Mamma eli jo kauan sitten edesmennyt isäni äiti laittoi rosolliin aina mukaan hieman perunaa ja runsaasti omenaa. Olen jatkanut tätä perinnettä ja rosolli on niin ihanaa hapanimelällä kermakastikkeella höystettynä. Graavattu siika on myös jouluherkkuni, samoin imelletty perunalaatikko. Tänä vuonna osan laatikoista oli tehnyt srilankalainen ystävämme. Hassua, mutta maailman parhaat, supisuomalaiset laatikot... Kiitos Nazly! 

Joululoma jatkuu. Nyt voi vain olla, nollata syksyn kiireet ja nauttia joulun tunnelmasta ja rauhasta.