Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka. Näytä kaikki tekstit

perjantai 3. toukokuuta 2019

Istumajärjestys


Huvittuneena kuuntelin tänään uuden eduskunnan riitaa istumajärjestyksestä. Vähän kuin meillä koulussa oppilaiden kanssa: Aina on joku nenä hutussa, kun ei saanutkaan paikkaa kaverin vierestä!

Istumajärjetyksen muuttamissuunnitelmasta ei päästykään äänestämään tänään. Asian käsittelyä jatketaan ensi viikolla. Keskusteltu on ja vielä lisää palaveerataan. Huh-huh!

Eduskunnan toinen varapuhemies Paula Risikko piti tilannetta "naurettavana asiana" ja totesi, että ratkottavana on paljon suurempia kysymyksiä. Täyttä totta! Olen ihan samaa mieltä. Tuntuu erikoiselta, että edustajat joutuvat käsittelemään näin tyhjänpäiväisiä asioita, joiden pitäisi olla itsestään selviä. Hyvä, kun on joku istumapaikka ryhmän sisällä, ettei seisomaan joudu. Sen pitäisi riittää, jotta energia kohdistuisi todellisten asioiden käsittelyyn.

Kyllä Suomessa on kaikki hyvin, jos istumapaikasta eduskunnassa nousee näin suuri juttu!

lauantai 13. toukokuuta 2017

Kunnioituksella muistaen

                  

Mauno Koivisto - entinen presidenttimme ja suuri valtiomies - on saanut iäisyyskutsun. Suomalaiset muistelevat kansanomaista presidenttiämme lämmöllä ja maailmalta tulvii kunnioittavia osanoton ilmauksia.

Mauno Koiviston elämän alkutaival oli monella tapaa raskas, mutta sitkeydellä ja voimakkaalla tahdolla siitä puhkesi omanlaisensa menestystarina: Köyhästä pojasta maan presidentiksi. Siinä elämässä on ollut kosolti suomalaista sisua, jos missä.

Minun elämäni aikana kaksi presidenttiä on poistunut ajasta ikuisuuteen. Lippu liehuu puolitangossa...

maanantai 23. tammikuuta 2017

Ihmettelen


Viikonloppuna on tullut mietittyä monenlaista. Elämään ja kuolemaan liittyvien pohdintojen jatkoksi on ajatuksiin hiipinyt useampi ihmetys:

- Miten yhden ministerin liikenneselvitys on saanut järjettömät mittasuhteet? Koko mennyt viikko vouhkattiin lehdistössä teiden ja autokaupan uutta rahoitusmallia, joka kuitenkin oli vain ehdotus ilman mitään päätöksiä. Autokauppa seisahtui, kun annettiin ymmärtää ehdotuksen olevan jo täyttä totta. Ihmettelen...

- Miten yhden maan uudella presidentillä tuntuu olevan halu antaa uutisotsikoita vailla minkäänlaista kritiikkiä? Ilmeisesti kaikenlainen uutisointi on hänen mielestään hyväksi. Kunhan vain hänestä puhutaan, muulla ei ole väliä. Määrä on siis määräävä tekijä. Ihmettelen...

- Miksi ihmeessä ihmettelen? 

Maailma on täynnä käsittämättömiä asioita - on ollut ja tulee olemaan. Noudatan siis saamaani ohjetta: Siirrän nämä kysymykset hevoselle. Sillä on suurempi pää pähkäillä!   ;>D

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Presidentintekijät

Kävin tänään katsomassa paljon kohua aiheuttaneen Tuukka Temosen elokuvan Presidentintekijät. Presidentti Sauli Niinistön vaalikampanjaa kuvaavan  elokuvan pääosassa ei olekaan presidenttiehdokas vaan elokuvan nimen mukaisesti taustatekijät, erityisesti kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen.

Elokuva on tehnyt taitavasti taustalla olevan näkymättömän koneiston näkyväksi. Elokuva kertoo sananmukaisesti politiikasta ja vaalikampanjan taustavaikuttajista. Suurin osa elokuvasta koostuu kampanjatyöryhmän kokouksista, joissa ihme kyllä presidenttiehdokasta ei nähdä. Aikamoista julkisuuspeliä pelataan ja suunnitellaan jopa minuuttien tarkkuudella, miten missäkin tilanteessa toimitaan, sanotaan ja reagoidaan.

Elokuvaa oli aika mielenkiintoista katsoa juuri kulissien takaisen toiminnan vuoksi. En ole tullut ajatelleeksi, kuinka laskelmoivasti vaalikampanjoissa toimitaan ja mietitään kaikki vaihtoehdot ja reagointitavat ennakkoon.

Yllätyksenä minulle tuli kielenkäyttö. Kampanjatoimistossa kiroiltiin rutkasti. Myös ehdokkaasta puhuttiin suoraan ja tämä on ollut ehkä syynä siihen, että jotkut elokuvassa olleet henkilöt olisivat halunneet määräysvallan materiaaliin. Toisaalta Tujunen esiintyy elokuvassa määrätietoisena ja varsin ammattitaitoisena kampanjanvetäjänä, joten tästä näkökulmasta en oikein ymmärrä hänen tuohtumistaan.

Elokuva oli sopivan mittainen ja ihan mielenkiintoinen sen ainutlaatuisen sisäpiirinäkemyksen vuoksi. Jokainen meistä on kokenut vaalit omassa olohuoneissamme. Nyt oli hauska kurkistaa kulissien sisäpuolelle, vaikka en mikään politiikasta järin kiinnostunut ihminen olekaan.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Mielenkiintoisia ohjelmia

Kun elämä on hidastunut kipsikädestä ja sairauslomasta johtuen, ehtii tehdä sellaisia asioita, mitä välttämättä tavallisella työviikolla ei aina ehdi. Olenkin tällä viikolla katsellut televisiota paljon enemmän kuin muulloin.

A-studio käsitteli illalla tasa-arvoista avioliittolakia, joka on tulossa eduskunnan lakiasiainvaliokunnan käsiteltäväksi. Tahdon 2013 -kansalaisaloitekampanja on ajanut sukupuolineutraalia avioliittolakia Suomeen, sillä olemme ainoa Pohjoismaa, missä tämä kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu ei vielä toteudu. Ohjelmassa keskustelivat aiheesta kansanedustajat Jaana Pelkonen ja Timo Soini, kampanjakoordinaattori Milla Halme ja politiikan tutkija Erkka Railo.

Ohjelmassa korostui ihmisten epämääräinen käsitys laista. Monet vieläkin luulevat sen liittyvän "kirkkohäihin", vaikka tästä ei todellakaan ole kysymys. Lakialoite liitty pelkästään siviilivihkimiseen ja uskonnolliset yhteisöt ja kirkkokunnat päättävät omista käytännöistään.

Jaana Pelkoselle sukupuolineutraali avioliittolaki oli tasa-arvokysymys, Timo Soinille omantunnon asia, josta hän ei anna piiruakaan periksi. Vaikka usein nautinnolla kuuntelen Soinin sanavalmista ja värikästä puhetta, nyt lievästi ärsyynnyin. Johtui varmasti siitä, että itse olen samaa mieltä Pelkosen kanssa: Ihmisten tulee olla yhdenvertaisia lain edessä. Kirkko voi olla vihkimättä homopareja, jos ei halua sitä tehdä. Uskon kuitenkin, että Jumala ei halua erotella meitä sukupuolisen suuntauksen mukaan, eikä tasa-arvoinen avioliittolaki mielestäni ole ongelma, jos ei siitä varta vasten kirkossa haluta ongelmaa tehdä. Nyt on suuri poru ja uskon sekä seurakunnan kannalta tärkeämmät kysymykset jäävät tämän asian varjoon.

Ohjelmassa keskusteltiin myös tutkimuksesta, jonka mukaan 108 kansanedustajaa suhtautuisi myönteisesti sukupuolineutraaliin avioliittolakiin, mutta miten he lopulta äänestävät, on tietenkin eri juttu. Perussuomalaisten edustajien kantaa ei tutkimuksessa ollut laisinkaan, sillä heitä kai sitoo ryhmäkuri

Henkilökohtaisesti toivon, että laki menisi läpi. Tämän jälkeen voisimme siirtyä käsittelemään tärkeämpiä asioita, esimerkiksi miten saisimme rahan riittämään laadukkaisiin peruspalveluihin niin kunnissa kuin seurakunnissakin.