Yle Radio 1:stä tuli iltapäivällä ohjelma Kulttuuriykkönen, jossa esiteltiin presidenttiehdokkaiden kulttuurisuosikit. Ohjelman juonsi Jakke Holvas ja vieraana ehdokkaiden taidemakua olivat ruotimassa käsikirjoittaja Tove Idström sekä kirjallisuuden professori Jyrki Nummi. Ohjelmassa ensin kerrottiin presidenttiehdokkaita koskettaneet kulttuuri- tai taide-elämykset ja sitten arvuuteltiin, kenestä ehdokkaasta oli kyse.
Ensimmäinen ehdokas nimesi Kalle Holmbergin ohjaaman Seitsemän veljestä suosikikseen. Keskustelijat menivät lankaan eivätkä osanneet arvata ehdokkaaksi Matti Vanhasta. Tosin Aleksis Kiven teos oli heistä odotettu maininta.
Toinen ehdokas oli kotikunnassaan kuullut Radion sinfoniaorkesterin soittavan Hannu Linnun johdolla mm. Sibeliuksen Sadun ja Dvorakin II sinfonian Pekka Kuusiston ollessa solistina. Merja Kyllönen oli tämän musiikkikokemuksen takana ja se oli aika helppo arvata.
Kolmas ehdokas harmitteli, että pitäisi nimetä vain yksi. Ilmeisesti vaikea päätös, sillä hänen listansa sisälsi mm. Händelin musiikkia ja William Turnerin taideteoksia, ruotsalaisia runoja sekä Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanin. Pitkää listaa pohtiessaan vierailijat miettivät, halusiko ehdokas tuoda maininnoillaan esiin kulttuurin tuntemustaan yleensä. He myös arvasivat runoista, että kyseessä oli Nils Torvalds.
Järnefeltin Raatajat rahanalaiset oli Laura Huhtasaaren valinta. Ehdokkaat saivat myös nimetä jonkun taidemuodon, jota eivät ymmärrä tai josta eivät pidä. Huhtasaari ei käsittänyt lainkaan muinoista Jumalan teatterin provokatiivista Oulun tempausta. (No, en kyllä minäkään!)
Hotakaisen Ihmisen osa, Rimmisen Nenäpäivä ja John Williamsin Stoner olivat yhden ehdokkaan kirjalliset valinnat. Niitä hänen mukaansa yhdisti saman kokeminen erilaisissa ympäristöissä. Keskustelijat ehdottivat Tuula Haataista, mutta oikea arvaus olisikin ollut Sauli Niinistö, joka on kirjailija itsekin. (Minullakin on muutama Niinistön kirja ja on ollut koskettavaa lukea presidenttimme koettelemuksista Thaimaassa tsunamin riepotuksessa. Hengenlähtö oli todella lähellä niin hänellä kuin pojillaankin.)
Itse en ollut kuullutkaan Markus Copperin Seitsemän meren arkkienkelistä. Tämä puinen, 8 metriä pitkä valas, jonka osina on Kotkan kirkon vanhoja urkupillejä, on ollut esillä Kiasmassa ja oli Pekka Haaviston valinta. Nykytaide oli vähemmistönä ehdokkaiden teoksissa, mutta tämä oli yksi niistä.
Keskustelijoiden oli helppo arvata, kuka nimesi kulttuurielämyksekseen lapsuudessaan nähdyn Tuntematon sotilas -elokuvan. Sehän oli Paavo Väyrynen. Hän kertoi myös lyhyesti ja ytimekkäästi, ettei ymmärrä elektronista musiikkia.
Viimeisenä kuultiin Tuula Haataisen kokemus Monet´n Lumpeista New Yorkissa. Hän kertoi vaipuneensa onnellisuuden tunnelmaan teoksen äärellä ja rinnasti tämän taide-elämyksen joogaan. Hän oli ehdokkaista ainut, joka todella kuvasi koskettavaa elämystä eikä vain nimennyt niitä.
Kuuntelin ohjelmaa kotona suorana radiosta, kunnes piti lähteä kesken kaiken takaisin töihin pitämään oppimiskeskusteluja. Illalla takaisin palattuani kuutelin sen vielä uudelleen. Musiikin läpeensä värittämänä henkilönä samaistuin Kyllösen valintoihin, sillä olen kokenut myös vastaavanlaisen musiikkikokemuksen omassa kotikaupungissani. Presidentin valintani on kuitenkin ihan toinen juttu... ;>)
Tämä oli ehdottomasti hauskin ja mielenkiintoisin vaaliohjelma, jota olen viime viikkoina seurannut. Tuskin mikään tulevista enää muuttaa tätä käsitystä.
