Kukkakimppuja keräämässä

Kesällä lähes joka kävelyretkellä kerään kukkia tienpientareilta. Eilen tarttui mukaan paljon parjattuja lupiineja, päivänkakkaroita, sian- ja ojakärsämöitä sekä muutama kaurankorsi. Niistä sai kauniin kimpun verannan pöydälle.

Tänään tulin auton kyydissä isolle tielle vähän pidemmälle ja kävelin takaisin mökille. Ison tien pientareella oli kurjenkelloja, joita keräilin mukaan. Ojassa oli jyrkkä ojanpenger, ja kukkia hamutessa piti olla varovainen, ettei kierähtänyt ojan pohjalle. Miten ihmeessä on nykyään syvemmät ojat kuin ennen? Niin... Selvästi ketteryys ei ole enää samaa luokkaa kuin nuorempana. Ehkä nivelrikollakin on osansa asiassa.

Keskikesän edetessä alkaa vaihe, jolloin lähes kaikki luonnonkukat ovat jo kukkineet. Vielä ei onnneksi olla siinä pisteessä. Päivänkakkaraa löytyy vielä kovasti, samoin eri kelloja, kärsämöitä, ja kannusruohokin aloittelee kukintaansa. Tuvan pöydälle löytää vielä paljon eri lajeja maljakkoon. 

Luonnonkukkakimput ovat niin ihania.

Odotettu sade

Helteen keskellä sadetta on jo kaivattu. Eilen tuntui hauskalta ajatella, että seuraavat pari päivää kuluvat sisällä sadetta pidellessä. Ylen klassisen musiikin ohjelmia, hyvä kirja, sateen ropina mökin kattoon, kesäistä ruokaa ja juomaa, ehkä takkatultakin ja saunomista... Ihan jo kaipasi sisälläoloa, kun monta viikkoa on pääasiassa eletty ulkona auringosta ja lämmöstä nauttien.

Illalla jo alkoi sataa. 7 milliä oli vesimittarissa aamulla, joten toivomani hiljainen sade tuli. Maa on niin rutikuivaa, että rankkasade olisi virtaillut ja vienyt tieltäkin hiekat jyrkistä mäistä. Kunnon sadetta on odotettavissa iltapäivällä. Ei haittaa, kun nyt hiljakseen on ropissut pitkin yötä ja aamua.

Yksi mökkikesän hienoja puolia on seurata viljapeltojen kasvua. Keväällä arvaillaan, mitä viljaa mahtaa pellosta nousta, ja kesällä on hauska seurata korsien venymistä ja huomata, miten arvaukset viljalajeista ovat osuneet oikeaan. Vehnää ja ruista aina oikein odotan, sillä niitä meillä päin viljellään vähemmän. Yleensä pelloilla on ohraa, kauraa ja rypsiä. Nyt on valkoisenaan kukkineet myös kuminapellot, jotka ovat ihan uutta minulle. Toivottavasti ei kovin rankasti sada, jotta vilja ei lakoonnu. 

Mökkitien varrella kasvaa pitkästä aikaa syysruista. Se on jo venynyt pitkäksi ja kaipaa vettä, ihan niin kuin tien toisella puolella olevat kaurapellotkin.Yksi pelto on vielä mysteeri: merkillisen näköistä kasvustoa... Mitähän sieltä nousee? 

On ihanaa kuunnella sateen ropinaa ja katsella harmaata maisemaa järvellä. Ukkosiakin jopa odotan - jyhkeää kesän dramaattista luonnonnäytelmää. Sitä sadaan huomenna, jos sääennuste osuu kohdalleen.

Kirkkoniemellä

Kesällä käyn usein messussa Kuoreveden kirkossa. Se sijaitsee kauniilla niemellä järven rannalla ja on yksi Suomen kolmesta uhrikirkosta. Kirkko on rakennettu 1779.

Kirkon kellotapulissa on kolme kelloa, joista toiseksi suurin on saatu lahjoituksena Ruotsin kuningatar Kristinalta vuonna 1648.

Alttaritauluna on Ilmari Launiksen krusifiksi, mutta mielestäni kirkon mielenkiintoisin taideteos on Venny Soldan Brofeldtin maalaama taulu Enkeli vie Sielua Jumalan luo. Muistan sitä katselleeni ihastuksella jo lapsena. Äitini piti siitä kovasti ja olisi halunnut sen alttaritauluksikin. Vaan ei häneltä kysytty. :>) Kirkossa on myös votiivitaulu, joka on kaksoiskappale Rauman kirkon votiivitaulusta.

Aamulla harjasin lumet pakkasyön jälkeen auton päältä ja lähdin kesäkirkkoon Hyvän piamenen messuun. Maalaistie oli hiljainen. Yhtään autoa ei vastaan tullut eikä ollut samaan suuntaan menijöitäkään. 

Messun jälkeen oli kirkkosalissa tarjolla kahvit, jotka oli laittanut tarjolle paikalliset Lions Ladyt. Oli suolaista ja makeaa ryydittämässä seurustelua tuttujen kanssa - siis "hyvät kahvit"! Oli mukava vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa, olihan talvi ollut välissä edellisestä tapaamisesta.

Pihassa on vanha puuvene, jossa kesäisin on kukkia. Tänään ei kirkon tahuvilla kukkinut juuri mikään. Puolilta päivinkin oli vielä viileää ja kylmä tuuli puhalsi, vaikka aurinko välillä paisteli. Mökin pihasta oli yöllä satanut lumi sulanut, kun kirkosta palasin. Toivottavasti tämä takatalven lumen tulo jo vähitellen lakkaisi. Lämmintä kaipailen...

Uudet renkaat

Niin katosi yli 500 euroa silmänräpäyksessä! 

Kävin viikolla ostamassa uudet kesärenkaat. Vielä olisin osan kesästä voinut ajaa vanhoilla, mutta en halunnut. Väärissä asioissa ei pidä säästää. Kuluneet renkaat ovat kuitenkin riski. Auton huolto olisi vielä edessä, mutta siirrän sitä loman alkuun, niin on paremmin aikaa. 

Autoilu maksaa. Saa nähdä, mitä tapahtuu, jos tiestö siirtyy uusiin käsiin ja monet muutokset nykyiseen verrattuna tulevat voimaan. Aika näyttää. Luulen kuitenkin, että ajaminen ja auton ylläpito eivät tule halvemmaksi. Toisaalta maksan mielelläni siitä, millä saastutan luontoa. 

Meilläpäin on melkein pakko omistaa auto. Julkisia kulkuneuvoja kulkee vain harvakseen, emmekä ole isojen teiden varrella. Juuri lopetettiin niistä harvoistakin junavuoroista osa. Onneksi yksityinen taidemuseo laittoi bussivuoroja käyntiin, jotta ei ihan pussiin jääty esim. viikonloppuisin. Mökille en pääsisi mitenkään ilman omaa autoa.

Loppupäätelmä:  Kai sitä pitää kuitenkin olla iloinen maksaja, kun saa itse ajella, mihin lystää!

Sinne tänne

Oppilaiden kanssa olimme tänään tutustumassa uuteen kouluun, pääkouluumme. Lapset siirtyvät sinne, mutta minä jään vanhaan pikkukouluumme. Pyöräilimme tutustumiskäynnille, sitten takaisin omalle koululle ja vähän ajan päästä minä säntäsin taas emokoululle opettamaan. Kiirettä piti!

Töiden jälkeen kävin äidille kaupassa ja sitten lähdin srk:n kesäkodille parin kymmenen kilometrin päähän vapaaehtoisten iltaan. Olikin mukava jutella, paistaa makkaraa ja juoda kahvia rauhassa ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa. Emme kyllä viipyneet kovin kauaa, vaikka olisi voinut saunoa ja pelailla iltaan asti.

Pois tullessa oli turvallinen olo ajella: Vieressä istui poliisi ja perässä tuli peräti kaksi maijaa. Mikähän operaatio oli matkan varrella menossa? Tämä yksi lainvartija oli tarkoituksella mukana, mutta muut tarttuivat tien varrelta autoni taakse ja hävisivät jossain vaiheessa omille teilleen.

Pakko oli vielä poiketa ennen mökille tuloa koululla tekemässä nettiin yksi arviointi. Mökillä olin seitsemän jälkeen ja kävelin pitkin ja poikin kuvaamassa kevään edistymistä. Kullero ja mustikka kukkivat pihassa, lehdet ovat kasvaneet koivuissa ja ruohoa pukkaa... Apua, ehdinkö nauttia tästä kaikesta ihanasta muutoksesta?

Esi-isien mailla

Tulimme hautajaisista. Aamulla aikaisin lähdettiin ajelemaan paikkakunnalle, josta isäni ja osaksi äitinikin suku on kotoisin.Siunaus oli puolen päivän aikaan. Ajoitus meni ihan nappiin, eikä tullut kiire eikä oltu liian aikaisinkaan.

Äitini äidin sukuhaaran vanhin, äitini eno, kuoli kunnioitettavassa 92 vuoden iässä. Sukulaisista suurin osa oli minulle aivan tuntemattomia, mutta nytpä tuli ainakin jotenkin heidät hahmotettua. Äiti tuntui olevan mieluinen vieras vainajan lapsille, joista osa ei ollut häntä pitkään aikaan tavannut. Meidät kiiteltiin moneen kertaan, kun olimme jaksaneet täältä vähän kauempaa lähteä mukaan.

Karjalaisissa hautajaisissa on surun keskellä aina ilo läsnä. Voisi sanoa vanhan kansan suulla: "Oli hyvät hautajaiset!" Veteraanikuoro lauloi, papilla oli hyvät puhelahjat ja miellyttävä persoona, kanttori  lauloi ja soitti taidokkaasti ja vainajan lapset sekä lapsenlapset muistelivat ansiokkaasti vainajaa. Tuli hyvä mieli lämminhenkisestä surujuhlasta.

Kanttorin kanssa meillä sukeutui pitkä, hyvä keskustelu. Hauskaa, kun joskus tuntee olevansa ventovieraan kanssa samalla aallonpituudella! Kanttori sattui lisäksi tuntemaan entisen kanttorimme ja nykyinen oli ollut hänen sijaisenaan joitain vuosia sitten. (Piiri pieni pyörii...!) Minusta oli hienoa kuunnella huilua soittavan papin ja miellyttävän baritoniäänen omaavan kanttorin yhteismusisointia, joka oli hyvällä maulla ja taidokkaasti toteutettu. Mahtavaa, että pienellä paikkakunnalla on näin hyvät työntekijät, jotka voivat ottaa käyttöönsä myös oman harrastuneisuutensa.

Muistotilaisuuden jälkeen kävin vielä isovanhempieni haudalle viemässä pääsiäisnarsissit. Maa oli osaksi vielä jäässä, mutta sain kuin sainkin kaivettua kaksi kuoppaa, johon kukat istutin.

Oli niin "helppo hengittää" oman suvun maalla!

Auringossa

En malttanut tänäänkään olla pois mökiltä, kun aurinko paistoi niin kauniisti ja kevätpäivän lämpö helli. 

Yöpakkaset ovat olleet ihan kunnollisia. Ranta, joka oli vielä viime viikolla aivan sula, on jäätynyt eikä jää edes päivän aikana ole häipynyt. Tiellä oli iltapäivällä varjokohdissa olevia lätäköitä, joissa oli edelleen jäätä.

Keräilin pihapiiristä talven aikana pudonneita oksia ja nyhdin pitkiä heiniä pois. Kevyttä hommaa, kun mitään raskaampaa ei voi tehdä. Istuin myös auringossa vain nauttien ja tänään ei tuulikaan viilentänyt ilmaa. Kaksi varista pyöri pihapiirissä ja luin niille lakia, etteivät vain alkaisi pesiä mökin lähelle. Metsää kyllä riittää siihen hommaan! Ovat harakoiden kanssa niin äänekkäitä pesänhoitajia, etten mielelläni niitä ottaisi alivuokralaisiksi.

Kävelin metsätietä pelloille ja nautiskelin luonnon äänistä. Pellonreunassa näin ison ketun tuuheine häntineen jonkin matkan päässä. Se ei ensin huomannut minua, joten saatoin sitä vähän aikaa hiljaa katsella. Ei ollut yhtään kapisen näköinen, onneksi. Ilmeisesti myyriä etsiskeli pellolta. Kun liikahdin hieman, otus otti jalat alleen ja häipyi metsän pimentoon. Muuttolintuja ei näkynyt, ei töyhtöhyyppiäkään, vaikka etelämpänä niitä on jo nähty.

Metsän siimeksessä sammalmatto näytti todella kauniilta. Kuvasin niitä ja tämä lieko, mahtaako olla riidenlieko, osui kuviin myös. Ainavihreinä kasveina niin kauniita maaliskuussakin.

Kotiin maltoin lähteä vasta kuuden maissa illalla. Ihanaa, kun pimeys on väistynyt ja valoisat illat hyvää vauhtia tulossa!

Tontun töitä ja pipareita

Tänään alkoi joululoma. Olimme aamulla oppilaiden kanssa joulukirkossa, jossa luokkamme luki evankeliumin kanssani ja lauloimme myös yhden laulun. Vanhempia oli myös ennätysmäärä mukana. Luokassa söimme tähtipullat sekä joimme mehut ja sitten aloitimme joululoman. Minä jäin viimeiseksi koulutaloon katsomaan, että kaikki on ok lomaa varten. Sitten laitoin hälyt päälle, lukitsin ovet ja aloitin lomani minäkin.

Kotona emme ehtineet muuta kuin syödä ihanan makuista uunisiikaa, sillä lähdimme käväisemään maalla. Kari osti kyläyhdistyksen emännille joulukukat ja minä tontun ominaisuudessa kävin kiikuttamassa ne perille, kun Kari kyynärsauvan vuoksi säästelee askeliaan. Samalla veimme ystäväperheelle joulumuistamiset. Kävimme myös tapaamassa Karin vanhempia ja viemässä heille joulukukan.

Kotiin palasimme vasta seitsemän jälkeen ja ryhdyin heti leipomaan pipareita. Se olikin nopeaa puuhaa, kun taikina oli valmiina. Tein piparin, sydämen ja tähden mallisia ja muutaman porsaan Samuelille. Hänelle pitää tietenkin olla ihan omat, sillä se on kaksivuotiaan oikeus tätilässä!

Nyt on olo sellainen, että tietää koko päivän olleensa työn touhussa, vaikka lomalla ollaankin. Taidan kömpiä yöunille ja nukkua aamulla piiiiiitkään!

Sibeliuksen päivänä

Tänä viikonloppuna maa verhoutui puhtaaseen lumeen. Sopii itsenäisyyspäivän sekä Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivän tunnelmaan hyvin. Takapihan kuusissa on ihan talvinen ilme.

Olemme täällä maalla olleet viettämässä tätä viikonloppua, taitaa olla vasta toinen kerta tänä syksynä. Yleensä olemme olleet viikonloput kaupungissa mökkikauden päättymisen jälkeen. Mökilläkin ajatettelin käydä, mutta lunta on tiellä sen verran, etten viitsi lähteä isoissa mäissä rypemään. Luultavasti en autolla pääsisi ylös.

On ollut mukavaa tehdä pihalla lumitöitä ja vähemmän mukavaa kaivaa autoa lumen alta. Taas se piuhan kanssa heiluminen alkoi! Onneksi kaupungissa autot ovat tallissa. Suojasin myös omenapuun verkolla, jotta jänikst eivät sitä talvella nakertaisi. Lisäksi olen vähän puunannut ja siistinyt paikkoja sisällä, kun miesväki on täällä omin päin viikkoja viettänyt "huolettomana". Lopuksi tärkeä luontoelämys: Näin helmipöllön kauppamatkalla tien varressa!

Tänään aloitin aamuni kuuntelemalla radiosta suomalaista musiikkia. Suomalaisen musiikin päivä oli ennen syntymäpäivänäni, mutta vuoden 2011 kalenteriin se siirrettiin Sibeliuksen syntymäpäivään ja liputuspäiväksi. Hyvä niin! Kansallissäveltäjämme totisesti ansaitsee oman liputuspäivänsä. Sibelius on muuten ainoa suomalainen henkilö, jonka vuoksi YK:n yleiskokous on viettänyt hiljaisen hetken.

Sibeliuksen varhaisimpana teoksena pidetään sävellystä viululle ja sellolle, jolle annettiin nimi Vesipisaroita. Sibeliuksen väitetään olleen noin 10-vuotias tätä säveltäessään, mutta todennäköisesti se on syntynyt noin 5 vuotta myöhemmin harjoitukseksi sellonsoiton aloittaneelle Christian-veljelle.

Tänään kuuntelen säveltäjämestarin teoksia enemmänkin.

Sininen ja valkoinen

Aamuhämärissä lähdimme kyläyhdistyksen järjestämään itsenäisyysjuhlaan. Koulun pihassa paloivat jätkänkynttilät ja soihdut. Lippu nostettiin ja lipputangon vieressä olevalle kivipaadelle laskettiin 29 kynttilää sodassa kaatuneiden kyläläisten muistolle.

Itse juhlassa Kari piti tervehdyspuheen, jonka keskeisenä ajatuksena oli meidän juuremme:

"Omalle kotiseudulle kaivataan, jos sieltä joutuu pois syystä tai toisesta. Lauluntekijä Jukka Kuoppamäki kuvaa laulussaan Sininen ja valkoinen, kuinka hänen juurensa ovat kasvaneet syvälle Suomen maaperään. Ikävä kotimaahan on kova, vaikka olisi asunut jo pitkään toisessa maassa.

Kansallissäveltäjämme Jean Sibelius vietti useaan otteeseen aikaansa ulkomailla. Talvisodan puhjettua syksyllä 1939 hän oli Suomessa. Säveltäjämestarillemme tarjottiin turvapaikkaa sekä Yhdysvalloista että Ruotsista, mutta Finlandian säveltäjä ei halunnut jättää kotimaataan. Sibelius sanoi tuttavalleen sodan vaikeina hetkinä: ”Sodan kauheus vaikeuttaa säveltämistyötäni. En voi nukkua öisin, kun ajattelen sitä.”

Kotimaa on meille kaikille rakas." (katkelma)

Juhlassa oli lisäksi nuorten ohjelmaa, seurakunnan puheenvuoro ja lopuksi lauloimme Maamme-laulun. Minä säestelin vanhalla harmoonilla laulut. Juhlan lomassa syötiin runsas aamupala puuroineen, kiisseleineen ja muine tykötarpeineen. Väkeä oli runsaslukuisesti paikalla.

Nyt väsyttää aikainen herääminen. Taidan juhlistaa itsenäisyyspäivää ottamalla pienet päiväunet ennen kuin lähdemme ulos syömään.

Ulkona puhdas, uusi lumi on kietonut maiseman valkoiseen vaippaansa.
Hyvää itsenäisyyspäivää!

Veljesjäynää

Maalla olevasta rivitalonpätkästämme meni sähköt eilen. Kari istui koneella ja ihmetteli, kun yhtäkkiä sammui läppäri. Hänellä meni vähän aikaa, kunnes tajusi koko huoneiston olevan ilman sähköjä.

Kari on talossaan isännöitsijä, joten ryhtyi heti selvittämään, onko muilla sama juttu. Ei ollut. Ainoa asunto, joka oli ilman sähköjä, oli meidän. Eipä auttanut muu kuin tehdä sähköyhtiölle vikailmoitus.

Myöhemmin illalla selvisi, että Karin veli, joka asuu samassa taloyhtiössä, oli käynyt ihmettelemässä sähköpääkeskuksessa toisen asukkaan kanssa uutta etäluettavaa sähkömittaria vähän aikaisemmin. Veli sanoi, että he olivat painaneet jotain nappia. "Ei me koskettu tuolta, vaan tästä vähän hipaistiin ja ei se varmaan mitään voinut aiheuttaa..." No, joo...

Kari soitti sähköyhtiölle ja sieltä todella vahvistettiin, että sähköpääkeskuksesta oli käännetty meidän asunnon sähköt pois päältä. Koska mittari oli tuliterä, ei Karikaan ollut siihen vielä tutustunut. Puhelimessa neuvottiin, miten sähköt saa takasin. Tiettyä nappia piti painaa tietyn ajan.

Miehet ovat ikuisia pikkupoikia! Pitää vähän kokeilla, kun nappulan vieressä on houkuttelevasti sormen kuva. Onneksi sähköt menivät pois meiltä eikä esim. viereisestä asunnosta, joka on "kesämökkinä" helsinkiläisperheellä. Olisi tullut jonkin verran vahinkoa, kun omistajat olisivat kuukauden päästä tulleet kylmään kämppään pakastimen sulamisvesien keskelle...

Pikkuisen ollaan naureskeltu jutulle tänään!

Herra leipuri Hiiva

Ensimmäinen työpäivä takana: 10 tuntia koulutusta ja suunnittelua. Tästä 6 oli pakollista, mutta minulla vähän koululla venähti lopuksi ajantaju takkuilevan tietotekniikan kanssa. Parilta koneelta en saanut yhteyttä tulostimiin ja dokukamera oli ihan pimeä. Tyypillistä kesän jäljiltä, kun luokkia on siivottu ja koneita siirretty.   Tietotekniikkavastaava saa maanantaina konttailla ja tarkistella liitokset, kun minun järjelläni (ja polvillani) homma ei onnistunut kaikkien koneiden osalta. 

Mökillä on sisareni perhe, joten olemme täällä maalla peltojen keskellä viikonloppua. Leipuri Hiiva oli ollut ahkerana. 

Täällä tuoksuu homejuustolla täytetyt korvapuustit. Siis suolaiset sellaiset. Ah, miten olivat hyviä! Kari oli löytänyt ohjeen torstain Hesarista ja päätti kokeilla. Ohje oli helppo. Sämpylätaikina ja täytteeksi tuorejuustolla notkistettua homejuustoa. Suosittelemme!

Trooppinen, kostea ja lämmin sää jatkuu. Nautitaan viikonlopusta!

Linturetkellä

Olin koko iltapäivän mökillä. Neljä tuntia siivosin: imuroin hämähäkinverkkoja katonrajasta, pudistelin verhoja ja raanuja, vein tuhkia pesästä ja pyyhin pölyjä. Kesken vielä jäi, joten huomenna menen jatkamaan. Silloin onkin tiedossa helpoin homma lattioiden imuroinnin ja pesun merkeissä. 

Kun tulin mökiltä tänne maalle, oli rivitalon pihassa krookukset viikossa auenneet. Olen ne istuttanut 15 vuotta sitten ja aina ne vaan kukkivat. Ihmeellistä! 

Kari halusi heti lähteä linturetkelle. Olin vähän uupunut, mutta autossa kyllä jaksoin istua. Ajoimme erään järven rantaan ja sieltä isolle peltoaukealle. Kävimme myös kurkkaamassa joella ja uimarannalla.

On se kumma, kun lähes joka pellolla on kurkia ja sulissa vesissä joutsenia. Ei näin ollut lapsuudessani. Molemmat olivat harvinaisia ja oli onnesta kiinni, jos joskus harvoin niitä tapasi.

Näimme retkellämme myös töyhtöhyyppiä, kuoveja, sinisorsia ja teerejä kukertamassa jäällä. Nyt olenkin ihan väsynyt päivän tohinoista. Kyllä uni maittaa!

Loma vietetty

Nopeasti aina lomaviikko vierähtää - niin nytkin! Viimeistä talvilomapäivää vietettiin 50 km hiihtoa seuratessa. Sen jälkeen kasasin kamppeet ja suunnistin kaupunkia kohti. Kari jäi maalle ja osallistui illalla pidettyyn laavukirkkoon, jonka järjesti kyläyhdistys yhdessä seurakunnan kanssa. Sinne jäi potkukelkka pihalle odottamaan potkuttelijaa...

Yleensä on haikea olo, kun loma päättyy, mutta nyt ei ole laisinkaan sellaisia tunteita. Jotenkin tämä alkava kevät ja valon lisääntyminen tuo intoa ja iloa tuleviin työviikkoihinkin. Pimeys ja talvi alkavat vihdoin olla ohitse! Iloitsen suunnattomasti keväästä ja pääsiäiseenkin valmistaudutaan kohta.

Kotona oli kaikki ok maalla vietetyn viikon jäljiltä. Jotain uuttakin havaitsin: Taloyhtiömme ulko-ovi aukeaa kaukosäätimellä.

Oli mukava kasseja raahatessa painaa vain nappia ja kävellä sisälle lämpimään. Varsinkin meidän talon vanhukset nauttivat siitä, ettei tarvitse punnertaa heikoilla voimilla raskasta ulko-ovea auki. Minäkin nautin kantamuksien kanssa tästä ylellisyydestä. Eikä ollut kovin suuri taloudellinen uhraus taloyhtiöltä!

Nyt puran vielä viimeiset kassit ja sitten pitää alkaa yöpuulle.

Jätkänkynttilän loisteessa

Täällä lopetellaan toista lomapäivää jätkänkynttilän loisteessa... Kivan näköinen takapihan hankien keskellä pimeydessä!

Lomalla!

Eilen alkoi hiihtoloma. Ihanaa! Ihanaa! Ihanaa!

Tänään heräsin tavalliseen aikaan klo 6.15 eikä uni tullut silmään. Luinkin lehden ja keitin puuron, sillä saimme Samuelin hoitoon päiväksi. Pieni mies tulikin virkeänä ja söimme ensimmäiseksi aamupalan.

Myöhemmin kävimme katsomassa sisarensa lentopallopelejä ja Emma pelasikin tosi hienosti. Takoi syötöillään pisteitä joukkueelleen.

Iltapäivällä Samuel haettiin kotiin ja me pakkasimme kimpsut ja kampsut sekä käänsimme autojen nokat maalle. Täällä sitä nyt ollaan peltojen keskellä! Sämpylät on paistettu ja pullat menevät uuniin kohta. Tuoksuu hyvältä.

Loman parhaimmat päivät ovat edessä. Kokonainen viikko tehdä sitä, mitä mieleen juolahtaa. Huomenna menemme rantaravintolaan syömään ja sen jälkeen käýn mökillä tekemässä loput lumityöt. Maanantaiksi ja tiistaiksi saan sisareni Nella-koiran hoitoon ja torstaina käymme Tampereella humputtelemassa.

Saa nukkua pitkään, ulkoilla, käydä mökillä ja vain olla... Kyllä tuntuu mukavalta!

Kuvamuistoja maalta

Talkoolounas

Tänään oli täällä maalla kyläyhdistyksen tarjoama lounas kiitokseksi viimevuoden talkooväelle. Kutsuja lähti vähän yli 80 ja yli 60 oli noudattanut sitä. Kyläyhdistyksen omistamalla vanhalla koululla oli sali tupaten täynnä pöytiä ja juuri kaikille riitti ruokailupaikka. Mukavaa, että kutsua oli noudatettu.

Söimme maittavaa lihakeittoa, jossa mureaa lihaa oli paljon enemmän kuin perunaa. Kari oli tehnyt kotikaljan lounaalle. Jälkiruokana oli kahvit pannukakun kera. Ruoan jälkeen katselimme salissa elokuvan Havukka-ahon ajattelija vuodelta 2009. Elokuviinkin oli jäänyt kolmisenkymmentä katsojaa. Lapsille oli omat kuvat toisessa huoneessa.

Pienessä kylässä osataan vielä puhaltaa yhteen hiileen. Monenlaisia aktivitetteja on vuoden aikaan. Lisäksi kyläyhdistys huolehtii koulustaan ja kioskirakennuksestaan. Mm. miehet askartelevat omaksi ilokseen ilmalämpöpumpun suojuksia, joita on mennytkin kaupaksi ympäri kylää ja kylän rajojen ulkopuolellekin. Hieroja käy tiettynä päivänä tarjoamassa palvelujaan, kylän aktiiviset naiset keittävät kahvia ja muonittavat eri tilaisuuksissa. Latua pidetään auki ja uimarantaa kesällä. Oma 300-sivuinen kyläkirjakin on julkaistu joitain vuosia sitten.

Kaikkeen toimintaan tarvitaan talkooväkeä ja sitä on hienosti riittänyt eri tehtäviin. Minä olen osallistunut varsinkin kesäisin yleisön muodossa, mutta muutaman kerran olen säestänyt juhlissa yhteislauluja, joten olin oman lounaani ansainnut. Kari on kaulaansa myöden upoksissa kyläyhdistyksessä, mm. pitää kirjanpitoa, on tänä vuonna puheenjohtajana ja kiinteistöissä "jokapaikanhöylänä". Kiva, että jaksaa.

Kohta pitää kääntää auton nokka taas kaupunkia kohti. Arki alkaa ja työt kutsuvat!

Maalle tultiin

Tänään tultiin maalle. Olen ollut viimeeksi yötä täällä syksyllä, vaikka Kari viettääkin kaikki arkipäivät tässä huushollissa. Hän oli oikein siivonnutkin, kun tiesi minun olevan tulossa. ;=) (Ai, ei johtunut kuulemma minusta, vaan piti muutenkin siivota!)

Ensimmäiseksi tein lumitöitä, kun ovelle johti vain pieni polku. On isännällä ollut vähän muuta tekemistä viime lumisateiden aikaan! Lapioin myös viereisen metsänhoitoyhdistyksen kulkutien. Sielläkin ollaan näköjään vietetty kiireisiä työpäiviä, kun ei kolan varteen ole kukaan ehtinyt. Rivitalomme piha oli kyllä hyvin aurattu.

Sukset olisivat valmiina varastossa. Latujakin löytyy lähes nurkalta, mutta voi olla, etten vielä tänä viikonloppuna suksille ehdi. Mitä pitemmälle kevättä kohti aika kuluu, sen enemmän vietän viikonloppuja täällä, kunnes siirryn toukokuussa mökille kokonaan pois kaupungista. Tämä on sellainen "välimatkan krouvi", jossa on hyvä harjoitella maalaiselämää ennen mökkikauden alkua.

Sytytin ikkunalle kynttilän ja vein soihdun takapihalle palamaan. Kohta saunotaan!

Hyvää itsenäisyyspäivää

Aamulla lähdimme juhlimaan Suomen itsenäisyyttä aamujuhlaan. Tilaisuuden oli järjestänyt kyläyhdistys pitkän perinteen mukaisesti ja se järjestettiin kylän vanhalla koululla.

Lipunnoston yhteydessä laulettiin Lippulaulu ja sytytettiin kynttilät sankarivainajien muistolle. Hämärä ja puhdas lumi yhdistettyinä pihassa palaviin jätkänkynttilöihin teki hetkestä vaikuttavan.

Sisällä syötiin aamupuuro ja vietettiin ohjelmallinen tuokio, jossa kuultiin puhe, nuorten esityksiä sekä laulettiin yhdessä. Kahviakin saatiin ja lopuksi kajautettiin Maamme-laulu.

Pyrin siihen, että omassa elämässä juhla erottuu arjesta. Osallistumalla yhteisin tilaisuuksiin saa omaankin päivään juhlan tunnun. Kohta ryhdymme syömään Karin valmistamaa perinneruokaa: imellettyä perunalaatikkoa ja palapaistia.

Hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille!