Niiskutukset niiskuteltu

 

Flunssa on ohitse, ja negatiivinen koronatestitulos takataskussa marssittiin taas töihin. Työntäyteinen päivä, jonka aikana ekaluokkalaiset opettelivat mm. sormivirkkauksen jälkeen virkkaamaan ketjusilmukkaa koukulla. Hih, olipa haastetta!

Viime vuonna harjoiteltiin sisarenpojan kanssa kiinteää silmukkaa yhdessä. Hän oli sairastunut juuri strategisella hetkellä ja jäi tietenkin jälkeen muista. Yhdessä harjoiteltiin, jotta saatiin luokkakaverit kiinni. Kuten kuvasta näkyy, harjoitus teki mestarin. Kieli keskellä suuta alkoi silmukat kertyä työhön ja työ edistyä. Eikä ollut yhtään kamalaa!

Lehdet ovat kertoneet tänään päivystyksien täyttymisestä, kun ihmiset ovat liikkuessaan kupsahtaneet nurin. Minäkin kieli keskellä suuta hissuttelin töihin. Piti varoa joka askelta. Yöllä sataneen lumen alla oli peilikirkasta jäätä ja suuri liukastumisen vaara. Ajattelinkin, että olisi kohtalon ivaa niiskuttamisen ja pärskimisen sekä koronatestin jälkeen kaatua työmatkalla ja joutua taas sairauslomalle. Ei kiitos!

Töihin selvisin kunnialla ja takaisinkin. Enää ei tuntunut yhtä liukkaalta kuin aamulla. Nastakengät ovat kova sana, ainakin silloin, kun ne tällä kelillä löytyvät jalasta. Tänään unohtuivat kotiin.

Testissä taas!

Uh! Nenä tuhisee ja lihaksia särkee. Kurkku ei ole kipeä, ei paksu, mutta ei tavallinenkaan. Ei onneksi yskitä. Mutta jotain pientä flunssaa on päällä.

Ei muuta kuin tilaamaan aikaa koronatestiin. Soitin ja sain tietää, että viikonloppuna meillä ei testata, joten sain ensimmäisen ajan maanantaille. Nyt on homma hoidettu ja odotellaan - taas! No, toinen kerta vasta minulla. Tutut ovat saaneet juosta jo 5-6 kertaa, kun on pieniä lapsia perheessä, joten ei auta valittaa.

Pöydällä on 20 valkoista tulppaania. Nyt on aikaa niitä ihailla! 

Kanakeitto

 

Yksi ruoka on mielestäni ylitse muiden kylmänä talvipäivänä: kanakeitto. Ah, miten se lämmittää ja maistuu lisäksi herkulliselta.

Lapsuudenkodissani ei syöty kanaa. Isäni inhosi sitä, kun oli sota-aikana joutunut nuorena poikana ottamaan hengiltä kotkottajia. Lihaa oli niukalti ja omasta kanalasta napattiin aina välillä kana pataan. Isäni oli pyytänyt äidiltä - vähän kuin avioehtona - että ethän laita kanaa ruoaksi. Äitini tietenkin piti lupauksensa. Meillä syötiin lapsuuskodissa paljon kalaa ja silloin tällöin sikaa tai nautaa.

Viisikko-kirjoissa lapsilla oli aina herkulliset eväät: paistettua kanaa tai kanaleipiä. Yksityiskohtainen kuvaus retkieväistä sai veden nousemaan kielelle. Mietiskelin nuorena näitä lempikirjoja lukiessani, että mahtaa maistua ihanalta. Aikuisena huomasin, että pitää paikkansa. Kana on lempiruokaani monin eri tavoin laitettuna.

Viikonlopun kanakeitossa oli perunaa, porkkanaa ja sipulia kanan lisäksi, sekä mausteina korianteria, mustapippuria, savupaprikaa, chiliä ja kookosmaitoa. Tuli taas kerran ihanan makuista! Minun osani oli katsella kokkausta, maistella ja sanoa mielipiteeni. Se on hyvä osa, josta oikein kovasti iloitsen. Ja herkuttelusta myös!  ;>)

Talvisen kaunis viikonloppu

 

Muuttivatko Ruotsiin?

 

Katto romahtanut, ovi seljällään... Surkean näköinen talo - kerta kaikkiaan! Ovatkohan asukkaat muuttaneet Ruotsiin leveämmän leivän toivossa? 

Jukka Kuoppamäen laulu Sininen ja valkoinen alkoi soida mielessä, kun katselin piparkakkutaloamme. Niin katoaa mainen kunnia! Kuukausi sitten talo oli vielä pystyssä kaikessa komeudessaan.

Ennakointia

 

Koko joulun ajan saivat sukkapuikot ja kädet levätä. Adventtiaikana vielä neuloin lahjasukkia, joten lepo oli ihan pakollista. Kädet eivät kestä ylenmääräistä kutomista.

Viikonloppuna otin keltaista lankaa varastosta ja ryhdyin nautiskelemaan. Kuvioneuletta on mukava tehdä vaaleasta langasta, jolloin silmukoiden laskeminen on helpompaa. Tein elämäni ensimmäiset keltaiset sukat! Värikkäät langat eivät totiseti kuulu lemppareihini, mutta nyt ajattelin ennakoida jo tulevaa pääsiäistä.

Lyhytvartiset sukat syntyivät nopeasti ja nyt aloitin jo pitkävartisia samasta langasta. Neulon aina molempia sukkia yhtaikaa, jolloin nopeat muutokset ovat mahdollisia ja pysyvät hyvin muistissa. 

Kiva kutoa taas!

Herra Harakka vai lieneekö rouva

 

Kulkeissain...

 

                                                                              (Kris Kirk: Stjärna i fjärran)

Ei näkynyt tänään kävelyretkellä Itämaan tietäjiä, vaikka loppiainen onkin.

Sen sijaan oli taas niin kaunista: lumiset puut ja pakkasta noin -10. Aurinkokin pilkahti pienen aikaa aivan kuin kertoen, että täällä sitä ollaan, vaikka viime kuukausina sen olemassaoloon uskominen on välillä epäilyttänyt.

On ollut ihanaa kävellä pelkäämättä liukastumisia. Pakkanen ja lumi ovat auttaneet siinä asiassa. Nastakenkiä pidän aina välillä, mutta joskus lyhyelle matkalle en viitsi niitä laittaa. Kaupoissa nastakenkien kanssa on todella inhottava kulkea. Siellä jos missä voi helposti liukastua ja kaatua.

Loman viimeinen päivä on menossa. Lähes kolme viikkoa irtiottoa työkuvioista on tuntunut todella hyvältä, vaikka aika on sujunut vain kotona ollen ja ulkoilmasta nauttien. Muutamana päivänä autoilimme kauemmaksi, mutta silloinkin liikuimme ulkona.

Live-konsertteja on ollut ikävä. Kyllähän striimattuja on vaikka kuinka paljon, mutta ihan oikeaa jo kaipaisin. Taitaa kuitenkin mennä vielä aikaa, ennen kuin sellaiseen uskaltaa osallistua.

Lumi on tuonut valoisuutta ja tieto siitä, että päivä päivältä pimeä aika lyhenee, on ihana asia. Tiedän, että tammikuun selkäviikot ottavat vielä voimille, mutta sen jälkeen helpottaa. Talvi ei ole minun vuodenaikani, mutta tämä eriskummallinen hiljentynyt ja pelkistynyt elämänrytmi sopii minulle tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. 

Kiitos, ihana joulunaika! Arki alkaa...

Äänikirjoja

 

Lomalla iloitsen ajasta, jonka voi käyttää kirjojen lukemiseen. Koska olen siinä hommassa toivoton ahmija, aina ei voi aloittaa kirjaa, koska huomaisin pian lukevani sitä yön läpeensä. Nyt on kuitenkin ollut aikaa tähänkin puuhaan.

Joululomalla olen kuunnellut äänikirjoja. Lopetin juuri Laura Arffmanin Mona-Liisa - Urheilija, muusikko, ihminen. Kirja hiihtäjä Mona-Liisa Nousiaisesta oli mielenkiintoinen mutta surullinen. Monilahjakkuus - niin hiihdossa kuin musiikissakin - sai kokea maajoukkuehiihtäjän elämän sekä Hopeisen ja Kultaisen harmonikan voitot. Oman tyttären vaikea sairaus väritti hiihtouraa, vaikka elämäntilanteen hankaluutta ei varmasti monikaan tiennyt. Myöhemmin Mona-Liisan opinnot Sibelius-Akatemiassa jäivät lopulta kesken hiihtouran päätyttyä, sillä vatsasyöpä vei voiton, ja Mona-Liisa kuoli aivan liian varhain 9 v. tytön äitinä kesän lopulla 2019. Valtavan surullista... Kirjan loppu oli vaikuttavan koskettava, ja luettuani olin pitkän aikaa alakuloinen. Niin, elämä on aina suuri lahja.

Nyt syvennyn Mika Waltarin Joulun ihmeeseen ja sen jälkeen toivon vielä ehtiväni kuunnella Michelle Obaman Minun tarinani. Tätä kirjaa ovat monet kehuneet.

Loma kuluu nopeasti. Tuntuu kuitenkin siltä, että olen saanut tehdä juuri sitä, mitä olen halunnut. Ja olla tekemättä mitään, jos siltä on tuntunut. Pitkät yöunet ja työn unohtaminen tekevät aivoille niin hyvää. Ja ehkä suklaakin... ;>) Onneksi lomaa on vielä monta päivää jäljellä!

Lumista kauneutta

 

Uuden vuoden aamuna heräsimme valkoisen kauneuden keskeltä. Illalla satanut lumi oli tarttunut puihin ja koko maisema kimmelsi satumaisen kauniina.

Tasavallan presidentin puheen jälkeen lähdimme pitkälle kävelyretkelle järvenrantapolkua pitkin. Oli niin ihanan kaunista! Ehdimme kävelyn jälkeen vielä kuunnella televisiosta vähän aikaa Wienin konserttiakin.

Tänään on ollut yhtä kaunista. Iloitsen, että joka päivä lomalla olemme ulkoilleet kävellen tunnin tai kaksi. Tänään lähdimme toista rantapolkua kiertämään ja maisemat olivat ihastuttavat.

Mietiskelin, kuinka kauniita paikkoja Suomessa on ihan joka puolella maata. Ei tarvitse lähteä Lappiin saakka saadakseen nauttia luonnosta ja talvesta.

Nyt lomalla olemme yleensä nukkuneet aamuisin niin pitkään kuin on huvittanut, ja aamupalan jälkeen olemme lähteneet ulkoilemaan, jotta se tulee varmasti tehdyksi päivän aikana.

Eilen meidät ohitti kaksi kertaa parin henkilön ryhmät retkipyörillä. Aika kovaa vauhtia painelivat pyörillään.

Tänään tapasimme koirien ulkoiluttajia. Nelijalkaisetkin varmasti nauttivat lumesta pitkän harmaan ja sateisen jakson jälkeen.

Olisi kiva, jos lumi jäisi maahan. Kovin paljon lisää en kaipaisi. Tämä määrä hyvin riittää minun ilokseni.