sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Oiva juoma

 


Sain lahjaksi pienen pullon Poikain Parhaat Metsä Juhlakuohu -juomaa. Etiketti näytti hauskalta, ja koska emme olleet sitä aiemmin maistaneet, raahasimme pullon Lappiin tunturin laelle repussa. Siellä sitä sitten näköaloista nauttien kuksasta siemailtiin.

Eikä ollenkaan hullumpaa! Juoma on alkoholiton, mustikalla ja kuusenkerkällä maustettu, oikein metsän makuinen. Päätimme, että tätä hankimme lisää. Juomaa saa pienen pullon lisäksi myös isommassa, 750 ml pullossa. Sopii hyvin luonnon keskelle!

perjantai 23. syyskuuta 2022

Puunausta

 


Mökkikesä on päättynyt ja maja muutettu kaupunkikotiin korkeuksiin. Uudenlaiset maisemat näkyvät ikkunoista, joista kyllä nauttii ihan yhtä lailla kuin järvimaisemistakin. No, joka ikkunasta täälläkin vesi pilkistää, vaikka ei ihan rannalla ollakaan.

Tällä viikolla on ollut menossa armoton suursiivous. Työssä ollessa viimeisten 20 vuoden ajan rakkaat siistijäystäväni tekivät aina syksyllä suursiivouksen meillä. Oli niin nautinnollista tulla raskaan työpäivän jälkeen puhtaaseen kotiin. Kesällä ilmoitin Päiville, että nyt ryhdyn toimiin itse, kun kerta aikaa on, ja hän kertoi olevansa myös eläkkeellä. Sopivaan saumaan osui ilmoitukseni. Toisaalta oli ihan haikea luopua pitkäaikaisesta, yhteisestä projektista Päivin ja Leenan kanssa.

Niinpä viime päivinä on tomutettu ja kiivetty katonrajaan, hinkattu ja puunattu, imuroitu ja ravisteltu, luututtu ja pyyhitty, myös hikeä otsalta! Aina välillä on levätty sekä tehty aivan muita juttuja. Olin kakkoskodissa yöt ja rauhallisen aamun jälkeen lähdin kymmenen maissa aina siivoamaan - vähän kuin olisi oikeisiin töihin mennyt.     ;>)

Nyt on putipuhdasta, ja ensimmäinen yö toukokuun puolen välin jälkeen kotona, ihanaa! Aikansa kutakin... Kuuma vesi tulee hanasta eikä tarvitse hipsiä viileään ulkohuussiin. Sivistyksen parissa on syksyn pimetessä mukava nautiskella viilenevistä keleistä ja opetella ihan oikeaa eläkeläisen ihastuttavaa elämää!

keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Sumuaamu

 


Aamu-uinnilla ulkona muutama aste, mutta vesi tuntuu lämpöiseltä.


Usva leijailee peilityynen veden yllä.


On hiljaista.


Syksy etenee...

maanantai 19. syyskuuta 2022

Luonnonilmiöiden havaintopaikka

 


Viime syksynä ihmettelin Sallassa uusia, moderneja "laavuja". Niistä vain puuttui mielestäni tulistelupaikka. Myöhemmin sain lukea lehdestä, että ne ovat luonnonilmiöiden havaintopaikkoja. Sallassa niitä on 4 kpl eri puolilla kansallispuistoa.


Nämä taukopaikat on rakennettu EU:n Kolarctic CBC:n rahoittamassa PAN Phenomena of Arctic Nature -hankkeessa, mitä se sitten mahtaakin tarkoittaa. Myöskin kansallista rahoitusta on käytetty Suomesta, Venäjältä ja Norjasta, samoin yksityistä.

Havaintopaikkojen suunnittelija on norjalainen arkkitehtitoimisto Biotope ja rakentaja vuosina 2020-2022 Sallan kunta. 

Ei muuta kuin makuupussi mukaan ja pötköttelemään sateen ja tuulen suojaan laverille! Sieltäpä on hauska katsella lintuja, revontulia, myrskyjä, ohitse retkeileviä turisteja tai mitä nyt sitten kukin haluaa. Pöytäkin löytyy eväiden syöntiin.

Minusta ihan hauska keksintö. Vähän moderni muoto ensin ihmetytti kelopirttien Lapissa, mutta oikeastaan muotokieli on juuri sopiva nykyaikaan ja nuoremmalle väelle. Jos nämä pysyvät kunnossa seuraavat 50 vuotta, saattaa tämä tyyli silloin olla jo ihan vanhanaikainen!

Me emme vielä testanneet paikkaa muuten kuin ihmettelyllä, kun säät olivat illalla pilvisiä. Jos ensi syksynä onnistaa kirkas iltataivas, ihan varmasti menen tähystelemään revontulia. Majapaikkamme lähellä on näitä kaksi ihan lyhyen kävelymatkan päässä. Kiva jo suunnitella retkeä etukäteen!

perjantai 16. syyskuuta 2022

Tuttuja maisemia

 


Sallan tutuissa maisemissa saimme taas ruskassa retkeillä.
Riippumatot tunturin laella olivat veikeät. Ne olivat jo viime syksynä ilahduttamassa.


Jotenkin vain tuntuu, että maa kohoaa vuosi vuodelta ja niinhän se on.  ;>)
Toisaalta ylöspäin meno on helpompaa kuin alastulo.


Maisemat ovat sykähdyttäviä vuodesta toiseen ja mieli lepää.


Viikon aikana ruska oikein leimahti - oranssinkeltainen hehkui.
Kuvat ovat ensi päiviltä, jolloin ruska selvästi oli vielä laimeampi.


Pitkospuita ja esteettömiä reittejä on laitettu kuntoon, kun vuoden alussa kansallispuisto aloitti.
Paljon ovat vierailijat lisääntyneet koronavuosien aikana, joka on tietenkin hyvä asia kunnalle.
Suomi-matkailu on löydetty!


Kitkajoella pitää pysähtyä aina Itä-Lappiin mennessä.


Poroja tavattiin puolentoista viikon aikana satakunta ja yksi hirvi. 
Minä pidin huolta laskennasta. 
Näin paljon poroja ei koskaan aiemmin olla Lapin matkalla nähty.


Isolle Pyhätunturille vievän polun varressa oli kauniita kääpiä monessakin kohtaa.


Silmä lepäsi niin kaukaisuudessa kuin lähelläkin.
Harmi, että vanhenevan kännykkäni kuvat eivät toista värejä ihan luonnollisessa loistossaan. 
Kunnon kameraa en tällä kertaa ottanut laisinkaan matkalle mukaan.


Hiljainen kansa Suomussalmella toivotti hyvää kotimatkaa!

keskiviikko 7. syyskuuta 2022

Komea suruvaippa

 


Uuden sukupolven suruvaippa lenteli tänään pihassa. Oli varmaan naaras, kun kokoa oli ihan hervottomasti. En varmaan näin suurta ole koskaan tavannut.

Pihasta on kaadettu koivuja, ja se houkuttelee suruvaippaa imemään mahlaa. Oli hauska seurata, kun puunpilkkojan kaverina on monena päivänä lennellyt perhosia. Ei haitannut moottorisahankaan pörinä.

Tällä yksilöllä oli kirkkaat värit ja hyväkuntoiset siivet. Ulkolämpötila oli vain 13 astetta ja tuuli, mutta silti oli uskaltautunut liikkeelle. Kaunis yksilö!

tiistai 6. syyskuuta 2022

Aapisten metsästystä

 


Kummityttö toimii luokanopettajana valmistavassa opetuksessa alakouluikäisten ukrainalaislasten parissa. Suomen kielen taito on heillä ymmärrettävästi vielä lähes olematon, joten sain pyynnön etsiä kaikki suvun Aapiset. Varsinainen oppikirja kun on aivan liian vaikea heille. 

Viikonlopun aikana saatiin perhepiirin isompien lasten vanhat Aapiset koolle ja niitä saatiin tarpeeksi, jotta jokaiselle oppilaalle riittää oma. Koulusta löytyi myös muutamia. Myöhemmin syksyllä koko luokka saa koulun kautta samanlaisen kirjan, mutta siihen saakka tämä sekalainen, vanha Aapisjoukko palvelee opetuksessa vallan hyvin. Tavutaulut, sanalistat ja sanojen kuvat löytyvät. Kummityttö oli iloinen saaliistaan!

Muutenkin viikonlopun aikana tapasimme ja kävimme mielenkiintoista keskustelua, kun minä olen juuri päättänyt oman opettajaurani ja hän on tänä syksynä aloittanut omansa. Laitoinkin hänelle mukaan monta laatikkoa askartelu-, kuvis- ja käsityömalleja sekä kaikki itse ostamani oppimateriaalit Aakkoskarkkipussilla höystettynä.  ;>)   Auton takaluukku täyttyi mukavasti.

Kun itse aloitin nuorena opetustyön, oma äitini oli luokanopettajan virassa, ja häneltä sain kysyä neuvoa aina tarvittaessa. Nyt haluan saman tuen kummitytölleni. Olen sopinut hänen kanssaan, että aina voi soittaa ja kysyä apua tai ideoita, kun siltä tuntuu. Minulle valmistava opetus oli oikeastaan ainoa alakoulun aihe, jota ei vastaan tullut oman työurani aikana. Maahanmuuttajalapsia kuitenkin opetin omassa luokassani yli kaksikymmentä vuotta, joten jotain osaan ehkä siitäkin aiheesta kertoa avuksi nuorelle opettajalle.

Onnea matkaan, rakas kummityttö! Ihanaa ja tärkeää työtä...

maanantai 5. syyskuuta 2022

Sääksenpesä hiljenee

 


                                                        (kuva WWF:n sääksikamera)

Koko kesän seuraamaani WWF:n Saimaalla sijaitseva sääksen pesä alkaa vähitellen hiljentyä. Vielä toinen emo on käynyt pesällä ruokkimassa 2. poikasta, mutta eipä varmaan mene montaakaan päivää, kun pesä hiljenee kokonaan. Nytkin on pitkiä aikoja tyhjänä. Välillä västäräkit ja varikset käyvät siellä ihmettelemässä.

On aivan huippua, kun saa livekameroiden ja satelliittien välityksellä seurata sääksien muuttomatkaa, saapumista keväällä pesälle, munintaa, hautomista, poikasten ruokkimista ja lentoharjoituksia. Koulussakin aina seurasimme keväällä oppilaiden kanssa pesän tapahtumia. Kiitos WWF:n aktiiveille kameran ylläpidosta ja pesän seurannasta! On ollut kiva somessa huomata päivityksiä ja kuvia pesän erikoisista hetkistä. Varsinkin viime kesän epäonnistuneen pesinnän jälkeen tämän kesän kolmen poikasen kasvatus on ollut niin mielenkiintoista seurattavaa.

Nyt alkaa muuttomatka. Toivottavasti linnut kiertävät kaukaa vaaralliset tienoot, mutta monenlaista maisemaa mahtuu matkalle. Taitavat lentää Ukrainankin alueen yli. Nuorista linnuista suuri osa menehtyy matkalle, ja verkkokalastus on vaarallinen kaiken ikäisille.  Ihan käsittämätöntä, miten vietti vetää vuodesta toiseen niin vanhemmat linnut kuin nuoremmatkin kohti talvehtimisalueita Länsi-Afrikkaan, mutta muutamat lentävät jopa 7000 km Afrikan eteläosaan saakka. 

Kiitos kesästä ja onnea matkaan! Tavataan taas ensi keväänä.

perjantai 2. syyskuuta 2022

Syksy alkoi

 


Syyskuu on alkanut - ensimmäinen syksyn kuukausista. Viime vuonna pihlajat kukkivat kauniisti ja marjoja tuli aivan hirveästi. Tänä kesänä näkyi kukkia jonkin verran, mutta ainoatakaan marjaterttua en ole tavannut. Lehtiäkin on syöty, joten pihlajanmarjakoi on varmasti ollut voimissaan.


Vuosi sitten keräsin pihlajanmarjoja, ja oppilaiden kanssa askarreltiin rautalangan avulla kauniita syyskoristeita. Loput marjat laitoin pöllien päälle mökkitaiteeksi. Tänä syksynä ei pihlajanmarjataidetta tule...

                                       

Eikä oikein tiedä sienistäkään! Heinäkuun lopulla kerättiin jo kantarelleja ja muutamia orakkaita, nyt ei löydy kuin yksittäisiä.  Tateista ei ole tietoakaan eikä kauniista kärpässienistä. Aika näyttää, paraneeko sienisato. Suppilovahveroita yleensä aina myöhemmin löytyy, on sitten muiden sienten tilanne mikä tahansa.


Onneksi sentään lehtiä putoilee. Tänään löysin ensimmäisen kauniin punaisen haavan lehden tieltä. Mökin nurmikolle on pudonnut jo sinne tänne kellertäviä tai rusehtavia koivun lehtiä. Saa nähdä, millainen ruska tulee.

Sää on todella viileä. Tänään aamu-uinnille pulahtaessamme ilma oli viisiasteista ja kävelylle lähtiessä mittari näytti kahdeksaa, onneksi kuitenkin plusasteita. Käsineet piti jo etsiä käteen. Pohjoistuuli puhalsi koleasti ja järvellä oli vaahtopäät, mutta tuulen suojassa auringonsäteet edelleen lämmittivät. Viileys jatkuu, mutta onneksi sisällä on lämmintä ja mukavaa takkatulen loisteessa.

torstai 1. syyskuuta 2022

Puuhommia



Kaksi isoa koivua kaadettiin ja nyt vähitellen ne jalostuvat takkapuiksi. Moottorisaha pauhaa ja pöllit saavat kirveestä kylkeensä. Minun tehtäväni on ollut kantaa oksat kasalle ja pinota valmiit klapit liiteriin.

Onneksi sisareni perheessäkin tarvitaan puita, muuten emme olisi saaneet kaikkia mahtumaan minnekään. Kymmenisen pölliä jo lähti, ja kaksinkertainen määrä vielä odottaa seuraavaa kuormaa. Tulevana talvena puulämmitys sähkön rinnalla syö varmasti varastoa, joten on hyvä, että uuttakin on heillä kuivumassa tulevaisuuden tarpeisiin. Klapien myyjät kertovat varastojen kohta olevan tyhjinä. Onneksi on puita omalta metsäpläntiltä eikä tarvitse myyjiltä etsiskellä.

Kaupunkikodissa kerrostalossa meillä on myös olohuoneessa takka ja onneksi nuohottuna. Useampaan vuoteen siinä ei ole ollut tulta, vain kynttilöitä. Puitakaan ei ole varastossa enää. Olen miettinyt etukäteen, että lämmityskatastrofin sattuessa kipaisisin sisareni luota klapeja hakemassa ja avot: Tehtäisiin takkaan tuli! Hyvä olla suunnitelmat valmiina, kun varautumisesta niin kovasti puhutaan.


Tänään olin yksin mökillä ja pari tuntia pinosin puita. Sää oli viileä, mutta puuhaillessa ja kantaessa tuli sopivan lämmin. Sain liiteriin kaikki valmiit klapit, mutta uusia tulee kohta. Puuhommia siis riittää vielä, mutta ei hätää. Kivaa puuhaa!