Sisaren tyttären ylioppilasjuhlia vietettiin lauantaina. Koululla oli oikein kaunis juhla, vaikka koronan vuoksi ohjelmaa oli lyhennetty ja vain lähimmät vieraat kutsuttu mukaan. Silti juhlassa oli kaikki tärkeät elementit. Uusi rehtori piti hienon ja kannustavan puheen ylioppilaille - ehkä paras, mitä olen koskaan kuullut. Tämä kovia kokenut ikäluokka sai todella ansaitsemansa juhlapäivän, josta heidän kanssaan iloitsin.
Minä käytin juhlassa ensimmäistä kertaa maskia ja bongasin vain yhden muun henkilön, jolla oli sama "asuste". Silmälasit menivät huuruun koko ajan, joten helppoa sen kanssa eläminen ei totisesti ole. Oikein säälittää hoitajat, jotka joutuvat maskin lisäksi pitämään vielä suojavaatteitakin. Todella tukalaa!
Emman juhlat jatkuivat ensin vanhemman väen kanssa ja sitten juhlapaikkaan saapui parin tunnin päästä nuorempaa väkeä lapsineen. Vieraiden tulo porrastettiin koronan vuoksi ja muutenkin yritettiin olla tarkkana. Päivä oli lämpöinen ja aurinkoinen, joten suurin osa ajasta oltiin ulkona. Tarjottavat syötiin tietenkin sisällä. Minä otin tehtäväkseni pyyhkäistä pöydät aina puhtaaksi seurueiden lähdettyä pihamaalle. Käsidesiä kului ja ahkerasti pestiin käsiä. Tarjoilun hoitivat ammattilaiset. Toivottavasti virukset pysyivät poissa!
Uusi ylioppilas oli niin kaunis sinivalkoisissa väreissään. Opiskelupaikka on Itä-Suomessa, joten nuoren jatko-opinnot ovat järjestyksessä.
Ihan työstä kävi eilinen juhliminen, joten tänään otettiin rennosti ja lepäiltiin. Sain juhlissa koristeena olleita pieniä kukkakimppuja mökin pöydälle ja aamupalana söimme velä eilisiä juhlien tarjottavia. Sen verran juhlimista jatkettiin, että kesämökkikauden päättäjäisiksi paistoin iltapäivällä lättyjä. Maistuikin hyvältä hillon, marjojen ja vaniljakastikkeen kera.
Illat ovat jo pimeitä. On mukava polttaa mökillä kynttilöitä niin sisällä kuin ulkonakin, ja pihavaloista on pimeyden keskellä todella apua. Hiiskumaton alkusyksyn hiljaisuus on ympärillä. Miten tämä kesä taas näin nopeasti alkoi kallistua syksyä kohden?