Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi. Näytä kaikki tekstit
perjantai 6. joulukuuta 2019
torstai 5. joulukuuta 2019
Itsenäisyys - kiitollisuutta
Pienet ekaluokkalaiset lukivat koulun itsenäisyysjuhlassa ajatuksiaan itsenäisestä Suomesta. Puheessa korostui turvallisuus - niin meille kantaväestölle kuin niillekin, jotka tänne ovat saapuneet turvaan sodilta tai luonnonkatastrofeilta. Kiitos heille, jotka ovat turvanneet meidän nykypäivämme ja tulevaisuutemme omassa rakkaassa kotimaassa!
Itsenäisyyspäivää kelpaa juhlistaa jo aatosta alkaen vaikka pienellä kahvihetkellä.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
perjantai 22. maaliskuuta 2019
Ai, mekö onnellisia?
Keskiviikkona saimme tietää, että Suomi on maailman onnellisin maa. YK:n teettämä onnellisuusraportti laittoi 156 maailman maata järjestykseen ja saimme ykköstilan.
Mitä tekevät suomalaiset asiasta kuultuaan? No, alkavat tietenkin epäilemään koko tutkimusta! Niin tyypillistä meille.
Minä kuulun siihen joukkoon, joka on tutkimuksen kanssa aivan samaa mieltä: Meillä ei ole suuria luonnonkatastrofeja, ilmasto on ihan siedettävä, ihmisiin ja viranomaisiin voi luottaa, lapset voivat kävellä kouluun, ihmisten elinajanodote on meillä yli 80 vuotta, lapsikuolleisuuden vähäisyydessä Suomi kuuluu kolmen kärkeen (näin oli ainakin muutama vuosi sitten), ilma ja luonto ovat puhtaita kansainvälisesti vertailtuna, lapset ja nuoret saavat ilmaisen koulutuksen ja kouluruoan, vettä riittää... Listaa voisin jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Kansanluonteeseemme kai kuuluu vaatimattomuus. Pahemmin ei kehuskella eikä oikein uskotakaan kehuja. Ollaan hyvin itsekriittisiä ja vaatimattomia. Vai ollaanko?
Nykypäivänä minusta on voimakkaasti vallalla ajatus kaivella negatiivisuuksia, jos jotain myönteistä kerrotaan. Varsinkin uutisointi tuo heti esille epäilijät. Huvittavaa on ollut koulumaailmassa kuunnella Pisa-tutkimuksen tuloksia. Jos Suomi on pärjännyt hyvin, emme ole osanneet iloita, vaan heti on lähdetty tikulla kaivelemaan huonoja asioita, joilla peitetään positiiviset uutiset. (Enkä ole yhtään varma, ovatko kaikki uusiin opetussuunnitelmiin valitut tavoitteet järkeviä...)
Minä iloitsen suomalaisten onnesta! Kun ei vertaile eikä etsi jatkuvasti puutteita, vaan iloitsee siitä, mikä itsellä on hyvin, voi löytää onnea. Minä ainakin vilpittömästi koen asuvani onnellisessa Suomessa, vaikka sote kaatuikin, vaikka vanhusten hoidossa on liian vähän käsipareja, vaikka itsemurhia tapahtuu nuortenkin joukossa... Ei sellaista yhteiskuntaa olekaan, jossa kaikki olisi hyvin. Onnellisuuteen kuuluu sekin, että pyritään korjaamaan huonosti olevat asiat.
Minä ajattelen kuuluvani niihin onnellisiin suomalaisiin. (Vaikka hampaasta lohkesi paikka, flunssa pukkaa uudelleen päälle ja ääni on kadoksissa...)
torstai 7. joulukuuta 2017
keskiviikko 6. joulukuuta 2017
Suomi - satavuotias oma kotimaani
Oi, maamme Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Lapsuuden pihat,
nuoruuden tiet,
aikuisen avarat maisemat.
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa...
Kuikat kesäillassa,
mökkijärven hiljaisuus,
jäiden laulu talvella.
... kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.
Kynttilä isoisän haudalla
kiitoksena siitä,
että "Konekivääriä ei jätetty!"
Kiitollisena vapaasta, omasta maasta
juhlimme laulaen Maamme-laulua ja kuunnellen Finlandian säveliä.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
tiistai 5. joulukuuta 2017
Suomalainen maisema
Itsenäisyyspäivän aattona ajelin viemään kynttilät kahdelle hautausmaalle. Iltapäivä alkoi hämärtyä ja pikkupakkasen kuivaama maisema näytti kauniilta vesisateiden ja loskan jälkeen.
Rantavedet ovat korkealla. Onneksi meidän mökki on niin ylhäällä, että järven vesi ei missään tilanteessa pääse tärvelemään rakenteita. Hurjalta näytti joidenkin tien varressa olevien rantarakennusten kohtalo. Vesi on jo lähes rappusilla.
Itsenäisyyspäivän kynttilät jäivät palamaan. Mielessä soi Sibeliuksen musiikki, jota luokan kanssa kuuntelimme. Mieli rauhoittuu juhlatunnelmaan.
Onnea, Suomi, ihana kotimaa!
perjantai 1. joulukuuta 2017
Itsenäisyysjuhla
Eilen oli pikkukoulumme itsenäisyysjuhla. Illan hämyssä nostimme ensin pihassa Finlandian soidessa lipun salkoon ja sitten siirryimme soihtukujaa pitkin saliin.
Suomen onnittelumaljojen jälkeen oppilaiden itsensä valitsemat presidentit ja adjutantit toivottivat kaikki tervetulleiksi kättelemällä. Meitä oli yli 400, joten käteltävääkin oli kuin linnan juhlissa konsanaan.
Me aikuiset olimme oikein tyytyväisiä juhlakoristeluun. Saimme suuren ja kolkon liikuntasalin muutettua juhlavaksi mutta lämminhenkiseksi suomalaiseksi maisemaksi.
Oppilaiden itsenäisyyspuhe, luokkien tanssit, kotiväen puheenvuorot, lorut sekä laulut toivat suomalaisuutta esiin pikkuoppilaille sopivalla tavalla. Lopuksi tanssittiin yhdessä yleisön kanssa.
Me opettajat olimme tyytyväisiä, kun yleisö antoi erittäin hyvää palautetta juhlastamme. Pienten kanssa ohjelmien harjoittelu on aikaa vievää puuhaa. Suomen satavuotisjuhla valmisteluineen jäi varmasti oppilaiden mieliin loppuelämäksi ja itsenäisyyden merkitys syveni juhlavuoden aikana.
Nyt ryhdymme keskittymään jouluisiin puuhiin. Tänään olimme jo kirkossa adventtiaikaa aloittamassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)












