Vuoden viimeisiä mietteitä

Välipäivät ovat sujuneet leppoisasti lepäillen ja välillä sukua tapaillen. Jouluruoat ovat selätetty, mitä nyt nameja ja leivonnaisia on vielä jäljellä. Niin, ja yllättäen saimme vielä rosollia lahjaksi ystävältä. Minä pidän siitä, tosin vähän tuunattuna, joten uuden vuoden ruoan kera sitä voi vielä herkutellen nauttia.

Eilen näimme ensimmäiset uuden vuoden raketit. Kaupunki ei ilotulitusta järjestä, mikä on hyvä asia. Muutamassa minuutissa iso kasa rahaa taivaalle, kun koko ajan joudutaan rahakirstun nyörejä muutenkin kiristämään. Ei kiitos tällaiselle! Tänään on onneksi ollut vielä hiljaista. Toivottavasti paukutus alkaisi vasta illalla, sillä säälin eläinparkoja, jotka häiriintyvät ja pelkäävät.

Kiitollinen olen tästä vuodesta, varsinkin syksystä. Vapaaherrattaren elämä on ollut hurmaavaa, varsinkin rauha ja kiireettömyys. Aika on kulunut nopeasti puuhaillessa ja myös vain ollessa - liittyy vanhenemiseen - ehkä. 

Maailman rauha on ollut sitten ihan toinen juttu. Toivon sydämestäni Ukrainan kansan kestämistä valtavien paineiden ja tuhon keskellä, sekä Euroopan yhtenäisyyttä. Isoja asioita, joista päättäjillä on suuri vastuu.

Parempaa uutta vuotta maailmalle

ja meille kaikille!

Tapanina

 

Nosta, orhi jalkaa,

rekiretki alkaa,

helkkää tiu´ut pienet, iloiset.

                                                                            (Rauni Kouta)

Jouluyö, juhlayö

Arkihuolesi heitä

 

Arkihuolesi kaikki heitä,

mieles nuorena nousta suo!

Armas joulu jo kutsuu meitä

taasen muistojen suurten luo.

                                                                                       (Alpo Noponen)

Rauhallista joulunaikaa,

iloa ja lämpöä!

Tontun puuhia

 

Tällä viikolla tontun puuhia:

lahjatonttu,

puunaustonttu,

kyökkitonttu,

koristelijatonttu

ja mitä toimia nyt tontuilla vielä on...

💕

Sinertää...

 

Talven ensimmäisen kunnon pakkaskauden päätös häämöttää. Parin päivän päästä jo toisenlainen sää.

Vuoden pimeimpinä päivinä sinertävät hetket ennen tuulta ja vesisadetta ikkunan takaa tallennettuina.

Aamutuimaan

 

Ei enää kiirettä aamuisin, josta nautin ihan suunnattomasti. Voi herätä ja syödä aamupalaa, milloin haluaa ja katsella rauhassa aamun valkenemista. Tai sitten herätä myöhään ja huomata pimeyden jo hälvenneen. Aivan ihanaa!

Yksin ollessani syön aamupalan keittiön ikkunan ääressä ja katselen maisemia. Kirkon torni näkyy meillä kaikkiin ikkunoihin ja sen takana iso mäki, jota vuoreksikin sanotaan. Välillä usva nousee järveltä, välillä maisema on kuuran huurtama.

Tehtaan savut ja höyryt värjäytyvät aamuauringossa punertaviksi tai katoavat tuulella nopeasti kaukaisuuteen.

Alhaalla kadun varressa on vanha elokuvateatteri, joka on jo poistunut käytöstä. Vanha puutalo on kuitenkin kaunis ja katselen sitä usein. Välillä päiväkotilapset kulkevat ohitse narusta kiinni pitäen ohjaajiensa kanssa, välillä nuoret polkevat kiireisenä kouluun. Poliisiauto ajelee hiljaa ohitse keskustan liikennettä tarkkaillen. Naakat lopettelevat taidokasta aamulentoaan ja häipyvät jonnekin ruoan hakuun. Ihmiset astelevat jalkakäytävällä määrätietoisena, ehkä töihin kiirehtien.

Ja minä vain istuskelen rauhassa kahvikupin kera ikkunasta katsellen. Ah, miten kiitollinen olen! 💖

Joulukalenteri

 

Joka joulu pitää olla joulukalenteri - tietenkin pelkällä kuvalla ja ilman suklaita tai tavaroita. Tänä vuonna tyydyin ensimmäisen kerran vain postiluukusta tupsahtaneeseen Aamulehden kalenteriin, sillä en kirjakaupastamme löytänyt mieleistä. Onneksi kuitenkin kuvakalentereita vielä on myynnissä.  

Aamulehden kalenterissa on ollut kivat kuvat. Arvostan sitä, että suomalaisessa kalenterissa on meidän juhlapäiviin liittyviä asioita, esim. itsenäisyyspäivänä lippu tai sinivalkoinen kynttilä ja Lucian päivänä neito kynttiläkruunuineen. Aamulehden kalenterista nämä ovat löytyneet. Ainoa, mitä olen etsinyt, on kuvittajan nimi. Googlailin netistäkin, mutta millään haulla sitä ei tullut vastaan. Ihan itsestään selvyytenä se pitäisi kalenterissa näkyä. 

Huomenna taas avataan uusi luukku.  :>)

Meidän suvun uudet tulokkaat

 

Meidän suvun nuoret ovat saaneet "perheenlisäystä". Vuosi sitten tupsahti collien pentu Luca kummitytölle, ja pari viikkoa on kummitytön siskon luona asustellut samojedin pentu Freya. Suloisia otuksia!

Rapsutukset molemmille, niin Tampereelle kuin Joensuuhunkin. Jouluna tavataan!

Lumimyrskynen

Viime vuorokauden lumimyräkkä toi meillekin enemmän valkoista maahan. Olihan sitä jo vähän, mutta nyt näyttää kunnon talviselta. Samanlaista pyryä ja tuulta kuin Etelä-Suomessa emme kokeneet, mutta nyt voi sanoa, että lunta on varmuudella vielä joulunakin.

Laitan nastakengät jalkaan ja lähden kävelemään. Samalla kyläilen sisareni anopin luona, jolle eilen vein jo joulukukan ohi ajaessani. Tuntui hyvältä idealta, kun pakkastakin oli purevasti. Nyt voi rennosti kävellä ilman pelkoa, että pyllähtää amarylliksen päälle, hih!

Semmarit ilakoimassa

 

Lauantai-iltana Tampere-talon valtasivat Ilakoivat silakat Semmareilla vahvistettuina. Olin aiheen mukaisesti valmistautunut konserttiin syömällä päivällä Riston valinnan silakkarullia.  :>)     (Sivujuonteena: Kylläpä silakkafileet ovat hinnoissaan, 1 kg = 15€!)

Vuosien varrella olen kuunnellut lukuisan määrän Seminaarinmäen mieslaulajien konsertteja. Levyjäkin on tarttunut matkaan varmaan kaikki, jotka on julkaistu.

Semmareiden Ilakoivat silakat -konsertti veti salin täyteen ja iloinen show oli taattua Semmari-laatua. Tosin ei mikään häikäisevä, mutta viihdyttävä, hauska ja huolellisesti toteutettu. Laulu raikui entiseen malliin. Ainut, mikä vuosien varrella on muuttunut, on laulajien hiusten väri: Kummasti olin harmaata huomaavinani. Notkeus kuitenkin on edelleen tallella! Kiva ilta oli...

Itsenäisyysjuhlassa

 

Kaupunkimme itsenäisyysjuhla pidettiin entisessä koulussani. Lähdin juhlaan fiilistelemään itse aiheen lisäksi myös pitkäaikaisen työpaikkani nykyisiä tunnelmia.

Eteisaulasta oli poistettu vanhat naulakot ja osa kirjaston kirjoista oli tuotu tilalle. Ihan loistava idea! Ennen kirjastovieraat hieman häiritsivät alakerrassa samassa käytävässä ikkunoiden takana opiskelevaa luokkaa, joten nyt aulan kirjojen lainaajat saavat rauhassa lueskella häiritsemättä ketään.

Uusia taideteoksia oli myös ilmestynyt seinille. Sopivat hyvin yhteen kirjojen satumaailmojen kanssa.

Kakkukahvit olivat tarjolla koulun ruokasalissa. Rappusissa mietin, kuinka monet vuodet näitä portaita ennen kuljin, usein kiireessä, mutta joskus myös ihan rauhallisin mielinkin.

Itsenäisyyspäivän tilaisuus oli juhlava, kuten pitääkin. Arvostan, että yhteisten asioiden hoitoon kaupungissa riittää luottamustehtäviin henkilöitä. Tosin oppilaita opettaessani en arvannut, keitä myöhemmin politiikka vetää puoleensa. Sekä tervehdys- että juhlapuhe olivat mielenkiintoisia ja sopivan mittaisia, joista kiitokset entisille oppilailleni Marikalle ja Hennalle. Hienoa, että jaksatte kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa edelleen toimia ja päättää tärkeistä asioista, niistä vaikeistakin! 

Juhlitaan suomalaista musiikkia

 

Säveltäjämestarimme Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää juhlitaan tänään. Liput liehuvat joissain tangoissa, mutta kaikki eivät tätä päivää vielä huomioi. Olin iloinen, että oma kaupunkimme liputtaa kouluissa ja omissa kiinteistöissään, kun ikkunasta maailmalle aamulla katselin. Sen sijaan seurakunnan ja taloyhtiöiden liput näyttävät olevan kaapeissa.

Koulussa juhlimme aina jokaista liputuspäivää oman luokkani kanssa, jos ei muuten, niin ainakin päivänavauksessa se näkyi. Usein liitin päivän ohjelmaan teemaan sopivaa musiikkia. Toivottavasti tänään suomalainen musiikki soi - ainakin Yle radio 1 sen huomioi musiikkivalinnoissaan, josta lämmin kiitos!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

  

Hieno idea

Pikkupojat saivat oivalluksen: "Kirjoitetaan pormestarille kirje, jossa pyydetään kaupunkia rakentamaan lapsille ja nuorille skeittirata." Tuumasta toimeen! Kekseliäät veljekset Luca ja Nico kirjoittivat omin käsin aloitteen ja veivät sen itse kaupunginjohtajalle. Ja loppu onkin historiaa!

Pari vuotta siihen meni, mutta nyt pumptrack-rata ja skeittiparkki ovat olleet valmiina loppukesästä lähtien. Rata on maailman BMX-liiton suosittelema ja siellä voidaan tulevaisuudessa myös kisata. Suunnittelussa ovat olleet mukana alan ammattilaiset. Kovasti rata on saanut kehuja joka puolelta - Suomen suurin ja paras suunnittelijoiden mielestä.

Niin vain pikkupojat saivat mahtavaa aikaiseksi! Rata on ollut koko syksyn vilkkaassa käytössä. Sunnuntaiaamun kävelyretkellä siellä oli autiota ja ehkä talven tultua paikka hiljenee muutenkin. Kevään tullessa käyttö taas varmasti lisääntyy.

Hienoa, pojat ja kaupunki! Nuorten mielipiteitä pitää kuunnella. Nyt on hyvä harrastuspaikka, joka toivottavasti pitää nuorisoa poissa ei-toivotusta puuhastelusta.  

Joulukuu...