Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lappi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lappi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 19. syyskuuta 2025

Kotia kohti

 


Tänään kävimme syömässä Keloravintolassa mainiot poropizzat ja jälkiruoaksi taivaallisen hyvää puolukkajuustokakkua kera kahvin. Olipa makoisaa! Pihapiirissä oli ennen tämä niliaitta, mutta nyt se oli talven aikana hävinnyt johonkin.


Illalla pakataan ja huomenna aamulla alkaa ajomatka kohti etelää. Kivat muistot mielessä on ihan hauska palata kotiin kaupunkiarkeen. Samalla päättyy mökkikausi - tosin käydään kyllä päiväseltään. Harrastukset ovat alkaneet, joten vapaa ja puuhakas kesäkausi hiljenee syksyn myötä, mikä on oikeastaan aivan ihanaa. Syksy on minulle rauhoittumisen aikaa.

keskiviikko 17. syyskuuta 2025

Pienellä Sallatunturilla

 


Tänään aamupalan jälkeen lähdin kävelemään kohti tunturin lakea täältä alarinteen mökistä. 


Olihan se taas varsinainen "kuntosaliharjoitus", mutta paljon hienommissa maisemissa. Kun pysähteli monta kertaa nousun aikana, ei ihan nikahtunut jatkuvaan ylämäkeen.


Paikkapaikoin riekonmarjan punainen syysväri leimusi maastossa.


Ylhäällä tunturin laella istuin kodassa nauttimassa tulen lämmöstä tuulensuojassa ja kuuntelin kanssakulkijoiden jutustelua.


Alaspäin tulo oli puolet nopeampaa, mutta reidet olivat kovilla jatkuvasta jarruttelusta. Seuraavat päivät kuluvatkin tasaisemman maan vaelluksilla.

tiistai 16. syyskuuta 2025

Barokkimusiikin lumoissa

 


Kuulimme viikko sitten, että Kemijärvellä on menossa viikonloppuna Kemijärvi Barokki ensimmäistä kertaa. Vanha musiikki kiinnostaa meitä kumpaakin todella paljon, joten siltä istumalta katsottiin netistä konsertit ja valittiin lauantai-illan konsertti kirkossa. Kirkkokonsertti sen vuoksi, että emme tunteneet Kemijärveä yhtään, mutta kirkko varmaan löytyisi helpommin kuin muut konserttipaikat.


Niinhän se oli, että Sallasta tullessa Kemijärven keskustaan käännyttäessä kirkko näkyi jo kauas. Väkeäkin näytti tulevan paikalle kauniiseen kirkkoon ihan mukava määrä, vaikka festivaali oli vasta ensimmäistä kertaa tarjolla.


Viulisti Anna Rainio toimi festivaalin taiteellisena johtajana ja on soittanut barokkiviulua monissa vanhan musiikin yhtyeissä ja orkestereissa. Tällä hetkellä hän on Lapin musiikki- ja tanssiopistossa viulunsoiton lehtorina. Muilla esiintyjillä oli myös vahva tausta erilaisista suomalaisista barokkiyhtyeistä.

Kuulimme J.S. Bachin instrumentaalimusiikkia sekä lopuksi kantaatin Ich armer Mensch, ich Sündenknecht, jossa solistina toimi tenori Heikki Raunio. Hän on keskittynyt urallaan erityisesti passio- ja oratorioteoksiin.

Konsertti oli ihana! Vanhat soittimet tuovat ihan erilaisen soinnin, ja Bachin musiikki kaikui kauniisti taitavien soittajien käsissä kirkkosalin akustiikassa. Hauska yksityiskohta oli, kun sunnuntaina Sallan kirkon messun jälkeen kirkkokahvilla satuimme istumaan festivaalin taiteellisen johtajan vanhempien vieressä. Lähetimme tätä kautta henkilökohtaiset terveiset taiteilijoille ja kiitokset kauniista konsertista.

Ps. Mielenkiintoista oli liikkua autolla pimeällä poronhoitoalueella, kun aina ennemmin on ajot tapahtuneet valoisaan aikaan. Ja porojahan oli liikkeellä! Maltilla tultiin takaisin mökille. 

perjantai 12. syyskuuta 2025

Tunturin rinteellä

 


Retki pohjoisessa on alkanut mukavasti. Sää on ollut lämmin ja aurinkoinen sekä Sallan maisemat mahtavia. Poroja on näkynyt runsaasti.


Isolle Sallatunturille kipusin toissa päivänä ja onhan se koetus, kun kaksi kilometriä taivaltaa polkua pitkin pelkkää ylämäkeä. Tosin lopussa on rappuset, joten ei tarvitse enää loikkia sinitäplillä merkattuja kiviä pitkin, joka oli todella vaarallista aikoinaan. Muistan ensi kerroilla pelänneeni koko ajan. Nyt on helppoa turvallisilla rappusilla. Takaisin tulokin ottaa reisiin, kun pitää tietenkin jarrutella menoa. Maisemat kuitenkin kruunaavat kaiken.
 

Illalla myöhempään on saanut ihailla kauniita auringonlaskuja pienemmän Sallatunturin rinteeltä.


Rinteellä mökin lähellä laiduntaa lampaita. Ne ovat sympaattisia kavereita ja välillä hyvin äänekkäitä. Karitsan oli koira raadellut aiemmin kesällä ja nyt oli aidassa varoitukset koirien ulkoiluttajille. Onneksi eläin selvisi. En kyllä ymmärrä, miten kahakka on voinut tapahtua, kun aita on kuitenkin välissä. Omistajan pitäisi tietenkin pitää huoli koirastaan, jotta se ei pääse häiritsemään lampaita.


Joka päivä on patikoitu tulistelemaan jonnekin päin. Suomaisemat ovat niin kauniita, porot uljaita isoine sarvineen, poronkäristys herkullista ja kuukkelit söpöjä. Ihanaa jatkaa samoissa, tutuissa maisemissa vielä toinen viikko. 

perjantai 5. syyskuuta 2025

keskiviikko 25. syyskuuta 2024

Mukavat muistot

 


Lapin maisemat ovat tältä syksyltä ohitse.


Ämmin lähteellä kävin viimeisinä päivinä...


... samoin suomaisemissa samoilemassa...


... sekä Hangasjärven laavun kauniissa maisemissa.


Poroja nähtiin paljon kahden viikon aikana.


Ensi syksynä taas, jos suunnitelmat toteutuvat.


Salla muistoissa, mutta ihana olla taas kotonakin!

torstai 19. syyskuuta 2024

Suon tuoksua aistimassa

 


Yhtenä päivänä kävelimme polkua suon reunamalla. Lapin suot ovat niin kauniita ja tuoksu erityisesti.


Tämän suon keskellä oli vesilampare, joten piti hiukan tarkemmin katsoa, mihin astuu. Kengät eivät kuitenkaan kastuneet, kun keräsin puolukoita suon reunalta. Ja mitä sitten löytyikään!


Yhdessä kohdassa oli karpaloita siellä täällä. Keräsimme muutaman kourallisen ja söimme suon antimet. Nam, miten hyviä olivat!

keskiviikko 18. syyskuuta 2024

Toisen Sallatunturin laella

 


Maanantaina oli kipuamisvuorossa tuntureista toinen, jossa on 15 laskettelurinnettä ja paljon siihen liittyvää rakennelmaa. Mastoissakin löytyy. En niin välitä tästä tunturista, kun ihmisen kädenjälki on niin suurta, mutta kauniita maisemiakin löytyy.


Riippumatot odottavat lepäilijöitä tunturin päällä mukavassa tasanteessa. Satuin tulemaan hetkeen, jolloin aamun kiipeilijät olivat jo lähdössä ja iltapäivän nousijat vielä puuttuivat. Sainkin viettää rauhallista aikaa ihan itsekseni.


Kun suunnistin tunturin päällä kodalle tulistelemaan, näin rakennuksen takana muutamia poroja. Ne kuitenkin laskeutuivat alemmas, joten en ehtinyt edes ottamaan kuvaa niistä.


Onhan nämä maisemat täälläkin mahtavia! Kuvatessa vain pitää valita oikeat suunnat, jotta laskettelurinteitä, muita rakennelmia tai mastoja ei näy. 


Tuolla kauimpana näkyy jo Venäjän puoli. Lähellä rajaa ollaan.


Kiipeilyn jälkeen illalla oli mukava käydä saunassa ja nauttia hyvästä ruoasta. Uni maittoi yöllä...

maanantai 16. syyskuuta 2024

Pienemmän Sallatunturin huiputusta

 


Torstaina kiipesin toiselle Sallatunturille eli Pienelle Pyhätunturille Taivaan tavoittelijan taivalta pitkin, joka kulkee Sallan kansallispuistossa. Melkein 2 kilometriä ylämäkeä ensin leveää soritettua polkua pitkin.


Pitkät pätkät kuljettiin myös leveitä pitkospuita pitkin. Hyvä oli taivaltaa, mutta jyrkkien kohtien jälkeen piti pysähtyä hieman puuskuttamaan. Kiviä ja yksinkertaisia penkkejä oli mukavasti reitin varrella.


Loppunousuun on rakennettu pari vuotta sitten metalliportaat, jossa on koiria varten laudat toisessa reunassa. Ensimmäisen kerran kiipesin vuosia sitten louhikossa sinisillä maalitäplillä merkattua reittiä, välillä nelinkontin kivien päällä. Siihen nähden nyt on ihan luxusreitti!


Huipulla on pieni näköalatorni, pitkospuita, penkkejä ja laajaa avaraa näkymää.


Kyllä ihminen tuntee itsensä pieneksi, kun aavaa maisemaa katseli! Ihanat näköalat.


Sää oli kirkas, joten kaukaisuuteen horisonttiin saakka näkyi hyvin. Suota, metsää, tuntureita, vesistöjä ja kivikkorinteitä...


Alaspäin tulo on ehkä hankalampaa, kun jyrkkää alamäkeä riittää kaksi kilometriä. Reidet olivat kovilla, mutta turvallisesti pääsin alas.

torstai 12. syyskuuta 2024

Lapin yö

 


Kiipesin illalla tunturin rinteelle katsomaan auringonlaskua, kun ihan vieressä ollaan. Kyllä oli kaunista!

keskiviikko 11. syyskuuta 2024

Lapin lasten laitumilla


Lappiin päästiin turvallisesti ajaen, mitä nyt yhdellä pätkällä metsästyskoira ajoi poroa takaa keskellä tietä. Onneksi liikenne hiljensi ja aikansa juostuaan molemmat häipyivät metsään. Koiralla oli onneksi tutkaliivi päällä. Poroja nähtiin tasaiseen tahtiin, mutta yleensä tien pientareilla tai metsän reunassa. Kitkalla piti tietysti pysähtyä. On se niin hieno paikka!


Kesäsää on ollut Lapissa kuuma ja kuiva, kertoivat paikalliset. Ruska on nyt likaisen ruskeankeltaista eikä maaruskaa vielä ole. Saa nähdä, tuleekokaan. Lämpöä ja aurinkoa on riittänyt meille, yli 20 astetta jatkuvasti. Joka päivä olemme retkeilleet jossain päin ja ihailleet soita, tuntureita ja yleensäkin Lapin luontoa.


On täällä niin kaunista!

keskiviikko 27. syyskuuta 2023