Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyhäinpäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyhäinpäivä. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. marraskuuta 2025

Haudoilla

 


Aamulla lähdin käymään kahdella hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä. Oikeastaan piti ajella jo eilen, mutta jatkuvan vesisateen vuoksi siirsin retken tähän päivään. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä jo aamupäivällä. Marraskuisen kaunista - maisema oli riisuttu ja harmaa.


Hautausmaalla kävely on aina niin lohdullista ja rauhoittavaa, pyhäinpäivänäkin, vaikka silloin rakkaat muistot valtaavat vahvasti mielen kynttilöitä haudoille sytytellessä. Kiitollisuus on kuitenkin päällimmäisenä.


Illalla kuuntelin radiosta pyhäinpäivän toivekonserttia: kaunista ja harrasta klassista musiikkia, joka niin hyvin sopii tähän iltaan. Onneksi Yle Radio 1:n mullistukset eivät ihan kaikkea sisältöä ole vielä pilanneet.

lauantai 4. marraskuuta 2023

tiistai 8. marraskuuta 2022

Viikonlopun herkkuja

 


Pyhäinpäivän aamuna minulle oli tehty valmiiksi kahviaamiainen kalkkunaleipineen. Olihan se ihanaa, kun jo puolilta päivin piti olla kuoron kanssa valmistautumassa muistojumalanpalvelukseen.


Myöhemmin söimme päivälliseksi tomaattijuustosalaattia, jossa oli runsaasti basilikaa, mieliyrttiäni.


Salaatin lisäksi oli paistettua kuhaa, jossa oli paljon tilliä ja sitruunaa, keitettyjä porkkanoita ja perunasalaattia. Aivan ihanan makuista! Jälkiruoaksi oli lämmittävät juomat, sillä hautausmaakierroksen jälkeen vielä pitkään oli hieman viluinen olo.

Kiitos kokille maukkaasta päivällisestä! 

maanantai 7. marraskuuta 2022

Pyhäinpäivän tunnelmia

 


Pyhäinpäivällä on ollut aina minulle tärkeä henkilökohtainen merkitys. Menetin molemmat isoisät jo lapsena ja isoäiditkin parikymppisenä. Isäni kuoli, kun olin 23-vuotias. Vanhemmat opettivat haudoilla käymisen kauniina tapana kunnioittaa poislähteneiden muistoa, josta olen kiitollinen.

Yleensä kuoron kanssa olemme osallistuneet tilaisuuteen, jossa jokaiselle vuoden aikana kuolleelle seurakuntalaiselle sytytetään muistokynttilä kappelissa. Tänäkin vuonna kynttilä tuotiin monelle tuttulle: työtoveri, naapureita, kuoroystäviä... 


Tilaisuuden jälkeen sytytimme kynttilöitä suvun haudoille. Jo aiemmin vierailimme muutamalla kauempana sijaitsevalla hautausmaalla. Sää oli harmaa, mutta ei onneksi tuullut. Joskus myrskytuulen sattuessa pyhäinpäiväksi on sääli, kun kynttilät sammuvat tai kaatuvat. Omaiset ovat niitä kuitenkin rakkaudella sytyttäneet.

Onneksi halloweenit olivat jo taakse jäänyttä aikaa tältä syksyltä. Uutisissakin kerrottiin suomalaisesta pyhäinpäivästä, jonka soisi säilyvän tuleville sukupolville. Työssä ollessani en oppilaiden kanssa halloweenia juhlinut, mutta aiemmin syksyllä pidettiin kyllä kummituspäivä iltojen pimentyessä, jolloin luettiin jännittäviä tarinoita ja piirreltiin haamuja. Pyhäinpäivään en tätä halunnut missään nimessä sotkea. Mitä sitten kodeissa juhlivat, se oli jokaisen perheen asia. 


Sankarihautausmaalla joka haudalle oli istutettu kanerva ja viime vuonna paikallinen ammattiopetus oli tehnyt haudoille kauniit hopeanväriset lyhdyt. Partiolaiset taisivat sytyttää sinne kynttilät, jos en väärin muista.

Illalla kuuntelimme Sävel on vapaa -ohjelmaa radiosta. Tuli kaunista pyhäinpäivään sopivaa musiikkia ja kuulimmepa sieltä myös tuttavien toivomuksen. Lähetimme perään heille tekstarina kiitoksen hyvästä toiveesta.

Kynttilät paloivat olohuoneen pöydällä ja parvekkeen lyhdyissä. Tästä illat vielä pimenevät kohti joulua.

lauantai 6. marraskuuta 2021

Pyhäinpäivänä

 


Aamupalan jälkeen lähdimme viemään kynttilöitä lähellä oleville hautausmaille vanhempieni, isovanhempieni ja muutamien muiden minulle tärkeiden ihmisten haudoille. Tämän matkan tahdon aina pyhäinpäivänä tehdä, jos se vain suinkin on mahdollista.

Paljon oli väkeä liikkeellä. Mietiskelin, miten nykypäivän ihminen asennoituu hautausmaahan, kun kuuntelin aikuisten kovaäänistä naurunremakkaa ja katselin lasten juoksentelua hautojen päällä. Itse olen sitä sukupolvea, jolle jo pienestä pitäen opetettiin käyttäytymissäännöt. Toisaalta - hyvä, että ihmiset edes käyvät pyhäinpäivänä haudoilla. 


Sankarihaudat olivat saaneet kanervat ja uudet lyhdyt. jotka paikallinen ammattikoulu oli valmistanutut opettajansa suunnittelutyön mukaisesti. Lyhdyt olivat ruostumatonta terästä, joten varmaan pitkäikäiset. 


Pyhäinpäivän aattona tuli tieto Kirsti Paakkasen kuolemasta 92-vuotiaana. Marimekon pelastajaksi kutsuttu tomera bisnesnainen oli kuitenkin sielultaan omien sanojensa mukaan maalaistyttö Saarijärveltä, joka oli kotoisin vaatimattomista oloista. 

Kuuntelin eilen ja tänään kaksi haastattelua, jotka Kirsti Paakkasesta on tehty eri vuosikymmenillä. Ne löytyvät Ylen Areenasta. Hauskoja ja mielenkiintoisia molemmat. Uskomaton nainen hän on ollut miesjohtajien hallitsemassa yritysmaailmassa.

Kirjailija Ulla-Maija Paavilainen on viime vuonna julkaissut Paakkasen elämänkerran Suurin niistä on rakkaus - Kirsti Paakkasen tarina (Otava). Tulevaisuuteen katsovasta, energisestä, kurinalaisesta ja luovasta ladysta kirjoitettu mukaansatempaava kirja on luettava. Pitääkin etsiä se käsiini, kunhan saan ensin Aki Hintsan viimeisistä vuosista kertovan opuksen loppuun. Molemmat kirjat sopivat tähän marraskuun pimentyvään tunnelmaan.

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Muisteluja

 


Pyhäinpäivän aamuna aamupalan jälkeen lähdimme ajeluretkelle kolmelle hautausmaalle. Koronan vuoksi on elämä suhteellisen hiljaista, kun juuri muuta ei viitsi tehdä kuin työssä käydä ja nauttia kodin rauhasta, joka on minusta kyllä oikein ihanaa elämää työvilinän keskellä.  Nyt oli mukava lähteä katselemaan syksyn maisemia ja samalla pysähtyä pyhäinpäivän ajatusten äärelle.

Äidin ja isän haudalle vein pienen oksan, jossa oli kaksi valkoista ruusua. Vähitellen on vuosien aikana tottunut ajatukseen, että vanhempia ei enää ole ja on itse seuraavaa sukupolvea lähtijöiden rivissä. Haikeaa, miten nopeasti elämä kuluu. Siksi onkin sydän kiitollisuutta täynnä kaikesta jo eletystä ajasta.


Oli mukava viedä kynttilöitä meidän molempien vanhempien ja isovanhempien sekä ystävien haudoille. Minulle tämä viikonloppu pysyy aina hartaana pyhäinpäivän aikana, enkä uhraa ajatuksia halloweenille - en omassa elämässä enkä oppilaidenkaan kanssa. Uskontotunnilla puhuimme pyhäinpäivästä ja katselimme kauniin videon vanhasta viisaasta isäpöllöstä ja pikkupöllöstä, jotka keskustelivat hautausmaalla tuikkivista sadoista kynttilöistä. Kotona voivat oppilaat sitten viettää muita juhlia oman ja perheen mieltymyksen mukaan. 

Pyhäinpäivän iltana kuuntelimme Sävel on vapaa -ohjelmaa Radio Ylen ykköseltä. Suurimmaksi osaksi oli kaunista ja rauhallista, tämän viikonlopun tunnelmaan sopivaa musiikkia, josta nautin suuresti. 

Rauhallinen viikonloppu voimaannuttaa taas kohdata tulevan viikon työkiireet ja pulmat.

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Pyhäinpäivä vai halloween?


Koulumaailmassa pikkuoppilaiden kanssa työskennellessä törmään aina tähän aikaan Atlantin takaa rantautuneeseen juhlaan halloween. Monet lapset eivät tiedä mitään pyhäinpäivästä, mutta kummitusten ja haamujen juhla on heille tuttua tutumpi. Miksi? No, tietenkin kaupallisuuden vuoksi. Eri liikeet huomasivat heti uuden markkinaraon loka- marraskuun vaihteessa. Halloween-roina täyttää kaikki kaupat ja marketit leipomuksia myöten.


Minulle tämä viikonloppu on ollut ja tulee aina olemaan pyhäinpäivä. Aiemmin lokakuussa saatamme oppilaiden kanssa piirrellä lepakoita, mutta viimeiset päivät ennen pyhäinpäivää vietämme vain vainajien muistopäivän teemalla: syvällisiä, hyviä keskusteluja, rauhallista musiikkia ja meitä ennen lähteneiden suvun jäsenten muistelua.

Olen iloinen, että pyhäinpäivän teema nousi esille niin uutisissa kuin lehdistössäkin sen sijaan, että kaikki olisi vain pursunnut kurpitsoita, pääkalloja ja haamuja. Ei kai jää epäselväksi, mitä minä otsikosta ajattelen.

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Pyhäinpäivä lähestyy


Kävin lähisuvun haudoilla joitain päiviä sitten. Lehmukset ja vaahterat olivat pudottaneet lehtensä käytäville ja hautakanervien päälle. Oli aika kaunista!

Lähistöllä oli haravat, joilla sai haudat siistittyä pyhäinpäiväksi. Seurakunta haravoi - tai puhaltaa inhoamillani lehtipuhaltimilla - myös lehtiä pois, mutta tuskin nyppivät kanervista lehti lehdeltä. Syysmyrskyn jälkeen olikin paljon siistittävää.

Mielessä soi kiitollisena virsi 146:
"Rauhan saivat pyhät Herran, 
jotka kerran taistelivat päällä maan. 
Kun me heitä muistelemme, 
kaipailemme sinne taivaan kunniaan. "

lauantai 3. marraskuuta 2018

Pyhäinpäivänä


"... hiljaiseen toivoon ja kaipaukseen,
loistakoon liekki nyt rakkauden. "

(Anna-Mari Kaskinen)


lauantai 4. marraskuuta 2017

Pyhäinpäivän iltana


Rauhan saivat...


Kynttilät ovat syttyneet hautausmailla illan hämärtyessä. Minäkin sytytin äidin ja isän haudalle sekä muualle haudattujen muistomerkille isovanhempien kynttilän. 


Kappelilla lauloimme kuoron kanssa, kuten aina pyhäinpäivänä. Tarja-suntio oli koristellut kauniiksi eteisen ja kappelin seppelpöydän, lohduttavaa ja liikuttavaa.


Muistot edesmenneistä ovat mielessä.