Urkuviikko

 

Seurakuntamme järjestämä urkuviikko soi viime viikolla kahdeksannentoista kerran. Kuusi konserttia, joista kaksi oli ilmaista, keräsivät ihan mukavasti väkeä. Järjestelyt sujuivat, turvavälejä pidettiin ja saimme taiteilijoilta kiitosta: "Pidettiin kuin piispaa pappilassa!" Olihan se kiva kuulla. Taisi yleisökin pitää konserteista, ainakin suosionosoituksista päätellen.

Jari Linjama, Anu Mattila 16-vuotiaan poikansa Leevi Mattilan kanssa, Esa Toivola, Ulla Törmä ja Sami Salomaa sekä oman seurakuntamme kanttorit loihtivat mukavan erilaiset konsertit. Oli puhtaita urkukonsertteja sekä vokaalimusiikkia, vanhojen mestareiden säveliä sekä uudempaa urkumusiikkia. Bach, Merikanto, Vierne, Mendelssohn-Bartholdy, Franck, Kilpinen, Maasalo, Erkkilä, Heikkilä... Säveltäjiä löytyi barokista nykyaikaan.

Työpäivän jälkeen puuhailin luokassa pitkälti illansuuhun, pistäydyin kakkoskodissa kahvilla ja sitten riensimme klo 18 alkavaan konserttiin. Konsertin jälkeen auton nokka kääntyi kohti mökkiä, jossa ei sitten ehtinyt juuri mitään muuta kuin kastella pihakukat, ehkä pulahtaa uimassa ja sitten iltauutisille. Ihan työstä kävi!

Vaikka konserttisarjan järjestäminen kuluttaa lukemattomia työtunteja useilta henkilöiltä, monia palavereja pidetään, puhelut ja sähköpostit työllistävät, niin lopputulos kuitenkin palkitsee vaivan. Oli taas niin ihania konsertteja, joiden merkitys vielä korostui korona-ajan musiikkitarjonnan niukkuuden keskellä. 

Olen onnellinen, kun olen saanut osallistua myös järjestelyihin. Itse musiikkinautinto tietysti vielä kruunasi kaiken.

Urkukonsertti

Hiljaiselon jälkeen koronan rauhoituttua on ollut mukava harvakseltaan osallistua johonkin yhteisölliseen tapahtumaan. Olemme käyneet muutamassa messussa sunnuntaina. Kirkot on valittu maaseudulta, joissa ehkä voisi ajatella olevan väljempää. Yllättävän paljon on ollut väkeä syrjäkylien messuissakin. Käsidesiä on tarjolla, väki ohjataan hajalleen istumaan ja virsikirjojen sijaan on käytössä monisteet.

Keskiviikkoiltana on tiedossa ensimmäinen livekonsertti moniin kuukausiin. Jämsän kirkossa esiintyy Marko Kupari. Hän on konsertoinut meidän oman seurakunnan urkuviikolla myös ja on taitava urkuri. Ohjelmasta emme tiedä, mutta kaikki kelpaa tässä vaiheessa, kun konserttien nälkä on jo melkoinen. Korona poisti kaikki ihanat musiikkiviikot ja tapahtumat, joten vähän orpo olo on ollut siltä osin. Onneksi mahtava kesäsää on korvannut paljon.

Ehkä muitakin konsertteja vähitellen järjestetään. Odotellaan varovaisen toiveikkaasti...

Pappilassa herkkujen ja taiteen äärellä

Ikolan pappila sijaitsee Pajakkakosken rannalla. Musiikkijuhlien aikaan siellä tarjotaan keittolounas ja kahvia monenlaisine herkkuineen.

Isolta tieltä käännyttäessä osuvat ensimmäisenä silmään idylliset heinäseipäät.

Seipäiden vieressä on oma "Pappilan perho".

Salit ovat vanhanaikaiset ja kauniit. Harmi, että asuntoedun verotus tuhosi aikoinaan pappiloiden käytön aidossa tarkoituksessaan.

Herkut olivat suussasulavia, mm. aivan ihanaa mansikkakermakakkua ja monenlaisia juustokakkuja, puhumattakaan rönttösistä ja lohikukoista. Olemme syöneet viikon aikana erilaisia keittoja, jotka ovat olleet maultaan todella herkullisia. Ja "Hyvät Kahvit"... Maisteltu siis on niin, että kotona paastotaan loppukesä. ;>)

Joka päivä pöydissä on ollut koristeena luonnonkukkia.

Pappilassa on myös Kamil Downin taidenäyttely, josta voi myös ostaa taideteosten lisäksi kortteja ja kirjoja.

Ruokasalia koristivat monenkokoiset ja -aiheiset taulut.

Pihalla oli penkkejä, jotka kutsuivat istumaan ja levähtämään.

Kuusten takana oli iso kasvimaa.

Kasvimaa oli hyvin hoidettu. Liekö sieltä haettu yrtit ja kasvikset makoisiin keittoihin...

Myös persoonallinen grillipaikka oli tarjolla. Tosin nyt on tulenteko kielletty, kun joka paikassa on niin kuivaa.

Olemme myös pulahtaneet uimassa pappilaa lähellä olevalla uintipaikalla, joskus parikin kertaa päivässä. Paikka ei ole ollut paikallisten suosiossa, joten saimme käyttää sitä ihan rauhassa vedestä ja auringosta nautiskeluun.

Ilolla tutustuimme uuteen, ihanaan paikkaan!

Helluntai

Lähdin aamulla kesämökkipaikkakunnan kirkkoon. Vähän oli talven jälkeen unohduksissa matkaan vaadittava aika, sillä myöhästyin himpun verran. Alkuvirren ensimmäistä säkeistöä laulettiin, kun hiivin sisään. Olikin kaksinkertainen juhlapäivä: kaatuneitten muistopäivä ja helluntai. Messun jälkeen oli seppelpartioiden lähettäminen haudoille sekä makoisat kirkkokahvit.

Tapasin monta tuttua. Ystäväpariskunnan kanssa vaihdettiin kuulumiset ja monen muun kanssa juteltiin niitä, näitä. Auringonpaiste kirkkoniemellä, lämpö sekä mielettömän kaunis luonto tekivät keväisestä sunnuntaista ihan kesäisen.

Paluumatkalla poikkesin vielä toisella hautausmaalla. Siellä on tuhkattuja vainajia varten monenlaisia vaihtoehtoja: uurnalehto, sirottelualue sekä mäntykankalla spontaanisti syntyneiden polkujen varsilla pieniä luonnonkiviä, joihin vainaja saa oman nimensä. Kaunis alue!

Tästä viikonlopusta tulikin hautausmaakierros - koulutöiden lisäksi.

Taidemessu

Tänään sunnuntaina - musiikkijuhlien päätöspäivänä - olin mukana taidemessussa. Musiikkijuhlien viulisti ja pianisti soittivat useammassa kohdassa ja saarnassa esiteltiin kuvataideviikkojen kolme teosta mukavana vuoropuheluna.

 Messu oli hyvin suunniteltu ja todella nimensä veroinen, erilainen verrattuna tavallisen sunnuntain jumalanpalvelukseen. Oli ihana kuunnella vastausmusiikkina Sibeliuksen Romanssia viululle ja pianolle sekä muita huolella valittuja klassisia kappaleita. Minä avustin lukemalla tekstejä sekä synnintunnustuksen ja lisäkseni oli myös kaksi muuta avustajaa huolehtimassa omista osuuksistaan.

Kirkkomme on kattoremontissa. Kauniit ikkunat on peitetty ja sisällä on merkillinen hämäryys, vaikka valot ovatkin päällä. Kun luonnonvalo puuttuu, tunnelma muuttuu. Onneksi jo marraskuussa pitäisi olla valmista ja koko remontin ajan kirkkoa voi kuitenkin käyttää. 

Nyt pitäisi taidenautintojen jälkeen palata arkeen. Huomenna on viimeinen lomapäivä ja tiistaina alkaa taas aherrus töissä.

Runomatinea

Kolmas adventti on ollut täynnä erilaisia tapahtumia. Aamulla olimme kuoron kanssa Kauneimmat Joululaulut -messussa. Liturgiset messusävelmät olivat joululaulujen sävelillä ja virret oli korvattu joululauluilla. Meidän seurakunnassa oli toinen kerta, kun tätä kuoron kanssa toteutimme.

Kävin nopsasti kotona vaihtamassa vaatteet sekä syömässä, ja sitten lähdin runomatineaan. Matkalla joulun salaisuuteen -tilaisuudessa vastasin kummityttöni kanssa musiikista. Runopiiriläiset olivat valmistaneet hienon kokonaisuuden Anna-Mari Kaskisen joulurunoista. Kummityttö lauloi välillä minun säestykselläni ja joidenkin runojen taustalle soittelin hiljaa joulumusiikkia. Yhden laulun lauloimme kaksiäänisesti.

Tilaisuus oli kauniin jouluinen ja myönteistä palutetta tuli viljalti. Mukava tehdä kuuntelijoille elämyksiä ja joulun tunnelmaa!

                                          

Illalla olimme vielä sisaren perheen lapsien kanssa laulamassa Kauneimpia Joululauluja. Pieni 4-vuotiaskin jaksoi hyvin rusinapaketin  ja Apila-pehmokanin voimin kuunnella ja hyreksiä mukana. Lopuksi kävimme vielä mummin luona koko konkkaronkka laulamassa joululauluja.

"Kauneimmat Joululaulut -yhteislaulutapahtuma on yli 40 vuodessa kasvanut seurakuntien suosituimmasta musiikkitilaisuudesta valtakunnallisesti koko kansaa joulun alla kirkkoihin kokoavaksi suomalaiseksi jouluperinteeksi. Kauneimmat joululaulut on muodostunut osallistujamäärältään kulttuurisesti merkittäväksi, suurta yleisöä koskevaksi ja suomalaiseen jouluperinteeseen kuuluvaksi vakiintuneeksi musiikkitapahtumaksi. Perinteen voimasta kertoo myös se, että joululaulujen yhteislaulutapahtuma on levinnyt myös ulkosuomalaisten keskuuteen vahvaksi siteeksi suomalaiseen joulunviettoperinteeseen." (Suomen Lähetysseura)

Neljäs kerta Finlandiaa...

Mökki on nyt lähes talvikunnossa. Putket puhallamme huomenna ja verannan kalusteita pitää vielä nostaa sisälle suojaan, mutta muuten alkaa olla kaikki valmista. Tänään tyhjensin jääkaapin ja pakkasesta söin 4 (!) puikkojätskiä, onneksi pientä, kun en viitsinyt niitä poiskaan heittää.

Mökiltä kiirehdin tavarakuorman kanssa kaupunkiin, jotta ehdin illalla konserttiin. Kalevi Kiviniemi ja Jukka Pietilä musisoivat kirkossamme Sibeliuksen juhlavuoden hengessä ennen Amerikan matkalle lähtöään.

Sibeliuksen yksinlauluja, Valse triste, Intrada, Finlandia... Oli niitä mukava kuunnella, taas! Finlandia esitettiin nyt neljättä kertaa kahden kuukauden sisällä kirkkomme uruilla. On ollut hauska vertailla eri taiteilijoiden näkemyksiä ja urkujen rekisteröintejä, mutta tunnelma on kyllä kohdallani kärsinyt. Liika on liikaa, enkä tänäänkään oikein pystynyt muuta kuin nauttimaan ilmeikkäästä soitosta. Liikutuksesta ei ollut kyllä tietoakaan, vaikka muut silmäkulmiaan pyyhkivätkin.

Kiviniemi kehui urkujamme: "Yhdet Pohjois-Euroopan parhaimmista." Kyllä me kaikkemme teimmekin niitä hankkiessamme vuonna 2003. Kiviniemi ja Matti Pesonen, kummatkin urkujen mestareita, saivat sanoa mielipiteensä ja hyvä tuli. Onneksi urakka tehtiin silloin, sillä nyt ei varmaan sellaista rahasummaa uusiin urkuihin saataisi kasaan nykypäivän taloudellisessa ahdingossa, jossa seurakunnatkin paraikaa kamppailevat.

Vähitellen alkaa ajatukset musiikin maailmasta laskeutua takaisin arkisiin asioihin. Huomenna työ odottaa...