Nuorena aikuisena sitä kuvittelee olevansa kova kuin kallio. Elämän tuulet ja tuiskut kestetään. Mitä vanhemmaksi tulee, sen realistisempana näkee fyysisen haavoittuvaisuutensa: Voimat alkavat hiipua armotta jossain vaiheessa ja erilaisia vaivoja tulee.
Äitini on ollut vuodeosastolla hoidettavana jo nelisen viikkoa. Kaikkien muiden harmien lisäksi elämänkumppaniksi tuli kolme kirjainta: KLL.
Krooninen lymfaattinen leukemia eli KLL on meille varsin tuttu sairaus, sillä isäni sairastui siihen aikoinaan 48-vuotiaana. Nyt oli kahdeksankymppisenä äidin vuoro. On hyvin harvinaista, että molemmilla aviopuolisoilla on sama verisairaus. Kaipa tämä on eräänlainen "lottovoitto".
Äidin kohdalla olimme sitä jo pari vuotta uumoilleet, mutta viimekeväinen kaatuminen vei voimavarat lonkkamurtuman hoitoon. Nyt oli aika tehdä diagnosointi päätökseen. KLL on hitaasti etenevä leukemia, jota ei hoideta ennen kuin on pakko. Tämän vuoksi diagnoosilla ei ollut kiirettä, sillä sairaus on rauhallisessa vaiheessa. Nytkin äitiä vain seurataan ja seuraava kontrolli on 6 kk päästä.
Diagnoosi selittää väsymyksen ja vähittäisen veriarvojen huonontumisen. Hyvä, että sairaus tiedetään, sillä se auttaa meitä kaikkia ymmärtämään paremmin äitimme vointia. Varjopuolena on kuitenkin vanha sanonta: "Tieto lisää tuskaa." Jos vanhemmalla on todettu KLL, lasten riski sairastua samaan on seitsenkertainen, puhumattakaan siitä, että molemmilla vanhemmilla on KLL, kertoi eräs tutkimus. No, minun kohdallani riski on realisoitunut, kun 15 vuotta sitten sairastin lymfooman, joka on läheistä sukua leukemialle. Minulle sanottiinkin silloin, että huonolla onnella sairauteni voi muuttua leukemiaksi. Silloin oli varjelusta, kun lymfoomani saatiin hyvin hoidetuksi.
Elämässä ei voi valita asioita, joita joudumme kohtaamaan. Ne vastaanotetaan, mitä annetaan. Lapsuudenperheessäni on nyt todettu vuosien varrella meillä neljällä jäsenellä yhteensä 5 syöpää ja yksi syövän esiaste. Toisaalta syöpä on niin yleinen nykyään, että jo joka kolmas siihen elämänsä aikana sairastuu.
Aurinko paistaa ja palmusunnunnuntain virpojat kävivät tervehtimässä. Kevät ja pääsiäinen edessä, joita ilolla odotan. Valo lisääntyy, varjot väistyvät ja elämä kantaa eteenpäin...
