Yhteisvastuukonsertti

Tänään on meillä suuri yhteisvastuukonsertti. Siellä on kuoroja lähiseudulta kymmenkunta ja laulajia parisen sataa. Konsertin arvioitu kesto on vähintään kaksi tuntia. Kuorolaisille se tarkoittaa matkoineen 5 tunnin läsnäoloa. 

Aihe on hyvä, sillä yhteisvastuuta ja -keräystä tarvitaan. Lisäksi kuorossa laulaminen on mukavaa. On hienoa, että pienilläkin paikkakunnilla on konserttitarjontaa säännöllisesti.

Sen sijaan en pidä tällaisista mammuttikonserteista yhtään, jotka tietenkin osuvat työläisen vapaapäivään. En ole ihan varma yleisöstäkään, jaksavatko he hievahtamatta istua pitkässä konsertissa kirkon epämukavilla penkeillä näin pitkään ilman väliaikaa. 

Olen vakaasti sitä mieltä, että konsertista lähtijällä pitäisi olla tunne, että "olisipa kestänyt vähän pidempään". Jos jo puolivälissä alkaa odottaa tilaisuuden loppumista, ollaan väärillä linjoilla. Minä aion tänään lähteä pois puolessa välissä, sillä laulamme jo alussa. En kerta kaikkiaan jaksa pitkän ja raskaan työviikon jälkeen, varsinkaan kun viikon sisällä pitää olla kuoron kanssa laulamassa 4 kertaa.

Meillä on nyt vallalla nämä pitkät konsertit. Kuinhakan kauan? Pelkään, että laulajat vähenevät tällä menolla ja se olisi sääli.

Tämä oli nyt tällaista valitusmutinaa tällä kertaa!

Raivausta

Aamupalan jälkeen ryhdyttiin raivaamaan mökin rinnettä. Moottorisaha lauloi ja kitukasvuiset katajat saivat kyytiä. Samalla kaadettiin kaksi kuusta, jotka olivat päässeet liian suuriksi. 

Saunapuita tuli hieman, mutta oksia sitäkin enemmän. Raahasin niitä kahteen kasaan. Luonto hoitaa oksat vähitellen. 

Mukava katsella avartunutta maisemaa. Toisaalta rinteessä pyöriessäni panin merkille kuivuuden aiheuttamaa ruskistumista. Ison kiven ja kallion päällä kasvavat puolukan- ja mustikan nuoret oksat ovat alkaneet kuivua, samoin pihlajantaimet. Nurmikolla on kuivia laikkuja, vaikka välillä olen sitä kastellutkin. 5 mm ukkossade viime maanantaina ei paljon auttanut.

Vettä toivotaan edelleen. 

Päiväkirurgiaa

Pari erilaista päivää takana.

Sunnuntaina oli kuoromme 90-vuotiskonsertti. Ihan kohtalaisesti sujuivat laulut ja yleisöä oli todella paljon. Tuntui mukavalta, kun niin moni oli halunnut tulla juhlistamaan kuoromme taivalta.

Maanantaina lähdin päiväkirurgiseen toimenpiteeseen Dextraan. Laserilla korjattiin jalan laskimoa paikassa, jossa puolitoista vuotta sitten kiinnitettiin katkennut peukalon nivelside paikoilleen. Käsileikkaus sujui hyvin ja uskon, että myös tämä viimeinen.

Aikataulu piti, toimenpide sujui sutjakasti ja kohtelu oli äärimmäisen ystävällistä. Laserointi tehtiin paikallispuudutuksessa enkä edes tipan kautta lääkkeitä tarvinnut. Kahdessa tunnissa oli koko homma ohi ja hyvän iltapalan jälkeen lähdin kotimatkalle. 

Tuli tunne, että kaupunkimme on tehnyt hyvän diilin lyödessään terveyspalveluissa hynttyyt yhteen yksityisen toimijan kanssa. Yksityissairaalassa tehty toimenpide maksusitoumuksella oli miellyttävä kokemus taas kerran. Saanen epäillä, että kunnallisen puolen sairaalassa en varmasti olisi näin juohevasti hoitoa saanut.

Jalka ei ole ollut juurikaan kipeä. Seisoa ei saa paikallaan ja istuessa pidän koholla, mutta muuten elämä on aika helppoa, vaikka turvotusta onkin. Liikkua saa niin paljon kuin sielu sietää, Vielä tänään en uskaltanut ulos kävelemään lähteä, mutta huomenna kokeillaan. 

Viikon parantelen jalkaa kotona ja sitten töihin.

Työt mielessä

Horsma kukkii kauniisti tien varsilla. Minulle se kertoo loppukesän alkaneen varsinkin, kun elokuu lähestyy. Ilmankos parina päivänä ovat työasiat pyörineet mielessä. 

Eilen ja tänään aamupäivästä olen tuonut läppärin verannalle ja tehnyt monta tuntia töitä. Vielä viikko lomaa, mutta ei auta muu kuin tarttua hommiin! 

Päivitin koulun ja oman luokkani nettisivut sekä vanhemmille lähteviä tiedotteita. Nyt on mieli hyvä, kun nämä pakolliset, tärkeät jutut ovat jo valmiina. Paljon muita asioita odottaa ja aina on hyvä saada jotain jo tehdyksi alta pois.

Kesästä ja lämmöstä on silti ehtinyt nauttia aivan riittämiin. Tänään karsin taas  rannan puista oksia ja niittelin heiniä. Olen uinut joka välissä ja postiretkellä katselin vanhoja heinäseipäitä, joita ei ilmeisesti ole aikoihin käytetty. 

Nyt ukkostaa ja vettäkin satoi. Katto ropisee mukavasti...