Open kolo

Open kolo

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Heinäkuun viimeinen


Aamu valkeni aurinkoisena. Kävimme messussa mökkipaikkakunnan pääkirkossa. Sujuva messu, jossa oli ilo osallistua ja kuunnella, kun tekijät olivat huolella valmistautuneet tilaisuuteen.


Iltapäivällä aurinkoa pienissä annoksissa ja välissä pilvisiä jaksoja - heinäkuun viimeisen päivän viettoa villasukat jalassa ja torkkupeiton alla verannalla  päivän lehteä lukien. Suomen kesä on välillä vaihtelevaa. Tänäänkin auringon paisteessa oli aivan hellettä, pilvisenä hetkenä tuli vilu. Ukkoskuuron aikana oli mukava syödä nautiskellen pippuripihviä sisällä.


Vaikka päivä olisi ollut pilvinenkin, illalla taivas on seljennyt ja auringonlaskun värjäämä iltataivas on ollut kaunis katsella. 


Viikko aikaa nautiskella lomasta ja valvoa myöhään iltaisin. Sitten rytmi muuttuu, mutta onneksi kesä jatkuu vielä elokuussakin.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Souturetkeä ja ampiaisia

                

Jo monta päivää on ollut heikkoa tuulta, järvellä välillä aivan tyyntäkin.

Tänään ihanan, rauhallisen aamun ja verannalla syödyn aamupalan jälkeen lähdin souturetkelle. Aurinko paistoi lähtöä tehdessä, mutta järvellä ei pilkahtanutkaan. Silti pilvipoudassa oli lämmintä soudella. Kamera oli mukana ja kuvasin saaria sekä lumpeen kukkia. Järvellä aika hurahti siivillä ja nautin niin. Rantaan tullessa alkoi kevyesti sadella.

Oli mukava myöhemmin lukea verannalla lehtiä sateen ropistessa kattoon. Kesä on jo niin pitkällä, että hyttyset eivät enää häiritse. Ampiaisia tosin on aina ulkona syödessä riesaksi asti pyörimässä ympärillä. Tänään lehdestä luin, että ne ovat turhautuneita työläisiä. Pesät alkavat hiljentyä, kuningattaret kuolevat, joten työläisillä ei ole enää toukkia ruokittavana. Perjantaina torikahvilassa vohvelia syödessä yksi ehti pistää tuikata kämmeneeni. Tunnin verran vähän kirveli, mutta sen jälkeen en enää muistanutkaan koko asiaa, onneksi.

Ilta pimenee ympärillä. Elokuu alkaa kohta, mutta kesä jatkuu...

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Kesäkuvia


Sadepäivän iltana


Ensimmäinen neitoperhonen


Illalla auringon laskiessa


Kukat jaksavat vielä kukoistaa

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Hellepäivä helli


Eilen saimme viettää kesän kuumimman päivän. Täällä mökkipaikkakunnan virallisella mittauspisteellä lämpötila nousi 27,2 asteeseen eilen iltapäivällä. 

Sain sisarentyttäreni kylään ja olemme nauttineet auringosta, uimisesta ja souturetkestä. Näimme koskelon, jolla oli peräti 9 poikasta - aika suuria jo. Vesi on lämmintä ja juoksin kahteen otteeseen vedessä pidemmän aikaa. Vesijuoksu luonnon helmassa on todella nautinnollista, jos ei tuule liikaa.  


Tänään olemme varautuneet olemaan mökillä koko päivän, sillä mökkitie on poikki ojien kaivuun vuoksi joitain tunteja. Aurinko paistaa, mutta sää ei ole ihan niin kuuma kuin eilen. Nyt lämpömittari näyttää 24 astetta. 

Mukava viettää aikaa 15-vuotiaan kanssa. Ihanaa, että tämän ikäinen yleensä haluaa tulla mökille tädin kanssa kesän viettoon. :>) Tänään on tiedossa vain oleilua ja lätyn paistoa.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Ihanaa kesää


Lämpöä, heikkoa tuulta tai jopa peilityyntä, kesä hehkeimmillään.
Nyt vain nautitaan suven suloisuudesta sekä helteestä!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Nelijalkainen kaveri

               

Kymmenvuotias koirarouva on ollut viikonlopun hoidossa mökillä. Ikä ei vielä kauheasti paina, vaikka kymmenen kilometrin juoksulenkit on perhe jo kotona jättänyt pois. Minun kanssani kolmen kilometrin postilenkki on kuitenkin ollut pikku juttu. Virtaa riittää varsinkin uimisen jälkeen.

Kaupunkikoiralle päivät mökillä ovat varmasti mukavia. Tänään rannassa koskeloperhe poikasineen aiheutti ylitsepääsemättömän kiusauksen: Pakko oli haukkua, vaikka sorsat eivät selvästi koirasta juuri välittäneetkään. Koko päivä kului ulkona ihanassa kesäsäässä.

Huomenna koirarouva palaa kotiinsa, mutta varmasti tapaamme vielä mökillä useita kertoja.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Suvun mailla

                      

Tänään oli kostean lämmin mutta pilvipoutainen päivä. Lähdimme retkelle vanhempieni kotipaikkakunnalle, jossa he viettivät lapsuutensa. Isä oli syntyjään sieltä ja äiti tuli Karjalasta mummolaan evakkoon perheensä kanssa. Äiti ja isä tutustuivat toisiinsa kuitenkin vasta myöhemmin, kun molempien perheet sota-ajan jälkeen siirtyivät työn perässä uudelle paikkakunnalle.

Lapsesta asti kerran kesässä muistan auton nokan kääntyneen "ensi-isien" maille. Kävimme suvun haudoilla, sukuloimassa ja katsomassa molempien vanhempien lapsuuskoteja. Aikuisena olen jatkanut samaa tapaa. Vanhat sukulaiset ovat jo kuolleet, joten kyläilypaikkoja ei enää pahasti ole, mutta hautausmaalla on ihana käydä. 

              

Tänään poikkesimme myös isän lapsuudenkodin maisemissa. Siellä oli kylänraitilla maitolaiturille tehty  näitä niin suosittuja hahmoja ja tien toisella puolen juoksenteli vapaana kukko rouviensa kanssa. Harvemmin kanaparvea enää tapaa vapaana. Nämä olivat tosi kauniita yksilöitä, joten oli harmi, ettei ollut kunnon kameraa mukana.

Poikkesimme syömässä paikallisessa lounaspaikassa ja jälkiruoaksi nautittiin jätskit satamassa Päijänteen rannalla. Aurinko ei näyttäytynyt, mutta ei onneksi satanutkaan. Toivottavasti huomenna pilvet hälvenevät edes vähäksi aikaa. Ukkosia on tiedossa ja toivon todella, että rankkasateet kiertävät meidän mökin. Täällä on ihan tarpeeksi niitä jo koettu. Taas tänään saunomisen yhteydessä nostettiin laituria ylemmäksi. Näin korkealla en muista koskaan meidän järven veden olleen heinäkuussa.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Runon viisautta


Kesäloma 
on ihmiselle annettu,
että tarkkaan miettisi,
mitä kaikkea pitää
sen aikana tehdä
ja jättäisi sen sitten
tekemättä.

- Roope Lipasti-

Sain tänään postikortin, jossa oli tämä runo. Olipa osuva! Tätä pitää noudattaa...

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Vilunkia


Niin moni asia näyttää hyvältä ja kauniilta, kunnes taustoja vähän pöyhitään...

Maailman antidopingtoimisto Wada julkaisi maanantaina raportin, jonka mukaan Moskovan dopinglaboratorio valtiojohtoisesti suojeli venäläisurheilijoita, jotka käyttivät dopingia tulostensa parantamiseen. Tutkijoiden mukaan näin on tapahtunut vuodesta 2010 lähtien aina vuoteen 2014 asti eri lajien parissa. Näytteitä vaihdettiin ja peukaloitiin monin tavoin. Venäjän huijauksen rinnalla taitaa muinoinen DDR:n käytäntö kalveta...

Mikähän mahtaa olla venäläisurheilijoiden tilanne Rion kisojen kynnyksellä? Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja vihjaisi, ettei KOK epäröi käyttää kovimpia mahdollisia rangaistuksia. Kisat alkavan vajaan kolmen viikon päästä. 

Onko Venäjä mukana vai ei, jää nähtäväksi. Itse toivoisin, että vain puhtaasti urheilevat saisivat osallistua, mutta onko heitä enää olemassakaan? Tuntuu siltä, että "dopingmiehet ja -naiset" ovat aina askeleen edellä testauksia.

Sisarentyttäreni pelaa paraikaa Helsingissä parinsa kanssa Hietsu Beach Volley -turnausta. Onneksi näillä 15-kesäisillä on varmasti puhtaat jauhot pussissa. Onnea turnaukseen Helsingissä ja viikonloppuna Kouvolassa. Pidän peukkuja!

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Juhlat


Mökin pöydällä on maljassa pieniä kukkakimppuja muistona eilisistä sisarentyttären rippijuhlista, samoin jääkaapissa herkkuja, joita on riittänyt vielä tällekin päivälle. Ihanaa oli juhlia yhdessä!


Kaikki sujui hyvin niin kirkossa konfirmaatiomessussa kuin juhlassakin. Rippilapsi oli niin kaunis sisarensa tekemässä kampauksessa ja vihertävässä mekossaan. 

Autoin emäntää ruokajärjestelyissä ja kahvipöydän hoidimmekin itse, jotta pitojen laittajalle ei tullut liian pitkää päivää. Kyökkihommissa olin suurimman osan aikaa, mutta se oli ihan mukavaa, jotta juhlittavan isä ja äiti saivat seurustella vieraiden kanssa.

Oli mukava, kun mummikin jaksoi tulla invataksilla reiluksi tunniksi mukaan. Viimeiseen asti oli hieman epävarmaa, kun ei koskaan tiedä hänen päivän kunnostaan. Onneksi palvelukodin hoitajat olivat kuitenkin hänet saaneet taksiin. Oli ihanaa nähdä, kuinka kauniiksi hoitajat olivat äidin laittaneet, vaikka vaatteet olimme toki valinneet valmiiksi. Laitoinkin heille tänään tekstiviestillä kiitokset. 

Äiti purjehti paikalle kuin filmitähti konsanaan leveälierisessä valkoisessa hellehatussaan pyörätuolissa istuen. Meille kaikille - erityisesti rippilapselle ja hänen perheelleen - oli tärkeää, että mummi sairaudestaan huolimatta jaksoi tulla mukaan.


Pihapiirin lampaat varastivat pikkuväen huomion juhlassa ja kävinpä minäkin niitä katsomassa. Lampaat ovat niin söpöjä ja niiden ääni jotenkin inhimillinen. Mukava yksityiskohta oli myös se, että kirkkomme alttaritaulussa on juuri samannäköisiä lampaita Marian ja Jeesus-lapsen jalkojen juuressa taiteilija Alvar Cawenin maalaamana.


Tämä päivä on mennyt juhlista ja niiden järjestelemisestä toipuessa sekä nauttiessa ihanasta aurinkoisesta kesäsäästä.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Järjestelyjä

Huomenna on sisareni nuorimman tyttären konfirmaatiojuhla. Tällä viikolla olemmekin niitä järjestelleet ja minullekin osui vastuutehtävät: Sain tilata kukat ja leipoa kuivat kakut. Monenlaisia pikkuhommia olen myös hoitanut, kun juoksutyttöä on tarvittu.

Juhlat pidetään vanhassa, idyllisessä maalaistalossa, joka on kunnostettu juhlapaikaksi. Pellolla käyskentelee lampaita, jotka ovat varmaan pikkuväen - ja minun - suosiossa. Tänään illalla kävimme viemässä tarjottavia ja kukat pöytiin. Mukavalta näytti!

Viikolla olen ollut äidin asunnossa siivoamassa vaatekaappeja. Hän ei varmaan ole 30 vuoteen luopunut yhdestäkään asusteesta, joten kahden päivän aherruksen jälkeen vein 13 muovikassillista vaatteita UFFin keräyslaatikkoon ja useita kasseja roskiin. Vielä on juhlavaatteet jäljellä ja sellaisia, joita voisi viedä hänelle palvelutaloon. Olen urakkaani tyytyväinen, sillä sain jopa yhden ison vaatekaapin kokonaan tyhjäksi. Onneksi ei ole kiire, joten homma jatkuu joskus.

Tänään sateisen yön jälkeen ennen kaupunkiin lähtöä huomasin, että laituri jää kohta veden alle runsaiden sateiden jälkeen. Sade oli myös syönyt mökkitien mäen niin pahoille urille, ettei ylös olisi päässyt autolla. Niinpä ensin tein lapiohommia ja sitten kiskoin laituria korkeammalle. Vähän manailin mielessäni, kun tällaiset katastrofin poikaset iskevät aina, kun olen yksin mökillä. Mutta niinpä vain selvittiin!

Aherrusviikko on takana. Huomenna juhlitaan rippilasta...

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Miten on niin rauhallista?


Nella-koira tuli noutamaan tänään iltapäivällä pikkumiehen kotiin. Torstaista maanantaihin oli täällä mökillä vauhtia ja vilinää. Mukavaa oli viettää vähän pidempi aika yhdessä. 

Koira nautti, kun sai juosta vapaana ja käydä uimassa. Hiukan ikä jo painaa 10-vuotiasta rouvaa, mutta vähän aikaa jaksaa painaa kuin nuorena konsanaan. Koiruus tulee seuraavaksi hoitoon parin viikon päästä. 

Kun väki iltapäivällä väheni mökillä, lähdin lenkille, ajoin nurmikon ja vielä siivosinkin. Puuhien välissä kävin pari kertaa uimassa. Tänään ei satanut lainkaan, mutta huomenna sitä iloa on taas tulossa - vaihteeksi.

Illan vaihtuessa yöksi ihmettelen rauhaa ja hiljaisuutta ympärilläni... ;>)

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kaikki on hyrskyn myrskyn...

                     

... tai ainakin heikun keikun, Peppi Pitkätossua lainatakseni. Nelivuotiaan kanssa viikonloppu menossa ja kivaa on ollut.

Aamuisin on vielä lelut olleet korissa, mutta hyvin äkkiä heräämisen jälkeen leikit ovat täyttäneet mökin tuvan lattian. Sää on ollut kurja lauantaipäivän iltapäivään asti, joten ulkona ei kovin paljon ole viitsitty olla. Perjantaina käytiin torilla ja mummia katsomassa, jotta ei ihan mökkihöperöiksi olla tultu.

Lauantaina päivällä haimme postin kävellen. Mukana oli puupyssy hyttysiä ja karhuja varten! Postilaatikkojen luona oli lehmiä laitumella ja niitä olisi pitänyt seurata vaikka kuinka kauan, kun olivat niin mielenkiintoisia. Hyvin pikkumies jaksoi lähes kolme kilometriä kävellä.

                      

Lauantaina iltapäivällä sää parani. Kävimme taas mummilla ja sen jälkeen aurinko alkoi paistaa. Söimme mustikoita ja metsämansikoita pihasta, paistoimme lättyjä ja ongimme kuuden kalan suursaaliin mato-ongella. Osa kaloista putosi koukusta laiturille, mutta nelivuotias syöksyi ne paljain käsin pyydystämään ämpäriin. Saalista aina jonkin aikaa ihailtiin, valokuvattiin ja sitten laskettiin takaisin järveen: "Hei, hei, tule takaisin, kun olet kasvanut isommaksi!" Minä nollasin kaikki tunteeni ja olin innolla mukana. Oikeasti inhoan kalastusta, vaikka kalaa suurella mielihalulla syönkin, perkaankin, kun joku sen ensin pyydystää. 

Lopuksi vielä saunottiin kauniin ilta-auringon paisteessa. Sorsaemo toi kolme poikastaan rantaan ja kun osasimme olla hiiren hiljaa, saimme niitä pitkään seurata. Monenmoisia keskusteluja on käyty, osa todella syvällisiäkin. Suuri on tiedonhalu pienellä ja kaikkea tutkitaan mahdottoman tarkasti. Saunassakin piti viemärinreikää ihmetellä ja sain selvittää tarkasti, mistä vesi tulee ja mihin menee. Päivällä kävimme pitkän keskustelun isoisovanhemmista, kuolemasta ja Taivaan kodista. Hienoja hetkiä aikuiselle saada pohtia lapsen kanssa tärkeitä asioita.

Vielä sunnuntainakin saamme yhdessä jatkaa mökkeilyä. Uusi päivä, uudet kujeet...

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Herra tienposkessa

          

Viileät ja harmaat sadepäivät jatkuvat. Tätähän Suomen kesä on... Onneksi virkistystä juuri näihin päiviin ovat tuoneet urheilukisat. Sekä jalkapalloa että EM-yleisurheilua on seurattu tv:stä innokkaasti. Kauniina kesäpäivinä olisi niiden seuraaminen ollut vähäistä. 

Mökkeilyn lomassa on huonon sään päivinä lähdettävä välillä maailmalle. Eilen vieraammilla kulmilla löytyi pienen tien varresta postilaatikon viereen uupuneena näin hauskan näköinen herra. Piti oikein nousta autosta kuvaamaan, kun oli niin mukava näky ohikulkijoita ilahduttamassa. Kiitos, hyvä mieli tuli!

Torstai-illasta asti olen ollut hauskassa seurassa. Nuori miehenalku 4 v. viettää viikonlopun mökillä yökylässä. Moneen kertaan on iloiten laskettu mökkiöiden lukumäärää ja hauskaa on ollut. 

Huomenna on tiedossa lättykestit, karkkipäivä ja onkiminen. Voi tätä odotuksen riemua!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Keskiajan heinäkuu



Yle Radio 1 lähettää heinäkuussa ohjelmia keskiaikaisella aiheella. Näitä teemaheinäkuita on tullut viime vuosina ja ne ovat olleet aina mielenkiintoisia. 

Täällä mökillä kuuntelen enemmän radiota kuin kaupungissa, erityisesti musiikkiohjelmat kiinnostavat. Tällä viikollakin on tarjolla Viisi keskiaikaista musiikkiminuuttia, Hildegart Bingeniläisen musiikkia, Keskiaikaisia balladeja, Keskiajan uteliasta äänimatkailijaa sekä paljon muita aiheeseen sopivia ohjelmia. Mukavaa kuunneltavaa!

Ehkä on onnellista, että emme kuitenkaan enää elä keskiaikaa. Tekisinpä minäkin aivan muuta kuin naputtelisin tietokonetta. Todennäköisesti en olisi enää edes hengissä!

"Tiesitkö, että Rooman valtakunnan tuho vaikutti lamaannuttavasti Eurooppaan oikeastaan koko varhaiskeskiajan?

Tiesitkö, että keskiajalla ympäri Eurooppaa levisi tanssihulluus?" (Yle Radio 1)

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Herkkuja sekä takkatulta


Sadepäivän lomassa oli sen verran poutaa, että sain pihasta kerättyä vähän mustikoita. Niistä oli hauska tuunata päiväkahville mustikkakukot. Hyvältä maistui kermavaahdon kanssa.


Illalla poltettiin takassa tulta. Viileänä ja sateisena lomapäivänä se luo mitä mukavinta tunnelmaa. Sadetta taitaa riittää lähipäivinä meidän kulmilla...

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Jalkapalloa


Suvussamme on pieni 4-vuotias jalkapalloilija. Hän on niin ihanan söpö tamineissaan, kun on innolla, kasvot loistaen lähdössä harjoituksiin juoksemaan pallon perässä pienillä nappulakengillään! Jokainen harjoitus on ollut suuri ilon aihe. Kiitokset vetäjille, jotka oikealla tavalla osaavat ohjata näitä pieniä urheilijan alkuja!

Minun myöhäisiltaani täällä mökillä on myös kuulunut jalkapallo - tosin vain katsominen. Pidän jalkapallosta, sillä se ei sisällä väkivaltaisia yhteenottoja kuten esimerkiksi jääkiekko. Tosin pelipaikalla olevat katsojat järjestävät välillä kärhämiä, jotka ovat häpeäksi tälle kuningaslajille. Ranskassa fanien yhteenotot äityivät taas siihen pisteeseen, joka ei liity urheiluun mielestäni millään lailla. Onneksi pahimmat tapaukset puidaan oikeudessa ja niin pitääkin, kun urheilun sijasta rikotaan lakeja. Riehujat ovat rikollisia, eivät mitään faneja!

Islannin uskomattoman hienot pelit EM-kisoissa ovat saaneet ylistystä yllin kyllin ja aiheesta. Pieni maa ja melko suoraviivainen, tehokas peli ovat tuoneet hauskan ja piristävän mausteen kisoihin. Olen ollut niin islantilaisten puolella, kuten aikoinaan Tanskankin. Kyllä väkimäärältään suuresta maasta aina taitavia urheilijoita löytyy, mutta pienen maan loistava onnistuminen on aina ällistyksen aihe, mukava sellainen. Tuskinpa ilman Islannin joukkuetta olisin jaksanut näin paljon pelejä seurata. 

Kiitos Islannille mukavista hetkistä niin television ääressä kuin aikoinaan paikan päällä tällä pienellä saarella. Paljon olen tänä kesänä muistellut muinoista mukavaa matkaa Satujen saarelle. 

Islantiin kannattaa ehdottomasti matkustaa, jos siihen tilaisuus tulee. Maa on niin erikoinen ja eksoottinen, että elämykset ovat taattuja. Suomalaisille jo puiden puuttuminen ja luonnon karuus tuntuvat uskomattomilta, puhumattakaan geysireista tai kiehuvan kuumasta mudasta. Hevoslaumat ja vuosisataiset tarinat - ihanan erikoinen maa! 

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Juhlaruokaa


Mökillä on mukava keksiä juhlan aiheita. Tällä viikolla yksi "oikea" olikin.


Syötiin herkullista ruokaa: Pippuripihvit sipulikastikkeella ja maistui kertakaikkisen hyvältä lisukkeiden ja uusien perunoiden kera.


Eilen nautittiin paistettua lohta kapriksilla maustetun kermakastikkeen kanssa. Ainut haittaava tekijä olivat hyttyset, joita muutamia pyöri ympärillä syödessä ulkona. Kattausta en viitsinyt tehdä ihan viimeisen päälle, kun itikat voivat antaa aiheen poistua sisätiloihin jatkamann ruokailua. Onneksi auringon paistaessa hyttyset häviävät. Meillä on mökki niin kuivalla paikalla, että nämä kiusanhenget ovat tänäkin kesänä pysyneet ihan kohtuullisissa lukemissa.


Jälkkärinä tähän aikaan on kiva syödä marjoja. Kirsikat ovat ihania ja mansikkakausi on parhaimmillaan.

Kyllä hyvän ruoan kanssa ajan viettäminen on mukavaa, varsinkin kun ei itse  tarvitse hääriä pääkokkina!

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Taideteoksia


Viime päivinä olen kannellut haapapöllejä ympäri pihamaata. Nyt ne ovat "tilataideteoksena" pihassa, sillä ne vaihtoivat yhtäkkiä värinsä vaaleasta vaaleanpunaiseen! Kuvassa ne ovat taas muuttumassa hailakammiksi, mutta yhdessä vaiheessa ne näyttivät tosi pinkeiltä. Varmaan joku haavan ominaisuus, mutta aiemmin en ole tällaista nähnyt.


Kauniita puukiekkoja on kukkaveneen alla. Niistä voi oppilaiden kanssa laskea puun ikää sekä opetella puulajeja myöhemmin syksyllä. Onneksi nyt vielä lomaillaan ;=)


Vanhaan pölkkyyn ovat toukat jyrsineet omat merkkinsä. Luonnon taideteoksia nekin.