Terveellisiä herkkuja

 

Jotain piristystä pitää olla päivässä, kun pimeässä lähtee töihin ja pimeällä palaa. Oranssia, oranssia... ja niin terveellistä.

Viininviljelyä

 

Toissa talvena olimme Kanarialla Lanzarotella talvilomaa viettämässä.

Siellä karuja maisemia ihastellessa ei ensimmäisenä tulisi mieleen viininviljelys.

Vuokrasimme auton ja eräällä retkellä osuimme Nazaretin alueen viininviljelyksille ja aivan ihanaan pieneen viinimyymälään kaukana turistien suosimilta reiteiltä.

Pihassa oli vanhoja tynnyreitä myymälärakennuksen seinustalla.

Ostimme viinimyymälästä pullon jälkiruokaviiniä, joka oli tehty Kanariansaarille ja Lanzarotelle tyypillisestä vaaleasta Malvasia-rypäleestä. Meillä ei siitä ollut entuudestaan juuri minkäänlaista kokemusta.

Matkalla ihmettelimme tyypillistä tapaa kasvattaa viiniköynnöksiä kivimuureilla suojatuissa kuopissa. Muuri suojaa köynnöstä tuulelta ja vulkaanisessa maaperässä kuopasta löytyy kosteutta ilman kastelujärjestelmää. Helmikuussa kaikki näytti karulta ja ihmeelliseltä tuntui, että täältä ihan kunnon satoa korjataan.

Mitä vanhempi köynnös oli, sitä syvemmässä kuopassa se ilmeisesti kasvoi. Muutamia viininviljelijöitä oli tiluksillaan tekemässä jotain. Mitä? Siitä emme selvää saaneet. Ehkä he olivat korjailemassa muureja.

Adventin lähestyessä ja marraskuun pimeyden vallatessa yhä enemmän alaa itselleen oli oiva hetki maistaa tuliaista, joka oli tainnut ihan unohtua kaapin pohjalle. Ja olipa makuelämys! Malvasia-lajike oli oiva valinta ja tämä viini maistui ainakin meidän suussamme eksoottisen erilaiselta. Jos seuraavan kerran osumme tälle saarelle, ajelemme ihan varmasti hankkimaan uuden tuliaisen - ehkä useammankin ;>)  samalta viinitilalta. 

Mukava kulinaristinen aloitus adventtiajalle ja joulun odotukselle.

Niin marraskuista

 

Lauantaina ajeltiin mökille katsomaan marraskuista maisemaa. Hieman oli valkoista maassa, järvi aivan tyyni ja hiiskumaton hiljaisuus ympärillä. Niin kaunista!

Marraskuu - kuollut kuukausi - osaa näyttäytyä karuna ja ihanana. Tuli tunne, että juuri tällaisena loppusyksyn päivänä luonnossa on taianomaista viehätystä. 

Ihastelun lomassa pinosin klapit pressun alle kuivumaan ja samalla katsottiin sopivaa kuusta joulupuuksi kaupunkiin. Kävi niin hauskasti, että tien yli oli kaatunut iso kuusi, jonka latva oli oikein sopiva. Neljä viime joulua olemme olleet muualla, mutta nyt olemme taas kotona. On kiva saada mökiltä oikea joulukuusi tunnelmaa ja tuoksua tuomaan. 

Joku onneton otus oli nakertanut ylämökin seinään reiän ullakon katon ja hirsiseinän yhtymäkohtaan. Laitoimme siihen talven ajaksi puun tukkimaan kulkuaukkoa. Onneksi reikä oli pieni, mutta loisti kauas mustasta seinästä. Toivottavasti jyrsijä ymmärtää nyt vihjeemme ja osaa pysyä loitolla. Nakerrelkoon metsän puita. Niitä kyllä riittää!

Vene nautti talvilevostaan, hiljaisuus hiveli korvia ja marraskuinen maisema silmää. Oli ihana mökkiretki aivan adventin kynnyksellä. Vielä käydään hakemassa kuusi jouluksi. Sitten mökki jääkin odottelemaan talvisia ulkoilukelejä.

Kalaruokaa

Eilen syötiin paistettua lohta. Mukana oli paljon sitruunaa ja tilliä. Rakastan tätä makunautintoa, vaikka lohi ei lempikalani olekaan.

 

Lisäkkeenä oli timjamilla ja valkosipulilla maustettua uuniporkkanaa. Näitä söisin vaikka pelkältään, sillä niin hyviä ne ovat. Palan painikkeena oli ranskalaista valkoviiniä Pinot Gris -rypäleistä. Vaikka harvoin juomme tämän maan viinejä, nyt oli hyvä yhdistelmä. 

Kyllä lohikin voi olla maukasta... Ainakin joskus!

Aamukuvia

 

Aamulla herätessä olikin pakkasta. Vielä klo 9 näytti mittari noin kolmea miinusastetta.

Parvekkeen ikkunoihin oli tullut veikeitä kuurankukkia. Kuvissa ne muuttivat väriään riippuen siitä, mitä taustalla oli.

Huurretta, mutta ihan kuin heinää!

Myöhemmin aamupäivällä viisi joutsenta lensi ikkunan ohitse etelän suuntaan.

Seurasin niitä kameralla, kunnes sulautuivat vaaleisiin pilviin.

Hyvää matkaa, mihin lie menettekään!

Marraskuun kaveri

 

Koronatestissä

 

Keskiviikkoaamuna herättyäni tajusin, että olen nuhassa. Ei muuta kuin kännykkä käteen ja ilmoittamaan esimiehelle, että lähden koronatestiin.

Jätin terveyskeskukseen soittopyynnön, eikä aikaakaan, kun sieltä pirautettiin takaisin. Kysyttiin ensimmäiseksi, että onko minulla auto käytettävissä ja olihan se. Sain drive-in-testiajan puolen tunnin päähän.

Minä en onnekkaana ole tarvinnut vielä aiemmin koronatestiä, joten mielenkiinnolla ajelin maski kasvoilla katsomaan, millainen se on. Tikun nenään työntämisestä on kiirinyt monenlaisia juttuja... Ajoin suoraan telttakatokseen, avasin auton ikkunan ja hoitaja tuli nopeasti suojavarusteissaan selittämään testin otosta. Hän antoi myös ohjemonisteen sekä nenäliinan, jos silmät vuotavat. 

Sitten se alkoi: Tikku työnnettiin syvälle sieraimeen, sitä pyöräytettiin ja hetkessä homma oli ohi. Ei sattunut, ei vuotanut vettä silmistä eikä tuntunut edes epämiellyttävältä. Ehkä kuin olisi hieman mennyt vettä nenään. Helppo homma!

Kotona noudatin kuuliaisesti ohjetta, ja ryhdyin täyttämään Omataysin lomaketta netissä kahden edellisen vuorokauden kontakteista. Jos olisin positiivinen, jäljitystä helpottaisi valmiiksi täytetyt tiedot. Kohtaamisissa olikin muistelemista, vaikka olen käynyt vain työssä ja ruokakaupassa. 

Olin kotikaranteenissa yksin ja mietiskelin, kuinka hyvä asia tällaisessa tilanteessa on kaksi asuntoa. Toinen voi linnoittautua ylhäiseen yksinäisyyteen ja olla tartuttamatta muita. Ruokakassi tuotiin oven taakse, ja sain mm. rakastamiani hedelmiä, jotka olivatkin ihan loppu. 

Puolentoista vuorokauden jälkeen tuli tekstiviesti labrasta, jossa kerrottiin negatiivinen testitulos. En ollut osannut edes jännittää vastausta. Olin ajatellut, että koulussa kiertävä flunssanpoikanen oli minutkin saanut uhrikseen. Mutta kun ei voi olla varma, on hienoa, että heti pääsee testaukseen.

Nuha näyttää menevän nopeasti ohitse. Enää ei tarvitse edes niistää. Maanantaina pääsen taas jatkamaan töitä innokkaiden ekaluokkalaisten kanssa. Milloinkahan seuraava testikerta iskee? Näitä reissuja voi tämän talven aikana tulla enemmänkin. 

Usva nousee

 

Työpäivän jälkeen on ihanaa istahtaa keittiön pöydän ääreen juomaan kahvia ja hengähtää ikkunasta aukeavan maiseman äärellä.

Tänään oli salaperäisen näköistä, kun sumu vähitellen nousi järven lahdelta lämpötilan laskiessa pakkasen puolelle. Tunnin verran maisemaa ehti ihailla, ennen kuin marraskuun pimeys peitti näköalan.

Minulle järvimaisema on tärkeä. Kesällä sitä saa katsella mökillä, mutta myös täällä keskellä kaupunkia jokaisesta kodin ikkunasta näkyy vettä - järvenlahti tai lampi. Nautin niin näistä maisemista, ja töiden jälkeen sekä silmä että sielu lepää. Voimaannuttavaa - kahvilla tai ilman.   ;>)

Muisteluja

 

Pyhäinpäivän aamuna aamupalan jälkeen lähdimme ajeluretkelle kolmelle hautausmaalle. Koronan vuoksi on elämä suhteellisen hiljaista, kun juuri muuta ei viitsi tehdä kuin työssä käydä ja nauttia kodin rauhasta, joka on minusta kyllä oikein ihanaa elämää työvilinän keskellä.  Nyt oli mukava lähteä katselemaan syksyn maisemia ja samalla pysähtyä pyhäinpäivän ajatusten äärelle.

Äidin ja isän haudalle vein pienen oksan, jossa oli kaksi valkoista ruusua. Vähitellen on vuosien aikana tottunut ajatukseen, että vanhempia ei enää ole ja on itse seuraavaa sukupolvea lähtijöiden rivissä. Haikeaa, miten nopeasti elämä kuluu. Siksi onkin sydän kiitollisuutta täynnä kaikesta jo eletystä ajasta.

Oli mukava viedä kynttilöitä meidän molempien vanhempien ja isovanhempien sekä ystävien haudoille. Minulle tämä viikonloppu pysyy aina hartaana pyhäinpäivän aikana, enkä uhraa ajatuksia halloweenille - en omassa elämässä enkä oppilaidenkaan kanssa. Uskontotunnilla puhuimme pyhäinpäivästä ja katselimme kauniin videon vanhasta viisaasta isäpöllöstä ja pikkupöllöstä, jotka keskustelivat hautausmaalla tuikkivista sadoista kynttilöistä. Kotona voivat oppilaat sitten viettää muita juhlia oman ja perheen mieltymyksen mukaan. 

Pyhäinpäivän iltana kuuntelimme Sävel on vapaa -ohjelmaa Radio Ylen ykköseltä. Suurimmaksi osaksi oli kaunista ja rauhallista, tämän viikonlopun tunnelmaan sopivaa musiikkia, josta nautin suuresti. 

Rauhallinen viikonloppu voimaannuttaa taas kohdata tulevan viikon työkiireet ja pulmat.

Herkkuja

Paistettua kuhaa ja paljon tilliä sekä sitruunaa - herkkua.

Kiva, kun on syksy ja kynttilöitä voi polttaa keskellä päivää hämärän vähitellen vallatessa joka sopen.

Salaatti, jossa vähän kaikkea, mitä kaapista löytyi. Paahdetut pinjansiemenet kruununa.