Hymyä huuleen

 

Kaj Stenvallin näyttely on esillä Galleria Halmetojassa Mäntässä. Niin hauskoja, mutta myös ajatuksia pintaan nostavia teoksia on nähtävillä ajankohtaisista aiheista. Näyttely sopii myös nuorille vierailijoille. Tiedän kokemuksesta, kun oppilasluokkien kanssa kiertelin joka vuosi useissa näyttelyissä ihan koulun pienimpienkin kanssa. Aina Stenvallin työt kiinnostivat kovasti.

Oli myös hauska tavata ystäviä! Ihan sattumalta törmättiin, ensin konsertissa ja sitten vielä näyttelyssä.

Metsän satoa

 

Koulutyön alku lähestyy

Siinä ne istuvat vuosi vuoden jälkeen! Joskus kauan sitten oppilaalta saadut linnut koristavat ja ilahduttavat mökin pihapiiriä vieläkin.

Taas saatiin kouluelämästä eturivin puheenaihe. Helsingin päässä tasataan oppilasmääriä muuttamalla koulupiirijakoa, mutta miten sitten kävikään: Tietyt henkilöt ryhtyivät ratsastamaan asialla ja pönkittämään sillä omia, poliittisia tarkoitusperiään.

Hyvä keskustelu oli perjantaiaamun Yle Radio Suomessa, jossa asianomaisen koulun rehtori kertoi muutoksen tarkoituksesta: Kouluissa halutaan tasata oppilasmääriä, jotta ryhmät eivät paisu liian suuriksi, kun toisessa koulussa tilaa on. Koulumatkat eivät pitene uusilla rajoilla juurikaan, sillä koulut sijaitsevat kilometrin päässä toisistaan. Muutostarvetta puoltaa kaupungin pyrkimys yhtenäiskouluihin sekä koulurakennusten kunto.

Nyt suurimman kohun on aiheuttanut segregaation ehkäisy ja S2-oppilaiden määrä. Jotenkin kuvitellaan, että suomi toisena kielenä -oppilaat laskisivat suomalaissyntyisten oppimistuloksia ja aiheuttaisivat automaattisesti levottomuutta luokissa. Ohjelmassa rehtori kertoi, kuinka tulevien ekaluokkalaisten vanhemmat saivat tulla tutustumaan keväällä uuden koulun luokkiin ja toteamaan itse, millaista niissä on opetus. Niinpä yli kymmenen perhettä oli ilahtuneina halukkaat uuteen muutokseen, kun huomasivat luokkien toiminnan rauhalliseksi ja ilmapiirin positiiviseksi.

On ollut ilo seurata kummityttöni luokanopettajan työtä. Hän on neljän vuoden kokemuksella ja erilaisissa luokissa työskennellessään huomannut, että S2-opetus on juuri sitä, mitä hän haluaa tehdä. Mahtavaa! Minulla oli myös parinkymmenen vuoden aikana aina maahanmuuttajalapsia luokassani, ja heistä suurin osa oli oppimistuloksissaan keskitasoa tai aivan luokan kärkipäätä. Jos tukea tarvittiin, sitä annettiin ihan niin kuin kaikille muillekin. He rikastuttivat monimuotoista koulun kulttuuria ja oppivat suomen kielen hyvin nopeasti. 

En käsitä tätä maahanmuuttovastaista keskustelua, joka on nyt asiassa kuin asiassa tiettyjen poliitikkojen toiminnan perusta. S2-lapset ovat lapsia ja nuoria siinä missä supisuomalaisetkin ja ansaitsevat hyvän opetuksen kuten kaikki koululaiset. Hienoa, että Suomi on monikulttuurinen maa ja olkoon niin myös jatkossa.💗

Pianomusiikin festivaali

 

Mäntän musiikkijuhlilla olen juossut viikon ajan joka päivä. Ihanaa, kun omilla kulmilla saa nauttia maailmanluokan musiikista ilman, että pitää matkustaa toiselle puolelle Suomea - saatika maailmalle.

Parina päivänä olen kuunnellut myös urkuvartteja, joissa on soittanut Juhana Tokola. Varsinkin perjantaina Mäntän kirkon ranskalais-romanttisilla uruilla saman tyylisuunnan musiikki sointui upeasti. Konsertissa tapasin lapsuudenystäväni pitkästä aikaa. Oli kiva päivitellä useamman vuoden kuulumiset.

Ainut ongelma on ollut auton pysäköinti. Konserttipaikkana toimii suurelta osin Serlachius Kartanon Kivijärvi-sali ja samalla taidemuseossa on Anish Kapoorin näyttely, joka vetää väkeä kuin pesusieni. Varsinkin iltapäivän konserteissa on joskus ollut todella hankala löytää pysäköintiä, ja ilman liikenteenohjaajien neuvoja ei muutamaa tyhjää ruutua olisi mitenkään huomannut automeren keskeltä.

Olen kuunnellut erityisesti Pohjoismaisen pianoakatemian nuorten esityksiä. Todella hauska oli verrata Varaslähtö-konsertissa nuorimman, 13-vuotiaan Aleksi Sarkkisen Chopinin Vallankumousetydin tulkintaa konsertin vanhimman, Elmeri Urtiaisen  (19-v.) saman teoksen esitykseen. Vasemman käden juoksutukset ja dramaattinen tunnelma vyöryivät kummallakin, mutta ehkä kypsyys tuo syvempää näkemystä kappaleeseen. Hienosti soittivat kumpikin ja kaikki muutkin parikymmentä nuorta pianistia.

Todella mielenkiintoinen oli myös Festivaalin nuoret taiteilijat -konsertti keskiviikkona. Jesse Mäki, Elmeri Utriainen, Julia Elomaa ja Atte Kohtala taituroivat monenlaisia teoksia nerokkaasti. Erityisen upea oli päätöksenä Atte Kohtalan Lisztin Unkarilainen rapsodia nro 6. Yleisö suorastaan hihkui innostuksesta. 

Kiitos taas hienosta pianomusiikin viikosta upeassa ympäristössä!

Niin hauskaa!

 

Sateisen kesäsään keskellä annoin luvan itselleni tarttua sukkapuikkoihin. Vähän pitää malttaa kutomisessa, sillä sen verran on nivelrikkoa, että herkästi saan sormet kipeäksi, jos ryhdyn ahmimaan neulomista. Ja sehän vaarana on aina, kun kudon. 

Tällä kertaa neuloin jämälangoista raitasukkia. Nuo punaiset ovat oikeasti tummempaan vivahtavat, eivät tuollaiset joulunpunaiset. Kutominen on sitä parasta pääkopan tyhjennystä - sen huomasin jo opettajantyön aikoinakin. Onhan se myös niin hauskaa! Aika kuluu kuin huomaamatta.💚 Jossain tutkimuksessa saatiin tulokseksi, että neulominen on joillekin ihmisille kuin huumetta aivoille. Minä kyllä kuulun vahvasti siihen joukkoon!

Nyt niitä riittää

 

Luonto antaa antimiaan - meillä ihan mökin ympäriltä löytyy niin kantarellit kuin mustikatkin.

Keräsin viitisen litraa mustikoita viime viikolla ennen sateita ja vielä voisi noukkia, jos luonto kuivuu. Kantarelleistakin otin vain osan ja jätin loput kasvamaan. Melkein runsauden pula! Mustikoita oli noukkurilla hieman jopa hankala kerätä, kun oksassa oli niin tiheässä marjoja, että meinasivat liiskaantua.

Kyllä nyt kelpaa nauttia mustikoista ja sienistä talvellakin!

Keskiviikon urkuvartit

 

Kirkossamme on ollut koko kesän keskiviikkoisin urkuvartti, jossa loistava kanttorimme Marko Koskinen on soittanut erilaista urkumusiikkia kesäillan iloksi. Olemme kuulleet Bachista aina suomalaisiin nykysäveltäjiin saakka - tuttua ja vieraampaa, erittäin kiinnostavaa urkumusiikkia.

Yleensä olemme tähän aikaan olleet Kuhmon kamarimusiikin runsaasta tarjonnasta nauttimassa Kainuun kesäisen luonnon keskellä. Nyt koko kaksiviikkoinen jäi väliin sairauden vuoksi, mutta toivossa elämme, että ensi kesänä pääsemme taas. Katsotaan, miten käy.

Onneksi Suomi on täynnä tähän vuodenaikaan hienoja konsertteja lähes joka puolella, niin myös omassa kaupungissamme. Lämmin kiitos, Marko! Taas tänään tulemme nauttimaan...

Kesän kukkia

 

Taivaan täydeltä

 

Lauantai alkoi aurinkoisena, mutta puolen päivän jälkeen alkoi sää synkistyä, ukkonen jyrisi ja sitten alkoi sataa kaatamalla vettä. 15 minuutin aikana tuli 8 milliä vettä. Ihan kuin saavista! Onneksi sade hiljeni pian, välillä lakaten kokonaan. Illalla myöhemmin kaatosateen hetkiä tuli useampiakin. Ainakin räystäskouruista tuli hyvin roskia pihalle!

Ei onneksi snorkkelia tarvittu tänä viikonloppuna, mutta vettä tuli yhteensä runsaasti: vuorokaudessa 38 milliä. Onneksi ei niin paljon, kuin oli ennustettu.

Kuivaa on ollut ja järvien vedet alhaalla, samoin kaivoissa. En tiedä, miten viljat ovat laonneet, mutta mökkitien jyrkissä mäissä pitää ajaa varovasti. Sora on varmaan syöpynyt urille. Taidan kävellä katsomassa, miten pahalta mökkitien loppupää näyttää.

Nyt alkaa kirkastaa. Kohta paistaa varmaan jo aurinko! 🌞

Kesäinen viritys

 

Mökillä on ikiaikainen viritys matonpesua varten: vanha hetekanpuolikas, penkki ja vesiletku. Eipä sitä muuta tarvitse, kun pääsee pesemään mattoja mäntysuovan ihanassa tuoksussa. Ennen pesin hetekan päällä, mutta nykyisin korkeampi pesuasento on kyllä mukava. Viime kesänä päästelin painepesurilla, mutta nyt harjasin muutaman maton ihan vain käsin.

Tärkeää on, että vedet eivät valu järveen. Alla on ylämökin viemärin imeytyskenttä, joten hyvällä omallatunnolla voi vähäiset mattomäärät harjata. 

Puhdasta tuli eikä paarmatkaan häirinneet. 😊