Open kolo

Open kolo

torstai 21. maaliskuuta 2019

Suru


Luontoa ja puutarhaa Hankoniemellä -blogin pitäjä ja loistava valokuvaaja Eero on poissa. Omaiset kertoivat blogin viimeisessä päivityksessä, että Eero menehtyi haimasyöpään maaliskuun 9. päivä.

Seurasin vuodesta 2010 Eeron blogia ja ihailin lähes viikoittain hänen ottamiaan hienoja luontokuvia. Eero antoi myös minulle luvan käyttää blogin kuvia osana opetusta. Monet oppilaat vuosien varrella saivat tutkia luonnontiedon tunnilla erityisesti hänen lintukuviaan ja taitavasti laadittuja, mielenkiintoisen opettavaisia  kuvatekstejä.

Eeron luontoblogi on vaiennut, mutta kuvat jäävät elämään. Kiitos, että sain niistä vuosikausien ajan iloa, kauneutta, tietoa ja elämyksiä!

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Katsastus

Oli käydä köpelösti!

Jo helmikuussa ajattelin, että maaliskuun puoliväliin mennessä pitää auto katsastaa. Mutta kuinkas kävikään: Oli talviloma, sairastuminen, matkavalmisteluja, ja vasta viikonloppuna muistin katsastuksen. Asia tuli mieleeni, kun sunnuntaina kummityttö kertoi oman autonsa katsastuksesta.

Kävin kurkistamassa, mikä minulla on viimeinen katsastuspäivä ja ihan kauhistuin: Huomenna! Siitä paikasta varasin katsastusajan ja onneksi sain. Kummityttö naureskeli, että näyttää muillakin jäävän viime tippaan eikä vain hänellä.

Tänään sitten käytin menopelin syynäyksessä, ja onneksi auto meni läpi. En oikeastaan kunnolla pelännytkään, että jotain erityistä löytyisi, mutta hieman mietitytti, kun en edes valoja ehtinyt tarkistaa. Katsastusmies vitsaili, että eihän tässä ole kiirettä vielä mihinkään, kun ei olla viimeisellä minuutilla liikkeellä!

Katsastustapahtuma on vuosien varrella muuttunut melkoisesti. Ennen joutui olemaan itse auton sisällä nosturilla ja kuunnella auton alta kolinoiden seasta toimintaohjeita samalla peläten putoavansa korkeuksista. Nyt saa vain leppoisasti istuskella kahvikupposen äärellä ja odotella valmista.

Seuraava katsastus on vasta kahden vuoden päästä, onneksi.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Mökillä auringossa


Tänään oli ihanan aurinkoinen päivä. Koska töistä pääsin lähtemään ajoissa, ajelimme mökille pitkästä aikaa. Edellinen kerta taisi olla joskus marraskuussa, kun ei vielä ollut kuin hiukan lunta. 

Ensimmäistä kertaa meillä on autossa neliveto, joka osoitti näppäryytensä mäkisellä mökkitiellä. Päästiin vaivattomasti pihaan saakka, joka on kyllä luksusta. Ennen aina käveltiin talvella puolen kilometrin matka.


Lumitöitä ei oltu pihassa tehty, mutta yllätykseksi oli hankikanto, joten oli mukava kävellä missä vain. Jäälläkin oli vain pieni lumikerros eikä vettä yhtään. Aurinko lämmitti jo rinteitä, joista lumi oli paikka paikoin sulanut pois, samoin rappusista.


Ihanalta näytti aurinkoinen luonto ja tuli keväinen, valoisa tunne. Huhtikuussa pääsee siivoamaan talven jäljiltä ja sitten toivottavasti jo toukokuun alussa majan muutto kesäkotiin. Tuskin maltan odottaa!

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Lentämisestä


Lentäminen on epäekologista ja ilmaston kannalta tuomittavaa! Hiilijalanjälki on valtava, sillä vastaahan kansainvälinen lentomatkailu noin kahta prosenttia koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Yksittäisen henkilön kohdallakin lentäminen muodostaa merkittävän osan hiilijalanjälkeä. On laskettu, että yhden perheen Phuketin lennot vastaavat perheen 10 vuoden autoilua. Huh!

Silti rakastan lentämistä. Kahden viikon sisällä olen lentänyt kaksi lentoa. Edellisistä olikin jo lähes kaksi vuotta. Pitäisi kai olla huonolla omallatunnolla ilmaston vuoksi, mutta en nyt jaksa syyllistää itseäni. Ehkä uusiutuvien energioiden käyttö, kierrätys ja liikkuminen jalkaisin mahdollisimman paljon autoilun sijaan edes vähän pienentävät lentomatkoista tulevaa hiilijalanjälkeäni.

Lento-onnettomuudet pysäyttävät, joten pahalta tuntui kuulla etiopialaiskoneen putoamisesta. Kaikki 157 ihmistä kuolleet ja mittaamaton suru omaisilla. Vaikka lentäminen on turvallista ja todennäköinen onnettomuus tapahtuu autoillessa, aina lento-onnettomuus hätkähdyttää. Kun jotain menee ilmassa pieleen, harvemmin eloonjääneitä löytyy.

Meiltä lennetään taas, vaikka minä pysyn visusti kotona. Kumma, miten aina vähän jännittää, kun tietää läheisten matkustavan lentokoneella. Usein seuraan lentoja netin kautta, jos siihen on mahdollisuus ja huokaan helpotuksesta, kun kone on laskeutunut. Niin varmaan taas viikonloppuna!


tiistai 5. maaliskuuta 2019

Yskin ja yskin ja yskin...


Jo ennen talvilomaa oli parin viikon aikana tunne, että sairastun flunssaan. Työpaikalla oli niin oppilas- kuin henkilökuntakatoa, ja liikkeellä sekä vatsatautia kuin flunssaakin. Tuntemukset kuitenkin painuivat aina pois. Mietiskelin, että ehkäpä minä tapani mukaan sairastun vasta lomalla. Niinhän siinä sitten kävi! 

Alkuloman olin terveenä, mutta sitten alkoi limainen yskä ja yökuumeilu. Kotiin palattuani oli pakko käydä työterveydessä ja lääkekuurihan sieltä tuli. En ole kahteenkymmeneen vuoteen joutunut antibioottia käyttämään, mutta nyt on pakko.  Lääkäri epäili, että virustauti on muuttunut bakteeriperäiseksi, ehkä jopa mykoplasmaa... Viikon sairausloma ja katsotaan, loppuuko tämä kuumeen sahaaminen ja yskiminen. Onneksi ei ollut kuitenkaan merkkejä keuhkokuumeesta. Tässä iässä senkin olemassaolo pitää aina muistaa.

Kyllä Suomessa on hyvä terveydenhoito, vaikka muustakin puhutaan. Edellisiltana varasin ajan netissä, pääsin etuajassa sisään ja kymmenessä minuutissa olin jo ulkona. Ystävällistä, tehokasta ja hauskana lisänä lääkärin loppukommentti: "Takuu on voimassa! Jos tämä ei tehoa, tulet uudelleen!"

Olo on kaikin puolin pehmeä ja väsynyt. Ihanaa, kun saa vain olla ja levätä ... ja yskiä yskimisestä päästyään. No, kai se yskä loppuu, kun on tarpeeksi köhinyt!

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Tanssia ja lentopalloa


Perjantaina sain seurata lukion toisluokkalaisten Wanhojen tanssit kahteen kertaan: Ensin oppilaiden kanssa päivällä ja vielä illalla kutsuttuna vieraana. Sisarentyttäreni näytti niin kauniilta kuin vain seitsentoistavuotias voi. Puku oli erittäin onnistunut hänelle, ja tummat, pitkät hiukset kauniisti laitettu. Tädin sydän oli tietenkin aivan pakahtua hänet nähdessään!


Sali oli hienosti koristeltu ja tanssit sujuivat ihanan sulavasti, puhumattakaan komeista nuorista miehistä ja kauniista nuorista neidoista pukuineen ja kampauksineen. On se ihme, että nuoret oppivat vaikeat tanssiaskeleet ja -koreografiat niin hyvin. Mitään takeltelua en oikeastaan huomannut. Pikkuoppilaat olivat aivan haltioissaan näkemästään ja kokemastaan varsinkin, kun pääsivät vielä lattialle lopuksi pyörähtelemään ja odotettuun karkkisateeseen.


Tanssijatar kotiutui jatkoilta lauantai-iltana, ja tänään hän oli jo pelaamassa lentopalloa joukkueensa mukana sarjaottelussa. Prinsessamekot olivat vaihtuneet arkisimpiin peliasuihin. Olin katsomossa mukana ja kireä taistohan siitä tuli. Hyvää kokemusta ja oppia saivat nuoret tytöt heitä vastassa olleilta, yli kymmenen vuotta vanhemmilta konkarinaisilta.


Sunnuntain kunniaksi pelin jälkeen syötiin paistettua kuhaa ja timjami-hunajaporkkanoita. Olipa hyvää! 

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Viikonloppu sairaana


Kauniit pakkasmaisemat ovat vaihtuneet plussakeleihin, räntä- ja vesisateisiin. Samoin kuluneen viikon tarmokas aherrus pedagogisten asiakirjojen parissa iltaisin vaihtui perjantaina yhtäkkiseen kuumeeseen. Töistä tullessa hoidin pari asiaa kaupungilla ja kotiin tullessa juuri ja juuri jaksoin kävellä sisään. Kaaduin sänkyyn ja hetken päästä huomasin olevani kuumeessa, päätä ja jäseniä särki.

Perjantai-iltapäivästä sunnuntaiaamuun olin käytännössä vuoteessa. Kuumetta ei ollut paljon, 38,5 korkeimmillaan, ja lauantai-aamuna se oli jo ohitse. Kauhea väsymys jatkui kuitenkin eilen, ja vasta tänään jaksoin nousta ylös. Ei ole ollut flunssan oireita, mutta vatsa on tuntunut vähän omituiselta. No, oli mitä oli - nyt se on ohitse. Jäsenet ovat vielä vetelät, mutta ehkä voimat palautuvat nopeasti. Ainakin sitä toivon.

                                                                     (Kuva: Yle TV 1)

Tänään jaksoin katsoa TV 1:stä Espoon hiippakunnan piispanvihkimyksen. Se oli arvokas ja hieno juhlamessu, kuten tietysti pitääkin. Erityisesti nautin musiikista, jota esittivät Candomino-kuoro, CandoMini, urkuri Petri Koivusalo sekä saksofonikvartetti, sello, piano ja lyömäsoittimet. 

                                                                       (Kuva: Yle TV 1)

Espoon uuden piispan Kaisamari Hintikan vihkimyksessä arkkipiispa Tapio Luomaa avusti arvovaltainen piispajoukko Pohjoismaista, Namibiasta, Yhdysvalloista, Unkarista, Virosta ja Inkerin kirkosta. Uuden piispan kaavun on suunnitellut Aalto-yliopiston muodin maisterivaiheen opiskelija Emilia Kuurila ja se on toteutettu yhdessä Stadin ammattiopiston modistiopiskelijoiden kanssa. Koristelussa näkyvät Espoon tuomiokirkon katto- ja seinämaalaukset.

Onnea ja siunausta uudelle piispalle!

tiistai 5. helmikuuta 2019

Päivän torttu


Hyvää Runebergin päivää! 

Lippu liehuu salossa ja runebergintorttu on lautasella. Vaikka en tortusta edes kovasti pidä, on se kuitenkin juhlapäivän kunniaksi kiva nautiskella iltapäivällä kahvin kera. Liekö Fredrikalla ollut sormensa pelissä vai onko leivonnaisen syntyperä vain tarua? Tiedä häntä, mutta ihan hyvältä maistuu kerran vuodessa tämäkin herkku.