Skandinavian herkkuja

 

Viime viikolla kävimme opetusravintolassa syömässä. Teemana oli Skandinavia. Alkujuoma oli pirteä ja marjaisa syksyn punainen, joka tällä kertaa tarjoiltiin jäiden kera. Alkuruokana oli ihanaa juustokeittoa, salaatti sekä noutopöydästä erilaisia pieniä voileipiä, jotka olivat oikein herkullisia. 

Minä valitsin pääruoaksi omenaista possua ja seuralaiseni riistakiusauksen. 

Molemmat olivat hyviä, tosin minä lisäsin hiukan suolaa, vaikka yleensä en sitä tee. Jälkiruoaksi saimme mustikkakukkoa vaniljaisella kermavaahdolla ja kahvin kera.

Taas oli mukavat herkut ja ystävällisen huomaavaiset tarjoilijat. Ensi viikolla syömme samassa paikassa kreikkalaista ruokaa, nam!

Valoa pimeyteen

 

Syksyn pimeys on alkanut, joten virittelin viime viikolla keittiön nurkkaan vanhan, rakkaan kirkasvalolamppuni.

Arkista aamupuuroa syödessäni loistattelen lapun valossa ja ainakin kuvittelen saavani siitä lisäpotkua vuoden pimeimpään aikaan. No, tiedä häntä, toteutuuko oikeasti, mutta vahva uskoahan siirtää vaikka vuoria!

Haudoilla

 

Aamulla lähdin käymään kahdella hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä. Oikeastaan piti ajella jo eilen, mutta jatkuvan vesisateen vuoksi siirsin retken tähän päivään. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä jo aamupäivällä. Marraskuisen kaunista - maisema oli riisuttu ja harmaa.

Hautausmaalla kävely on aina niin lohdullista ja rauhoittavaa, pyhäinpäivänäkin, vaikka silloin rakkaat muistot valtaavat vahvasti mielen kynttilöitä haudoille sytytellessä. Kiitollisuus on kuitenkin päällimmäisenä.

Illalla kuuntelin radiosta pyhäinpäivän toivekonserttia: kaunista ja harrasta klassista musiikkia, joka niin hyvin sopii tähän iltaan. Onneksi Yle Radio 1:n mullistukset eivät ihan kaikkea sisältöä ole vielä pilanneet.

Lauantaiaamun yllätys

 

Aamulla herätessä oli paksu sumu ja pakkasta 2,5 astetta. Kun sumu hälveni, yllätykseksi tuli valkoinen kuura puihin. Sitä ei kestänyt varmaan kuin puolisen tuntia, sillä aurinko sulatti kuuran. Ehdin kuitenkin napata muutaman kuvan ikkunasta.

Myöhemmin kuulin, että Lahden lähellä nelostiellä oli sää yllättänyt autoilijat ja 50 autoa oli osallisena kahdessa ketjukolarissa. Tie oli ollut liukas ja sumu noussut nopeasti. Toivottavasti kukaan ei saanut vakavia vammoja. Pirkanmaalla oli myös useita kolareita ja Virroilla menetettiin yhdessä myös ihmishenkiä. Surullista!

Syksyisin luonto aina yllättää suomalaiset - ihan joka vuosi, ja yleensä silloin peltiä kolisee. Näin suuret ketjukolarit ovat kuitenkin Suomessa harvinaisia.

Niin värikästä

Mökkihommia

 

Meidän mökki menee talviteloille lokakuussa. Vene on käännetty, laiturit otettu vedestä, vesiputki kiskottu rannalle ja putket puhallettu tyhjiksi vedestä. Siinäpä ne tärkeimmät jutut.

Lisäksi syksyyn kuuluu vielä monia muita pikkuaskareita. Muutama kymmenen pölliä odotti vielä klapeiksi pilkkomista. Sain puhelun Olli-ystävältä, joka ilmoitti olevansa niitä pienimässä, kun hän omien sanojensa mukaan tarvitsi puuhaa. Voi, olipa ihana yllätys, kiitos! Viikonloppuna vein suojaan viimeiset polttopuut. Eipä moneen vuoteen tarvitse niitä lisää tehdä, jos ei huvita. Nyt on liiterikin täpötäynnä. 

Ruska on kaunis, niin myös kärpässienet. Jostain syystä niitä löytyy nyt paljon mökkitontilta.  Kantarellit kerättiin pari viikkoa sitten. Nyt en käynyt edes katsomassa, näkyykö uusia, mutta seuraavalla kerralla pitää tarkastaa paikka. 

Lieden levyt on öljytty, pyyhkeet ja vuodevaatteet kerätty pesuun, verannat tyhjennetty ja vesilukkoon lorautettu jäätymisen estoainetta. Ensi kerralla pitää vielä muistaa ottaa kaapista kahvipurkki ja keksit. Haravointi ja räystäskourujen putsaus odottaa, mutta niitä ei tehdä kuin vasta lehtien pudottua. Sisarenpoika on luvannut kiivetä katoille harjaamaan ne puhtaaksi lehdistä ja neulasista. 

Kohta on mökki valmiina talviunille.

Voihan Yle, minkä teit!

 

Kyllä mustaa savua tuprusi päästä, kun taas jouduin aamulla Yle Radio 1:n uudistusten uhriksi!

Olen ihmeissäni seurannut lempiradiokanavani tämän vuoden touhuja. Iltapäiväohjelma tuli jo aiemmin täyteen hömppämusiikkia ja pulinaa, syyskuussa lyhenivät uutiset ja niitä jätettiin pois aiemmista lähetyskohdista. Tänään joka-aamuinen Ykkösaamu korvautui toimittajan höpinöillä, tajunnanvirralta kuulostavilla jutuilla "astianpesukoneen surraamisesta" ja kevyellä musiikilla. Kaiken lisäksi kovaääniset liikennetiedotteet pamahtavat aina välillä läpi.

Missä rakastamani klassinen musiikki ja radiokanavan tasokkaat ohjelmat? Joinain iltoina onneksi tulee vielä klasarikonsertteja, joskus Riston valinta ja Faunin iltapäivä. Muuten samaa höttöä, mitä on muut radiokanavat jo pullollaan. Ehkä seuraamani mielenkiintoiset haastatteluohjelmatkin saavat vielä kenkää. Onhan tätä mullistusten vuotta vielä jäljellä!

Ärsyttää, joten laitoinkin tänään palautetta. Tosin sitä ohjeissa pyydettiin valmiiseen lomakkeeseen, johon ei voinut edes omaa nimeään laittaa. Meni Ylen pohjattomaan laatikkoon, joten tuskin sitä kukaan lukee.  (Myöhemmin kuulin, että Facen kyseisen kanavan ohjelmauudistuksen kommentit oli otettu pois päältä, joka kertoo ilmeisesti runsaasta negatiivisesta mielipidetulvasta!) Laitoin toisen palautteen sähköpostitse suoraan muutamille tämän radiokanavan päälliköille ja tuottajille. Vastausta on ehkä turha odotella!

Ruskaa vähitellen

 

Ruska on Suomessa viikon tai kaksi myöhässä, kertoivat uutiset tänä aamuna. Puolukoista huomasi pari viikkoa sitten syksyn tulon, mutta puut antoivat odottaa ruskan värejä ihan näihin päiviin saakka.

Maanantaina sumuisella aamulenkillä näkyi Autereen polun kupeessa vähän maaruskaa - punastuneita mustikanlehtiä.

Luonto on aina kaunis, vaikka alkuviikosta ei vielä voimakasta syksyn väriä usvaisessa aamussa näkynytkään. Loppuviikosta huomasin maiseman jo kellastuneen reilummin. 

Joka syksy luonto vaihtaa väriä, välillä voimakkaammin, välillä haljummin. Saa nähdä, millainen on tämän syksyn väriloisto.

Bistron klassikot

 

Olimme syömässä opetusravintola Bistro Intolassa lounasta. 

Teemana oli klassikot, ja tällä kertaa kaikki tapahtui pöytiin tarjoiluna. Olipa kiva, kun olin aamun ahertanut kuntosalilla ja vielä päälle jumpassa. Tuntui niin mukavalta keho väsyneenä olla palveltavana, varsinkin kun opiskelijat ovat aina niin ylen kohteliaita ja ystävällisiä.

Tervetuliaisjuoma oli pirteä sekoitus jotain, jonka ainesosia en nyt muista alkuunkaan. (Alkoholiton kuitenkin!  :>)  Alkuruoaksi tarjoiltiin lohitartar tai kurpitsakeitto. Minä otin keiton, joka oli oikein maukas, ja tartar-ystävät kehuivat omaansa maasta taivaisiin. 

Molemmat valitsimme pääruoaksi grillattua entrecotea, sillä tofu-pähkinäpihvit eivät nyt tuntuneet meille sopivilta. Oli hyvä valinta perunakroketteineen ja lisukkeineen. Hieman lisäsin suolaa lihan paksumpaan osaan.

Jälkiruoaksi saimme punaviinipäärynöitä mascarponemoussella kahvin ja teen kera. Ah, miten makoisaa! Kaiken kaikkiaan menu oli ihan mukava kokonaisuus.

Ensi viikolle osuu eläkeläisopettajien lounas samassa paikassa. Silloin teemana on Vastuullisuus. Kiva tavata taas kesän jälkeen entisiä työtovereita ja päivittää kuulumiset. 

Normaaliusrodeo menossa

 

Sain kirjastosta jonottamalla Topi Borgin kirjan Normaaliusrodeo. Onhan se silmiä avaava teos, ja nostan hattua kirjailijalle hänen omintakeisesta ja selkeästä tavastaan ilmaista ajatuksiaan. Tämän kirjan lukemalla ymmärtää paremmin autistisen henkilön elämää keskellä neurotyypillistä maailmaa.

Kirjolla-sarjassa katsojia tutustutettiin Topi Borgin omintakeiseen, positiiviseen ja humoristiseen tapaan elää elämäänsä ja ilmaista ajatuksiaan. Kirjassa hän kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan, ajatuksiaan autismista ja sen tuomista haasteista sekä ulkopuolisuuden tunteesta ja erilaisuudesta. Rakastava ja täysillä poikaansa tukeva perhe on ollut Topin kohdalla merkittävä asia ja auttanut häntä selättämään kohtaamiaan haasteita. (Toki tämän pitäisi olla normaalia jokaisen lapsen elämässä, mutta syystä tai toisesta se ei useinkaan toteudu tämän päivän maailmassa.)

Kirjan ote on Topin tapaan positiivinen ja humoristinen. On hienoa, että hän näin jälkikäteen osaa nauraa hankalillekin tilanteille ja ammentaa ne voimavarana tulevaisuuteen. 

Kiitos, Topi, että kirjoitit tämän kirjan! Se kannattaa ehdottomasti lukea.