torstai 26. toukokuuta 2022

Hulinaa

 


Siivoamista, tavaroiden kantamista varastoon, kotiin ja roskiin, jätepaperin pussittamista... Hoh-hoijaa!  Onneksi tuli neljän päivän breikki helatorstailoman merkeissä. Vähän jo uuvutti.

Kuusi työpäivää jäljellä! Eläkkeelle lähteminen työstä 38 vuoden jälkeen vaatii uurastamista. Ei sitä lähdetäkään noin vain kahta kättä heiluttaen. Onneksi on vielä ensi viikon lyhennetyt päivät, joten saan kyllä työpäivän jälkeen kaiken tyhjäksi. Oma ongelmansa on suuret luokat, joissa on paljon kaappeja ja säilytystilaa. Jos olisin ollut aiemmin tällä järjellä varustettu, en olisi jokaista tekemääni / hankkimaani juttua säilönyt "jos sattuu joskus tarvitsemaan". Poisheittelyä olin mielestäni harrastanut jo parisen vuotta, mutta tuntuu kuin se ei näkyisi missään!

Hauskojakin hetkiä on ollut, kun papereiden välistä on löytynyt hersyviä muistoja vuosien varrelta. Toisaalta vedet silmissä olen katsellut valokuvia sekä säästämiäni kortteja ja kirjeitä edesmenneiltä oppilailta. Suru on suuri, kun alakoululainen saa iäisyyskutsun, mutta onneksi kauniit muistot säilyvät.

Eilen illalla olin ammattiyhdistyksen Karttakepin katkajaisissa. Perinnettä ei ole koronan vuoksi ollut kahteen vuoteen, mutta nyt olikin sankoin määrin opettajat lähteneet juhlistamaan kevättä. 

Virallinen osuus on, kun eläkkeelle jäävät katkaisevat karttakepin tai vaihtoehtoisesti säästävät kepin muistoksi itselleen ja katkaisevat lyijykynän. Minä olin tänä keväänä ainoa, mutta minun kanssani oli viime keväänä eläköitynyt lukion opettaja. Kerroimme muutaman mukavan muiston työvuosien varrelta ja kiitimme ammattiyhdistystä sekä aktiiveja, jotka uurastavat jatkuvasti opettajien edunvalvonnan hyväksi. Hauskoja kuvia otettiin pihamaalla, jossa kollegat ovat aitakaltereiden takana ja minä ainoana edessä karttakepin kera kirmaamassa karkuun... Lisäksi ilta piti sisällään hyvää syömistä ja juomista sekä opettajien bändin viihdyttämässä. 

Oikein kivaa oli ja jäi mukavat muistot. Ensi viikolla juhlitaan taas oman koulun henkilökunnan kesken ja sitten vielä kevätjuhla lauantaina. Juhlaa juhlan päälle!

maanantai 16. toukokuuta 2022

Rauhoittumista

 


Työkiireiden lomassa on rauhoittavaa ja voimaannuttavaa kävellä omaan tahtiin vanhan taiteen keskellä.


Maisemat, eläimet, muotokuvat ja asetelmat saavat aivot pysäyttämään kiireisen raksutuksen ja vaihtamaan hitaammalle rattaalle.


Teki mieli heittäytyä lattialle selälleen pötköttämään kuten lapset, kun kattofreskoja ihailin.


Joutsenet ovat palanneet - ihan oikeastikin. Tässä työssä aina ihailen valkoisen eri sävyjä.


Kiitos taas, Gösta ja museokortti! Kiire laantui ja mieli virkistyi kummasti.

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Vihdoinkin!



Laineen liplatus, valkovuokkomeri, teeren kukerrus koivikossa, ensimmäiset käen kukunnat… Aivan haltioituneen kiitollinen olo, kun perjantaina vihdoin päästiin mökille oikein yökyään tai paremminkin -oleiluun. 

Tulimme kahdella autolla, sillä kurakko mökkitien mäen keskellä mutkassa on niin tarkasti ajettava, että minun autoni jäi puolen kilometrin päähän ja nelivedolla ajettiin pihaan saakka. Minä ainakin pääsen täältä pois, hih!


Perjantaina piti vain hifistellä mökkitunnelmaa, nauttia takkatulesta ja kurkistella pihamaalla, mitä kaikkea luonto onkaan jo nostanut mullan alta. Olin iloinen, että sinnikäs rastas, joka yritti saada pesäänsä mökin nurkille, oli älynnyt siirtyä metsän siimekseen. Siivotessa aiemmin viikolla kävin haravalla huiskimassa oksat muualle sitä mukaan, kun niitä ilmestyi. Hehtaarikaupalla metsää mökin takana, joten kyllä sieltä pesäpaikkoja löytyy.

Neliveto häipyi yöksi kaupunkiin, joten sain nauttia mökkitunnelmasta omassa seurassani. Nukuin lauantaiaamuna ihmeen pitkään, josta iloitsin, kun nykyään yöuni katkeaa usein aivan liian aikaisin. Päivällä kuuntelin mustarastaan huilua ja käen kukuntaa ensimmäisen kerran. Hiljaista oli muilla mökeillä, mitä en lainkaan pistänyt pahakseni. Yksi vene uistelijoineen näkyi järvellä. 

Olin viime viikonlopun ja alkuviikon tavallisessa flunssassa ja sen vuoksi kotona parisen päivää. Pärskiessä ja niistäessä oli samalla aikaa tehdä arviointeja, jotka sain ihan Wilmaan saakka. Niinpä tänä viikonloppuna sain olla rauhassa koulutöiltä - aivan luksusta!


Sunnuntaiaamuna vedin lipun salkoon ja nuuhkin sateen jälkeistä raikasta tuoksua. Aamukahvia juodessa kuuntelin Riston Valintaa radiosta ja katselin pohjoistuulen aallokkoa järvellä. Lämpötila oli viitisen astetta, viileä aamu, mutta aurinko lämmittää. Tänään haravoin taas hiukan ja nautin keväästä täysin rinnoin. Ihana, odotettu kevät!

tiistai 10. toukokuuta 2022

Liputusta

 


Vuoden vilkkain liputusviikko, mutta minä ja tanko olemme kaukana toisistamme! Voi pihkura! 

Olen mökillä innokas liputtaja ja nyt saisi kiskaista lipun salkoon miltei joka toinen päivä. Harmi, että vielä ei maja ole rannalla, mikä on tiestä kiinni. No, kohta päästään! Kärsivällisyys vain on pahasti koetuksella.

Suunnittelin jo omia liputuspäiviä: Äidin syntymäpäivä, WWF:n nettisääksen ensimmäisen poikasen kuoriutuminen, kummitytön valmis gradu... Aiheita vaikka kuinka paljon. Ei muuta kuin lippu liehumaan!

maanantai 9. toukokuuta 2022

Monipuolinen aikuinen

 


Työpäivät vähenevät vähenemistään. "Aamukamman" sydämistä tulee ihania viestejä oppilailta. Viime viikolla nauratti, kun yhdessä viestissä luki: "Olet monipuolinen aikuinen!" Sen oli ekaluokkalainen pää kallellaan pitkään mietittyään minusta tokaissut.

Viimeeksi, kun eläkettä ajattelin, oli vielä kaksi työvuotta jäljellä. Se tuntui silloin pitkältä ajalta. Nyt puhutaan päivistä. Nopeasti aika kuluu, mutta saa kuluakin. Ilolla jään pois ja toiset hoitakoot sorvia. Ihanat päivät edessä!

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Siivoamista

 


Tuossa kolosessa on talviturkki perjantaina heitetty. Hrrr, kylmää oli! Oikeastaan ihan hirveältä tuntui pulahtaa. Niinpä minä vähän fuskasin, joka kertoo, että olen tullut vanhaksi! 

Mökillä on vielä jäät, mutta rannassa jo sulaa. Kaupunkikodin ikkunoista näkyy jo vapaat vedet. Mökkitie on pehmeä yhdestä kohdasta, joten 370 metriä kävellään. Jospa jo alkavan viikon lopulla pääsisi autolla pihaan.

Siivous on aloitettu ja hyvässä vauhdissa onkin. Vielä lattiat pitää pestä, sitten matot paikoilleen ja ei muuta kuin nauttimaan mökkikesästä. Kiire vähän jo onkin, sillä krookukset kukkivat ja valkovuokot availevat nuppujaan.

Tänään muistellaan äitejä. Oma äitini on kuollut jo kuusi vuotta sitten, mutta kauniit muistot elävät. Valkovuokot tuovat hänet aina mieleeni, Karjalan tytön. Toinen rakas tyttö, kummityttöni tekee muuttoa Joensuusta - opiskelukaupungista - Tampereelle, ja muu perhe oli auttamassa. Opinnot ovat hienosti päätöksessä ja gradu tarkastuksessa. Koska äitinsä oli kotona pikkuveljen ja koiran kanssa, pyöräilin aamulla viemässä sisarelleni äitienpäiväkukat. Hän taisi niistä ilahtua!  :>)


Kukkienvientiretkellä ihastelin takapihan sinivuokkoja. Niitä oli puiden alla vaikka kuinka paljon. Kaunista! Peipponen lauleli, aurinko paistoi, mutta tuuli puhalsi vieläkin kylmästi. Ehkä tällä viikolla lämpiäisi...

lauantai 30. huhtikuuta 2022

Hauskaa vappua!

 


Jo soi sun äänes leivonen,
vaikk` kylmä ilma on vallan.
Sä laulat kevättä toivoen
taas jälkeen yöllisen hallan.

                                                                                (Kaarlo Kramsu)

Kulkevi keväinen henki,
astuvi ilon ihana
rinnalla totisen talven
kera kylmän kumppanuksen.

                                                                                (Kössi Kaatra)

Tänään, silmien edessä, kuva kesästä.
Tänään on kevät.

                                                                                 (Lassi Nummi)

sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Oppilaiden taidetta

 


Kävin katsomassa koululaisten taidenäyttelyn Metsän rytmi Serlachius-residenssissä. Ilmava ja raikas näyttely, josta kovasti pidin.


Hienoa nähdä, kuinka pikkuoppilaidenkin työt saavat uskomattoman ryhdin ammattimaisesta ripustuksesta.


Näyttelyssä oli rautalankalintuja, runokoneella tehtyjä runoja, ryhmätyökollaaseja, videotarinoita ja mielenkiintoisia tekniikoita. Mummolakin löytyi tikittävine lepotuoleineen.


Avajaisissa oli mukana myös musiikkiopiston tanssijat omilla rytmeillään.


Ammattitaitoisella ohjauksella saa loistavia tuloksia.


Kiitos oppilaat, ohjaajat ja erityisesti Hannele!

lauantai 23. huhtikuuta 2022

Ihana yllätys

 


Vähiin käy, kunnes kokonaan päättyy... 

Työpaikan infossa minut yllätettiin totaalisesti, kun sain kevään viimeisille työpäiville "aamukamman". Tosin sen toteutus oli aivan mielettömän hieno: Jokaiselle päivälle on kaksi sydäntä, joista toisessa on jäljellä olevien työpäivien lukumäärä ja toisessa oppilaiden kertoma luonnehdinta minusta. Ihan vedet nousivat silmiini, kun katsoin ensimmäisen sydämen. Siinä luki: "Paras musaope." Kiitos koulumme oppilaat ja rakkaat työtoverit!

Niin - nyt on se kevät, kun viimeisiä työpäiviä aherran. 38 vuotta opettajan työssä tulee täyteen ja eläke odottaa 1.8. lähtien. Jee, aivan ihanaa! Kyllä hippulat vinkuen heittäydyn vapaaherrattareksi ja luulen, etten työtä yhtään kaipaa, vaikka olen siitä koko elämäni kovasti pitänytkin. Aikansa kutakin!

Kevät jo muutenkin saa minut haltioitumaan ja sitten vielä eläkkeelle siirtyminen lisänä. Toivottavasti pysyn nahoissani nämä viimeiset työpäivät!   ;>)

maanantai 18. huhtikuuta 2022

Pääsiäinen

 


Ihana pääsiäisen aika taas takana: Rauhaa ja lepoa, passioiden ja muun pääsiäismusiikin kuuntelua, hyvää ruokaa ja ulkoilua.


Valoisat illat virkistivät ja yöllä täysikuu loisti. Kuuta katsellessa ajatukset siirtyivät myös Ukrainan taivaan alle. Mitä kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta siellä koetaankaan! Tuntuu niin pahalta ajatella, että taistelut vain jatkuvat ja niiden myötä aseet kylvävät tuhoa niin ihmisille kuin rakennetulle ympäristölle. Ukrainen rohkea presidentti on valanut toivoa kansalleen ja pitänyt yhteyttä maailmaan, jotta apua saataisiin. Toivottavasti sota loppuisi ja rauha tulisi. Jälleenrakennus on valtaisa urakka, vuosien työ, ja suru sukupolvien mittainen. 


Meillä kevät on tainnut vihdoin edetä. Narsissit kukkivat vasta maljakossa, mutta paljastuvan maan myötä kohta jo pihoissakin. Ajattelin huomenna lähteä katsomaan mökille, mitä siellä on kahdessa viikossa tapahtunut. 

Kaikesta huolimatta kevät etenee ja kesä saapuu. Korona ehkä irrottaa otteensa vähitellen. Auringon ja lämmön myötä toivottavasti myös paremmat ajat koittaisivat vihdoin. Onneksi toivoa on aina!