Mökkipuuhia

 

Olen nauttinut useista huhtikuun aurinkoisista päivistä mökillä. On niin ihanaa talven jälkeen katsella jäistä vapaata järvenselkää, seurata valkovuokkojen ja krookusten ilmestymistä sekä tutkailla lintumaailman kuulumisia. Yötä en ole vielä ollut, kun ensin pitää siivota. 😉

Vesi on todella alhaalla. Meille se on ihan ok, kun on syvä ranta. Vesi ei pääse pakenemaan, mutta toista on matalissa rannoissa, joissa vesiraja saattaa olla monen metrin päässä rantaviivasta. Hanhia lenteli, välillä joutsenia ja perhosia, töyhtöhyyppä oli pellon reunassa ja tiellä asteli teerikukkokin arvokkaan näköisenä. 

Mökkisiivous on käynnistynyt, jotta pian pääsisi muuttamaan rannalle kevään etenemistä tarkkailemaan. No, säitä hieman tutkailen. Ensi viikonloppuna on jopa yöllä lunta tiedossa, joten jos se toteutuu, aion vielä odotella hieman. En kyllä ryhdy lumisateessa isännänviiriä salkoon nostelemaan!

Pilvilinna

 

Pikkukaupunkimme ensimmäinen kerrostalo on nimeltään Pilvilinna - viisikerroksinen ja aikoinaan hurjan korkea. Se rakennettiin vuonna 1936 ja oli moderni, funkkistyylinen rakennus.

Ensimmäisellä luokalla ollessani kävelin joka päivä kouluun tämän talon ohitse. Luokkakaverini asui siellä ja olin vähän kateellinen, kun hänellä oli niin lyhyt koulumatka. Ei minullakaan kilometriä pidempi ollut, mutta kun on lyhyet lapsen jalat, niin sekin matka tuntui joskus pitkältä.

Nyt Pilvilinnan tarina on koottu kirjaksi, jonka on kirjoittanut Arto Huhtinen, yksi talon nykyisistä asukkaista. Kirjaa on painettu vain 90 kappaletta ja jokainen on numeroitu. Sain metsästettyä kirjan tälle ekaluokan koulutoverilleni ja opus on kohta matkalla kohti Espanjaa. Mukavia lukuhetkiä sinne Välimeren rannalle!

Jäät lähtivät

 

Kuinka riemullista onkaan, kun mökkijärvi vapautuu jääkannestaan! Nyt se tapahtui pääsiäisen aikoihin ja jo huhtikuun alussa. En muista, että milloinkaan ennen näin aikaisin olisivat jäät hävinneet. Yleensä on pitänyt odottaa toukokuun alkuun.

Kevät aina hurmaa ihanuudellaan!

Kylvöksiä

 

Nouseekohan sieltä mitään? Näin aina mietiskelen, kun mustan mullan syövereihin olen siemenen kylvänyt. 

Ajan kanssa kevään ihme kuitenkin toteutuu ja samettiruusut lähtevät kasvuun. 😊

Pääsiäisen aikaan

 

Talvi on mennyt,

sade on lakannut,

se on kaikonnut pois.

Kukat nousevat maasta,

laulun aika on tullut,

joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.

(Laulujen laulu)

Lehti puhkeaa jo puihin,

valkoruusut aukeilee.

Sulaneella sydämellä 

laulaa toukomettiset,

(Virsi 105)

Hyvää pääsiäistä!

Uusi taulu

 

Kirsti Kata: Jäljennös F. von Wrightin teoksesta Näköala Haminalahdelta.

Olen itse asettamassani taulujen ja kirjojen ostokiellossa, sillä niitä on jo aivan liiaksikin. Nyt tein kuitenkin poikkeuksen.

Isoäitini on nuoruudessaan ollut Haminalahden kartanossa työssä muutaman vuoden. Olin kerran mukana Kuopion suunnalla, kun mammaa jo iäkkäänä viemme katselemaan entisen työpaikkansa maisemia. Vahinko, etten enää muista niitä mamman kertomuksia. 

Nyt tuli mahdolliseksi hankkia jäljennös Ferdinand von Wrightin teoksesta Näköala Haminalahdelta. Pyörsin pyhät päätökseni ja ostin sen mökille. Nyt voin Anna-mammaa muistella tätä teosta katsellessani. 

Alkuperäinen teos on vuodelta 1853 ja kuuluu Ateneumin kokoelmiin. Se oli ensimmäisiä maalauksia maassamme, jossa suomalainen järvinäköala kuvattiin korkealta katsottuna ja liittyy isänmaan rakkauden heräämiseen. Sitä ennen luontoa Suomessa oli ajateltu jokseenkin vähäpätöisenä. Sakari Topelius intoutui pitämään taulua jopa Maamme-laulun uutena säkeistönä.

Kiitos Kirsti, kun teit tämän teoksesi hankkimisen mahdolliseksi! Taulu pääsi hyvään kotiin ja on meille merkityksellinen. 🙏

Opelounaita

 

Koulussa syötiin koululounaita yhdessä oppilaiden kanssa. Niistä minulla ei ole ollut koskaan pahaa sanottavaa - ihan maittavaa arkiruokaa saatiin. Nyt eläkkeellä ollessa käymme yhdessä lounailla eläkeläisopettajien kanssa noin kerran kuukaudessa.

Olemme syöneet pääasiassa opetusravintolassa teemoittain, välillä jossain muuallakin. On ollut kreikkalaista, irlantilaista, ranskalaista ja vaikka mitä muita kokonaisuuksia, vuoden juhlia unohtamatta. Maistuvia ovat kaikki menut olleet ja kaupan päälle kaunis kattaus, pöytiin tarjoilu ja ystävällinen huomaavaisuus harjoittelevien nuorten osalta.

Toukokuussa vierailemme vielä viinituvan parsaviikoilla. Sitten pitääkin odotella opelounaita kesän yli seuraavaan kertaan.

Talvihäät

Talven kohokohta oli sisarentyttären häät Pohjanmaalla Kinnulan kirkossa ja tunnelmallinen hääjuhla ravintola Pikku Peurassa Lestijärvellä. Olen niin onnellinen hääparin puolesta, että ovat löytäneet toisensa ja saivat viettää ihanat häät talvisen luonnon keskellä.

Tämä juhla oli minulle toisella tapaakin merkityksellinen: Nuorista suurin osa oli entisiä oppilaitani. Sain tavata pitkästä aikaa "luokallisen" fiksuja nuoria naisia ja miehiä sekä kuulla heidän nykyisestä elämästään. Oli niin mukavaa jutella! Eipä sulhanenkaan muinoin osannut aavistaa, että omissa häissään tapaa entisen opettajansa, jonka kanssa samassa luokkahuoneessa vuosia vietti yhdessä. 

Ei ollut vain häät vaan myös suuri luokkakokous. 😉

Kiitos Emma ja Lassi! Love forever...💕

Aamulla

 

Pakkasen kuorrutus