perjantai 24. kesäkuuta 2022

Keskikesän juhlaa

 


Paljon ilmaa ja valoa
on koulun katon päällä.
Siellä se pieni peipponen laulaa
ja minä laulan täällä.

Kirjavasiipi perhonen leijaa
kukkaniityn päällä.
Siellä se pieni kukkanen kasvaa 
ja minä kasvan täällä.

Kesän aurinko hymyilee
taivaan kannen päällä.
Siellä ne pienet pilvet kulkee
ja minä kuljen täällä.

                                                                             (Huovi, Wäre, Töllinen: Iloinen aapinen)

Iloista ja aurinkoista hellejuhannusta!

torstai 23. kesäkuuta 2022

Hiiri!

Kääk! Saunan eteiseen oli eksynyt hiiri. Saunapuiden joukossa oli paperi ja venereissuni aikana otus oli sen silpunnut korin viereen lattialle. Eilen käytiin ostamassa loukku ja huomattiin, että sekin on nykypäivänä pääosin valmistettu muovista, vaikka oli kotimaista tuotantoa.

En ole ötökkä- tai hiirikauhuinen, mutta sisällä en hiiristä tykkää. Metsää riittää ja kesällä ruokaakin, joten asustelkoot siellä.

Juustoa viriteltiin syötiksi ja nyt se on paikan päällä odottamassa ruokailijaa. Tosin kummityttöni ehdotti toisenlaista tapaa: Hänen huoneeseensa kotona asuessaan eksyi eräänä päivänä avoimesta ovesta hiirulainen, joten hän käänsi lattialle kyljelleen ämpärin ja sinne hunajalla siveltyä pullaa. Hiiri kipitti kummitytön silmien alla ämpäriin, hän käänsi sangon nopeasti pystyyn ja kiikutti eläimen pihan perälle.

 No, minä en aio jäädä saunan eteiseen passiin. Pyydystetään vanhalla konstilla, vaikka se brutaali onkin. Katsotaan, saadaanko saalista!

Ps. Saalis saatiin. Kahden tunnin päästä oli hiiri jo kuolleena pyydyksessä. Voi raukkaa! Laitettiin vielä uusi syötti, jos sillä on kavereita, mutta ei ainakaan vielä ole löytynyt lisää - ja toivottavasti ei enää löydykään!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Vipinää

 


Ensimmäinen ja toinen lomaviikko kuluivat asioita hoidellessa. Oli hammaslääkäriä, autohuoltoa, kampaajaa, pyykin pesua ynnä muita pakollisia kuvioita. Lisäksi piti käydä pankissa ihan fyysisesti paikan päällä. Lähes kaikki voi hoitaa netissä tai etänä, mutta tämä pankkiasia vaati konttorissa käynnin 90 kilometrin päähän. Niinpä piti raahautua Tampereelle, sillä meillä ei konttoria enää ole. Samalla shoppailin Sokoksella ja mietiskelin, että edellisen kerran kävin siellä kaksi vuotta sitten. Koronan vuoksi ei ole huvittanut isoissa kaupoissa tungoksissa kuljeskella. Punainen ratikkakin oli ilmestynyt ja sen tulosta johtuneet, alituisesti vaihtuvat tietyöt kadonneet keskustasta.


Asioiden hoidon välissä on ollut ihana nautiskella Suomen alkukesän kauneudesta. Meillä on mökillä kissankäpäläesiintymiä, jotka kukkivat paraikaa. Tämä laji on vähentynyt vuosien kuluessa, mutta meillä sitä on aina näkynyt. Nyt vaalin kissankäpälää aivan erityisesti, vaikka se on valinnut kasvupaikakseen polut. No, yli vain harpataan! Punaiset ovat emikukintoja ja valkoiset hedekukintoja. Meillä taitaa olla molempia.


Tällä viikolla on valmisteltu juhannusta. Siivottiin, leikattiin pieni nurmikko ja heiniä mustikanvarpujen seasta, pestiin ikkunat ja pilkottiin polttopuita. Hauskoja hommia, kun työ ei ole enää hidaste muiden puuhien rinnalla. Ennen aina hiukkasen ahdisti eilinen kesäpäivänseisaus, mutta nyt se tuntui ihan toisenlaiselta. Kun koko kesän - myös elokuun - saa nautiskella kesästä vapaana kuin taivaan lintu ja jatkaa siitä syksyyn haluamallaan tavalla, tuntuu varsin mukavalta.


Järven vesi on ollut niin korkealla vieläkin, että vasta eilen käänsimme veneen ja laitoimme venelaiturin paikoilleen. Viime päivät ovat olleet tuulisia, mutta eilen oli tyyntä. Niinpä lähdin heti soutelemaan. Olipa ihanaa! Mökkirannat tuntuivat olevan entisellään: Joissain paikoissa tehtiin remonttia, joihinkin oli tullut uusi laituri. Vesilinnut hoitelivat pieniä poikasiaan, joten kiersin saaret ja luodot kaukaa.

Viileiden kesäkuun päivien jälkeen tuntuu mukavalta ajatella tulevia päiviä ja juhannusta. Hellettä on tiedossa ja se ilolla vastaanotetaan. Alkaa kunnon kesä!

tiistai 14. kesäkuuta 2022

Luonnonkalaa ja spagettia

 


Olemme ihastuneet Pielisen kalajalosteen säilykekalaan. Ei kyllä tule tonnikalaa ikävä, kun tätä on kerran maistanut! Luonnokalapurkki sisältää rypsiöljyssä suomalaista lahnaa, säynettä ja pasuria.


Tänään oli mökillä monenlaista puuhaa mustien pilvien varjostaessa kesäistä auringonpaistetta. Koska sadekuuron uhka oli ilmeinen, imuroin auton ja pesin kuramatot vauhdikkaasti. Siivosin mökkiä ja liiteriä järjesteltiin, kannettiin puita saunalle sekä välissä kävin parturissakin kaupungissa. Reipas puuhastelupäivä siis. Ruoan piti olla nopsasti valmistuva, vaikka tosi kokit sanaa "nopea" inhoavatkin.

Luonnonkalan sekaan laitettiin punasipuli, ruukullinen tilliä, kermaa, sitruunaa sekä vähän valkopippuria. Ah, miten maistui hyvältä spagetin kera!

maanantai 13. kesäkuuta 2022

Cantores Minores 70-vuotisjuhlakiertueella

 


En ole koskaan käynyt Kangasalan kirkossa, vaikka monta kertaa olen ajanut ohitse. Viime perjantaina oli hyvä syy poiketa paikan päällä, sillä Cantores Minores oli tullut konsertoimaan 70-vuotisjuhlansa tiimoilta johtajanaan Hannu Norjanen. Ilta oli mitä ihanin, minulle kesän ensimmäinen konsertti.


Matkakuoro oli reilusti pienempi, kuin edustuskuoro yleensä, "vain" 60 laulajaa. Silti sointi oli mitä kaunein, kuoron siirtymiset viimeisen päälle harkittuja ja konsertti todella nautinnollinen. Alkupuoli oli 1500-1700 -luvun musiikkia, Bachia, Schutziä ja Viadanaa, loppupuolella Pärtiä, Kuulaa, Mäntyjärveä ja Rautavaaraa. Alussa ja puolessa välissä urkurina soitti Aleksanteri Wallius ja hän myös säesti kuoroa todella sopivalla urkujen rekisteröinnillä. Kiitos siitä!

Vaikka pidin aivan hurjasti alkuosan vanhemmasta sävelkielestä, Mäntyjärven  Canticum Calamitatis Maritimae, joka on omistettu Estonian haaksirikossa menehtyneiden muistoksi, oli todella vaikuttava. Siinä laulajilla oli hillitty koreografia, joka alleviivasi hyvin tekstin sanomaa.

Konsertin päätteeksi yleisö nousi seisomaan, joka ei ollut yhtään liioiteltua. Kyllä täytyy vain ihmetellä CM:n hienoa koulutusohjelmaa, joka tuottaa näin taitavia nuoria laulajia. Konsertti on kova ponnistus pienimmille, mutta hyvin hekin selvisivät. Kun tietää, kuinka suuri työ nuorten laulajien kanssa on tehty, voi vain syvästi kunnioittaa sitä aherrusta, jota Cantores Minores - niin laulajat, johtajat kuin kotiväkikin - tekee kuorotoiminnan ja hienon kuorosoinnin mahdollistamiseksi.

CM:n kotisivuilla on vaikuttava video rauhan puolesta:


Cantores Minoresta kannattaa aina mennä kuulemaan, jos se muuten on mahdollista. Ei voi pettyä!

perjantai 10. kesäkuuta 2022

Myllyrannan taidenäyttelyt

 


Eilen oli aikaa tutustua oman kaupungin taidetarjontaan. Käväisin Myllyrannan taidekeskuksessa, joka sisältää myös ravintolan sekä vaate- ja sisustustavaraliikkeen ainutlaatuisessa veturitallirakennuksessa.


Ronny Gilanin näyttely Meitä on moneksi - muotokuvamaalauksia maailmalta - oli mielenkiintoinen tutkielma eri kansallisuuksista. Toisaalta stereotyyppinen kuvamaailma hieman kiusasi, mutta kaiken kaikkiaan työt olivat mielestäni hyvin tehtyjä ja taidokkaita omassa lajissaan. 


Osaisipa itse kuvata näkemäänsä näin taitavasti!


Lisäksi Myllyrannasta löytyy mutteriveistoksia ja muuta, monenlaista taidetta.




Tällä kertaa pistäydyin aika nopealla aikataululla, joten herkutteluun ei jäänyt aikaa. Seuraavalla kerralla sitten!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Kesäpäivä

 


Mökkikausi on täydessä vauhdissa. Eilen nautittiin oikein kunnon kesäpäivästä. Käytiin poimimassa kävelyretken lomassa kesän toinen kielokimppu ja uitiin monta kertaa. Nukuin pienet päiväunet keinussa katoksen alla ja kun aurinko paistoi, ei ollut hyttysiäkään häiritsemässä.


Juhlien jäljiltä on monia muitakin kukkia ilahduttamassa. Istutin myös pihaan samettiruusuja ja niksautin vähän selkääni multasäkkiä kantaessani. Ei pitäisi tehdä huolettomia kiertoliikkeitä tämän ikäisellä selällä! Illalla selkä tuntui väsyneen oloiselta ja jäykältä, mutta yön jäljiltä se on jo parempi.


Sisällä on kuin ruusutarhassa! Nautin kukista, ja lahjaksi saatujen kuihduttua luonnosta voi kerätä monenlaisia. Katselin lauantaina isojen teiden varsilta, miten pahamaineisessa lupiinissakin on jo suuret nuput. 

Vihreä alkaa vallata joka paikan. Mökkipihassa varsinkin mustikkaa ja kieloa pitää kurittaa, muuten se valtaa nurmikon ja kulkuväylät kokonaan. Tänään sataa, joten pihahommat jäävät odottamaan. 

Ihana loma! Saa tehdä jotain, jos huvittaa tai olla tekemättä. Tällä hetkellä aamu-uinnin jälkeen kuuntelen sateen ropinaa sisällä kielon tuoksussa. Ei hullumpaa kesäeloa!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

Jee, ohi on!

 


Aamukamman sydämet hupenivat hupenemistaan, kunnes perjantaina oli viimeinen. Päivä päivältä kuva paljastui, ja lopulta kuumailmapallo, joka lennättäisi minut uusiin tuuliin, oli valmiina nähtävillä. Liikuttuneena katselin minulle rakkaita asioita: orvokit, villasukat, mökkimaisema, Kuhmon kamarimusiikki, Savonlinnan oopperajuhlat, Valamo, Lappi, Suvivirsi, runoja... Koulumme ohjaajat ovat superihania taiteilijoita!


Keskiviikkona oli eläkejuhla. Olipa ihastuttava kokemus! Kollegat olivat värkänneet vaikka mitä: Ihania itsetehtyjä kortteja, laulun Keltainen sovitetuin sanoin, lahjuksia ja herkulliset kakkukahvit. Hauskin oli "elokuvakone", joka näytti kuvia työelämäni varrelta. Minun piti kertoa, mitä niissä tapahtui, ja kuvan valinnut työtoveri kertoi omia muistojaan. Aivan ihana idea! Vedet olivat silmissä ja nauru hersyi monta kertaa.

                                                  

Koneen sain kotiin ja nyt se kököttää takan vieressä kaupunkikodissa. On siinä ollut kollegoilla värkkäämistä!


Viimeisenä varsinaisena työpäivänä minut haettiin yllätysretkelle aamuvarhaisella. Päädyimme Taavetinsaaren paviljonkiin aamubrunssille, jonne olisin saanut körötellä työtovereiden vetämällä kärryllä, jonka rekisterinumero oli JAANA-030622. Armahdin kuitenkin ja kävelin itse. Paikanpäällä brunssin jälkeen opebändi lauloi ja soitti Käyn ahon laitaa, otettiin kuvia ja hassuteltiin.


Koululle palatessa oppilaat odottivat kunniakujassa ja eteiseen oli rakennettu tikkaat, joissa oli muistoja, mm. laskutikku. Istuin "valtaistuimella" ja pikkuoppilaat leikkivät ja lauloivat minulle. Onneksi sain koottua itseni, enkä itkeä pillittänyt, vaikka mieli teki! 

Kaikesta juhlinnasta sain 20 minuuttia kestävän videon, johon oli ikuistettu viimeinen kouluviikko juhlineen. Aivan huippuihana! Vedet silmissä sitä illalla katselin. Kiitos kuvaaja-Timo suuresta vaivannäöstäsi ja suuri, sydämellinen, monikymmenpäinen työtovereiden joukko! Ilahdutitte minua viimeiset viikot aivan käsittämättömällä tavalla.


Varsinaisena juhlapäivänä eilen piirsin viimeisen kerran taulukuvan, jaoin todistukset, lauloin ulkojuhlassa Suvivirren kostein silmin ja suljin ilosta pomppien koulun oven.

Mökille vesisateessa ajaessa täysin klassisen musiikin lumoissa elävä entinen ope repäisi: kuunteli ja jammaili autossa Popedaa! Rannalla avasin kaikki auton ovet ja ikkunat Pitkän kuuman kesän kaikuessa pihamaalle pisaroiden kera. Oli siinä linnuilla ja oravilla ihmettelemistä. Onneksi naapurit eivät olleet kotona!

Jihuu, 38 vuoden työura on ohitse ja uudet seikkailut odottavat...

sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Mustikka kukkii

 


Kevät on edennyt nopeasti - vihdoin. Koivun lehdet ovat jo aika suuria, nurmikko kasvaa ja mustikkakin kukkii. Kukinnasta päätellen olisi tulossa hyvä mustikkasato, mutta pörriäisten vähyys huolestuttaa.

Katselin äsken mustikkarinnettä pihassa ja näin vain kaksi kimalaista. Kontukimalaisten pölytys takaisi suuren sadon, mutta ilmeisesti säästä johtuen kimalaisia on vähän. Jospa tulisi hiukan lämpimämpää ja sateet loppuisivat, niin pölyttäjähyönteiset pääsisivät tositoimiin. Toisaalta viestiä tulee maailmalta pölyttäjien vähenemisestä, joten saa nähdä...


Postiretkellä katselin toisella silmällä korvasieniä. Ei ainuttakaan! Viime kevään sato oli hyvä, kuten kuvaan on ikuistettu, mutta ainakin vielä mökin lähistö loistaa tyhjyyttään. Tuttava soitteli ja kertoi hyvästä paikasta, joten ilmeisesti pitää siirtyä sinne. Minä en tosin korvasieniä syö, sillä olen aikoinani sytostaattikuureilta imenyt elimistööni ihan tarpeeksi myrkkyjä. Olen vakuuttunut, että huolellisellakaan ryöppäyksellä kaikki myrkky ei sienestä lähde, mutta muut saavat toki olla toista mieltä ja syödä vatsat killillensä. Mielelläni kuitenkin korvasieniä kerään, sillä aina löytyy kiitollisia ottajia.


Tuntuu ihanalta olla mökillä! Neljän päivän helatorstailoma on ollut hiukan sateinen, mutta ei se laisinkaan haittaa. Tänä aamuna tunnistin pihalta vihervarpusen, joka oikeasti kuuluu peippojen sukuun ja seurasin kahden joutsenen puuhia rannassa. Kun ne olivat lähteneet, tuli rantakivelle sulkiaan sukimaan koskelo, joka viihtyi kaunistautumispuuhissaan pitkän aikaa. Kun se oli jatkanut matkaansa, kävin pesemässä rantakiven. Terveiset oli jätetty!

Sateen jälkeen tuoksuu raikkaalta kesältä. Lähden nuuskuttelemaan pihamaalle.

torstai 26. toukokuuta 2022

Hulinaa

 


Siivoamista, tavaroiden kantamista varastoon, kotiin ja roskiin, jätepaperin pussittamista... Hoh-hoijaa!  Onneksi tuli neljän päivän breikki helatorstailoman merkeissä. Vähän jo uuvutti.

Kuusi työpäivää jäljellä! Eläkkeelle lähteminen työstä 38 vuoden jälkeen vaatii uurastamista. Ei sitä lähdetäkään noin vain kahta kättä heiluttaen. Onneksi on vielä ensi viikon lyhennetyt päivät, joten saan kyllä työpäivän jälkeen kaiken tyhjäksi. Oma ongelmansa on suuret luokat, joissa on paljon kaappeja ja säilytystilaa. Jos olisin ollut aiemmin tällä järjellä varustettu, en olisi jokaista tekemääni / hankkimaani juttua säilönyt "jos sattuu joskus tarvitsemaan". Poisheittelyä olin mielestäni harrastanut jo parisen vuotta, mutta tuntuu kuin se ei näkyisi missään!

Hauskojakin hetkiä on ollut, kun papereiden välistä on löytynyt hersyviä muistoja vuosien varrelta. Toisaalta vedet silmissä olen katsellut valokuvia sekä säästämiäni kortteja ja kirjeitä edesmenneiltä oppilailta. Suru on suuri, kun alakoululainen saa iäisyyskutsun, mutta onneksi kauniit muistot säilyvät.

Eilen illalla olin ammattiyhdistyksen Karttakepin katkajaisissa. Perinnettä ei ole koronan vuoksi ollut kahteen vuoteen, mutta nyt olikin sankoin määrin opettajat lähteneet juhlistamaan kevättä. 

Virallinen osuus on, kun eläkkeelle jäävät katkaisevat karttakepin tai vaihtoehtoisesti säästävät kepin muistoksi itselleen ja katkaisevat lyijykynän. Minä olin tänä keväänä ainoa, mutta minun kanssani oli viime keväänä eläköitynyt lukion opettaja. Kerroimme muutaman mukavan muiston työvuosien varrelta ja kiitimme ammattiyhdistystä sekä aktiiveja, jotka uurastavat jatkuvasti opettajien edunvalvonnan hyväksi. Hauskoja kuvia otettiin pihamaalla, jossa kollegat ovat aitakaltereiden takana ja minä ainoana edessä karttakepin kera kirmaamassa karkuun... Lisäksi ilta piti sisällään hyvää syömistä ja juomista sekä opettajien bändin viihdyttämässä. 

Oikein kivaa oli ja jäi mukavat muistot. Ensi viikolla juhlitaan taas oman koulun henkilökunnan kesken ja sitten vielä kevätjuhla lauantaina. Juhlaa juhlan päälle!