Ikkunan takana syksy

 

Aamu

 

Syksy kotona

 

Mökiltä on kotiuduttu syksyn viettoon taas kaupunkiin. Tosin pikkukaupungin maisemissa on paljon samaa kuin mökilläkin. Olen nauttinut sumuisista syysmaisemista ja -väreistä, kurkien muutosta ja joutsenten ohilennoista.

Kesän jälkeen piti siivota vähän perusteellisemmin ja muutenkin järjestellä mökiltä rahdatut tavarat paikoilleen. Kesäkoti on jo melkein laitettu talviunille. Nyt yritän päästä eroon kaksista kauraryynipaketeista ja muista tuplajutuista.

Harrastukset ovat alkaneet. Kuoroissa laulaminen pyörii täyttä päätä, samoin senioreiden liikuntakerho jumppineen ja kuntosaleineen. Lisäksi päätin lähteä ulkoilukerhoon mukaan. Reilun tunnin reipas kävelyretki mukavassa seurassa heti maanantaiaamuisin herättää pirteästi viikon käyntiin.

Ikkunan takana haavat värjäävät maisemaa kauniin keltaiseksi ja punertavaksi. Ruska on täällä voimakkaampi kuin mitä se oli Lapissa. Tänä aamuna oli jo pakkasyö, joten lähden torille kävelemään raikkaassa syysilmassa ja hakemaan korvapuustin päivän kunniaksi muutaman kanelipullan. 😊

Mukavat muistot

 

Lapin maisemat ovat tältä syksyltä ohitse.

Ämmin lähteellä kävin viimeisinä päivinä...

... samoin suomaisemissa samoilemassa...

... sekä Hangasjärven laavun kauniissa maisemissa.

Poroja nähtiin paljon kahden viikon aikana.

Ensi syksynä taas, jos suunnitelmat toteutuvat.

Salla muistoissa, mutta ihana olla taas kotonakin!

Suon tuoksua aistimassa

 

Yhtenä päivänä kävelimme polkua suon reunamalla. Lapin suot ovat niin kauniita ja tuoksu erityisesti.

Tämän suon keskellä oli vesilampare, joten piti hiukan tarkemmin katsoa, mihin astuu. Kengät eivät kuitenkaan kastuneet, kun keräsin puolukoita suon reunalta. Ja mitä sitten löytyikään!

Yhdessä kohdassa oli karpaloita siellä täällä. Keräsimme muutaman kourallisen ja söimme suon antimet. Nam, miten hyviä olivat!

Toisen Sallatunturin laella

 

Maanantaina oli kipuamisvuorossa tuntureista toinen, jossa on 15 laskettelurinnettä ja paljon siihen liittyvää rakennelmaa. Mastoissakin löytyy. En niin välitä tästä tunturista, kun ihmisen kädenjälki on niin suurta, mutta kauniita maisemiakin löytyy.

Riippumatot odottavat lepäilijöitä tunturin päällä mukavassa tasanteessa. Satuin tulemaan hetkeen, jolloin aamun kiipeilijät olivat jo lähdössä ja iltapäivän nousijat vielä puuttuivat. Sainkin viettää rauhallista aikaa ihan itsekseni.

Kun suunnistin tunturin päällä kodalle tulistelemaan, näin rakennuksen takana muutamia poroja. Ne kuitenkin laskeutuivat alemmas, joten en ehtinyt edes ottamaan kuvaa niistä.

Onhan nämä maisemat täälläkin mahtavia! Kuvatessa vain pitää valita oikeat suunnat, jotta laskettelurinteitä, muita rakennelmia tai mastoja ei näy. 

Tuolla kauimpana näkyy jo Venäjän puoli. Lähellä rajaa ollaan.

Kiipeilyn jälkeen illalla oli mukava käydä saunassa ja nauttia hyvästä ruoasta. Uni maittoi yöllä...

Sallan museossa

 

Viikonloppuna satoi, joten suuntasimme museokortilla Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museoon. Olikin oikein kiva, pieni museo, josta löytyi paljon kiinnostavaa katsottavaa.

Pienoismalli Sallan vanhasta kirkosta, vaatteita sota-ajalta, valokuvia, monenlaista esineistöä, videoesitys jälleenrakennusajasta, täytettyjä eläimiä ja paljon muuta.

Tämä susi oli kaadettu vuonna 1978 ja oli todella ison kokoinen, vaikkakin laiha. Ei voi millään koiraksi luulla!

Vielä vanhempi, kuin oma Adlerini, jolla kirjoitin graduni puhtaaksi v. 1984!

Onneksi on keksitty kännykät!

Pullojen tuoksut tunnistettiin kaikki. Oli mukavaa, että lapsille oli leikkihuone, joka oli sisustettu 50-luvun tyyliin leluineen päivineen. Leikkiä sai ja moniin tavaroihin koskea muuallakin.

Lisäksi museossa oli pieni puoti, josta saattoi ostaa monenlaisia tuotteita kotiin vietäväksi. Me ostimme miesten flannellipaidan, joka oli "made in Finland" ja todella siistiä tekoa. Kahvilassa nautimme kampanisuista, jotka olivat oikein maukkaita.

Vettä satoi kuin aisaa, mutta meillä oli mukava museoretki.

Pienemmän Sallatunturin huiputusta

 

Torstaina kiipesin toiselle Sallatunturille eli Pienelle Pyhätunturille Taivaan tavoittelijan taivalta pitkin, joka kulkee Sallan kansallispuistossa. Melkein 2 kilometriä ylämäkeä ensin leveää soritettua polkua pitkin.

Pitkät pätkät kuljettiin myös leveitä pitkospuita pitkin. Hyvä oli taivaltaa, mutta jyrkkien kohtien jälkeen piti pysähtyä hieman puuskuttamaan. Kiviä ja yksinkertaisia penkkejä oli mukavasti reitin varrella.

Loppunousuun on rakennettu pari vuotta sitten metalliportaat, jossa on koiria varten laudat toisessa reunassa. Ensimmäisen kerran kiipesin vuosia sitten louhikossa sinisillä maalitäplillä merkattua reittiä, välillä nelinkontin kivien päällä. Siihen nähden nyt on ihan luxusreitti!

Huipulla on pieni näköalatorni, pitkospuita, penkkejä ja laajaa avaraa näkymää.

Kyllä ihminen tuntee itsensä pieneksi, kun aavaa maisemaa katseli! Ihanat näköalat.

Sää oli kirkas, joten kaukaisuuteen horisonttiin saakka näkyi hyvin. Suota, metsää, tuntureita, vesistöjä ja kivikkorinteitä...

Alaspäin tulo on ehkä hankalampaa, kun jyrkkää alamäkeä riittää kaksi kilometriä. Reidet olivat kovilla, mutta turvallisesti pääsin alas.

Lapin yö

 

Kiipesin illalla tunturin rinteelle katsomaan auringonlaskua, kun ihan vieressä ollaan. Kyllä oli kaunista!

Lapin lasten laitumilla

Lappiin päästiin turvallisesti ajaen, mitä nyt yhdellä pätkällä metsästyskoira ajoi poroa takaa keskellä tietä. Onneksi liikenne hiljensi ja aikansa juostuaan molemmat häipyivät metsään. Koiralla oli onneksi tutkaliivi päällä. Poroja nähtiin tasaiseen tahtiin, mutta yleensä tien pientareilla tai metsän reunassa. Kitkalla piti tietysti pysähtyä. On se niin hieno paikka!

Kesäsää on ollut Lapissa kuuma ja kuiva, kertoivat paikalliset. Ruska on nyt likaisen ruskeankeltaista eikä maaruskaa vielä ole. Saa nähdä, tuleekokaan. Lämpöä ja aurinkoa on riittänyt meille, yli 20 astetta jatkuvasti. Joka päivä olemme retkeilleet jossain päin ja ihailleet soita, tuntureita ja yleensäkin Lapin luontoa.

On täällä niin kaunista!