Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nella-koira. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nella-koira. Näytä kaikki tekstit

torstai 11. heinäkuuta 2019

Koirahoitolassa



Sukumme virkeä, monirotuinen hurtta Nella, 13 vuotta, on ilahduttanut meitä iloisella olemuksellaan ja tempauksillaan jo vuosikausia. Yleensä kesän koittaessa minulla on ollut ilo viettää yhteistä aikaa tänän koiraneidon kanssa mökillä useaankin otteeseen.


Kun Nella oli pieni, sen omistaja, 8-vuotias nuori neiti armollisesti lupasi, että saan koirasta omistusosuutena toisen korvan, joka silloin oli vielä pennulla suloisesti lurpassa. No, korva suoristui, mutta omistajan ominaisuudessa minulle tietenkin aina silloin tällöin osuu hoitovuoroja. Välillä olen myös osallistunut rahallisessa muodossa esim. eläinlääkärikuluihin, joita vuosien varrella on onneksi ollut hyvin vähän.


Juhannusta juhlimme yhdessä. Nyt Nella on jo vanhan oloinen eikä jaksa enää yhtä pitkiä lenkkejä kuten vielä nuorempana. Riehuminen onnistuu, mutta kestää vain hetken. Jäsenet ovat kankeampia ja kuulo huonontunut, joten vahtikoiraksi siitä ei enää ole. Saapa nähdä, kuinka kauan yhteisiä elonpäiviä vielä jaamme.


Tänä kesänä Nella joutuu ensimmäistä kertaa koirahoitolaan lomamatkan ajaksi. Saapa nähdä, miten se asiaan sopeutuu. Uudet hajut ja ympäristö voivat olla niin virkistäviä, että loman jälkeen koira nukkuu reporankana monta päivää. Keskustelua asia aiheutti jopa niin paljon, että jouduttiin toppuuttelemaan: "Kyllä koira pärjää..., ei, se ei tarvitse tv:tä mukaansa, vaikka kotona katsookin luonto-ohjelmia...jos kuolee, niin pääsee koirien taivaaseen... no, ei se mihinkään sillä aikaa kupsahda!" 

Rakas ja Tärkeä Perheenjäsen!

Ps. Kymmenen päivän hoitojakso oli sujunut oikein hyvin, hyvä Nella!

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Leppoisa lauantai


Aamulla rauhallisen kahvinjuonnin lomassa katselin ulos. Sää oli harmaa ja lämpötila vähän plussan puolella. Ajattelin pitää "sohvaperunapäivän", mutta toisin kävi. Sisareni poika pyysi minua jäälle kävelemään. Tottakai peruin pyhät päätökseni ja lähdin!


Jäälle oli sekä luistelu-, hiihto- että kävelybaanat juuri vedetty eilisestä lumisateesta puhtaaksi. Kiitos kaupungille ja yksityisille auraajille! Kyllä on mainiot mahdollisuudet nauttia talvesta.  Koirakin oli mukana ja iloitsimme  kaikki neljä leppoisasta, viimattomasta kelistä, Nella-koira ehkä eniten.  

             

Loppumatkan tallustelimme rantapolkua pikkumiehen pihaan. Minä jatkoin vielä kilometrin verran omin päin kotiin. Hauskaa oli!

Nyt jatkan leppoisaa lauantaipäivää katselemalla ja kuuntelemalla RSO:n konserttia Musiikkitalosta. Prokofjevin Romeo ja Julia soi...

lauantai 26. elokuuta 2017

Koiran ajatuksia

                 

Kyllä maalla on mukavaa, kun saa juosta hölkytellä vapaana!

                               

Mökillä on hiljaisempaa kuin kotona. ... vähän tylsää välillä. Tällä kertaa vain yksi ihminen täällä eikä se paljon meteliä pidä. Ei todellakaan vedä vertoja 6-vuotiaalle Sampalle! Hänen kanssaan elämä kotona on vauhdikasta.

                               

Tästä toisen nelijalkaisen jätöksestä olisin ollut aamulenkillä niin kiinnostunut. Siinä olisi ollut nautinnollista kieriskellä, mutta ei annettu. Sääli! Minkähän otuksen se oli popsinut päivälliseksi, kun luuranko näytti tuolta?

               

Kyllä maailmassa on paljon ajateltavaa. Jään miettimään...

perjantai 25. elokuuta 2017

Eläimellistä

               

Sain viikonlopuksi koiran hoitoon. 11-vuotias koiravanhus on aika helppo kaveri, kunhan tv:stä ei vain tule eläinohjelmia. Niiden katselusta tämän koiran kanssa ei tule mitään, sillä se pitää velvollisuutena haukkua kaikki muut eläimet pois reviiriltään - olkoonkin nämä vain pikseleitä ruudulla. Muuten Nella-koira on hyvin kiltti ja hiljainen seuralainen.

               

Viikonloppu tuli juuri hyvään aikaan. Flunssa alkaa hellittää ja tuntuu taivaalliselta ajatella, että huomenna saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Puolikuntoisena aherrettu työviikko on verottanut voimavaroja. Tiskirättiini on kirjoitettu erittäin osuva oivallus elämän tosiasioista!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Nelijalkainen kaveri

               

Kymmenvuotias koirarouva on ollut viikonlopun hoidossa mökillä. Ikä ei vielä kauheasti paina, vaikka kymmenen kilometrin juoksulenkit on perhe jo kotona jättänyt pois. Minun kanssani kolmen kilometrin postilenkki on kuitenkin ollut pikku juttu. Virtaa riittää varsinkin uimisen jälkeen.

Kaupunkikoiralle päivät mökillä ovat varmasti mukavia. Tänään rannassa koskeloperhe poikasineen aiheutti ylitsepääsemättömän kiusauksen: Pakko oli haukkua, vaikka sorsat eivät selvästi koirasta juuri välittäneetkään. Koko päivä kului ulkona ihanassa kesäsäässä.

Huomenna koirarouva palaa kotiinsa, mutta varmasti tapaamme vielä mökillä useita kertoja.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Miten on niin rauhallista?


Nella-koira tuli noutamaan tänään iltapäivällä pikkumiehen kotiin. Torstaista maanantaihin oli täällä mökillä vauhtia ja vilinää. Mukavaa oli viettää vähän pidempi aika yhdessä. 

Koira nautti, kun sai juosta vapaana ja käydä uimassa. Hiukan ikä jo painaa 10-vuotiasta rouvaa, mutta vähän aikaa jaksaa painaa kuin nuorena konsanaan. Koiruus tulee seuraavaksi hoitoon parin viikon päästä. 

Kun väki iltapäivällä väheni mökillä, lähdin lenkille, ajoin nurmikon ja vielä siivosinkin. Puuhien välissä kävin pari kertaa uimassa. Tänään ei satanut lainkaan, mutta huomenna sitä iloa on taas tulossa - vaihteeksi.

Illan vaihtuessa yöksi ihmettelen rauhaa ja hiljaisuutta ympärilläni... ;>)

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Lättykestit


Tänään iltapäivällä tein ison lättytaikinan ja paistoin kunnon keon tätä perinteistä mökkiherkkua. Sisareni perhe vahvistettuna yhdellä lasten kaverilla tuli saunomaan ja laittamaan laituria paikoilleen. Aloitimme lätyillä ja kyllä keko vauhdilla pieneni! Jokainen sai syödä niin paljon kuin vain vatsaan mahtui.


Nella-koira oli mukana myös. Laiturin laiton aikana se hyöri tiellä, joten 4-vuotias sai tehtävän pitää koiran kauempana. Havahduin jossain vaiheessa pienen miehen lauluun: "Nukkumatti, nukkumatti lasten..." Hän oli päättänyt tuudittaa koiran unten maille, jotta siitä ei olisi häiriötä. ;=) No, ei kyllä onnistunut!


Laituri saatiin laitettua ja väki saunoi. Suloinen pieni mies kömpi saunasta uudessa, valkoisessa kylpytakissaan. Ihanat korvat olivat hupussa ja hän näytti aivan syötävän suloiselta leikkiessään saunan jälkeen mökin vanhoilla leluilla.

Itse ehdin saunomaan vasta myöhempään illalla. Tuuli tyyntyi, iltaaurinko paistoi ja kesäinen luonto oli kauneimmillaan. Nautimme saunomisesta, uinnista ja tietenkin laiturista. Nyt on helppo mennä pulikoimaan!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Juhannussiivous


Juhannussiivous on tehty! Pöllyttelin kaikki pihalla, imuroin ja pesin vielä lattiatkin. Nyt on oikeastaan juhannus alkanut.


Iltapäivällä vein Nella-koiran kotiinsa, kun netistä näin, että perheen lento oli laskeutunut Helsinki-Vantaalle. Koira ei olisi halunnut lähteä, vaan löntysteli muina miehinä rantaan. 

Huomenna käyn äitiä katsomassa ja sitten lähden vierailulle ystävättären kesäasunnolle. Sieltä jatkan matkaa eteenpäin ja haen juhannusvieraan tänne mökille. Säät eivät suosi tänä vuonna, sillä äskeisen ennustuksen mukaan vettä sataa. Ei haittaa! Mökin katto pitää...

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kesäyö

 

Kyllä suomalainen kesäyö on kaunis! Olen käynyt koiran kanssa viimeisellä lenkillä yhdentoista jälkeen illalla ja ihastellut valoa sekä vihreyttä. Talven aikana aina unohtaa, kuinka satumaisen kaunista meillä on alkukesän öinä. Äsken keräsin kieloja, jotka vien äidille huomenna.


Nukkumaan en malttaisi käydä, kun on niin ihanaa vain puuhailla kaikkea. Valoa riittää myöhään yöhön. Nytkin on raukea olo saunan jäljiltä, mutta ei kuitenkaan väsytä vielä.


Kaupunkilaiskoira on nauttinut elämästään, kun on saanut uida joka päivä ja juosta hömpöttää vapaana pihapiirissä ja metsätiellä. Koirallakin on ollut kesäloma!

torstai 11. kesäkuuta 2015

Tuulee, tuulee...


Ilmatieteen laitos kertoi, että alkukesä ei ole ollut poikkeuksellisen kylmä. Viileys on johtunut voimakkaista tuulista. Yhtä tuulista on ollut viimeeksi vuonna 2007. Semmareiden laulu Tulee, tulee... on soinut päässä useasti.


Lenkeillä koiran kanssa on tuulisesta säästä vain hyötyä, sillä metsätiellä ei ole pahemmin ollut hyttysiä. Voin vain kuvitella tyynen päivän. Silloin itikat iskevät. Kun laitoimme vesipumppua alamökin seinustalla toimintaan, kaikki alueen hyttyset olivat tulleet sinne tuulta turvaan. Piti ihan huppu laittaa päähän, muuten olisivat syöneet elävältä.


Tänään olen imuroinut koiran karvoja sisältä ja samalla myös auton. Pesin kuramatot, nukuin päiväunet kahteen kertaan ;=) ja join iltapäiväkahvit ihanassa seurassa. Nellan kanssa haimme postin ja myöhemmin illalla leikittiin pihassa. Heittelin sille renksua, jota se jaksoi kymmenisen kertaa hakea. Viimeisellä heitolla 9-vuotias koiraneiti  pisti pitkäkseen nurmikolle ja mulkaisi minua selvästi ajatellen:"Hae itse!" Iltalenkille se ei halunnut edes lähteä, vaan kääntyi tieltä takaisin ja lönkytteli mökille. Mikäs siinä! Sopi minullekin laiskan lomapäivän päätteeksi.

Edelleen järvellä tuulee...

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Sankarikoira


Kyllä meidän suvun Nella-koira on viisas! Pelasti minut pulasta ja sai palkinnoksi ylenpalttisesti rapsutuksia, silityksiä, kehuja ja herkkutikun.

Istuin tietokoneella lähettämässä sähköpostia, kun koira alkoi säntäillä mökin tuvassa seinänvieruksia pitkin. Selvästi metsästi jotain ja kuvittelin sen ensin olevan varjo tai hämähäkki. Kun ryntäily vain jatkui, ryhdyin seuraamaan tarkemmin ja silloin huomasin: Listan vieressä juoksenteli pieni päästäinen! Otus luikahti kamiinan taakse ja Nella vahti sitä aikansa. Sitten koira väsyi tuijotteluun ja meni pedilleen nukkumaan. 

Jonkin ajan päästä päästäinen vipelsi takan editse ja usutin kiireesti Nellan sen perään. Taas oli hiiri ovelampi. Nella kuitenkin jäi vahtimaan ja yhtäkkiä nappasi päästäisen suuhunsa. Nopeasti koira pudotti sen kuitenkin lattialle, sillä päästäisethän taitavat maistua pahalta. Kissat aikoinaan jättivät ne aina syömättä.

Nappasin yllättävän vipeltäjän rikkalapioon ja viskasin pihalle. Taisi olla silloin jo kuollut. 

Hyvä Nella! Saat Ylimmän Hiirikoiran arvostetun tittelin kunniakirjoin ja -nauhoin ;=)

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Mökillä nautiskelemassa


Ihanan aurinkoinen päivä taas aamusta alkaen! Nyt meitä hellitään... Lähdin puolilta päivin kummitytön ja koiran kanssa mökille mukana herkulliset päiväkahvit, kylläkin ilman kahvia!


 Nella rikkoi heti rantaan saavuttuaan itselleen avovettä, jossa virkistyi sekä kastelemalla vatsaansa että juoden. Rannassa oli mielenkiintoisen näköisiä jäämuodostelmia.


Leikkasin loput kuuset ja sitten istuttiin verannalla ja nautittiin auringosta, joka jo kovasti lämmitti. Jää piti kovaa mulinaa, jota oli hauska kuunnella. Muutama pilkkijä sekä mönkijöitä näkyi jäällä. Me pysyimme maan kamaralla, mutta Nella viiletteli välillä järvellä. Ihme, että pysyi pystyssä peilijäällä kovassa ravissaan!


Yhdessä rantakoivussa on loisen tai sienen aiheuttama "pallo". Mikä lie mahtaa olla nimeltään. Nyt se näkyi hyvin, kun ei ole lehtiä tiellä. Muuten puu vaikutti ihan hyväkuntoiselta. Linnut lauloivat, mutta teeren kukerrusta emme vielä kuulleet, vaikka radiossa aamulla siitä jo kerrottiinkin.


Kyllä kevät on ihan parasta aikaa vuodessa. Synkän talven jälkeen mieli lepää auringossa, harmitukset häviävät kilpaa sulavan lumen ja ajatukset vaeltelevat vapaina ja selkeinä. Rakastan kevättä!

Ps. Yleltä tulee radiosta vanhan musiikin toivekonsertti, jota kuuntelen tässä kirjoittaessani. Ihanaa musiikkia... Olisi mennyt ohi, jos ei olisi ystävä muistuttanut. Kiitos!

torstai 12. maaliskuuta 2015

Mökin auringossa


Kotona aamupalaa syödessä kuulin joutsenten toitotusta. Ihanaa, ihanaa! Aurinko paistoi koko päivän, joten oli ihan pakko päästä mökille.


Töiden ja muutamien asioiden hoitamisten jälkeen otin Nellan mukaan ja lähdimme nautiskelemaan keväästä. Mökkitie oli aivan jäinen, mutta onneksi pysyimme autolla ja jalkaisin ojan oikealla puolella. Pihassa näkyi jo krookuksen piippoja. Otin haravan ja haravoin lehdet päältä pois.


Leikkasin pihapiirissä olevia kuusia, jotka ovat näkösuojana. Nella ei yhtään ymmärrä sitä hommaa ja käy välillä urputtamassa mielipiteensä minulle. 


Rannassa oli sen verran sulaa, että nelijalkainen ystäväni heitti talviturkkinsa. Minäkin teen sen heti, kunhan jäässä on tarpeeksi iso reikä. Vesi on alhaalla.

Ihana iltapäivä työn vastapainoksi! Lauantaina ehkä uudelleen mökille...

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Pakkasaamun kuvia


Aamulla heräsin aikaisin. Oli kaunis pakkasaamu ja oli ihan pakko ottaa muutamia kuvia - ikkunan läpi - kun en viitsinyt mennä parvekkeelle palelemaan. Sen jälkeen sain vielä unen päästä kiinni, onneksi.


Aamupäivä sisälsi lämminhenkisen juhlahetken ja kakkukahvit. Piipahdin myös nopsasti äidin luona katsomassa, että kaikki oli ok ja muistuttamassa syömisestä. Sieltä on aina mukava lähteä, kun äiti kiittää huolenpidosta. "Olet hyvä tytär!" Välillä kyllä selvästi myös häiritsen, kun käyn "komentelemassa" ;=)



Iltapäivällä käytiin mökillä. Nella-koira sai taas juosta vapaana ja ilmeisesti tarpeekseen, koska istui auton vierellä jo odottamassa pois lähtöä. Mukavia tällaiset otukset, joita voi lainata, kun itselle sopii! Oli myös kiva vaihtaa kuulumisia sisaren perheen kanssa, kun myöhemmin koiran palautin kotiinsa.


Illalla vielä käytiin kävelemässä pirteässä pakkassäässä tähtikirkkaan taivaan alla ja myöhemmin puhuin pitkän työpuhelun. Nyt on vähän raukea olo päivän ulkoiluista. Kiva lähteä ajoissa (!) nukkumaan.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

... ja taas mökillä


Eilen piipahdettiin Nellan kanssa mökillä. Laitoin viestiä sisareni perheeseen, että käyn hakemassa koiran mukaani. Olisivat varmaan muutenkin arvanneet kotiin tullessaan, mihin Nella on hävinnyt. Mukava seuralainen!


Aurinko hieman paisteli, mutta lämmintä oli kuin myöhemmin keväällä. Räystäät tippuivat ja lumi oli sulanut rappusilta ja poluilta, jotka lauantaina tein.


Nella juoksenteli rinteessä, jäällä ja tiellä sekä silmin nähden nautti vapaudesta. Iloinen koira!


Seuraavalla kerralla otan sukset mukaan, sillä latu, parikin, kulkee ihan läheltä. Hiihtäjiä ei nyt näkynyt, mutta tuulikin oli aika kova. Tosin se ei ollut yhtään kylmä. Nopeasti aurinko hävisi vastarannan taakse. Matalalta vielä paistelee, mutta pääasia, että näyttäytyy. Ihan oli keväinen sää!

lauantai 7. helmikuuta 2015

Mökkimaisemissa


Vihdoin tänään nuhanenäni oli hellittämään päin, joten lähdin Nella-koiran kanssa mökille. 
Tie oli aurattu nurkalle saakka, mutta isojen mäkien vuoksi en talvella sinne autolla aja, joten kävelimmepuolisen kilometriä. Nella juoksenteli aluksi hullun lailla, kun ei ole vähään aikaan saanut olla vapaana. Tuli hyvä mieli koiran iloa katsellessa.


Ensimmäiseksi piti tehdä järven jäälle sydän. Nella tosin häiritsi hommaa parhaansa mukaan pomppimalla jaloissa ja spurttimalla sinne tänne. Kun polku oli valmis, se kiltisti lönkytteli sitä pitkin kauemmaksi jäälle.


Koirassa on selvää pomoainesta. Kun lapioin mökin polkuja, se hömpötteli omia menojaan. Annas olla, kun lapionti päättyi ja lepäilin, se tuli viereen urputtamaan: "Vauhtia, vauhtia! Ei tänne laiskottelemaan tultu!" Samoin kävi yläverannalla kahvia ja laskiaispullaa nautiskellessani. Nella vinkui pihassa tylsistyneenä ja olisi halunnut minun vain puuhaavan koko ajan jotain.


Ilma oli harmaa, mutta mitään ei satanut. Nautin niin suunnattomasti talvisen luonnon hiljaisuudesta ja yleensäkin mökillä olosta. Sain lapioitua kaikki polut ja tyhjensin yläverannan alaosan lumesta. Pari tuntia vierähti siivillä ja autolle tullessa Nella hyppäsi suoraan takapenkille. Yleensä se pitää sinne houkutella, mutta taisi silläkin liikunta painaa vanhan koiran kehossa. 

Ihana, voimaannuttava retki ja lihaksistossa tuntuu mukava raukeus fyysisestä puuhailusta. Mieli tekee jo suunnitella uutta pistäytymistä mökkimaisemissa. Seuraavalla kerralla vien sukset, sillä latukin kulki rannassa.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Vesiputkien puhallusta


Mökin laiturit, vene ja vesiputket laitettiin tänään talvikuntoon. Aurinko paistoi ja Nella-koira juoksenteli villisti uimareissujensa jälkeen edestakaisin.  Samppa 3-v. oli päällysmiehenä ja seurasi  silmä tarkkana hommien edistymistä. Sukkelasti saatiinkin kaikki hoidettua.

Kun apumiehet koirineen lähtivät, jäimme vielä fiilistelemään syksyn tunnelmaa. Yhtään ei ollut haikeaa, päin vastoin helpottunut olo, kun mökin voi kohta unohtaa omaan rauhaansa. Ihanaa oli toki viettää ilta hämärtyvässä syyssäässä, ehkä viimeistä kertaa ennen talven tuloa. 

Loppumatkan kotiin ajelin poliisisaattueessa. Turvallista, mutta useasti osui silmä nopeusmittariin. Vasta kodin kulmilla hellitti virkavalta otteensa ja häipyi muualle. :=)