Ajatuksia herättävä

 

Aki Hintsan haudan ohitse olen viime vuosien aikana kävellyt monta kertaa, kun olemme vierailleet omalla sukuhaudalla. 

Syksyllä kuuntelin radiosta urheilutoimittaja ja kirjailija Oskari Saaren haastattelun hänen uudesta, juuri julkaistusta kirjastaan Aki Hintsa Tänään olen elossa. Vaikka olen päättänyt olla ostamatta enää yhtään kirjaa omaksi, tiesin heti, että tämän kirjan haluan. 

Tuskin tiesin Aki Hintsasta mitään aiemmin, mutta haudan ohitse kävellessämme minulle kerrotiin aina silloin tällöin jotain uutta: formula ykkösten kuljettajien luottolääkäri, yrityksensä kautta tosille ihmisille paremman elämäntavan tarjoaja, lähetystyöntekijä, kristitty toisten ihmisten auttaja...

Olin säästänyt syksyllä hankkimani kirjan joululomalukemiseksi, vaikka tiesinkin sen olevan osaksi surullista luettavaa. Aki Hintsa - kahden pienen lapsen isä - kuoli 58-vuotiaana haimasyöpään. Moni asia jäi kesken, yritys, lasten kasvun seuraaminen ja oma missio, joka hänelle selvisi vasta sairastumisen myötä. 

Kirjassa on vahvasti esillä Aki Hintsan vankkumaton usko Jumalaan ja johdatukseen. Kirja pohjaa Hintsan päiväkirjamerkintöihin, tosin viime kuukausien osalta kirjoittajan ja Hintsan tapaamisiin ja perheenjäsenten tuntemuksiin. 

Hintsan elämäntyö oli toisten auttaminen. Hän myönsi kirjassa vasta sairauden avanneen häntä elämään, kuten hän oli toisia rohkaissut. Niin inhimillistä meille kaikille: Älä tee niinkuin minä, vaan niin kuin sanon!

Mietiskelin monena päivänä kirjan asioita lukemisen jälkeen. Tosi ystävyys kirjassa kulminoitui siihen, kuinka Lewis Hamilton lennätti yksityiskoneella viimeisenä päivänä Hintsan Suomessa olevat läheiset  Sveitsiin hyvästelemään rakkaansa. Hamilton oli myös läsnä hautajaisissa Ähtärissä joulukuussa 2016.

”Silloin kun ihmisen käsi on lyhyt, Jumalan käsi on kuitenkin tarpeeksi pitkä auttamaan.” Aki Hintsa 29.7.2016.

Välipäivien iloja

 

Mökkijoulu jatkuu leppoisissa tunnelmissa.

Joka päivä olen kävellyt pienen lenkin, vaikka polvi ei vielä kunnossa olekaan. Onneksi ei tarvitse enää syödä särkylääkkeitä eikä kyynärsauvojakaan tarvita. Kylmäpussi sen sijaan on ahkerassa käytössä kävelyn jälkeen. Ulkona olen yrittänyt kuunnella susilauman ulvontaa, kun se lähes naapurissa jolkottelee. Hiljaisuutta ovat pitäneet. Ehkä niilläkin joulurauha menossa!

Otin kotoa mukaan joulunviettoon monta lukematonta lehteä, jota ei työn tohinassa ehtinyt vilkaistakaan. Lomalla on mukava rauhassa niitä lueskella. Yksi näistä oli Aamulehden 140-vuotisjuhlanumero. Pitkään menikin eilen tapaninpäivänä sen parissa ja samalla joululauluja kuunnellen. Lukeminen ja joulumusiikki kuuluvat ehdottomasti joululoman viettoon.

Iltaisin on mukava sytytellä ulos lyhtyjä ja soihtuja. Sää on ollut vanhan ajan joulujen kaltainen eli lunta ja kunnon pakkasia. Kevyttä pakkaslunta on ollut hauska työnnellä pihassa, vaikka lumitöitä ei tarvitsisikaan tehdä, kun traktori ne hoitelee. 

Joulukirkko jäi tänä vuonna välistä, sillä odottelen vielä kolmatta rokotusta, jonka saan onneksi heti uuden vuoden jälkeen. Ketään emme ole tavanneet joulun aikaan, mutta videopuheluita on soiteltu. Mahtavaa, että on nykypäivän tekniikka arkisessa käytössä. Iloitsen, kun on saanut aamulla nukkua pitkään ja jouluruokia on riittänyt tähän päivään saakka. Saa vain olla ja levätä. Mikäpä tässä on joululomaa vietellessä! ☺️

Heinillä härkien kaukalon

 

Enkelparven tie, kohta luokse vie,

rakkautta suurinta katsomaan.

~ Ihanaa ja rauhallista joulua! ~

Koska meillä on joulu

 

... juhla armas lapsien.

Eikä rasita koulu,

...syyt` on olla iloinen. Ja kyllä olenkin! 😊

Talven kauneutta

 

Kynttiläkierros

 

Jouluun kuuluu ehdottomasti käynti hautausmailla. Tänä jouluna lähdin 16 asteen pakkasessa viemään kynttilöitä jo nyt, sillä aattona se ei ole mahdollista. Ajelin iltapäivällä sinisen hetken tunnelmissa ja mielen täytti kiitollisuus kauniista luonnosta. Sääkin oli mitä sopivin, kun pakkanen paukkui ja lumi oli kuorruttanut silmien eteen oikein vanhanajan joulutunnelman.

Kävin viemässä parinkymmenen kilometrin päähän isovanhempien haudalle kynttilät. Syrjäisessä niemessä oli aivan hiljaista. Vain pakkanen paukahteli ja lumi narskui askeleiden alla. Kirkon pihassa oli sankarihaudat valaistu kauniisti kynttilöin ja ulkokuusikin oli saanut valonsa.

Pois tullessa ajelin vanhempieni haudalla sekä vein kynttilät myös kahden entisen naapurini haudalle. Toinen heistä oli lähes varamummo minulle. Niin monet lämpimäiset sain vuosien varrella ja ihanat keskustelut, vaikka meillä ikäeroa oli lähes 40 vuotta.

Runoilija Immi Hellenin joululauluja hyräilin pois ajaessani - samaa kirkkotietä, mitä hän aikoinaan kulki. Sormia ja varpaita hiukan palelsi, mutta lämmin glögimuki kotona sulatti kylmyyden. 

Vuoden pimein päivä osui tälle retkelleni. Valoa kohti vähitellen...

Koulun joulu

 

Tontut ovat vallanneet koulun - ne vilkkaasti vilistävät ja nämä vanhemmat, hiukan hitaammin liikkuvat.

Taidetonttuja, joista jokainen on uniikkia käsityötä. Pukin kuuma linjakin näyttää olevan auki.

Lahjoja on taas aherrettu koko syksy.

Kiitos Saarisen tonttupaja! Koulun väki on uteliaasti seurannut Korvatunturin salaisuuksia.

Piparitalot

Yläkoulun oppilaat olivat taas ahertaneet. Saimme pienten kanssa kutsun tulla katsomaan hienoja taidonnäytteitä.

Työt olivat upeita ja tuoksu valloittava. Olisi kyllä tehnyt mieli maistaa! 😋

Pääsimme myös äänestämään parasta työtä. Miten näistä nyt sitten olisi voinut valita, kun kaikki olivat niin hienoja?

Kiitos yläkoululaiset ja ope Liisi-Maria! ❤️

Kummitädin muistolle

 

Paljon kauniita, yhteisiä muistoja...

Ihastukseni

Rakastan tätä vehjettä!

Eilen illalla mietiskelin, kuinka mukavia monet keksinnöt ovat. Jonkun insinöörin päässä on välähtänyt oikein kunnolla!

Aikuisten perheessä, jossa ei ole eläimiä, robotti-imuri on mukava arjen apu - varsinkin tällaiselle ”imurinvartta vieroksuvalle”. Kuinka mukavaa onkaan loikoilla sohvalla, lueskella päivän postia ja välillä vilkuilla ahkeran apulaisen touhuja. Sivumennen sanoen, se on hauskaa seurattavaa. Mitenkään ei voisi arvata näin epämääräisen harhailijan saavan koko urakkaa tehdyksi. Mutta kyllä tällä aparaatilla koneen logiikka on, vaikka päättömältä uurastukselta näyttääkin aina välillä.

Puhdasta tuli! 😊

Suomelle

🇫🇮 Hyvää itsenäisyyspäivää! 🇫🇮

Pakkasaamun kuvia

Adventtikalenteri

Minulla on adventtikalenteri joka joulunalus - ollut aina. Aihe vaihtelee. Kalenterin pitää olla vain kuvasellainen, muita en huoli, Mieluiten ottaisin kalenterin, joka alkaa adventista, mutta niitä ei taida enää kovin montaa olla, paitsi partiolaisten kalenteri. Sen vein tänä vuonna kouluun. Joulukalentereihin on tyytyminen, joissa avataan luukku joulukuun ensimmäisestä päivästä lähtien.

Nyt minulla on Raija Nokkalan piirtämä. Kissa-aihe sopii hyvin, sillä olihan minulla 25 vuotta aina jaloissa pyörimässä joku naukuja. Kissaelämä oli hauskaa, mutta enää ei meidän taloudessa karvaturreja pyöri, vaikka kovin paljon eläimistä pidänkin. Viimeisen kissan kuoltua huomasi, kuinka helppoa elämä on ilman eläimiä. Varsinkin, kun aina on asuttu useampaa kotia niin maalla kuin kaupungissakin, mikä eläinten kanssa on hankalaa.

Elämäni ensimmäisen adventtikalenterin luukkuja 60 vuotta sitten en osannut itse avata. Olin alta vuoden ikäinen. Äiti säästi kalenterin, jossa joulupukki ja muori kiikuttavat kehdossa pientä tonttuaan. Jotenkin hellyyttävä kuva, kun ajattelee äitiä ja isääni esikoisvauvansa kanssa viettämässä ensimmäistä joulua. Tämä vanha kalenteri on minulla säästössä jossakin - muistaisinpa vain, missä!

Mukavaa puuhaa

Nettikortti, tekstiviestitervehdys, instat, facet... Ei, ei, ei! Minä haluan lähettää oikean, pahvisen, vanhanajan joulukortin joulutervehdyksenä. Enää en itse jaksa kortteja väsätä, joten sen verran olen luistanut perinteistä, että valmis kelpaa.

Itsenäisyyspäivän tienoilla olen aina kortit kirjoitellut. Nuorena kuului joulutunnelmaan, että halusin mennä postin vilinään postimerkit liimailemaan. Oli jotenkin kutkuttavaa samalla seurata ihmisten joulukiireitä merkkejä "nuoleskellessa". Onneksi nyt saa tarramerkit helposti kotona liimattua korttiin.

Kullakin omat huvinsa ja -perinteensä. Pääasia, että on jouluisen mukavaa!

 

Silmäniloa

Joulukukat ovat niin kauniita. Halusin nuppulla olevan valkoisen amarylliksen jo reilusti ennen joulua. Nyt tuntuu hauskalta, että se on juuri itsenäisyyspäiväksi availemassa nuppujaan. Kun täällä sairauslomalla könkkäilen keppien kanssa ja elän hidastettua elämää, on aikaa ihailla kauniita joulukukkia.

Tuntuu mukavalta elää adventin aikaa. Jouluvalot, kukat, laulut ja lähestyvä loma - hetken irtiotto työasioista - voimaannuttavat syksyn pimeässä puurtajaa. Tunnistan olevani  "jouluihmisiä", joten talven mukavinta aikaa eletään. Ja talvihan nyt on alkanut joulukuun myötä. Ihanaa pakkassäätä ja maa himpun verran valkoisena!

Harmitusta

 

Toinen polvi on kenkkuillut pari viikkoa. Buranalla on käyty työssä ihan kohtalaisen mukavasti, paitsi eilen. Yhtäkkiä polvi lakkasi töissä toimimasta, enkä voinut ottaa sillä askeltakaan. Onneksi terveyskeskuksesta saatiin kyynärsauvat avuksi ja mies haki kotiin.

Pari vuotta sitten todettu nivelrikko otti itseensä, päivystyksessä lääkäri sai polvesta nestettä pois ihan kunnolla ja kortisonia sisään. Nappeja vaihdettiin...

Päivystys toimi aivan loistavasti: Ei tarvinnut odottaa yhtään, suoraan lääkäriltä toimenpidehuoneeseen, taitava lääkäri hoiti kivuttomasti punktion ja tunnissa olin jo kotona. Hienoa palvelua. Kiitos terveyskeskuksemme ja erinomaisen taitava lääkäri Joel Matjus!

Hauskana yksityiskohtana on taloyhtiössämme samaan aikaan työn alla räystäskourujen vaihto. Kotimme piha oli suljettu autoliikenteeltä ja jos jonkinlaiset härvelit olivat vallanneet kulkuväylät. Jouduin puikkelehtimaan koneitten välistä sauvoineni lumisessa pihassa, mutta onnistuin kaatumatta. Hieman haasteellista, kun toinen jalka ei varannut laisinkaan.

Kotona yläilmoissa miehet seisovat olohuoneen ikkuinoiden takana nostolavallaan, mutta eivät taida ehtiä töiltään kurkkia sisään minun sauvakävelyharjoituksia. Minä sen sijaan olen seurannut heidän puuhiaan. Kauheaa touhua seitsemännessä kerroksessa huojuvalla nosturilla! Onpa jotain huvia tässä elämän hitaudessa... Hih!