Kipsi jorpakkoon!

Koko päivän olin Tampereella hoidattamassa kättäni. Oikeammin suurin osa ajasta humputeltiin kaupungilla käyden kaupoilla, kahvilla ja syömässä. Oli mukava viettää kiireetöntä aikaa, jutella ja nauttia vain oleilusta.

Illan suussa oli aika käsikirurgille Dextrassa. Hän poisti kipsin ja oli hyvin tyytyväinen haavaan, joka oli parantunut hyvin. Peukkua piti liikuttaa, mutta eihän se liikkunut mihinkään! Kuului kai asiaan. Lääkärin väännellessä sitä meinasin älähtää pahemman kerran, sillä teki julmetun kipeää.

Peukku näyttin surkean laihalta. Käteen laitettiin pieni lasta ja päälle itsekiinnittyvä tukiside. Olin ihan yllättynyt, sillä kuvittelin lastan olevan paljon massiivisempi. 

Nyt tuntuu niin helpolta tämä elämä! Kättä ei huomisen jälkeen enää tarvitse varoa kastelemasta, autolla ajokin sujuu huomattavasti paremmin ja hiirtäkin voi jo käyttää oikealla kädellä. Kirjoittaminen ei onnistu eikä mitään voi peukalolla tarttua kiinni, mutta ne ovat niin pieniä asioita. Ranne on tosi kipeä, mutta johtuu varmaan 3 viikon immobilisaatiosta ja menee pian ohitse.

Suihkuun tai saunaan mennessä lasta otetaan pois ja pitää jumpata. Lastaa pidetään kaksi viikkoa ja sitten seuraavat kaksi jumpataan. Lääkäri epäili, että tarvitsen vähän lisää sairauslomaa, mutta sanoin päättävästi ei! Häntä vähän nauratti. Totisesti peukku on työkunnossa 7.4. töiden alkaessa! En missään tapauksessa aio virua kotona yhtään kauempaa!

Kivun hallintaa

Kipu on ihmiselle hankala seuralainen. Kun joudumme toimenpiteisiin, monet jännittävät tilannetta juuri kivun vuoksi. Jos tiedetään, että kipua ei tunnu tai se pystytään hyvin hoitamaan, operaatioon meno on paljon helpompaa.

Tähän ikään meneessä olen kokenut monenlaista. Kipukin on tullut varsin tutuksi. Olen yleensä hyvin luottavainen, että nykylääketiede saa kivun hoidettua ja jos kaikkea ei voi poistaa, tiedän kokemusteni perusteella pystyväni kipua myös aika hyvin sietämään.

Käsikipuun sain lääkkeeksi Tramal retardia ja Panadol fortea. Kuuliaisesti lääkitsin itseni ensimmäisenä iltana ohjeiden mukaan kamalin seurauksin! Tramadoli on keskushermostoon vaikuttava opioidi eikä totisesti sopinut minulle: Jo yksi tabletti huimasi, sydän muljahteli rinnassa, kädet tuntuivat aivan voimattomilta ja pahoinvointi nosti päätään asentoa vaihtaessa. En voinut nukkua, kun nukahtamishetkellä aina säpsähdin pahan olon tunteesta hereille. Käsikipu oli pientä verrattuna inhottavaan kokonaisolotilaan.

Yhden tabletin vaikutusaika oli 24 tuntia, joten tiistai meni suurimmalta osin sängyn pohjilla. Päätin, että en koko Tramaliin enää koske. En soittanut osastolle lääkkeen vaihtoa varten, sillä Panadol on riittänyt hyvin eikä käsi juurikaan kipuile.

Opioideista olen sairaalassa aiemminkin saanut pahan olon, sillä muutamassa leikkauksessa olen kokenut samanlaista tunnetta ennen kotiuttamista. Ilmeisesti olen saanut jotain opioidiryhmän lääkettä suoraan suoneen. Pitääkin muistaa jatkossa sanoa, etten todellakaan halua tämän ryhmän lääkkeitä, jos olotila muuttuu tuollaiseksi!

Me kestämme lääkkeitä eri tavoin, toiselle auttaa, toiselle ei. Oli merkillistä kuulla, kuinka monta selkäleikkausta läpikäynyt ystäväni ei reagoi Tramaliin mitenkään. Ja minulla sekosi heti koko kroppa!

Keskustelupalstalta kävin lukemassa, että Tramalia hankitaan huumaustarkoitukseen hanakasti. Ostotarjouksia yhteystietojen kera löytyi, voi, voi! Minä en tästä lääkkeestä saanut minkäänlaisia kiksejä, ainoastaan kamalaa oloa!