Näytetään tekstit, joissa on tunniste autoilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste autoilu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Taas selvittiin!


Koulun lukuvuosi on ohitse! Pöllähtäneenä olen viettänyt ensimmäistä lomapäivää, kun kiire yhtäkkiä loppuu ja hiljaisuus on ympärillä. Niin ihanaa...

Eilen oli haikeaa, kun nykyiset oppilaani lähtevät syksyllä uuteen kouluun uuden opettajan ohjaukseen. Intensiiviset vuodet on jaettu yhdessä ja paljon on koettu. Olen ehkä urani huipulla, sillä sain 9-vuotiaalta pojalta kovan tunnustuksen: "Olet reilu jätkä!" Mukavia muistoja ja tätä toissapäiväistä kehua olen hymyillen sulatellut :>D

Jotta en ihan pökerry tässä loman ensi huumassa, sain palautuksen maan pinnalle, kun autosta alkoi tänään kuulua järkyttävää kirskuntaa. Olin varma, että vähintään moottori leikkaa kiinni. Kun mitkään varoitusvalot eivät kuitenkaan palaneet, uskalsin ajaa kotiin saakka. 

Miehet ovat erikoisia pakkauksia! Lyhyen tutkimisen jälkeen sain lohduttavan diagnoosin: Kivi jarrukilven ja - levyn välissä. Lähtee itsekseen pois. Onneksi! Minä en olisi tuota hoksannut pitkänkään pähkimisen jälkeen...

Eilen hyppäsi kauris koulun juhlaan mennessä auton eteen ja myöhemmin toinen autoilija oli vähällä ajaa parkkipaikalta kylkeeni. Auton kanssa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Onneksi useimmiten selvitään säikähdyksellä. 

Loma ~ ehkä totun kohta ajatukseen, ettei aamuisin tarvitse herätä klo 6. Riemullista!

torstai 17. toukokuuta 2018

Pilkullinen tervehdys


Nyt naurattaa, mutta ei naurattanut iltapäivällä.

Olin lähdössä autolla kodin parkkipaikalta, kun yhtäkkiä kuului auton kyljestä ropinaa. Ihmetellen nousin katsomaan, mitä auton kylkeen osui - ja siellähän oli oikein kunnon parviprujaus naakankakkaa! Koko auton toinen kylki ja osa kattoa oli pilkullisena kuin kunnon dalmatialaisella konsanaan. 

Vähän korvia luimistellen sekä mielessä manaillen ajoin linnunkakkaisella autolla kaupungin halki ja menin hautausmaalle kastelemaan kukkia, kuten oli tarkoituskin. Vieressä oli järvi, jonka rantaan ajoin, otin kanisterilla vettä ja pesin paperilla suurimmat pläjäykset pois. Myöhemmin viimeistelin pesun kunnolla.

Tiedän kokemuksesta, että naakan kakka on kuivuttuaan kuin sementtiä, jota ei meinaa saada pois millään. Nyt se tuoreana onneksi irtosi helposti.

Mitähän olisi tapahtunut, jos olisin auton sijaan ollut liikkeellä jalkaisin? Hih!

tiistai 2. elokuuta 2016

Taidetta monessa muodossa



Kaupunkipäivä sisälsi tänään museokierroksen ystävän seurassa. Ulkona olevien taideteosten lisäksi ihasteltiin ja ihmeteltiin brittitaiteilija Mark Wallingerin mustavalkoisia teoksia, Nora Schroderuksen nokkelia ja hauskoja ihmisten karvoista ja oikeista seteleistä tehtyjä oivalluksia, taiteen tähtitaivaita sekä vanhoja tuttuja, museon omia kokoelmia.


Näyttelykierroksen jälkeen syötiin possunposkea timjamikastikkeella sekä turskanseläkettä rapumajoneesilla. Lisäksi maisteltiin bataattikeittoa, salaatteja sekä jälkiruokana mangomoussea kahvin ja teen kera. Olimme kerrassaan tyytyväisiä lounaaseen. Lisäpisteitä ropisi pöytään tarjoilusta, ystävällisestä henkilökunnasta ja kauniista astiastosta.

 

Museoretkeä siivitti alkavien musiikkijuhlien pop up -konserttihetki, jossa nuori pianisti Liisa Smolander esitti Prokofjevin pianosonaatin. Myöhemmin pianoakatemialaiset pitivät vielä lounaskonsertin ruokapaikassamme. Minä en sitä ehtinyt jäädä kuuntelemaan, sillä lähdin äidin kanssa hoitokodin konserttiin, jossa musiikkijuhlien taiteilijat musisoivat viulu & pianokokoonpanolla teemana tanssi. Tämäkin oli mukava hetki, varsinkin kun äiti selvästi nautti konsertista.


Hauska yksityiskohta päivässä oli aamullinen tapaaminen laitumelta karanneen lehmän kanssa. Ajoin autolla maalaismaisemassa ja yhtäkkiä sivutieltä asteli hieho tielle. Pysähdyin, sillä minulla ei oikein ollut kokemusta lehmän käyttäytymisestä autotiellä. Soitin ystävälle, joka etsi pikaisesti lähellä olevan maatilan yhteystiedot ja ilmoitti puolestani karanneesta nelijalkaisesta isännälle. Toivottavasti lehmä selvisi turvallisesti ystäviensä pariin ehjänä - samoin autoilijat.

Loppuviikko sujuukin musiikin ja teatterin parissa.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Uudet renkaat


Niin katosi yli 500 euroa silmänräpäyksessä! 

Kävin viikolla ostamassa uudet kesärenkaat. Vielä olisin osan kesästä voinut ajaa vanhoilla, mutta en halunnut. Väärissä asioissa ei pidä säästää. Kuluneet renkaat ovat kuitenkin riski. Auton huolto olisi vielä edessä, mutta siirrän sitä loman alkuun, niin on paremmin aikaa. 

Autoilu maksaa. Saa nähdä, mitä tapahtuu, jos tiestö siirtyy uusiin käsiin ja monet muutokset nykyiseen verrattuna tulevat voimaan. Aika näyttää. Luulen kuitenkin, että ajaminen ja auton ylläpito eivät tule halvemmaksi. Toisaalta maksan mielelläni siitä, millä saastutan luontoa. 

Meilläpäin on melkein pakko omistaa auto. Julkisia kulkuneuvoja kulkee vain harvakseen, emmekä ole isojen teiden varrella. Juuri lopetettiin niistä harvoistakin junavuoroista osa. Onneksi yksityinen taidemuseo laittoi bussivuoroja käyntiin, jotta ei ihan pussiin jääty esim. viikonloppuisin. Mökille en pääsisi mitenkään ilman omaa autoa.

Loppupäätelmä:  Kai sitä pitää kuitenkin olla iloinen maksaja, kun saa itse ajella, mihin lystää!

maanantai 23. helmikuuta 2015

Juoksentelua


Aamulla heräsin jo aikaisin mukavaan puheluun, mutta nukahdin uudelleen. Auringon pilkahdus herätti lopullisesti, tosin sitä iloa ei päivän lomaan tullut kuin hieman mausteeksi.

En ole juurikaan ehtinyt nautiskella kevätesikosta olkkarin pöydällä, sillä olin kerännyt tälle päivälle paljon äitiini liittyviä hoidettavia asioita. Niinpä tilasin hänelle jalkahoitajan, juoksin apteekissa, kotihoidon toimistossa ja terveyskeskuksessa sekä soittelin pari Kelan asioihin liittyvää puhelua. Pari valtakirjaakin rustattiin. Uh, olipa ravaamista!

Autolla ajaessa testailin uutta navigaattoria. Se tuntui todella mukavalta ja helppokäyttöiseltä. Toisaalta oli hassua naputella kotikulmilla osoitteita, mutta kymmenen kilometrin matkalla oli hauska kokeilla laitetta, jotta sitten on tuttu, kun todella tarvitaan. Jospa vaikka jo huomenna!

Kotona nukuin ihanat päiväunet ja myöhemmin pääsin retkelle luonnon helmaan. Oli kiva juoda lämmintä kahvia kauniiden maisemien äärellä.

Nyt vain uutisille ja lomaoleilua!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Hyvää palvelua

Kävin eilen pesettämässä auton. Nuori neitonen kassalla kertoi reippaasti, kuinka monta autoa on ennen minua. Sitten hän ojensi kätensä ja otti avaimet. "Onpa hyvää palvelua", ajattelin ja päätin juoda kahvit odotellessani.


Otin ison kahvin ja leivonnaisen. Ne maksoivat 2,70. Siis 2 euroa ja 70 senttiä! En ollut uskoa korviani. Päivittelinkin myyjälle edullista hintaa ja hän otti kiitokset hymyillen vastaan. 

Muut asiakkaat olivat miehiä. Luin lehteä ja kuuntelin toisella korvalla heidän juttujaan. Juuri ilmestynyt paikallinen joululehti puhututti, samoin edelliset automerkit sekä vanhat rakennukset. Aika ei tullut pitkäksi ja auto peseytyi ihan huomaamatta. 

Oli todella kiva autonpesureissu! Päätin jatkossakin asioida kyseisellä huoltamolla ihan vain palvelun vuoksi. Tässä Tee se itse - maailmassa tuntuu välillä todella mukavalta saada hyvää palvelua - ja hyvä mieli. 

perjantai 7. marraskuuta 2014

Vuorokauden lumisade


 

Eilen lähdin kuin lähdinkin aikaisin iltapäivällä ajelemaan etelämmäksi. Sadetutka näytti lumen tulevan meille vasta illalla myöhempään, joten päättelin olevani kotona ennen suurinta lumentuloa. Menomatkalla sainkin ajaa ihan kuivalla tiellä perille saakka.

Illansuussa alkoi lumisade. Poisajaessa moottoritie oli aluksi tuhruinen, mutta liikenne sujui maltillisesti, joten oli ihan mukava ajaa. Tampereella poikkesimme syömässä eikä ruokailunkaan aikana sade ylettömäksi yltynyt. Kotiin ajelin yksin ja viimeiset 50 kilometriä ihan hienossa kelissä. Sade jäi taakse, tie oli kuiva eikä pyry ollut vielä ehtinyt meille saakka. Mietiskelin ajaessa, kuinka moni vastaantuleva vielä päästeli kesärenkailla. Varmaan niitäkin oli joukossa.

Aamulla herätessä maa oli meilläkin valkoisena. Koko päivän on satanut ja neljä kertaa päivän aikana kaivelin autoa lumen alta. Niin, sellaistahan se talvi on! Kotona ikkunan takana naakatkin ihmettelivät sään muutosta. Aurat ovat saaneet jo kinoksiakin aikaiseksi. Ilo jää lyhytaikaiseksi, sillä ensi viikolla on jo runsaasti lämpöä taas tiedossa. Loskakelit alkavat kohta!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Lunta?


Onneksi on autossa talvirenkaat! Huomiseksi on luvattu meille lunta, joten todennäköistä on ainakin illaksi valkoinen maisema. Lunta voi tulla oikein kunnolla, sanottiin säätiedotuksessa. Sen sitten näkee...

Minun piti lähteä huomenna ajelemaan parin tunnin matkan päähän, mutta nyt se taitaa peruuntua. Sen verran huonoa ajokeliä luvattiin, että minua on jo erinäisiä kertoja varoitettu lähtemästä minnekään. Taidan totella, vaikka mukava olisi ollut tavata ystäviä. Peruuntumisen johdosta on tiedossa vapaa iltapäivä ja ilta, eikä sekään tunnu hullummalta.

Aina ensilumi ja pakkaset syksyllä yllättävät suomalaiset. Aika hassua, kun sama asia toistuu kuitenkin joka vuosi. Pakkanen tuntuu kyllä mukavalta vesisateiden jälkeen, mutta lumesta en vielä välittäisi. Sitä toivon vasta jouluksi!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Ajelulla

                           

Ihana auringonlasku näkyi järvimaisemassa, kun äsken ajeltiin kotiin. Syksyinen luonto on niin kaunis. Kohta ovat puut paljaana ja alkaa se kuollut kausi - marras. Nautitaan vielä näkymistä!

Päivä on sisältänyt asioiden hoitoa maailmalla, suvun haudoilla käyntiä ja hyvää ruokaa valmiissa pöydässä. Toki on aikaa vierähtänyt myös tien päällä, mutta kauniita syysvärejä ihaillessa  matkat sujuivat lupsakasti. 

Ihana olla päivästä väsyneenä kotona ja tietää, että huomennakin saa nukkua myöhään...

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kesäyö


Aurinkoa, mansikoita, uimista, valvomista... Kyllä Suomen kesä on ihana! Viime päivät ovat menneet vain kesästä ja hyvästä seurasta nautiskelemiseen. 

Kummityttö kavereineen on mökillä ja minä olen ollut ystävän luona. Viime yönä ajelin kahden maissa kesäyössä tänne kaupunkiasuntoon, jossa yö oli kuuma ja hikinen, vaikka ovia ja ikkunoita oli auki. 

Keskellä yötä ajamisessa on hyvät puolensa. Liikkeellä oli vain vähän autoja ja onneksi vielä vähemmän eläimiä. Huoltoasemalla poiketessani puoli kahden aikaan viereisestä autosta nousi työkaverini. Oli hassunhauskaa tavata kesäyössä ja vaihtaa kuulumiset. Totesimme molemmat tyytyväisenä laulun sanoin, että "vielä on kesää jäljellä..."

Neljä tuntia yöunta takana. Sillä pärjää tämän päivän. Mökille vetää mieli...


torstai 8. toukokuuta 2014

Salaperäinen katoaminen

Töistä mökille ajellessa sattui hassu juttu. Olin pidemmällä suoralla ohittamassa kahta pyöräilijää, jotka menivät samaan suuntaan kuin minä. Suoran päässä oli risteys. Heti ohituksen jälkeen katsoin taustapeilistä ja ihmeekseni en nähnyt pyöräilijöitä missään. Mitä ihmettä? Minne ne hävisivät?

Ajelin pari kilometriä eteenpäin ja asia jäi vaivaamaan mieltäni. Vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna näin heidät lopulta makaamassa ojassa loukkaantuneena. Jos vaikkapa pyörät olivat kolahtaneet yhteen tai jompi kumpi ajanut liian lähellä tien reunaa tai auton ilmavirta horjauttanut ojaan...

Ei auttanut muu kuin kääntää auto ympäri ja ajaa paikalle katsomaan! Muuten olisin miettinyt asiaa koko illan. Ojassa ei tietenkään maannut ketään eikä pyöräilijöitäkään enää näkynyt. Arvoitus kuitenkin ratkesi: Juuri ohituskohdasta lähti oikopolku, kärrytie, joka oikaisi risteyksen toiselle puolelle. Sinne pyöräilijät olivat varmasti pujahtaneet.

Naureskelin itselleni. Hyvä minä! Että pitääkin olla näin rikkaalla mielikuvituksella varustettu olento!