Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhoset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhoset. Näytä kaikki tekstit

tiistai 15. elokuuta 2023

Herukkaperhonen

 


Viikonloppuna tapasin herukkaperhosen, joka viihtyi terassin kaiteella. Se ei ollut moksiskaan, vaikka kuvasin sitä useampaankin otteeseen. Jotkut perhoset ovat hyvin arkoja, mutta toiset istuvat vaikka kädelle. 

Monenlaisia perhosia on liikkeellä näin elokuussa, joten ihasteltavaa riittää.

keskiviikko 9. elokuuta 2023

Keisarinviitta - ehkä

 


Tuulisena päivänä bongasin pihalta kaksi perhosta, joita en muistanut mökillä tavanneeni ennen. Puuskista huolimatta ne lentelivät iloisesti pitkin pihaa, mutta mieltyivät kukkivaan oreganoon. 


Niinpä hain kameran ja sain muutamia kuvia uudesta tuttavuudesta. Luulin sen ensin olevan ketohopeatäplä, mutta tuntomerkit eivät ihan sopineet. Sitten luontokirjoja selatessa tajusin hämmästyksekseni lajin olevan ehkä keisarinviitta. Vielä parikymmentä vuotta sitten se oli harvinainen ja tavattiin vain Kaakkois-Suomessa.


Ilmeisesti nämä olivat koiraita ja naaras on vielä suurempi, jopa 70 mm. Komea keisarinviitta on alkanut levitä maan keski- ja eteläosiin löytäen tiensä myös meille. Hieno, uusi tuttavuus, joka toivottavasti täällä viihtyy ja lisääntyy edelleen.

lauantai 8. heinäkuuta 2023

Uusi tuttavuus

 


Aamulla sateen jälkeen oli tämän näköinen otus tupsahtanut samettiruusujen sekaan. Se oli hyvin peloton, vaikka liikuin kahden kameran kanssa ihan lähettyvillä kuvaamassa. Siihen se jäi jököttämään hiiren hiljaa.

Luontokirja ja netti kertoivat nimeksi horsmakiitäjä. Uusi tuttavuus minulle - kaunis.

lauantai 15. huhtikuuta 2023

Kevään ensi merkit

 


Keskiviikkona löysin ensimmäiset leskenlehdet. Aurinkoisella rinteellä niitä oli muutamia, mutta varmaan kohta nousee lukuisa määrä auringon helliessä maata ja lumien sulaessa. Äidille näitä aina kerättiin lapsena, ja laitettiin pieneen lasipurkkiin keittiön pöydälle.


Nokkosperhosia olen nähnyt jo useita, samoin sitruunaperhosia. Lapsena yritettiin nähdä keltainen perhonen ensimmäisenä talven jälkeen, sillä se toi onnea. Suruvaipan näkemistä ei toivottu. Senhän nyt tiesi, mitä tumma perhonen olisi tuonut tullessaan! Liekö lapset keskenään keksineet tämän leikin. Tosin vanhempi väkikin sen tiesi omasta lapsuudestaan, joten sukupolvelta toiselle taitaa olla tämä perinne siirtynyt.

keskiviikko 7. syyskuuta 2022

Komea suruvaippa

 


Uuden sukupolven suruvaippa lenteli tänään pihassa. Oli varmaan naaras, kun kokoa oli ihan hervottomasti. En varmaan näin suurta ole koskaan tavannut.

Pihasta on kaadettu koivuja, ja se houkuttelee suruvaippaa imemään mahlaa. Oli hauska seurata, kun puunpilkkojan kaverina on monena päivänä lennellyt perhosia. Ei haitannut moottorisahankaan pörinä.

Tällä yksilöllä oli kirkkaat värit ja hyväkuntoiset siivet. Ulkolämpötila oli vain 13 astetta ja tuuli, mutta silti oli uskaltautunut liikkeelle. Kaunis yksilö!

sunnuntai 29. elokuuta 2021

Taas kesä



Kylläpä saatiin ihanan kesäinen viikonloppu elokuun päätökseksi. Aurinkoa ja lämpöä, leppoisaa tuulta sekä suuria sienisaaliita. Kaksi tuntia oltiin metsässä keräilemässä suolasieniä, ja haapa- sekä karvarouskuja saatiin kori täyteen. Sienisalaattia tiedossa syksyn ruokapöytään. Kiva!


Haudalta tuotu, ränsistynyt äitienpäiväruusu piristyi mökin auringossa loppukesästä ja ryhtyi kukkimaan komeasti. Perhoset lentelivät tänään kukasta kukkaan. 
Nappasin muutaman kuvan, kun ne eivät olleet kovin vilkasliikkeisellä tuulella. 


Ensi viikon puolivälissä taas viilenee. Täytyy alkuviikosta nauttia ulkoilmasta, mitä nyt töiltä ehtii. Onneksi mitään ylimääräistä ei ole iltasella tiedossa, joten mukava viikko tulossa. 

torstai 10. kesäkuuta 2021

Ritariperhosen päivä

 


Kesän ensimmäinen ritariperhonen ilmestyi pihaan eilen. Se lentää lepatteli kukasta kukkaan ja paikallaan ollessaankin räpytti siipiään taajaan. Kyllä se on suuri ja komea perhonen!


Yritin kameran kanssa pysyä perässä, mutta turhaan. Välillä perhonen kohosi korkealle puiden latvoihin, välillä tupsahti imemään mettä luonnonkukista. Orvokit ja samettiruusut sitä eivät kiinnostaneet. Kovin oli vikkeläliikkeinen tämä yksilö, joten hyviä kuvia en tällä kertaa saanut. Jossain koneen syövereissä on aiemmilta kesiltä parempia, mutta en niitä nyt löytänyt. Nämä tuoreet kuvat saavat kelvata.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Kevään ensimmäiset

 


Aurinkoinen ja lämmin viikonloppu oli aikuisena talvehtineiden perhosten juhlaa. Varsinkin krookukset kiinnostivat metsän keskellä. Neitoperhonen istahti useampaan otteeseen kukalle ruokailemaan.


Sitruunaperhosia oli liikkeellä useampiakin. Ne lentelivät niin vikkelästi, että oli hankalaa pysyä kameran kanssa perässä. Ne myös sulkivat istahtaessaan siipensä tiiviisti kiinni, joten piti silmä tarkkana ja sormi valppaana odottaa hetkeä, jolloin kauniista siiven yläpinnasta saisi edes vähän kuvaa.



Herukkaperhonen levitteli siipiään ikkunankarmissa. Se ei juuri välittänyt ihmisistä, joten mikä lie laudan raossa kiinnostanut. Tällä perhosella on niin kaunis, monipolvinen muoto siivissä.


Nokkosperhonen oli äreällä päällä. Se ajoi heti sitruunaperhosen pois, jos tämä erehtyi lentelemään lähistöllä. Näkemäni yksilö ainakin oli hyvin kiukkuinen. Ehkä nälkä kurni suolistossa.

Kookas suruvaippa lenteli ympäri pihaa. Siitä en tällä kertaa kuvaa saanut. Muistelin äidin kertoneen, että lapsena oli hyvin tärkeää, että näki iloisen värisen perhosen ensimmäisenä talven jälkeen. Suruvaipan näkeminen olisi tiennyt murheita. 

Minun ensimmäinen perhoseni tänä keväänä oli sirtuunaperhonen. Tietäisikö mukavaa kesää? 

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Sinisiipiä



Sunnuntaina lensi pihassa paljon sinisiipiä.


Ehkä ne ovat kangas- tai hohtosinisiipiä tai ...


Jos tiedät tarkan lajinmäärityksen, kerropa!

maanantai 2. lokakuuta 2017

Syksyn viimeiset viime viikolta


Neitoperhosia lenteli auringonpaisteessa.


Samalla suunnalla surisivat sudenkorennot.


Sitruunaperhosta tähtäilin pitkään, mutta ei se suostunut avaamaan siipiään.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kevään ensimmäinen


Lauantaina mökkiä siivotessa satoi välillä räntää, välillä aurinko paistoi ihanan lämpimästi. Aurinkojaksojen aikana istuskelin verannalla ja mitä huomasinkaan: Neitoperhonen oli kömpinyt jostain esille ja yritti lämmitellä itseään auringossa. Raukka oli haalistuneen näköinen ja ihan kangistunut.


Mökin sisällä on vielä kaikki hyrskyn myrskyn, mutta vähitellen valmistuu. Loppusuora jo hitaasti mutta varmasti häämöttää. ;=) Verannalla narsissit ovat pysyneet melko nuppuisena, kun yöt ovat niin viileitä ja päivätkin. Saan vappuna nauttia niistä ja toivottavasti vielä sen jälkeenkin.

Jäät ovat paikoillaan ja hiiren hiljaiset pääsiäisen konsertin jälkeen. Tuntuu siltä, että eivät vapuksi ainakaan häivy mihinkään. Ehkä sen jälkeen, kun nyt näyttäisi säätkin vappuna lämpenevän. Kevät ei ole juurikaan edistynyt kuukauteen, sanottiin aamun uutisissa.

Mitenkähän perhoselle kävi?

torstai 11. elokuuta 2016

Missä kesä?

                    

Vielä alkuviikosta neitoperhoset joukolla lentelivät pihakukissa, mutta nyt taitaa viileys viedä kesäiset liikkujat. Ensi yöksi meille on luvattu 9 astetta ja jossain päin varoiteltiin jo hallasta. Pitkässä sääennusteessa ei päivälämpötilat kohonneet kuin 15-16 asteeseen.

Eipä viikolla ole ehtinyt lämpöä kaipailla, sillä töissä on ollut hektinen aloitus. Aamulla olen kahdeksalta aloittanut ja kotiin olen tullut vasta kuuden maissa illalla. Ensi viikko toivottavasti on jo rauhallisempi. 

Viikonlopuksi on luvattu viileän epävakaista ilmaa. Ajattelinkin, että sateen ropinassa voisi pitää vaikka pyjamapäivän takkatulen äärellä. Pääasia, että voi hengähtää ensimmäisen viikon lähes ympäripyöreiden työpäivien jälkeen. Ekaluokan alku on niin ihanaa... mutta myös uuvuttavaa!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Luontoa


Aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä on kulunut aamusta iltaan ulkona. On ollut ihanaa puuhailla kaikenlaista, syödä ja juoda päiväkahvit verannalla ja tarkkailla luonnon ihmeitä.

Tänään näin ensimmäisen ritariperhosen. Se oli aika vaatimaton kooltaan, mutta lenteli uutterasti pihan samettiruusuissa. Näin myös käen, joka kukkui ja käheästi kakisteli kurkkuaan. Ensin se kukkui metsikön puolella, mutta lensi sitten keskelle pihaa. Harvemmin sen näkee, joten olin iloinen havainnosta.

Vihreä pursuilee joka paikasta. Tänään taistelin sitä vastaan uutterasti, vaikka luonnon vehreys ihanaa onkin. Leikkelin ruohoja ja poistin pihlajanvesoja Raivalla, jonka on oikein mainio siihen puuhaan. "Raivosin" satoja taimia ja vielä riittää vaikka kuinka. Nyt on kuitenkin mökin edessä oleva rinne siisti, samoin ranta.

Luonto valtaisi varmaan parissa kesässä mökkitontin kokonaan, jos ei uutterasti sitä vastaan taistelisi. Luonnon kasvuvoima on uskomaton. Ihmettelin myös mustikan raakileita, joista jotkut ovat jo isoja pampuloita. Jokohan juhannuksena saisi maistella ensimmäiset? Nyt on kaikki niin aikaisessa varhaisen kevään vuoksi. 

Imuroin ja pesin auton sekä kävin kävelemässä postilenkin. Uin joka välissä. Illalla laitoin verannat kuntoon sadetta varten, joka huomenna valtaa Etelä- ja Keski-Suomen. Myös ukkosesta on varoiteltu. Olisikin hienoa nähdä kunnon myräkkä - "kiltti" sellainen - turvallisesti pirtistä käsin!

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Ritari vierailulla


Vaikka suurin osa kesästä näyttää sujuvan villasukat jalassa, aina välillä pilkahtelee myös kesäisiä hetkiä.


Ritariperhonen ilmestyi eräänä päivänä verannan kaiteen kukkalaatikoihin mettä maistelemaan. Harmi, että en päässyt yläviistosta kunnolla kuvaamaan, vaikka korkealle jakkarallekin kipusin. (Tästä sain myöhemmin vakavia nuhteita ;=)


Kyllä suurimpiin perhosiimme kuuluva lepattelija on kaunis ilmestys! Ritariperhoselle ei kelvanneet orvokit, vaan viihtyi pelkästään samettiruusujen kukissa.


Perhonen viipyi pihapiirissä pitkän aikaa. Välillä kävi lentelemässä pitkiä kaarroksia muualla, ja sitten se aina palasi takaisin samettiruusujen pariin. Oli ihana sitä seurata. Tuntui niin kesältä, kun muutenkin oli pitkästä aikaa lämmin päivä.