Näytetään tekstit, joissa on tunniste siivous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste siivous. Näytä kaikki tekstit

tiistai 17. tammikuuta 2023

Nuutinpäivän seurauksia

 


Meillä joulunaika päättyy nuutinpäivään, vaikka jotkut päättävät jo loppiaiseen. Keräilin viikonloppuna kyntteliköt  ja jouluvalot talteen odottamaan seuraavaa adventtia. Samalla huomasin, että joulutavaroiden säilytyspaikkana oleva yläkaappi kaipaa siivousta.

Tänään kävelyretken jälkeen päätin tyhjentää kaapin ja heittää sieltä roimalla kädellä tavaraa pois, jota en ole vuosikausiin tarvinnut. Miten sitten kävikään? 

Viimeistä laatikkoa nostaessani pois sen pohja alkoi pettää. Yritin nopeasti alas keittiötikkailta laatikko käsissäni sillä seurauksella, että koko hoito levisi lattialle ja minä myös. Löysin itseni sohvan ja kaapin välisestä raosta mukkelis makkelis roinan keskeltä. Kun luitani keräilin pystyyn, huomasin että laatikko oli osunut poskeeni, yksi sormi oli saanut siipeensä ja nilkasta oli tainnut iho mennä vähän rullalle. Onneksi ei sen kummempaa!

Yläkaappi on nyt siivottu, ihailtu poskeen tulevaa mustelmaa ja pidetty sormessa kylmää. Samalla on taivasteltu, kuinka nopeasti tässä iässä tasapaino pettää. Sormi on turvoksissa ja se alkoi illalla mustua, joten joku verisuonista on ilmeisesti ripsahtanut. Sain moitteita koheltamisestani, mutta pääasia - kaapin siivous - onnistui kuitenkin mielestäni varsin mallikkaasti. Kaksi isoa muovikassillista tavaraa päätyi lajitteluun eri roskiksiin. 😉

perjantai 23. syyskuuta 2022

Puunausta

 


Mökkikesä on päättynyt ja maja muutettu kaupunkikotiin korkeuksiin. Uudenlaiset maisemat näkyvät ikkunoista, joista kyllä nauttii ihan yhtä lailla kuin järvimaisemistakin. No, joka ikkunasta täälläkin vesi pilkistää, vaikka ei ihan rannalla ollakaan.

Tällä viikolla on ollut menossa armoton suursiivous. Työssä ollessa viimeisten 20 vuoden ajan rakkaat siistijäystäväni tekivät aina syksyllä suursiivouksen meillä. Oli niin nautinnollista tulla raskaan työpäivän jälkeen puhtaaseen kotiin. Kesällä ilmoitin Päiville, että nyt ryhdyn toimiin itse, kun kerta aikaa on, ja hän kertoi olevansa myös eläkkeellä. Sopivaan saumaan osui ilmoitukseni. Toisaalta oli ihan haikea luopua pitkäaikaisesta, yhteisestä projektista Päivin ja Leenan kanssa.

Niinpä viime päivinä on tomutettu ja kiivetty katonrajaan, hinkattu ja puunattu, imuroitu ja ravisteltu, luututtu ja pyyhitty, myös hikeä otsalta! Aina välillä on levätty sekä tehty aivan muita juttuja. Olin kakkoskodissa yöt ja rauhallisen aamun jälkeen lähdin kymmenen maissa aina siivoamaan - vähän kuin olisi oikeisiin töihin mennyt.     ;>)

Nyt on putipuhdasta, ja ensimmäinen yö toukokuun puolen välin jälkeen kotona, ihanaa! Aikansa kutakin... Kuuma vesi tulee hanasta eikä tarvitse hipsiä viileään ulkohuussiin. Sivistyksen parissa on syksyn pimetessä mukava nautiskella viilenevistä keleistä ja opetella ihan oikeaa eläkeläisen ihastuttavaa elämää!

perjantai 1. toukokuuta 2020

"Koivun oksaan korkealle..."


Vapun kunniaksi lähdimme parvekkeella syödyn aamupalan jälkeen auringonpaisteessa ajelemaan mökille. Siellä oli rastas tehnyt pesän pihapiiriin ja säikähdin puolikuoliaaksi, kun se lähti karkuun metrin päästä. Pesä oli soma ja munatkin se oli jo ehtinyt pyöräyttää.

Muistan, kuinka yhtenä kesänä hajoitimme 7 pesäntekelettä, jotka rastas yritti rakentaa ihan kulkuväylälle. Munia se ei ehtinyt. Onneksi älysi tehdä pesänsä lopulta kauemmaksi mökistä ja sai poikasetkin lentokuntoon. Kummallista, että hehtaaritolkulla on metsää ympärillä, mutta ovenpieleen vaan pitää päästä pesimään. En oikein ymmärrä rastaan sielunelämää.

Mökillä tuuletimme patjat ja vuodevaatteet sekä laitoimme ilmalämpöpumpun päälle. Siivouksen loppusuora häämöttää! Tuntuu niin kivalta ajatella, että viikon päästä voisin ehkä jo mennä yöksi mökille. Ihanaa!!!


Hovipuutarhurini piti ovet auki vappuna, ja mökkireissun yhteydessä ostin kaksi kassia keltaisia orvokkeja ja vielä pari amppeliakin. Osa meni mökille ja osa haudoille. Äidin ja isän haudan kävin paluumatkalla äitienpäivää varten laittamassa kuntoon.


Sillä aikaa, kun minä laittelin orvokkeja, kokki oli kotona loihtinut vappuaterian: halloum-juustosalaattia krutongeilla, keitettyjä porkkanoita ja paistettua lohta perunoiden kera. Kyllä maistui nälkäisissä suissa hyvältä.

Iloista vappua - virtuaalimuodossa tai ihan konkreettisesti juhlittuna! 

lauantai 18. huhtikuuta 2020

Jäät lähtivät


Mökkijärvestä on lähteneet jäät. Tarkkaa päivää en tiedä, mutta tänään mökin kohdalla järvi lainehti vapaana - tosin kauempana näkyi vielä vähän valkoista.

Kannoin "lampaat laitumelle" ja verannalle kalusteita, jotta sisältä sai ravistettua suurimmat matot. Siivous siis laitettiin hiukkasen alkuun. Saa nähdä, koska jatketaan.

Tuuli oli kova, mutta onneksi suunta oli pohjoisesta, joka meidän rantaan ei sovi. Krookuksia oli auennut lisää ja narsissit kasvattaneet hiukan varttansa sitten viime käynnin.

Lepopäivä mökillä, vaikkakin koko ajan puuhastellen, tuntui hyvältä etätöiden näännyttämälle. Silmät ovat olleet kovilla viime päivinä. En ole tottunut työskentelemään koneella koko päivää. Nyt on pakko ja eilen silmät olivat ihan kipeänä eri kokoisten ruutujen tuijottelusta. Onneksi tänään ei ole tarvinnut samaa tehdä. Korjasin verkossa veroilmoitusta, joka oli nopeasti tehty, eikä tässä kirjoituksessakaan kauaa aikaa kulu. Oikein säälittää ne ihmiset, jotka joutuvat koko ajan työkseen tietokoneen ääressä työskentelemmään. Minulla tämä on onneksi vain ohimenevää - ainakin toivon!

Mökillä oli ihana käväistä. Kevät, kurjet, joutsenet, aaltojen vapaa loiske ja mullasta nousevat yllätykset huumaavat mieltä. Ihan paras vuodenaika!

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Romukaapin siivousta


Joka huushollissa taitaa olla paikka, johon tulee laitettua kädestä sellaista, jota ei oikein osaa muualle sijoittaa. Ainakin minulla on sellainen työhuoneessa, jota nimitän romukaapiksi. Iso kaappi, 7 hyllyä ja täynnä kaikenlaista roinaa.

Pitkän etätyöpäivän lomassa kävin sitä aina välillä kurkistelemassa ja jotain pois heittämässä. Työkoneilla istuminen imaisee mukaansa, joten on pakko kehittää liikkumista ja puuhaamista välillä. Työpäivän päätteeksi koko huone oli mullin mallin: tavaraa lattialla, sohvalla ja pöydällä.

Ajattelin ensin tyrkätä oven kiinni, mutta myöhemmin illalla sain inspiraation. Kuuntelin Simojoen Pekan striimattua konserttia ja samalla siivosin kaapin lähes kuntoon. Aina välillä katselin pienen hetken konserttia. Oikeastaan tylsä homma sujui ihan itsestään musiikin säestyksellä. Samalla muistelin Päiväkummun kesiä, joissa Pekan kanssa polut risteytyivät monet kerrat.

Kaapista löytyi mm. iso määrä laatikoita, joita olin säästänyt kai lahjalaatikoiksi. Kuvassa olevien mukienkin laatikot olivat tallessa. Ronskilla kädellä heittelin pois vaan! Nyt on kaappi kunnossa yhtä hyllyä lukuunottamatta ja eteisessä kolme pussia menossa roskikseen tai kierrätykseen. Olen tyytyväinen tämän viikonlopun aloitukseen.

tiistai 17. syyskuuta 2019

Routa porsaan kotiin ajaa


Mökkikausi on ohitse ja yli neljä kuukautta vierähti taas kuin siivillä. Vähän oli haikea olo, kun ennen Lappiin lähtöä laskin isännänviirin alas. Miten ihmeessä kesät kuluvat vuosi vuodelta aina vain nopeammin!

Taitaa olla joskus toukokuun alussa, kun olen edellisen kerran ollut täällä kaupunkikodissa yötä. Tosin kakkosasunnossa olin kesällä joitain öitä ja Lapista tulonkin jälkeen kaksi, kun suursiivous oli vielä kesken. Kiitos Päivi ja Leena, kun jaksatte aina kesän jälkeen auttaa pölyisen kodin puunaamisessa syyskuntoon.


Mökillä syyskuinen hämäryys aamuisin - melkein pimeys - on hyvä kimmoke päättää mökkikausi. Töissäkin piti ensimmäiseksi katsoa, että vaatteet ovat oikein päin päällä ja ettei naamassa ole nokea! ;>) Routaa ei onneksi vielä ollut, mutta elämä on niin paljon helpompaa kotona sivistyksen parissa. Kuuma vesi juoksee hanasta ja sisävessa syksyn viileydessä tuntuu oikein mukavalta. On hauska elää kesä vähän mutkikkaammin, niin osaa taas arvostaa kaikkia nykyajan mukavuuksia, kun syksyllä palaa takaisin kaupunkielämän keskelle.

Nautin puhtaasta, siivotusta kodista ja ikkunan takana avautuvista avarista maisemista. Kiva olla taas täällä!

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Siivous loppusuoralla



Lämmin iltapäivä ja mökkisiivouksen viimeinen silaus! Kylläpä nautin iltapäivän puuhailuista - jos nyt ylipäätään siivoamisesta voi mielihyvää saada. (Lopputuloksesta kylläkin.) Saimme sisällä ylämökissä kaiken valmiiksi, joten nyt voi sitten vain tulla nauttimaan, tosin pihatyöt jatkuvat. Lunta ei ole enää kuin pieni kasa mökin takaseinustalla.


Mökkitiellä oli isoja sammakoita paistattelemassa päivää auringon lämmössä. Kolmen päälle melkein käveltiin. Mahtoiko niillä olla lempeä rinnassa?


Ranta oli auki jo viitisen metriä ja jäät olivat muuttuneet tummiksi. Jos näin lämmintä jatkuu, voi vesi liplatella vapaana jo viikonloppuna.


Muistan, kuinka äiti ja isä aina lapsena varoittelivat, että tuuli on raakaa niin kauan kuin jäät ovat järvessä. Yläterassilla olikin ihan kuumaa, mutta alhaalla henki viileys. Olisi hauskaa olla seuraamassa jäiden lähtö. Saa nähdä, onnistunko.


maanantai 22. huhtikuuta 2019

Pääsiäisen aika


Pitkäperjantaina olimme laulamassa kirkossa. Urut ja kirkonkellot olivat vaienneet, alttari riisuttu - vaikuttavaa. Kuorolaulu soi hyvin tällä kertaa vähän pienemmällä lauluryhmällä.


Lankalauantai sujui pääsiäisruokkia tehdessä. Tai oikeammin minä lepäsin ja kudoin sukkaa. Kuulin olevani "muusa muusille". No, sekin on hyvä rooli!


Kukko herätti pääsiäisaamuna kukonlaulun aikaan eli klo 5.15. Jo seitsemältä piti olla kuoron kanssa harjoituksissa ja minulla oli lisäksi tekstien lukuvuoro. Messu alkoi klo 8. Aivan ihanaa oli päätteksi kuunnella kirkonkellot riemullisena vapaasoittona. Sitten vielä kiirehdimme kuoron kanssa toiseen messuun kello kymmeneksi. Laulua siis riitti.


Oma viehätyksensä on pääsiäisruoilla, joita ei välttämättä syödä milloinkaan muulloin. Mämmi ja pasha tekevät oman säväyksensä herkkuihin.


Tällä kertaa - kuten varmaan aina ;>) - lammas maistui aivan erityisen hyvältä. Se marinoitui kolme vuorokautta punaviinissä kera valkosipulin ja yrttien. Ihana maku, joka tietysti kruunasi pääsiäisen.


Vaikka tänään oli toinen pääsiäispäivä, lähdin puolilta päivin mökille siivoamaan. Pikkuisen pisti vipinää touhuun, kun säätiedotus lupasi viikoksi harvinaisen lämmintä. Mökille siirtyminen alkaa poltella. Sainkin kaikki niin hyvään malliin, että huomenna ei tarvitse kuin imuroida ja pyyhkiä lattiat. Tuntuu melkein, että kesä alkaa, kun mökkisiivouksen saa tehtyä.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Siivousta ja jalkapalloa


Juhannussiivous on tehty - lyhyemmällä kaavalla. Muistan, miten lapsuudessa äidin kanssa kuurattiin juhannukseksi kaikki paikat, pestiin lattiat ja siivottiin hiki hatussa. Sitten oltiin rättipoikki! Nyt osaan jo luistaa. Koska mattoja on lattioilla runsaasti, en tällä kertaa pessyt lattioita laisinkaan. Ikkunat pesin jo viime viikolla.

Vielä on mahdollisuus lintsata. Olen suunnitellut, että kun olen vanha, imuroin vain enkä ravista yhtään mattoa. Tai kutsun suvun nuorison siivoamaan! ;>D No, totta puhuen, otan sitten ammatti-ihmiset puunaamaan!


Siivouksen jälkeen istutin loput samettiruusut ja kävelin hakemaan postin. Matkalla huomasin, että hiirenvirna ja horsmakin jo kukkivat. Voi hyvänen aika! Ennen horsman kukinta oli merkki loppukesästä, nyt on kaikki päälaellaan. 

Kävelyn jälkeen kävin uimassa myrskytuulen tuivertaessa isoja aaltoja. Sen jälkeen olenkin palkinnut itseni ahertamisesta katsomalla jalkapalloa. Lätkästä en välitä, mutta jalkapallo on kivaa seurattavaa. Sitähän nyt riittää vaikka kuinka. Varmaan MM-kisojen jälkeen tulee vieroitusoireita.


Keräsin kävelyretkellä kimpun päivänkakkaroita ja harakankelloja. Juhannus saa tulla...

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Mökillä siivoamassa


Lauantaina oli kiva ilma, aurinko paistoi, joten mökille lähdettiin siivoamaan. Saatiinkin paljon aikaiseksi. Nyt on enää lattian pesu jäljellä.


Mitä pidemmälle kevään tulo ehtii, sitä suurempi palo on mökille. Meillä oli vielä aika vahvan näköiset jäät järvessä, jotka tuskin vappuna vielä lähtevät. Nyt täytyy kuitenkin pitää varansa, jotta olisi paikan päällä todistamassa mukavaa hetkeä. Monesti olen jäiden lähdön nähnyt.


Pihoja en ole vielä ehtinyt haravoida, vähän ylämökin edestä. Sitä hommaa ehtii kyllä, kunhan mökin saisi talven jäljiltä ensin kuntoon. Kuulun niihin, jotka siivoavat oikein perusteellisesti keväällä, vaikka ei ehkä tarvitsisi...  Ajattelen kuitenkin, että sitten kesällä selviää vähemmällä.  ;>)

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Mökillä puuhastelemassa


Meillä ei mielestäni pitänyt olla tänään näin kaunis päivä kuin lopulta oli. Mukavaa, kun aurinko paistoi ja oli 12-13 astetta lämmintä.

Lähdin töiden jälkeen mökille. Tuuletin loput matot ja join iltapäiväkahvit auringossa.


Lumet olivat sulaneet niin mökiltä kuin tieltäkin. Tosin mökin takana on katolta tullutta lunta kasa - voi olla vielä pitkäänkin. Haravoin tunnin verran ylämökin edestä, jotta valkovuokot pääsevät rauhassa kukkimaan. Ihmeekseni krookukset, joiden yllä oli viikko sitten vielä paksusti lunta, kukkivat jo kauniisti.


Laitoin myös ilmalämpöpumpun päälle. Kun seuraavlla kerralla jatkan siivousta, on mukavampi olla sisällä, kun on lämmintä ja paikat kuivuneet talven jäljiltä.

Palatessa kävin vielä hoitamassa kouluasioita. Ostin mm. keppihevosia (!), joista varmaan riemu repeää huomenna. Välitunnilla ratsut valtaavat koulun pihan!

Vaikka ehdin kotiin vasta puoli yhdeksän uutisille, iltapäivä ja ilta mökillä piristivät kovasti. Mustarastas, peippo ja kiuru visersivät, kurjetkin huutelivat ja joutsenet lentelivät ohitse. Niin kevättä! 

Jokohan jo huomenna menisin jatkamaan siivousta? Veri vetää kummasti pois kaupungista.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Helmiä vuosikymmenten takaa


Viikonloppuna sain inspiraation jatkaa äidiltä jääneiden kirjojen ja kirjeiden sekä korttien lajittelua. 6-7 tuntia taisi kulua yhteensä, mutta olin hyvin onnellinen saatuani asiaa näin paljon tehdyksi - taas kerran. 

Kirjoja sain kolmeen pinoon: hävitettävät, kiertoon lähtevät ja säilytettävät. Viimeeksi mainittua yritin pitää mahdollisimman pienenä huonolla menestyksellä. Onneksi neljän kirjahyllyn kirjat ovat jo kutistuneet puoleen. 

Todella vaikeaa on heittää pois klassikoita, mielenkiintoisia tietokirjoja ja kuuluisien runoilijoiden teoksia. Romaaneja on mennyt paperinkeräykseen paljon, samoin hartauskirjallisuutta. Ei vain voi säästää kaikkea.

Vielä on kirjojen lajittelua jäljellä, samoin laatikoita vintissä, joihin en ole vielä edes ehtinyt kajota. Onneksi tällä työllä ei ole kiirettä, toisaalta ihanaa, toisaalta rasittavaa. Teen aina silloin, kun jaksan ja viitsin.

Viikonlopun helminä löytyi neljä isän kirjoittamaa kirjettä äidille. Kaksi oli vuodelta -59, todellisia rakkauskirjeitä, jossa isä purkaa kihlausaikana ikäväänsä ja rakkauttaan äitiin, joka on kolmensadan kilometrin päässä ensimmäisessä työpaikassaan Savon sydämessä. Oli ihana lukea niitä. Yllätyin, kuinka hyvin ja kauniisti isä osasi kuvata tuntojaan ja kuinka palavan rakastunut hän oli kihlattuunsa. Reilu puoli vuotta myöhemmin heidät vihittiin ja yhteinen, kaivattu elämä alkoi omassa kodissa. 

Kaksi myöhempää kirjettä olivat vuodelta -71, jolloin isä oli työkomennuksella ulkomailla. Sisareni oli parin kuukauden ikäinen vauva, minä 10 ja isä kovasti odotti juhannusta, jolloin pääsisi taas kotiin perheensä luo.

Kirjeet olivat kuin tuulahduksia rajan takaa. Nopeasti ne luin järjestelemisen lomassa, mutta ajatuksella tulen ne käymään läpi vielä moneen kertaan. Oikeita aarteita meille lapsille ja lapsenlapsille! 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kevään ensimmäinen


Lauantaina mökkiä siivotessa satoi välillä räntää, välillä aurinko paistoi ihanan lämpimästi. Aurinkojaksojen aikana istuskelin verannalla ja mitä huomasinkaan: Neitoperhonen oli kömpinyt jostain esille ja yritti lämmitellä itseään auringossa. Raukka oli haalistuneen näköinen ja ihan kangistunut.


Mökin sisällä on vielä kaikki hyrskyn myrskyn, mutta vähitellen valmistuu. Loppusuora jo hitaasti mutta varmasti häämöttää. ;=) Verannalla narsissit ovat pysyneet melko nuppuisena, kun yöt ovat niin viileitä ja päivätkin. Saan vappuna nauttia niistä ja toivottavasti vielä sen jälkeenkin.

Jäät ovat paikoillaan ja hiiren hiljaiset pääsiäisen konsertin jälkeen. Tuntuu siltä, että eivät vapuksi ainakaan häivy mihinkään. Ehkä sen jälkeen, kun nyt näyttäisi säätkin vappuna lämpenevän. Kevät ei ole juurikaan edistynyt kuukauteen, sanottiin aamun uutisissa.

Mitenkähän perhoselle kävi?

lauantai 17. joulukuuta 2016

Aherruspäivä


Tänään tein joulusiivouksen. Koska olen joulun pois kotoa, ei nyt tehty suursiivousta vaan kevyempi versio. Silti aikaa kului ihan mukavasti imuria, pölyrättiä ja luuttua heilutellessa. Nyt näyttää ja tuntuu joululta.

Keskeytin välillä ahertamisen ja kävin sairaalassa katsomassa naapuria, jolla on ollut monenmoista koettelemusta terveytensä kanssa. Onneksi nyt oli vointi jo parempi. Samalla poikkesin joulumyyjäisissä ostamassa leivonnaisia. Tarttuipa mukaan lahjaksi annettavaksi heinäseipäästä askarreltu tonttukin.

Kolmet kokeet korjasin ja nyt lähden vielä iltakävelylle. Täällä oli aamulla huurteisen kaunista, mutta nyt sää on lämmennyt ja on usvaisen oloista. Kävely  ja raikas ilma tekee kuitenkin hyvää. Toivottavasti ei ole liukasta.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Vanhat joulukoristeet


Tänään kävin läpi laatikkoa, joka sisälsi äidin vanhoja joulukoristeita. Niitä oli paljon. Äiti rakasti joulua ja oli opetustyönsä vuoksi tehnyt osan koristeista itse. Hänellä oli aina joulunaikaan paljon koristeita esillä ja lastenlapsista se oli tietenkin kovin mukavaa.

Nyt oli aika luopua. Lajittelin koristeet neljään kasaan: roskiin, kouluun, sisarelle ja itselleni. En olisi millään raaskinut heittää vanhoja, lapsuuden jouluun liittyneitä koristeita pois. Laitoinkin ne ensin roskiin, mutta kaivelin takaisin. Säästän ne tämän joulun yli ja heitän sitten pois, jos siltä tuntuu. Todella vanhat, isäni lapsuuden jouluun kuuluneet kuusenkaramellit säästän joka tapauksessa.

Äidin jäljiltä oleva tavarapaljous vähenee tuskastuttavan hitaasti mutta onneksi varmasti. Tänäänkin kaksi pientä kaappia tyhjeni. Tuntuu vain niin kurjalta heittää pois tavaroita, joihin sisältyy niin paljon lapsuuden muistoja. Pakko on kuitenkin kovettaa itsensä. Onneksi jää ne muistot!

torstai 6. lokakuuta 2016

Säkitystä ja pussitusta


Äidin asunto pullistelee vielä tavaroita. Tänään vietin nelisen tuntia siellä ja sain aikaiseksi 6 säkkiä ja kolme muovipussia kaatopaikalle, 6 muovikassillista vaatteita keräykseen, laatikollisen kenkiä kierrätykseen ja omaan kotiini kaksi muovikassillista tavaraa. Olen tyytyväinen päivän työhön.

Erityisesti iloitsen, että löysin äidin kateissa olleet runo- ja päiväkirjat. Äiti on kirjoitellut runoja lapsuudesta lähtien. Kirjat eivät oikeasti olleet hukassa, vain hyvässä tallessa laatikossa, josta en ollut hoksannut katsoa. Lisäksi löysin kasetit, joihin äiti on aikoinaan puhunut muistelmiaan. Kaikki arvokkaita asioita, joiden löytymisestä erityisesti iloitsen. Äidin nuoruuden ainevihot sekä hartauskirjoitukset ja koulun juhlapuheet löysinkin jo aiemmin.

Onneksi asunnon tyhjentämisellä ei ole ollenkaan kiire. Teemme rauhassa aina silloin kuin ehdimme. Ehkä joskus tulee valmista...

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Talviturkki


Haa! Talviturkkini on poissa! Tänään mökillä ranta oli sen verran auki, että pääsi pulahtamaan. Kylmää oli tietenkin vesi, mutta ihanan raikas olo sen jälkeen. Kuuma kahvi ja aurinko lämmittivät uinnin = kastautumisen jälkeen. Jäät ovat vielä hyvin paikoillaan, enkä usko niiden ihan lähipäivinä lähtevänkään.


Tänään aloitin mökin kevätsiivouksen. Kannettiin sisällä talvisäilössä olleet verannan kalusteet ulos, ravisteltiin matot ja tuuletettiin patjat sängyistä. Kaikki jäi vielä kesken, mutta hyvä alku tuli tehdyksi. Jatkuu ensi viikolla...


Aherruksen jälkeen oli mukava paistaa ulkona makkaraa ja nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Mökkinaapurikin poikkesi juttelemassa. Jäätä pitkin puhaltava tuuli oli viileä, mutta suojaisessa paikassa tuntui todella lämpöiseltä. Näin suruvaipan, leskenlehtiä ensi kerran ja kaksi haukkaa taivaalla. Oli kiva keväinen mökkipäivä!

torstai 10. joulukuuta 2015

Joulusiivous


Koulussa joulujuhlan ohjelmaharjoituksia, kokouksia, kuoron juttuja, kummitytön kanssa laulukeikkaa... Melkein stressiä pukkaa, eikä ehdi kunnolla edes blogia päivittämään.

MUTTA: Kotona on joulun suursiivous tehty! Miten iloitsenkaan puhtaasta kodista ja ajatuksesta, että joulupuuhien tympein asia on hoidettu. Kiitos Leena & kumppanit, iloitsen!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivän viettoa



Eilen juhlin Suomen itsenäisyyspäivää lukemalla juhlajumalanpalveluksessa tekstejä, syömällä hyvin ja nukkumalla päiväunet. Tällä kertaa en ollut missään juhlassa, sillä edelliset päivät olivat sen verran puuhakkaita, että nyt vain päätin ladata akkuja. (Mitä nyt yhdet matematiikan kokeet korjasin ;=) Illalla kuuntelin suomalaista musiikkia sekä katselin linnan juhlia. Taas oli rouva Jenni Haukio valinnut todella tyylikkään ja itselleen sopivan puvun.

Harjoittelimme kummitytön kanssa lauluja, sillä ensi sunnuntaina meillä on esiintyminen. Vastaamme musiikista jouluaiheisessa runoesityksessä. Mikäs minun on säestäessä, kun kummityttö laulaa aivan ihanasti. Yhden kappaleen laulamme kaksiäänisesti yhdessä.

Harjoitus sujui nopeasti, kun kumpikin osasi osuutensa. Ehdimme myös jutella kaiken maailman asioista ja kahvitella. Oli kiva yhteinen iltahetki, josta todella nautin. 

Tänään on ollut taas paluu arkeen. Olen aloitellut joulusiivouksia ja tuuletellut mattoja, kun on ollut kuiva sää ulkona. Haluan suursiivoukset ajoissa pois alta, jotta voi keskittyä mukavampiin asioihin. Ennen aattoa pitää vielä uudemmasti pyyhkäistä pölyt ja imuroida, mutta se on sitten onneksi nopeaa puuhaa.

Töissä tunnelma vain kiihtyy ja tahtikin!

torstai 19. marraskuuta 2015

Kaikenlaista siivottavaa


Iltapäivällä vietiin auto huoltoon, sillä ohjauskulmat (?) piti säätää uudelleen. Kesärenkaat olivat vähän kuluneet siihen malliin, että jotain oli pielessä. Näin kerrottiin rengasliikkeessä.

No, taisi olla turha käynti. Huoltomies antoi ymmärtää, ettei säädettävää ollut kuin hitusen, sillä vanhat renkaat saattavat muutenkin kulua samalla lailla. Ajoin kesärenkaat lähes loppuun ja keväällä pitää ostaa uudet. Oli niin tai näin, asia on hoidettu.

Leppoisan kahvihetken ja lepäilyn jälkeen sain illalla päähäni siivota. Kyllä olenkin tyytyväinen, kun ei tarvitse viikonloppuna sitä tehdä. Vähän arvoin itseni kanssa, siivoanko nyt vai myöhemmin. Oikein valitsin ;=) 

Siivoamisen jälkeen palkitsin itseni hedelmällä. Tiedätkö mikä?