Näytetään tekstit, joissa on tunniste Säikähdys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Säikähdys. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. helmikuuta 2016

Perjantaiolo


Nautinnollista: Perjantai ja koko viikonloppu edessä!

Viikko kiihtyi loppuaan kohden. Nukuin yhden yön huonosti ja eilen illalla selvittelin työjuttua vielä kymmenen aikaan illalla. Yöllä heräsin kolmen maissa rämähdykseen: Yksi tauluista oli tippunut seinältä. Onneksi ei mennyt lasi rikki. 

Tänään tuntui sitten olo valmiilta viikonlopun viettoon. Koulun jälkeen kiirehdin ompelijalle maksamaan kummitytön tanssiaisleningin lyhennyksen ja sieltä äidille. Kotiin tulin kaupan kautta. Huomasin matkalla, että päätä särki, joten kotona nappasin heti särkylääkkeen. En halunnut ottaa sitä riskiä, että onkin migreeniä.

Nukuin kunnon päiväunet ja sitten tekaisin kahvin kanssa laskiaispullat. Toiseen laitoin mansikkahilloa ja toiseen lakkahilloa. Kun päänsärkykin oli hellittänyt, niin maistuivat aika mukavilta!

Äsken soitin ystävälle, joka on ollut sairaalassa operaatiossa. Hän olikin jo kotona ja tuntui voivan hyvin. Hienoa, että leikkaus oli voiton puolella ja jokainen päivä tästä eteenpäin on jo toipumista.

Nyt vain oleilen ja nautin perjantaitunnelmasta ampumahiihtoa seuraten. Ihanaa vain olla tekemättä mitään!  No, ehkä vähän sukkaa kudon kuitenkin :=)

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kaara ja kauris

                      

ABC:llä istun ja nautin tunteesta, kun voin vain kuluttaa aikaa eikä ole kiire minnekään. Auto on huollossa ja minulla on pari tuntia luppoaikaa. Kiireisten viikkojen ja päivien jälkeen tuntuu ihanalta vain juoda kahvia rauhassa, lukea vanhaa sunnuntain Hesaria :>) ja olla paikoillaan. Olisin saanut seuraa autonhuoltoreissulle, mutta halusin lähteä yksin. Kivaa vain hengailla!

Luin Hesaria puoleen väliin asti, kunnes huomasin sen olevan vanha! Ei haittaa, sillä jutut olivat minulle uusia. Luin aika järkyttävän tarinan nuoresta miehestä, joka Goalla kuoli hämärissä olosuhteissa. Lisäksi oopperatähti Juha Uusitalon aivoinfarktista kertova juttu oli koskettava. Kaikenlaista yllättävää meille elämässä sattuu, välillä kohtalokastakin, surullista, lopullista...

Kun ajelin tänne autohuoltoon oli varjelus mukana: Kauris ryntäsi tielle autoni eteen, mutta onneksi kääntyi ympäri ja hävisi pusikkoon. En ehtinyt tehdä yhtään mitään, en edes säikähtää. Kolahtanut olisi, jos eläin ei olisi tehnyt täyskäännöstä. Ajoin vähän matkaa eteenpäin bussipysäkille ja soitin rakkaalle ihmiselle. Sen verran tapahtuma kuitenkin pysäytti. 

Nyt taidan lähteä katsomaan, joko autolle on kaikki tarvittavat temput tehty. Niin... ja raottamaan kukkaronnyörejä!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Tulipalo


Olen pari päivää sulatellut yhtä elämäni suurimmista säikäytyksistä!

Lauantaina illansuussa ystäväni soitti minulle ja kertoi, että hän on parvekkeella 9. kerroksessa, asunto täynnä savua talossa syttyneen tulipalon vuoksi ja odottaa palomiehiä pelastamaan. Onneksi istuin, muuten olisi jalat notkahtaneet alta! Rauhoittelin ystävääni, vaikka oma sydämeni takoi tuhatta ja sataa. Ystäväni oli kuitenkin hyvin tyyni ja onneksi oli ajoissa siirtynyt parvekkeelle. Juttelimme hetken, mutta päätimme säästää hänen kännykkänsä akkua, jos vaikka joutuisi vielä puhumaan hätäkeskuksen kanssa.

Odottelin tunnin verran täällä 90 kilometrin päässä sydän levottomana. Enpä muuta voinut kuin rukoilla. Vihdoin tuli helpottava tieto: Palomiehet olivat pelastaneet asukkaat eikä kukaan ollut loukkaantunut pahasti. Muutama asukas oli hengittänyt savua.

Koko kerrostalon yksi rappu evakuoitiin rappukäytävässä palaneen sohvan vuoksi, joka ilmeisesti muutossa oli lykätty portaikon alle odottamaan myöhempää kuljetusta. Joku oli sen tuikannut tuleen sillä seurauksella, että koko rappukäytävä oli hetkessä täyttynyt savusta, alempien kerrosten käytävälamput olivat sulaneet, ikkunat rikkoutuneet ja portaikko noen peitossa. Sähkötkin olivat poikki.

Ystäväni majoittui poikansa luokse. Oli niitäkin, jotka joutuivat turvautumaan hätämajoitukseen. Kotiinpääsystä ei ole tietoa, näillä näkymin ehkä viikonlopuksi voisi päästä takaisin. Tavaroita on saanut noutaa tiettynä kellonaikana.

Tämä oli tahallaan sytytetty tulipalo, joka poiki vielä pari pienempää ympäristössä seuraavana päivänä. Joku häiriintynyt on ollut ahkerana ja kylvänyt pelkoa asukkaisiin. Niin kauan, kun tekijä on vapaalla jalalla, asukkaat pelkäävät, mikä on ihan luonnollista.

Miten tällaista voi sattua? Tulipaloista lukee lehdestä, mutta nehän sattuvat aina tuntemattomille! Vielä ei edes jaksa miettiä mahdollisia savun aiheuttamia tuhoja asunnossa. Onneksi on vakuutukset kunnossa. Minulla on ihan epätodellinen olo! Juurihan ystäväni kanssa iloisina ja onnellisina istuimme meillä ja juttelimme niitä, näitä mm. tulipaloista, kun kumpikin asumme korkean kerrostalon ylimmässä kerroksessa.

Tässä on sulattelemista pitkäksi aikaa.

torstai 23. tammikuuta 2014

Katastrofin poikanen

Meillä meni sähköt illalla kello seitsemän maissa. Kun kurkistin ikkunasta ulos, koko kaupunki oli pimeänä pääväylää lukuunottamatta, jossa paloi katuvalot. Ei auttanut muu kuin kaivella tulitikut ja sytyttää kynttilöitä pimeyttä valaisemaan.

Läheiselle tehtaalle kiirehti palokunnan yksikköjä. Siellä oli varmaan vian syy. Istuskelin ikkunan ääressä ja katselin pimeää kaupunkia. Runsaasti oli autoja liikenteessä ja varmasti ainakin lapsia haettiin pois harrastuksista pimeyden keskeltä.

Tunnin verran kesti sähkökatkos ja sitten tuli valot, jotka kyllä sammuivat vielä ennen kuin lopullisesti palasivat. Samalla soitti lankomies ja kysyi, oliko meillä sammutettu ilmastointi, sillä tehtaalla paloi muuntaja ja myrkkysavusta on varoitettu kaupunkilaisia. Minä en tiennyt mitään!

Puhelimessa kiireesti katsoimme netistä tilanteen ja siellä olikin jo helpottava tieto, että myrkkysavu oli hälvennyt ja liikkumisvaroitus ja ilmastoinnin sulkemiset oli peruttu. Onneksi!

Nyt olen mietiskellyt, mitä omassa taloyhtiössämme ehdittiin tehdä. Minä puheenjohtajana olin ainakin ihan pihalla, sillä mitään tiedotusvälineitä en sattunut seuraamaan. Oliko huoltoyhtiön päivystäjät ja talomme turvallisuusvastaava tilanteen tasalla? Sen selvitän huomenna.

Kaikista sivistyneen teknologiayhteiskunnan saavutuksista huolimatta olemme kuitenkin haavoittuvia, kun huono onni sattuu. Onneksi nyt selvittiin vain puolen miljoonan euron vahingoilla eikä tietääkseni ihmisille käynyt kuinkaan. 

maanantai 5. elokuuta 2013

Kupsahdus

Ei pitäisi testata luiden kestävyyttä, mutta minkäs vahingolle mahtaa!

Tänään kupsahdin nurin pihassa puisen laatan päällä, liukastuin ilmeisesti paljasjaloin. Sääreen tulee mustelma, samoin kyynärpäähän, mutta luut säilyivät ehjänä. Onni oli matkassa!

Rytäkässä kännykkä lensi maahan monen metrin päähän ja kädessäni astiassa oleva likavesi lensi päälleni. Vaatteet piti huuhtaista ja hiuksetkin pestä. Mahtoi olla huvittavan näköinen kuperkeikka. 

Kännykkäkin säilyi ehjänä, kun näköjään sillä tässä tekstiä naputtelen. Loppu hyvin, kaikki hyvin!