Äitienpäiväruusu

Kesä on ollut mainio säidensä puolesta kaikille kesäkukille. Kevään orvokit kukoistavat pihassa täyttä päätä ja samettiruusut ovat aivan täynnä kukkia. 

Jopa haudalta pois hakemani äitienpäiväruusu innostui tuottamaan uudet nuput. Kaksi kukkaa on auki ja ainakin kymmenen nuppua odottaa. Saa nähdä, ehtivätkö ne kukkaan vai saapuuko syksyn halla sitä ennen.

Pölkkytaidetta

Askartelimme oppilaiden kanssa rautalangasta, pihlajanmarjoista ja kivistä syyskoristeita.

Keräilin kouluun mökin pihlajista marjat manaillen, miksi olen leikannut kaikki alaoksat pois! Onneksi en pudonnut tikkailta.

Askartelut on tehty ja marjoja jäi vielä jäljelle.

Laittelin ne haapapölkkyjen päälle ilahduttamaan meitä ja ehkä lintujakin.

Katsotaan, mitä marjoille tapahtuu.

Kuvataideviikoilla

Olimme oppilaiden kanssa Mäntän kuvataideviikoilla tutustumassa nykytaiteeseen. Opas kierrätti meitä muutamissa valituissa kohteissa, joissa viivähdimme pitempään. Lopuksi katselimme töitä vielä omin päin.

Olin yllättynyt, kuinka hienoja keskusteluja oppilaiden ja oppaan välillä syntyi eri taideteoksista. Lapsilla oli paljon hyviä oivalluksia, mielipiteitä sekä kokemuksia aiheista ja he toivat rohkeasti omia kommenttejaan esille. Innokkaasti tehtiin havaintoja ja retki oli kaikin puolin mieluisa.

Huomenna jatketaan käsittelemällä aihetta vielä luokassa. Kiitos taide-elämyksestä kaupungille!

Kuivuutta vai ruskaa?

Pullasorsat

Sunnuntaina olimme jätskillä pikkukylän taajamassa järven rannalla. Järven päällä lipui tummia sadepilviä, mutta välillä aurinkokin paisteli.

Kun avasimme auton oven ja veimme jätskipapereita roskikseen, rannasta taapersi kaakottaen sorsia kerjäämään suupalaa.

En oikein ymmärrä luonnonvaraisten eläinten ruokkimista ja kesyttämistä. Siitä ei ole niille kuin haittaa: Jäävät odottamaan helppoa ruokaa eivätkä ymmärrä, että kaikki ihmiset eivät ole ystävällisiä. Osaavatkohan lähteä muuttomatkallekaan ajoissa? Toivottavasti näille yksilöille ei käy mitään ikävää.

Souturetkellä

Peilityyni järvenpinta houkutteli lauantaina souturetkelle.

Loppukesän hiljaisuus - jopa lintusaarilla - tekee mielelle ihmeitä.

Linnut ovat kasvattaneet poikasensa isoiksi, joten poikasiaan puolustavia, hyökkäileviä emoja ei enää veneen lähellä näkynyt.

Oli nautinto soudella aamupäivän auringossa. Lämmintä oli mutta ei helteistä.

Puut ja kalliot heijastuivat kauniisti vedenpinnasta.

Souturetken jälkeen kävin vilvoittavalla uintipulahduksella. Vesi ei enää ollut niin lämmintä kuin viikko sitten hellejakson aikana.

Lauantaina sai nauttia kesäisestä säästä koko päivän ulkona. Sunnuntai muutti sään sateiseksi, mutta ei haitannut: Villasukat jalkaan, ja ilta kului yleisurheilua TV:stä seuraten ja pisaroiden ropinaa kuunnellen.

Työn tohinassa

"Olen unessa useasti sinun kaduillas, koulutie. 

Kotiportilta kouluun asti minun askeleeni vie."      

(V.A. Koskenniemi)

Koulutyö on taas alkanut. Toissapäivänä suunniteltiin ja tänään tulivat oppilaat. Mukava oli heitä tavata kesän jälkeen. Välitunnilla oli vilinää, kun koulun kepparitkin pääsivät pitkästä aikaa ulkoilemaan.

On mukava jatkaa viimevuotisen luokan kanssa. Kun on tutut oppilaat, lukuvuoden aloitus on monin verroin vaivattomampaa kuin uusien oppilaiden kanssa. Lisäksi olen vihdoin päässyt eroon koulumme vastuuopettajan työstä - ihanaa! Nyt saan keskittyä vain omien opetusryhmieni asioihin, mikä pienentää työmäärääni. Silti päivät ovat venyneet pitkiksi ja on mukavaa, kun ensimmäinen viikko on vajaa - pehmeä lasku lomalta työhön. Tosin viimeisinä lomaviikkoina tuli jo tehtyä monta opetukseen liittyvää asiaa.

Tiistai-iltana varauduin mökillä seuraavien päivien vesisateisiin. Nostelin muutamat kukkaruukut katon alle ja vein terassien ja keinujen pehmusteet suojaan. Täällä ei ole kuukauteen satanut, joten oikein odotin pisaroita. Eilen illalla satoi kuitenkin vain 5 mm, joka ei juuri tunnu missään. Siis vielä odotellaan raikastumista. Sunnuntaina onneksi näyttää satavan - vihdoin.

Toisaalta on haikea mieli, kun kesä kääntyy lopuilleen, toisaalta on kiva palata säännölliseen elämänrytmiin. Toivottavasti vielä kuitenkin lämpimät säät jatkuvat. Viikolla voisi tietenkin vaikka myrskytä minun puolestani, mutta viikonlopuiksi olisi mukava saada kaunista säätä ;>)

Julma maailma

Toisen kuolema on toisen elämä! Mökkirannassa paistoi jo kauaksi valkoinen iso läikkä, jota piti tietenkin mennä tutkimaan.

Yön aikana oli joku lintu päässyt hengestään. Vain sulat ja höyhenet olivat jäljellä. Veikkasin itse lokkia ja ehkä iso haukka on ollut asialla, tiedä häntä. Jätin sulat maahan, jos suvun nuoremmat haluavat tutkia luonnon monimuotoisuutta.

Viimeinen lomapäivä tänään. Huomenna alkaa taas aherrus työn parissa. Onneksi kesä kuitenkin jatkuu!

Musiikkijuhlan saldoa

Mäntän Musiikkijuhlat - pianomusiikin taituruutta - ovat taas ohitse. Konsertteja oli paikkakunnan kahdessa kirkossa, Mäntän Klubilla ja suurin osa museo Göstassa. Osallistuin yhdeksään konserttiin. 

Yksi parhaimmista oli luento -yllätys! Ari Helander kertoi Clara Schumannin elämästä odella mielenkiintoisesti ja visuaalisesti näyttävästi. Kuvakollaasit ja nauhalta tulleet musiikkikatkelmat olivat taidokkaita ja hienosti kerrontaa elävöittäviä.

Clara Schumannin elämä ei ollut minulle aiemmin lainkaan tuttua, joten tuntui todella mielenkiintoiselta kuunnella, miten 1800-luvun maailmassa nainen pystyi yhdistämään pianistin, säveltäjän ja äidin roolit ja urat. No, ei pystynytkään! Äitiys jäi taka-alalle ja tuntui riipaisevalta kuulla kuvauksia Schumanninen lasten kohtaloista. Kun kiintymyssuhdetta äitiin ei ollut eikä juuri isäänkään, lapsen tulevaisuus ollut helppo. Joillakin lapsilla elämä päättyi ennen aikuisuutta tai nuorena aikuisena. Claran pianistin ja säveltäjän ura oli kuitenkin loistokas.

Lauantaina osallistuimme Senja Rummukaisen soolosellokonserttiin. Vaikka en uudemman musiikin tai unkarilaisten säveltäjien ystävä olekaan, itse soitto oli taiturimaista. Perjantai-iltana kuuntelimme häntä jo osana Total Cello Ensemblea Klubilla, jossa klassinen vaihtoi vapaalle kuuden sellon voimin. Loistava konsertti sisältäen kaikenlaista musiikkia hyvin ammattitaisoisesti soitettuna ja sovitettuna. Oli ilo olla mukana!

Amerikkalainen pianisti Geoffrey Burleson avasi musiikkimaailman Amerikkaan ja sitä jatkoi Kalle Toivion urkukonsertti eilen. Toivio on tehnyt tohtorintyönsä Vivaldin konserttojen urkusovituksista ja nautin kovasti hänen Vivaldi- ja Bach-tulkinnoistaan. Hän asuu ja työskentelee Usassa. Toivio on myös taiturimainen improvisoija, mutta se ei minua tällä kertaa lämmittänyt.

Musiikkijuhlien parasta antia on aina kuunnella nuoria pianisteja. Tänäkin vuonna osa heistä oli jo valmiita taiteilijoita. On myöhemmin mukava seurata heidän uraansa, kun jo varhain heitä on saanut kuunnella.

Tämä kesä piti sisällään neljät musiikkijuhlat. Kesäkuun alussa sain tutustua KuruFestiin, sitten olimme Heinäveden Musiikkipäivillä, konsertit jatkuivat Kuhmossa ja nyt Mäntässä. Ihanaa musiikkia ja huippusoittajia! Kyllä näillä muistoilla jaksaa pimenevät illat ja syksyn tulon.

Suureksi kasvaneet

                                                                   
                                                                      (kuva: WWF:n sääskikamera)

Koko kesän olen mielenkiinnolla ja jännittyneenä seurannut, mitä WWF:n kameralla varustetussa sääskipesässä tapahtuu. Luontolive on tarjonnut mukavia ja jännittäviä hetkiä päivittäin lintuperheen elämää seuraamalla. Lisäksi samalla on oppinut paljon näiden lintujen käyttäytymisestä.

Aluksi seurattiin pesän rakennusta ja hautomista, sitten jännitettiin kuoriutumista ja lopulta poikasten varttumista sekä lentoon lähtöä. Vaaroilta on vältytty, ja nyt poikaset ovat emonsa kokoisia isoja lintuja. Emot kalastavat vielä pojilleen, mutta yhä lähemmäksi tulee hetki, jolloin pitää selvitä itsekseen.

Kiitos hienosta kesästä Luontoliven toteuttajatiimille!

Mäntän Musiikkijuhlat

Mäntän Musiikkijuhlat 2019 ovat taas käynnistyneet. Kolme konserttia on jo takana, kuusi edessä. Flunssa vähän häiritsee vieläkin, ja konserteihin joudun varustautumaan yskänlääkkein sekä pastillein.

Eilen kuuntelimme Paavali Jumppasen soittamana Bachin sävellyksen Die Kunst der Fuge. Viimeinen osa jäi kesken ja kuunneltaessa tämä dramaattinen hetki tuntui juuri siltä: Kynä putosi säveltäjän kädestä maallisen matkan katkettua. Tosin näin dramaattinen todellisuus tuskin oli. Hieno teos keskeneräisyydestään huolimatta ja taiturimainen soittaja!

Tänään tapasimme tuttavapariskunnan urkukonsertissa ja kävimme syömässä yhdessä. Mukavaa oli kuunnella heidän musiikillisia kokemuksiaan Savonlinnan Oopperajuhlilta sekä Tampereen Sävelestä aiemmin kesältä.

Huomenna on luvassa luento Clara Schumannista ja myöhemmin illalla klassinen vaihtaa vapaalle kuuden sellon voimin. Mitähän viimeeksi mainittu sisältää? Mielenkiintoista!