Open kolo

Open kolo

tiistai 28. helmikuuta 2012

Pyrypoika pöllyttää








Täällä tuisku tuivertaa,

lumi lentäen liitää,

niin naapurin nurkilla

kuin kaikilla kujilla.



Ah, on auralla ahertamista,

kolilla kauhea kuhina.

Kuinkahan kertyy kinosta?

Kovasti korkealle kurottaa!



Piti pitäjällä pistäytyä,

herkutella heiän huoneissa,

mutta mahtaako mitenkään

nelipyöräisellä nelistää?



Voi vaivaisen vatsaa!

Taitaa tyhjäksi tulla,

ennen kuin ennättää ehtyä

taivaan tuimat tuliaiset!



             (JP 28.2.12)



Kirkastuvaa kalevalan päivää kaikille!





maanantai 27. helmikuuta 2012

Suksittu on!




 

Eilen lähdin mökille. Tiesin, että jäällä on lumen alla vettä, mutta päätin silti hiihtää rantoja pitkin. Osaksi se olikin ihan oikeaa hiihtämistä, osaksi umpihankirämpimistä. Takaisin tullessa ladulle oli jo joissain paikoissa noussut vettä ja se jäätyi suksen pohjaan. Siihen se hiihtäminen sitten loppuikin!



Silti oli olevinaan niin ihanaa. Viima puhalsi häijysti joissain kohdissa, mutta meidän rantaan se ei osunut. Taivastelin ja tallustelin lauantaina tekemiäni polkuja pitkin mökkimaisemassa ja haaveilin keväästä!



Pois tullessani tiellä tapasin mökkinaapurin perheen. He olivat ottaneet syksyllä koiran, bernin, joka oli tietenkin aivan ihana. Olivat menossa mökkirantaan hekin. Kun meille on tie aurattu, kehoitin heitä menemään meidän kautta, niin ei tarvitse umpihangessa rämpiä.



Tänään hiihdin melkein kohtipihasta alkaneen vitosen lenkin ja siihen päälle vielä "Pappaladun". Vitonen on muuten oikein kiva metsäinen lenkki, mutta loppumatkasta on kaksi isoa alamäkeä. Kuikuilin mäkien yläpäässä, että mitenkähän täältä alas pääsisi, mutta kun ei ollut muuta vaihtoehtoa, oli pakko laskea. Kauhistus iski keskellä mäkeä vauhdin kasvaessa niin, että pylläytin itseni nurin. Ladun varteen jäi komeat rypemisjäljet toisille ihailtavaksi! Onneksi ei ollut muita silmäpareja todistamassa :)



Päätin, että vitosen kiekura saa mäkien vuoksi jäädä minulta jatkossa väliin. Niin kauan kuin ei jäälle pääse, hiihdän "Pappalatua"( = pikkulenkki), pellon piennarta sekä vanhan urheilukentän kiekuraa. Siellä on enemmän minulle sopivaa maastoa ilman isoja alamäkiä.



Onhan täällä maalla mukavaa, kun voi omasta pihasta lähteä kuntoilemaan niin suksilla kuin potkukelkallakin.



lauantai 25. helmikuuta 2012

Aikainen lintu


Ensimmäinen loma-aamu ja heräsin klo 6.00!



Menimme illalla puoli kymmeneltä nukkumaan ja tämä oli sitten tulos. Kari on aamuvirkku tunnuslauseellaan "Aikainen lintu madon saa", minä toisin päin. Illalla virkistyn enkä koskaan yksin ollessani mene nukkumaan ennen yhtätoista! Yleensä saatan valvoa lähelle puolta yötä. Kun joka työaamu herään klo 6.15, vapaapäivän suuria nautintoja on nukkua pidempään.



Aamulla kuuden jälkeen kierin ja pyörin, mutta uni ei enää tahtonut tulla silmään. Päivittelin aikaista heräämistäni. Vierestä kuului: "Nyt niitä matoja etsimään!"



perjantai 24. helmikuuta 2012

Lievää ärtymystä


Heräsin yöllä klo 3.50. Silmäni avatessa muistin, että puolet matematiikan kokeesta on korjaamatta. Olin sen illalla autuaasti unohtanut. Palautuksella ei olisi ollut mitään kiirettä, mutta tarkoitukseni oli korjata se eilen, jotta lomalla ei olisi mitään työhön liittyvää.



Uni ei tullut enää silmään, joten neljän jälkeen könysin silmät sikkurallaan pöydän ääreen ja arvostelin kokeen loppuun! Nukkumatti ei kuitenkaan enää silmiäni sulkenut, vaikka olisin pari tuntia ehtinyt nukkua ennen kellon soimista.



Kun ovi puolenpäivän maissa aukesi hiihtolomalle, en tuntenutkaan autuasta, riemullista lomafiilistä, vaan lievää ärtymystä. Liekö vähäinen yöuni (menin nukkumaan puolen yön tietämissä) vai mikä syynä. Onneksi maalle saapuessani  oli sämpylät uunissa paistumassa, tuore pizza valmiina ja hyvää australialaista juomaakin oli odottamassa : ) ! Ehkä nuo kaksilahkeiset tuntevat omansa ja yrittävät parhaansa välttyäkseen suurelta räjähdykseltä!!!



Vähitellen loma alkaa tuntua todelta. Ei hullumpi viikko tulossa!



torstai 23. helmikuuta 2012

Loman aattona


Huomenna kirmaavat meidän alueen mukulat ja opettajat talvilomalle. Minä puhun kyllä hiihtolomasta ja hurskaasti ajattelen, että silloin todella hiihdetään. Minä ainakin otan tavoitteeksi päästä suksien herraksi. Toivottavasti ei käy kuin toissa vuonna: Ensimmäisellä hiihtoretkellä kaaduin sauvani päälle ja se meni poikki! Totesin, että uudet sauvat ovat paljon heikkotekoisempia kuin entisaikaiset bambusellaiset (vai mistä ne  nyt oli tehty?).



Tänään tein kolme ylimääräistä tuntia töissä tarviketilausten kanssa. Luulin, etten pääse kuin alkuun ja suurin osa työstä on edessä lomalta palattuani. Yllätys, yllätys! Sain koko tilauksen tehdyksi ja jäljelle jäi vain viimeiset tarkistukset. Todella ihanaa! Mukava palata lomalta töihin, kun ei ole edessä rästejä.



Nyt ryhdyn pakkaamaan tavaroita maalle lähtöä varten. Huomenna ryntään töistä pois heti, kun kello pirahtaa ja sitten auton nokka kohti maalaismaisemia! Jihuu...



keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Urakehitystä!


Suojalumi herätti pikkukoulun taiteilijat eloon: Lumipöykyissä on viime päivinä käynyt kuhina, kun lapset ovat pitkän pakkasjakson jälkeen päässeet rakentelemaan lumileikkejä.



Seurasin tänään välituntivalvojana lasten puuhia ja yhtäkkiä silmääni hangessa osui iso ruskea kasa. Kävelin katsomaan, mikä se mahtoi olla. Hevosenkakkaroita? Ei vaan isot, paksut jöötit KOIRANKAKKAA! Aura oli ilmeisesti työntänyt ne jalkakäytävältä portin pielestä koulun piha-alueelle. Voihan...!



Eipä auttanut muu kuin hakea varastosta lapio ja ryhtyä kantamaan jätöksiä piha-aidan toiselle puolelle. Sitä tavaraa oli kamalasti pienellä alueella! Oppilaat olivat ringissä ympärilläni ja ihmettelivät. Yksi toisensa jälkeen kysyi kummastuneena: "Onko se ihan oikeaa kakkaa? Hyi, kuinka sä uskallat! " Hiki hatussa uurastin ja yritin ottaa urakan huumorilla.



Opettaja uransa huipulla! angry



maanantai 20. helmikuuta 2012

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Fenkolihauki


Kävimme pyryssä ja tuulessa katsomassa, kuinka jääveistokset olivat edistyneet. Kovasti olivat muuttuneet eilisestä. Aivan mielettömän hienoja taideteoksia! Äitinikin oli mukana ja tuli meille sitten syömään.



Kari oli ottanut  pakkasesta nelikiloisen hauen fileet ja retken jälkeen herkuttelimme fenkolihauella. Tosin toiseen fileeseen laitoin fenkolin sijaan sitruunapippuria. Tuli todella ihanaa lämpimien kasviksien ja ohralisäkkeen kanssa.



Fenkolihauki uunissa



haukifileitä

suolaa

fenkolia

sitruunaa

tilliä

kaprista

oliivisiivuja

purjoa

kolmen sipulin kermaa

vähän juustoraastetta



Laitoin hauen leivinpaperin päälle ja fileeseen kaikki muut, mutta päällimmäiseksi juustoraasteen ja sen päälle vielä kerman. Sitten paketoin kalan leivinpaperiin ja paistoin puoli tuntia 175-asteisessa uunissa.



Lisukkeeksi haudutin pannulla kaupan pakasteesta uunijuureksia basilikalla, timjamilla ja hunajalla maustettuna. Lisäkkeenä oli keitettyä ohraa.



Nam, kuinka ihana pyrypäivän sunnuntairuoka ja sitten jotkut vielä haukea hylkivät!





lauantai 18. helmikuuta 2012

Jäänveistoa


    



Tulimme juuri katsomasta jäänveistokisaa. Kaupungissamme kilpailee 6 jäänveiston huippujoukkuetta ympäri maailman. Aiheena on Eläinten karnevaali ja töitä on työstetty perjantaista saakka. Huomenna klo 16 pitäisi olla valmista.



Joukkueet muotoilevat teoksensa 15 lohkareesta, joista yksi painaa 240 kg. Suomen joukkueen aihe on merellinen Sealevel ja kaksi kalaakin oli äsken valmiina. Kiinalaisilla henkiin oli  herännyt upea joutsen ja muillakin joukkueilla oli jo jotain ymmärrettävää valmiina. Alueelle oli vapaa pääsy, josta kiitos kuuluu Kauko Sorjosen säätiölle. Liput liehuivat, yleisöä oli paljon ja oheistoimintana laskivat lapset 20 metriä pitkää liukumäkeä. Sisällä Klubilla oli koululaisten piirustuksia samasta aiheesta yli 500. Tarjolla oli ruokaa, kahvia ja virvokkeita niin sisällä kuin ulkonakin.



Eilen jo kävimme katsomassa ensimmäisen kerran ja huomenna pitää mennä kuvaamaan valmiita töitä. Illalla työt ovat värivalaistuja, jolloin ne pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.



Todella mukava koko perheen tapahtuma! Ainoa miinuspuoli oli hyytävä viima. Meidänkin piti vilukissoina mennä sisälle syömään ja lämmittelemään.







perjantai 17. helmikuuta 2012

Karkin mahti


Tänään saimme olla luokan kanssa vieraina lukion Wanhojen tanssiaisissa. Ihania pukuja, mahtavia kampauksia, kauniita nuoria naisia ja komeita nuorukaisia! Tanssit olivat huolellisesti harjoiteltuja ja kokonaisuus kaiken kaikkiaan upea.


Itseäni vain huvitti kolmasluokkalaisten ajatusmaailma. Oppilaat suunnittelivat jo etukäteen, mihin tilaisuudessa jaetut karkit keräisivät. Yksi tuli saliin pipolla varustettuna. Pettymys oli suuri, kun julma ope käski kiikuttaa pipon naulakkoon. Oppilaat katselivat tanssit kärsivällisesti, vaikkakin muutamien peppu keikkui tuolilla malttamattomana alusta asti. Tytöt ihailivat pukuja, mutta poikiin ne eivät niin suurta vaikutusta tehneet.


Mitä tapahtui, kun tanssit päättyivät? Wanhat heittivät karkkisateen pikkuoppilaita kohti ja silmänräpäyksen sadasosassa kaikki mukulat olivat mahallaan konttimassa salin lattialla kuin pienet, ahkerat muurahaiset ja kahmimassa itselleen karkkeja. Lopputulos oli, että sukat oli riisuttu jaloista, helmat kääritty nyytiksi ja paidan hupunkin joku oli valjastanut karkkipussiksi itselleen. Yhdellä sukalla ja toista voitokkaasti kädessä pitäen oppilaat marssivat takaisin luokkaan laskemaan saalistaan!


Karkilla on mahtava voima pikkuoppilaisiin. He tekevät mitä vain makean saaliin eteen. Pojat pähkäsivät jälkeenpäin, että kannatti kiduttaa itseään tyhmillä tansseilla, kun lopputuloksena oli karkkisaalis.


Voi, voi, sanon minä!

torstai 16. helmikuuta 2012

Aurinko!


Töissä välitunnilla valittelin harmaita, lumentuhruisia päiviä. Aurinkoa ei ole näkynyt pitkään aikaan. Tunnin päästä juoksin pihan poikki yläkoulun puolelle ja mitä näkyikään taivaalla: Aurinko killisteli häikäisevästi pilven lomasta! Kaikki ympärillä sai kimaltavan hohteen ja sisälläni läikähti lämpimästi. Miten olenkaan kaivannut kirkkaita päiviä!


Joillekin ihmisille säällä ei ole juurikaan merkitystä. (Täältäkin huushollista löytyy yleensä yksi sellainen!)  Minä sen sijaan olen vahvasti auringon lapsi ja mielialassa tuntuu helposti pimeät päivät. Vaikka kirkkautta ei tänään kestänyt kuin hetken, se kertoi kuitenkin, että siellä se aurinko on entisellä paikallaan. Toivoa siis on!


Olisi jo aika aurinkoisten talvipäivien näyttäytyä näilläkin leveysasteilla. Katsoin äsken Forecan 10 päivän ennusteen, eikä siellä yhdenkään päivän kohdalla aurinkoa pilkahtanut. Pitää siis vielä vain kärsivällisesti odottaa ja odottaa!

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Viisaita sanoja


Olin eilen helsinkiläisen nuorten kriisityönjohtajan Olavi Sydänmaanlakan luennolla. Tilaisuus oli otsikoitu "Auttaja vs. autettava".


Olavi Sydänmaanlakka on yksi Suomen arvostetuimmista nuoriso- ja väkivaltatyön asiantuntijoista. Hän on ollut perustamassa Aseman lapset ry:tä ja Walkers-kahviloita sekä vastaa väkivaltakierteen katkaisuohjelma Aggredin ja Kotivuoren lastenkodin toiminnasta. Kakola-ohjelmastakin hän saattaa olla tuttu.


Koulutusluento oli mielenkiintoinen ja luennoitsija osasi pitää yleisönsä hyppysissään. Ilman papereita, varsin rennosti jutustellessaan hän kuitenkin puhui vakavia sanoja huumorilla höystettynä. Päällimmäisinä asioina mieleeni kiteytyi kolme asiaa:


- Nykynuoret kokevat aikuisten asioita liian varhain. Mitä odotettavaa aikuisuudelta on, jos kaikki tärkeimmät  jutut on koettu jo 13-vuotiaana?

- "Rajat ja rakkautta" pitää näkyä tekoina, ei sanahelinänä.

- Jokaista ihmistä pitää kunnioittaa, on hänen tilanteensa sitten mikä tahansa.


Illalla Sydänmaanlakan vanhemmille suunnattu tilaisuus pyöri vanhemmuuden ympärillä. Varmasti alustus oli yhtä antoisa kuin päivälläkin. Mietiskelin itsekseni, että valitettavasti ne vanhemmat, jotka todella tarvitsevat tukea kasvatustyössään, yleensä puuttuvat näistä tilaisuuksista. Harmi! Nyt olisi ollut ainakin hyvin mahtavassa kääreessä viisita ja punnittuja sanoja meille kaikille, jotka lasten ja nuorten kanssa aikaa vietämme.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävänpäivänä



Ylellinen

Sydämellinen

Tarpeellinen

Ääretön

Vaikuttava

Ällistyttävä


Ystäväni, kiitos vierellä kulkemisesta, ajatusten jakamisesta ja yleensä siitä, että olet olemassa. Kukkia sinulle!

maanantai 13. helmikuuta 2012

Äänestyksiä


Tänään illalla oli kaikissa kirkkovaltuustoissa kokous samaan aikaan. Valittiin kirkolliskokousedustajat sekä hiippakuntavaltuutetut. Ainakin meillä itse äänestys sujui hyvin, mutta jotenkin jäykän oloisesti: Ensin sanottiin valtuutetun nimi, sitten hän meni hakemaan äänestyslippunsa ja kirjoitti numeron sekä pudotti lipun leimaamisen jälkeen uurnaan. Sitten sanottiin seuraavan nimi ja hän teki temppunsa. Toiset istuivat ja odottivat.


Liekö kaikissa seurakunnissa äänestetty yhtä hartaan oloisesti vai oliko meillä tulkittu ohjeet näin. En oikein ymmärtänyt, miksi "äänestyskoppeja" ei voinut olla useampia ja hommaa viety läpi reippaammin. Tuli sellainen olo, että joissain asioissa kirkko todella tulee jälkijunassa vai liekö meidän seurakunta vain.


No, pääasia, että äänestettiin.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Lunta lapioimassa


Lauantaina olin pitkästä aikaa mökillä. Tie oli aurattu ja koskematon hanki odotti pihassa. Tartuin riuskasti lapionvarteen ja pakkaslunta oli helppo heitellä. Polut pihapiiriin syntyivät helposti. Lunta on niin vähän, että moneen vuoteen polkujentekourakka ei ole ollut näin mukava!


Ylämökin alaverannalla ei ole kattoa, joten se piti tyhjentää myös. Muistan, kuinka viime talvena sen hiki hatussa tyhjensin pari kertaa, kun lunta oli vaikka toisille jakaa. Nyt sekin homma oli nopeasti tehty. Toivottavasti lunta ei enää kauheasti tule. Tämä määrä riittäisi minulle varsin mainiosti.


Järvellä ei ollut kukaan liikkunut. Ei näkynyt latuja, ei moottorikelkan jälkiä, ei talviverkkoja. Yleensä tähän aikaan on jo kaikkia. Nyt oli pitkään niin heikot jäät, että varotuksia ilmeisesti kuunneltiin. Viime pakkasjakso on varmasti vahvistanut jäät jo kantaviksi.


Jytky-karhu oli saanut komean lumimanttelin harteilleen. Siellä se hartaana suoritti vartiointitehtäväänsä. Tuli niin ikävä kevättä ja mökkikauden aloittajaisia!


 

lauantai 11. helmikuuta 2012

Ihmeellisiä juttuja autoista, osa 2


Viime viikolla sain vakuutusyhtiöltäni vakuutuskirjan tälle vuodelle. Katselin sitä iltateetä juodessani ja yhtäkkiä huomasin, että siitä puuttuu kaikki autoni vakuutukset. No, en vielä sillä hetkellä asiaa juuri hätkähtänyt, mutta kummasti se jäi vaivaamaan mieltäni.


Vähän ajan päästä mieleeni putkahti ajatus: Jospa jostain syystä autovakuutukseni eivät olekaan kunnossa! Mitä enemmän asiaa mietin, sitä todennäköisemmältä juttu tuntui, kun vakuutuskirjakin niin kertoi. Kylmä hiki alkoi kohota otsalleni ja kaivoin vakuutusyhtiön numeron esiin.


Ei tarvinnut jonotella yhtään. Ystävällinen miesääni vastasi, tarkisti tietoni ja kertoi: "Autovakuutuksesi on katkaistu marraskuussa 2010, koska olet luopunut autostasi. Ilmoitus on tullut Trafilta." Tämän kuultuani meinasin saada sydärin. Että siis mitä? Mies kärsivällisesti selitti asian uudelleen. Minä puolestani selitin kauhunsekaisella äänellä, että auto on ollut minulla vuodesta 2006, joten olenko ajanut ilman vakuutuksia viime vuoden. Mies sanoi, että siltä näyttää, mutta kuulostaa kummalliselta, kun kerta tieto auton myynnistä on väärä. Hän lupasi selvittää asiaa ja soittaa myöhemmin.


Olin ihan pökerryksissä. Jos siis olisin ajanut autoni pellolle viimeisen 15 kuukauden aikana, minulla ei siis olisi ollut vakuutusta. Kauheaa!  Tajusin myös, että olinkin miettinyt jossain vaiheessa pientä vakuutusmaksuani. Laskut ovat kuitenkin automaattisessa maksussa, joten en asiaa kummenmmin vatvonut. Ajattelin, että tulevat useammassa erässä vuoden mittaan.


Myöhemmin vakuutusyhtiön virkailija soitti ja kertoi, että ovat saaneet Trafilta väärän ilmoituksen. Katsastusasema on siis toiminut virheellisesti. Auton rekisterinumeron perusteella kaikki näyttää olevan kunnossa: Olen omistaja ja liikennevakuutus olemassa, vaikka ei maksettu. Vakuutusyhtiössä ei todellakaan ole ollut autooni liittyviä vakuutuksia viimeisen 15 kk aikana, joten laskujakaan niistä ei ole minulle voinut tulla.


Virkailija Ifissä oli todella ystävällinen. Laittoi vakuutukset kuntoon heti ja vakuutti, että jos onnettomuus olisi tullut kohdalle, liikennevakuutus olisi korvannut vastapuolen vahingot, koska vakuutussotku ei ole johtunut minusta. Kun kaskoa ei kuitenkaan ole ollut, olisin ehkä saanut oman autoni  korvaukset vasta oikeuskäsittelyn kautta. Huh! Onneksi mitään ei ollut sattunut. Liikennevakuutuksen joudun takautuvasti maksamaan viime vuodelta.


Perjantaina keräsin helmani ja kävin vähän juttelemassa katsastusasemallamme. He pyörittelivät silmiään ja ihmettelivät. Lupasivat selvittää asian, mutta rivien välistä luin, että olivat sitä mieltä, että tämä on vakuutusyhtiön sotku. Ei kyllä voi olla, sillä Trafille tämä ilmoitus on tullut katsastuskonttorista. Joku painanut väärää nappia!


Mielenkiintoista odottaa, mitä selviää... 

torstai 9. helmikuuta 2012

Ihmeellisiä juttuja autoista, osa 1


Kun tulin töistä, sisareni soitti minulle raivostuneena: Auton jarruvalot olivat jotenkin heidän tila-autossaan jämähtäneet päälle. Vaikka hän oli pysäytyksen jälkeen polkenut jarrua, ajellut uudemman kerran ympäri kylää, taas polkenut ja tehnyt kaikki temput, mitä keksi, kolme kauniin kirkasta punaista valoa hehkui pihalla auton takapäässä. Naapurit olivat joukolla tulleet huomauttamaan niistä niin monta kertaa, että sisareni hermot olivat jo riekaleina!


Mies oli tietenkin töissä, Kari maailmalla, joten puhelimessa annetut ohjeet jäivät meidän, naiskaksikon, toteutettaviksi. Nappasin ensi töikseni oman autoni tallista ja lähdimme viemään "otusta" äitini tyhjään lämpöiseen talliin sulamaan. Jospa se auttaisi asiaa ennen kuin akku olisi typötyhjä. Mitään napoja emme osaisi irrottaa!


Tallin ovella mietimme, mahtuuko iso auto ovista sisään. Minä sihtailin ja sisareni ajoi. Saimme monen pähkäyksen jälkeen menopelin sisälle peilit ovenpieliä hipoen. Yritin ensin taittaa peilejä kapeammalle, mutta nekin tuntuivat jämähtäneen paikoilleen, enkä uskaltanut vääntää kovaa, etteivät rikkonnu. Sentti taisi jäädä kummallekin puolelle varaa! Talli tuntui olevan yhtä suurta autoa täynnä. Pujoittelin vatsa sisään vedettynä laittamaan ovia kiinni huomatakseni vain, että peräkoukku oli vielä kynnyksen väärällä puolella. Auto tuntui olevan liian pitkä talliin.


Etupäässä oli hylly ja muutamia isoja tavaroita mökiltä talvisäilössä. Sisareni sanoi, ettei uskaltaisi enää peruuttaa autoa pois, joten ei auttanut muu kuin alkaa raivata tallin etupäätä avarammaksi. Saimme 15 cm lisätilaa pitkän ähellyksen jälkeen ja peräkoukunkin ovien sisäpuolelle. Sisareni kömpi repsikan puolelta pois, sillä ovi ei kuljettajan puolelta mahtunut aukeamaan tarpeeksi. Samuel parkui kotona kurkku suorana isonsiskon hoivissa, joten jätimme koko ongelman talliin sulamaan ja poistuimme kiireen vilkkaa.


Äiti soitteli illalla myöhemmin ja kertoi käyneensä kurkaamassa tallin ovelta: Joulunpunaiset valot valaisivat yhä pimeää tallia! Saa mies käydä töistä tullessaan palastamassa sen, mitä pelastettavissa on!


Sangen ihmeellistä on auto sielunelämä! Ei oikein avaudu meille naisihmisille.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Pieni poika sairastaa



Tänään oli tarkoitus mennä kuoron vuosikokoukseen, mutta suunnitelmat muuttuivat. Sisareni pieni poika, kohta 5 kk, on elämänsä ensimmäistä kertaa kuumeessa. Elämä on nyt kurjaa eikä mikään muu lohduta kuin syli. Äitinsä on kannellut häntä jo toista päivää ja hartiat alkavat olla jumissa. Isot sisaret ovat samassa taudissa. Isä on illan työssä, joten lupasin mennä avuksi.


Toivottavasti kuume laskisi ja olo paranisi vähitellen. Nestettä on saatu sisään paljon vähemmän kuin tavallisesti. Pitää seurata tarkaan, ettei tule kuivumista. Täti on vähän huolissaan!

maanantai 6. helmikuuta 2012

Ikkunasta


 


Iltahämärissä ikkunasta näkyy tällaista. Olisipa joskus vain aikaa olla ja katsella!

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Vaalipäivän ja yhteisvastuun aamuaurinko


 


Aamulla herätessä aurinko alkoi nousta läheisen mäen takaa. Pakkasaamu näytti kauniilta: valkoista kuuraa puissa ja auringonsäteet pilkistivät savujen takaa. Liput liehuivat saloissa presidentinvaalien ja Runebergin kunniaksi.


Illalla täytyy seurata vaalin tulos. Yhtään ei jännitä, sillä valitaanpa kumpi tahansa, Suomi saa hänestä hyvän presidentin. Kampanja on ollut kahden herrasmiehen välinen, joka on minua erityisesti miellyttänyt. Ärtymyksen ärinöitä ja vihastuksen vapinoita ei olla nähty. Kannattajat (tai vastustajat) ovat netissä heitelleet välillä sopimattomia, mutta eipä niitä ole tarvinnut lukea, jos ei ole halunnut.


Tänään on alkanut myös kirkon Yhteisvastuukeräys. Tänä vuonna tuotto menee kotimaassa ylivelkaantumisen ja köyhtymisen torjumiseen. Ulkomaankohteena on Uganda, jossa keräysvaroja käytetään pienimuotoiseen yritystoimintaan, jonka avulla ihmiset pääsisivät köyhyydestään.


Ihmiset voivat joutua tosi pahaan taloudelliseen ahdinkoon ilman omaa syytään. Katselimme tänään Yhteisvastuukeräyksen aloitustempauksessa videon suomalaisesta äidistä, joka joutui valitsemaan työnsä ja yhtäkkiä vakavasti sairastuneen poikansa välillä. Omaishoitajana hän on joutunut kohtaamaan köyhyyttä ja velkaantumista, jonka syylle hän ei ole voinut mitään. Poika odottelee nyt uusia keuhkoja toipuakseen vakavasta sairaudestaan. Koskettavaa!


Osallistutaan keräykseen kuka milläkin tavalla!

perjantai 3. helmikuuta 2012

Veikeitä lukemia



Tulin juuri saunasta. Katseeni osui lämpömittariin ja tuli kiire hakea kamera ikuistamaan tilanne: Ulkona ja sisällä on sama lämpötila, tosin etumerkki on eri! Yhden kuvan sain ja sitten jo pakkasnumerot muuttuivat, sillä vielä näyttää pakkanen kiristyvän. Meillä taitaa tulla tämän talven paikkakuntakohtainen kylmyysennätys tänä yönä.


Huomenna ei olekaan vapaapäivä vaan Veso-koulutusta klo 9-15. Onneksi lohdutuksena on todella hyvä ruoka. Jospa myös muu sisältö olisi antoisaa!

torstai 2. helmikuuta 2012

Pakkasen sulatus


Kun ei voi ulkona olevaa pakkasta mitenkään hallita, piti ryhtyä ronkkimaan sisällä olevaa: Sulatin pakastimen. Samoin on varmaan tällä viikolla tehty useissa talouksissa, ainakin blogikirjoituksista päätellen.


Eipä se kovin rankka urakka ollut. Yleensä olen laittanut kuumavesikattiloita sisään, niin on sulanut nopeammin, mutta nythän ei ollut mitään kiirettä ulkolämpötilan vuoksi. Annoin aparaatin sulaa itsekseen, eikä siinä hommassa kovin kauaa mennyt.


Muuta en sitten ole saanutkaan aikaiseksi, paitsi vähän säärystimen vartta! Mutta pitääkös sitä aina olla tehokas?

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Pakkashalo


Eilen illalla puolen yön aikaan olin menossa nukkumaan. Pakkasta oli ulkona 20 astetta. Sammuttelin valoja ja yhtäkkiä siinä samalla silmäni osuivat ulos: Taivaalla näkyi maasta kohoavia utuisia valopilareita eri värisinä. Ehkä niitä voisi kuvata myös pystysuoriksi paksuiksi juoviksi. Ensin katseeni osui vihertäviin ja luulinkin, että siellä on revontulia. Kun ilmiö kuitenkin näkyi etelän taivaalla ja pysyi paikoillaan, tajusin nopeasti, että jostain muusta on kyse. Vaeltelin pimeässä huoneesta toiseen ja joka puolella näkyi samanlaisia, värit vain vaihtelivat.


Ilmeisesti kyse oli jonkinmoisesta halosta. Tällainen valoilmiö syntyy valon heijastuessa ilmassa leijuvista jääkiteistä. Hienoin illalla oli S-marketin mainostolpasta punaisena taivaalle kohonnut valojuova. Kummastelin, miten en ole aiemmin näitä huomannut, vaikka samassa asunnossa olen asunut jo 12 vuotta. Kovia pakkastalviakin on siihen ajanjaksoon mahtunut.


Tänään vähän googletin ja sain varmuuden asiasta: Pakkashaloista oli kyse! Niitä näkyy usein kaupungeissa ja taajamissa. Komeita kuvia asiasta löytyy täältä.