Näytetään tekstit, joissa on tunniste usko ja srk. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste usko ja srk. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Kirkkoniemellä


Kesällä käyn usein messussa Kuoreveden kirkossa. Se sijaitsee kauniilla niemellä järven rannalla ja on yksi Suomen kolmesta uhrikirkosta. Kirkko on rakennettu 1779.

Kirkon kellotapulissa on kolme kelloa, joista toiseksi suurin on saatu lahjoituksena Ruotsin kuningatar Kristinalta vuonna 1648.


Alttaritauluna on Ilmari Launiksen krusifiksi, mutta mielestäni kirkon mielenkiintoisin taideteos on Venny Soldan Brofeldtin maalaama taulu Enkeli vie Sielua Jumalan luo. Muistan sitä katselleeni ihastuksella jo lapsena. Äitini piti siitä kovasti ja olisi halunnut sen alttaritauluksikin. Vaan ei häneltä kysytty. :>) Kirkossa on myös votiivitaulu, joka on kaksoiskappale Rauman kirkon votiivitaulusta.

Aamulla harjasin lumet pakkasyön jälkeen auton päältä ja lähdin kesäkirkkoon Hyvän piamenen messuun. Maalaistie oli hiljainen. Yhtään autoa ei vastaan tullut eikä ollut samaan suuntaan menijöitäkään. 

Messun jälkeen oli kirkkosalissa tarjolla kahvit, jotka oli laittanut tarjolle paikalliset Lions Ladyt. Oli suolaista ja makeaa ryydittämässä seurustelua tuttujen kanssa - siis "hyvät kahvit"! Oli mukava vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa, olihan talvi ollut välissä edellisestä tapaamisesta.


Pihassa on vanha puuvene, jossa kesäisin on kukkia. Tänään ei kirkon tahuvilla kukkinut juuri mikään. Puolilta päivinkin oli vielä viileää ja kylmä tuuli puhalsi, vaikka aurinko välillä paisteli. Mökin pihasta oli yöllä satanut lumi sulanut, kun kirkosta palasin. Toivottavasti tämä takatalven lumen tulo jo vähitellen lakkaisi. Lämmintä kaipailen...

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Viikonloppu sairaana


Kauniit pakkasmaisemat ovat vaihtuneet plussakeleihin, räntä- ja vesisateisiin. Samoin kuluneen viikon tarmokas aherrus pedagogisten asiakirjojen parissa iltaisin vaihtui perjantaina yhtäkkiseen kuumeeseen. Töistä tullessa hoidin pari asiaa kaupungilla ja kotiin tullessa juuri ja juuri jaksoin kävellä sisään. Kaaduin sänkyyn ja hetken päästä huomasin olevani kuumeessa, päätä ja jäseniä särki.

Perjantai-iltapäivästä sunnuntaiaamuun olin käytännössä vuoteessa. Kuumetta ei ollut paljon, 38,5 korkeimmillaan, ja lauantai-aamuna se oli jo ohitse. Kauhea väsymys jatkui kuitenkin eilen, ja vasta tänään jaksoin nousta ylös. Ei ole ollut flunssan oireita, mutta vatsa on tuntunut vähän omituiselta. No, oli mitä oli - nyt se on ohitse. Jäsenet ovat vielä vetelät, mutta ehkä voimat palautuvat nopeasti. Ainakin sitä toivon.

                                                                     (Kuva: Yle TV 1)

Tänään jaksoin katsoa TV 1:stä Espoon hiippakunnan piispanvihkimyksen. Se oli arvokas ja hieno juhlamessu, kuten tietysti pitääkin. Erityisesti nautin musiikista, jota esittivät Candomino-kuoro, CandoMini, urkuri Petri Koivusalo sekä saksofonikvartetti, sello, piano ja lyömäsoittimet. 

                                                                       (Kuva: Yle TV 1)

Espoon uuden piispan Kaisamari Hintikan vihkimyksessä arkkipiispa Tapio Luomaa avusti arvovaltainen piispajoukko Pohjoismaista, Namibiasta, Yhdysvalloista, Unkarista, Virosta ja Inkerin kirkosta. Uuden piispan kaavun on suunnitellut Aalto-yliopiston muodin maisterivaiheen opiskelija Emilia Kuurila ja se on toteutettu yhdessä Stadin ammattiopiston modistiopiskelijoiden kanssa. Koristelussa näkyvät Espoon tuomiokirkon katto- ja seinämaalaukset.

Onnea ja siunausta uudelle piispalle!

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Uusi piispa


Viikko sitten saimme uuden piispan Helsinkiin: Teemu Laajasalon. 


Messu oli juhlallinen mutta silti lämminhenkinen. Erityisesti musiikkia oli mukava kuunnella, sillä minua Cantores Minores säväyttää aina ihan erityisellä tavalla.   

Uuden piispan saarna oli ytimekäs. Hän toi sanomansa selvästi ja humoristisesti esiin. Toisaalta mietiskelen, että pitääkö aina olla hauska. Ehkä pitää tässä pelien ja yltäkylläisyyden maailmassa, jos haluaa tulla huomatuksi ja vakavasti otetuksi. 

Piispan uudet kirkkotekstiilit olivat kauniit. Hollolalainen taiteilija Helena Vaari oli onnistunut erittäin hyvin omassa työssään. Messussa tosin oli aivan yltäkylläisyys asusteissa, sillä muita piispoja oli juhla-asussa näytillä tehtävissään useita. Kauniit kirkkotekstiilit heilläkin. 


Oli mukavaa katsella virkaanasettamista tv:stä omalta sohvalta kahvikupposen ääreltä. Toivon siunausta ja voimia uudelle  
piispalle. Ei mikään helppo työ...

(kuvat YLE TV 1)

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Juhlavuoden päätös


Reformaation juhlavuoden päätösmessua vietettiin tänään lähes kaikissa kirkoissamme. Uskonpuhdistus, Lutherin opetukset ja virret  ovat vuoden aikana olleet esillä monissa tilaisuuksissa, konserteissa ja radio- sekä tv-ohjelmissa


Tänään radion Ylen ykkösen Horisontti-ohjelmassa pohdittiin, miten luterilaisuus vaikuttaa ja on vaikuttanut suomalaisten arkeen ja asenteisiin. Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori, sosiaalipsykologi ja arvotutkija sekä kirkkohistorian dosentti keskustelivat asiasta. 

Onneksi luterilaisuus arvoineen näkyy Suomessa vielä tänäkin päivänä vahvasti. Olemmehan eläneet reformaation muokkaamassa kulttuurissa satoja vuosia. Juhlavuoden otsikkoa - Armoa 2017 - me tarvitsemme edelleen, tulevanakin vuonna, niin Jumalan armoa kuin armollisuutta toisiamme kohtaan. 

Toisaalta uskonpuhdistus on nyt ollut niin juurta jaksaen esillä, että on hyvä löytää jo muita teemoja keskusteltavaksi ja pohdittavaksi. 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Taidemessu

               

Tänään vietimme seurakunnan, Musiikkijuhlien ja Kuvataideviikkojen yhteistä taidemessua. Kanttorina oli Emmi Ylikoski ja urkurina Kalle Toivio. Messussa oli huomioitu reformaation juhlavuosi, joka näkyi erityisesti virsien ja musiikin valinnassa. 

                                

Alkusoittona oli Sibeliuksen Intrada, uskontunnustuksen jälkeen kuulimme Bachin urkukoraalin Wir Glauben all an einen Gott ja loppusoittona urkuimprovisaation koraalista Ein feste Burg ist unser Gott. 

                                 

Johan oli juhlava kokonaisuus! Kahden kanttorin läsnäolo antoi ihan erityisen tuen lauluun ja urut soivat komeasti. Väkeäkin oli runsaasti paikalla. Musiikki oli niin hyvin toteutettu, että sanaosuus jäi minun mielessäni vähän taka-alalle, vaikka tekstit olivat puhuttelevia ja saarna ajatuksia antava. 

Kaiken komeuden lisäksi kaikki halukkaat saivat vielä vapaan pääsyn Kuvataideviikkojen näyttelyyn messun jälkeen. Tätä kutsua moni vieras noudattikin. 

Kun on välillä juhlaa, jaksaa arkeakin paremmin ahertaa. 

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulun iloa välittämässä


Viimeinen työpäivä oli tänään. Vasta 9.1. alkaa koulu loman jälkeen. Ihanaa!

Töistä kiirehdin viemään joululaatikoita sisareni perheeseen ja sieltä kuoron laulukeikalle. Kävimme seurakunnan kanssa pitämässä jouluhartaudet palvelutalossa, oikeammin kahdessakin, vaikka samaa pihapiiriä ovat. Lauloimme viidessä paikassa ja pitkälti kolmatta tuntia kului. Ei haittaa! Joulutervehdystä on ihana olla viemässä vanhusten luokse.

Tänä jouluna laulaessa oli erilainen tunnelma kuin aiempina. Olihan äiti ollut ryhmäkodissa asumassa 4 kuukautta ennen kuolemaansa ja vuodeosastolla, jossa lauloimme myös, hän oli saattohoidossa kahden viikon ajan. Vaikka mielessä olikin syksyn murheelliset hetket, ei se laulua haitannut, onneksi. Kävin kiittämässä hoitajia ja toivottamassa hyvää joulua. Olin kyllä kuvitellut, että äiti edes yhden joulun saa viettää uudessa kodissaan. Toisin kävi. Nyt on ikuinen joulu.

Toinen palvelutalomme on upouusi. Asukkaat muuttivat vasta syksyllä. Hienolta näytti, avaraa, nykyaikaista, monella tavoin varmasti toimiva talo. Ja asukkaita riittää...

Juuri otin joululaatikoita uunista. Nyt kuuntelen vähän joululauluja ja sitten nukkumaan, jotta huomenna jaksaa taas tehdä jouluisia puuhia.

tiistai 9. elokuuta 2016

No, nyt se taas alkoi!


Virallisesti työt alkoivat koulussa tänään. Epävirallisesti tässä on alkavaa lukuvuotta valmisteltu jo monta päivää.

Suunnittelupäivän jälkeen sain olla siunaamassa pieniä ekaluokkalaisia koulutielle seurakunnan järjestämässä mukavassa kirkkotilaisuudessa. Paikalla oli noin kolmasosa kaikista koulumme ekaluokkalaisista sekä paljon perheenjäseniä. Ihana odotuksen ilo ja jännitys leijaili ilmassa.

Tästä se koulunkäynti taas alkaa. Huomenna tavataan!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Taidemessu


Tänään sunnuntaina - musiikkijuhlien päätöspäivänä - olin mukana taidemessussa. Musiikkijuhlien viulisti ja pianisti soittivat useammassa kohdassa ja saarnassa esiteltiin kuvataideviikkojen kolme teosta mukavana vuoropuheluna.


 Messu oli hyvin suunniteltu ja todella nimensä veroinen, erilainen verrattuna tavallisen sunnuntain jumalanpalvelukseen. Oli ihana kuunnella vastausmusiikkina Sibeliuksen Romanssia viululle ja pianolle sekä muita huolella valittuja klassisia kappaleita. Minä avustin lukemalla tekstejä sekä synnintunnustuksen ja lisäkseni oli myös kaksi muuta avustajaa huolehtimassa omista osuuksistaan.


Kirkkomme on kattoremontissa. Kauniit ikkunat on peitetty ja sisällä on merkillinen hämäryys, vaikka valot ovatkin päällä. Kun luonnonvalo puuttuu, tunnelma muuttuu. Onneksi jo marraskuussa pitäisi olla valmista ja koko remontin ajan kirkkoa voi kuitenkin käyttää. 

Nyt pitäisi taidenautintojen jälkeen palata arkeen. Huomenna on viimeinen lomapäivä ja tiistaina alkaa taas aherrus töissä.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Eilisestä


Pääsiäisen laulut on laulettu ja tekstit luettu. Eilen pitkänperjantain kahdessa jumalanpalveluksessa olimme kuoron kanssa ja minulla oli avustusvuorokin. Luin tekstit, joista toinen oli koko luvun mittainen. Silti oli mukava lukea, sillä pitkänperjantain tekstit ovat niin pelkistettyjä ja sanomaltaan koskettavia. 

Olemme jakaneet kahden kuoron kesken tehtäviä. Pääsiäissunnuntaina meillä on vapaata ja saa keskittyä omaan pääsiäiseen, kun pitkäperjantaina olimme avustusvuorossa.


Eilen paistoin myös lammasta, josta tuli oikein hyvää. Illalla olin tapaamassa kummipoikaa, vaikka tämä päivä ei yleensä mikään vierailupäivä ole ollutkaan. Oli mukava tavata pitkästä aikaa ja ihastella uutta, juuri valmistunutta kesäkotia. Nämä uudet "mökit" ovat omakotitaloja kaikkine mukavuuksineen ja koneineen. Toista se on meillä vanhassa, yli 50-vuotiaassa mökissä! Tunnelmat ovat erilaiset. Pääasia on, että kaikki viihtyvät omassaan.

Nautin kotona pääsiäiskukkia ihaillen. Radiosta tulee kaunista musiikkia. Aika vain olla!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivänä


"Kolme sanaa Sinulle: 
Ole ystävä minulle."

Näin runoilimme muistokirjaan pienenä tyttönä kiiltokuvia liimaillen.

Ystävänpäivän messussa aamulla sidottiin punaisia lankoja ranteeseen ja juteltiin lähellä istuvien kanssa kesken messun. En ole kovin ihastunut näihin yhteisöllisiin toimintatapoihin jumalanpalveluksen osana. Minusta jutella saa muulloinkin. Minä tulen messuun ihan muun syyn vuoksi kuin keskustelemaan, enkä halua olla aktiivinen hyörijä ja pyörijä. Ystävänpäivään tämä tietenkin sopi.


Kotona innoistuin laittamaan ruokaa, vaikka se ei ole yhtään minun juttuni. Alkuruoaksi oli ystävän tekemiä blinejä, pääruoaksi pippuripihviä. Tilkka punaviiniä kruunasi aterian, joka olikin oikein hyvä. ;>) No, eipä noista aineista olisi oikein voinut epäonnistuakaan. Oli kiva syödä rauhassa musiikkia kuunnellen ja nauttien vapaapäivän kiireettömyydestä.

Ulkona on lämpötila noussut taas plussan puolelle ja satelee hiukan vettä. Tietää taas liukkaita kelejä, kun pakastuu.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Yhteisvastuukeräys alkoi

Yhteisvastuu-sydän, nettiversio
Yhteisvastuukeräys 2016 alkoi tänään. Meillä seurakunnassa oli sanajumalanpalveluksessa partiolaiset avustamassa, joka sopi erittäin hyvin päivän teemaan.

Keräys kohdistuu tällä kertaa syrjäytymisuhan alla oleviin nuoriin. Kotimaassa apu kanavoidaan etsimällä nuoria partioharrastukseen. Myös Sisupartiotoiminta on kohteena. Sisupartiolaiset ovat aisti-, liikunta-  ja kehitysvammaisia lapsia ja nuoria. 

Ulkomainen kohde on Ugandassa, jossa tuetaan nuorten ammattikoulutusta ja toimeentuloa. Pakolaisleirille rakennetaan ammattikoulu, johon opiskelijaksi valitaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia nuoria. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu.

Yhteisvastuukeräyksen suojelijana on presidentti Sauli Niinistö.

Nyt kaikki osallistumaan - joko kerääjänä tai lahjoittajana!

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Pakkasaamun kuvia


Aamulla heräsin aikaisin. Oli kaunis pakkasaamu ja oli ihan pakko ottaa muutamia kuvia - ikkunan läpi - kun en viitsinyt mennä parvekkeelle palelemaan. Sen jälkeen sain vielä unen päästä kiinni, onneksi.


Aamupäivä sisälsi lämminhenkisen juhlahetken ja kakkukahvit. Piipahdin myös nopsasti äidin luona katsomassa, että kaikki oli ok ja muistuttamassa syömisestä. Sieltä on aina mukava lähteä, kun äiti kiittää huolenpidosta. "Olet hyvä tytär!" Välillä kyllä selvästi myös häiritsen, kun käyn "komentelemassa" ;=)



Iltapäivällä käytiin mökillä. Nella-koira sai taas juosta vapaana ja ilmeisesti tarpeekseen, koska istui auton vierellä jo odottamassa pois lähtöä. Mukavia tällaiset otukset, joita voi lainata, kun itselle sopii! Oli myös kiva vaihtaa kuulumisia sisaren perheen kanssa, kun myöhemmin koiran palautin kotiinsa.


Illalla vielä käytiin kävelemässä pirteässä pakkassäässä tähtikirkkaan taivaan alla ja myöhemmin puhuin pitkän työpuhelun. Nyt on vähän raukea olo päivän ulkoiluista. Kiva lähteä ajoissa (!) nukkumaan.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Nepalilaisia makuja

                                               
                                                    Click to view

Nepal - Himalajan vuoriston valtio, joka on yksi maailman köyhimmistä - sijaitsee Kiinan ja Intian välissä. Kahdeksan maailman korkeimmasta vuorenhuipusta sijaitsee tämän valtion alueella.Asukkaita on lähes 31 miljoonaa, joista surin osa on hinduja ja neljännes väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.

Nepalilainen ruoka on ihanaa! Sain tänään maistella herkkuja, uusia makuja. Mausteista suurin osa oli tuotu paikan päältä, vaikka ruoka valmistettiinkin täällä. Pääkokkina oli vuosikymmeniä Nepalissa lähetystyössä ollut Kirsti Kirjavainen.

Nepalilaisen ruoan raaka-aineita ovat riisi, linssi ja vihannekset. Myös lihaa käytetään, jos siihen on varaa, erityisesti kanaa ja vuohta. Lehmää ei syödä, sillä sehän on hindulaisuudessa pyhä eläin.

Mausteita suositaan, kuten inkivääriä, currya, jeeraa, kurkumaa, pippureita, chiliä. korianteria ja sipuleita. Ruokalajeja täydennetään usein vuodenajoille tyypillisillä hedelmillä. Ruokailu päättyy jälkiruokaan ja nepalilaiseen teehen, joka sisältää mustaa teetä, maitoa ja mausteita.

Söimme tänään nepalilaisen juhla-aterian: riisiä, kanaa, papuja, jugurttisalaattia, kasvislisäkkeitä ja leipää. Erittäin hyvää oli vahva inkiväärin ja muiden mausteiden tuulahdus. Vaikka nepalilainen ruoka ei ole erityisen tulista, suomalaiseen makuun se sitä kuitenkin on ja voi, miten maukasta!

Jälkiruoaksi saimme banaani-rusinajugurttia sekä nepalilaista makeaa teetä. Ne kruunasivat aterian. 

Ihanat, eksoottiset maut viipyvät vieläkin kielellä ja mielellä!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Pakkasta ja viimaa


Lämpötila -16 ja navakka viima teki sunnuntaista purevan pakkaspäivän. No, eipä hätää, sillä tämä päivä on vietetty suurimmalta osaltaan sisätiloissa.

Aamumessun jälkeen kokoonnuimme pienehköllä joukolla antamaan palautetta messuavustuksista. Joimme kahvit herkullisten kanelipullien kera ja jutustelimme kuluneesta vuodesta. Pääosin palaute taisi olla positiivista, vaikka aina myös pohdittavaa ja uusia käytänteitä mietitään.

Iltapäivällä nautin kauniista pakkaspäivän maisemista ja jutteluhetkestä. Olin pukenut reilusti vaatetta päälle eikä ylimääräistä ollut yhtään. Ei kyllä tullut kylmäkään ulkoiluhetkinä, vaikka viima kasvoihin ottikin. Ohivilahtavat maisemat olivat kauniita, talvisia.

Äidin luona vierailin ja sen jälkeen nukuin suloiset illansuu-unet. Toivon saavani vielä vähän koulutöitä tehdyksi, mutta saa nähdä. Haitanneeko tuo mitään, vaikka saamattomuuskin iskisi? Onhan sunnuntai ilta...

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Juhlaa


Eilen juhlittiin itsenäisyyttä sekä jumalanpalveluksella että kaupungin juhlalla. Molemmat toivat hyvän mielen. Erityisesti iloitsin juhlapuheesta, jonka piti sairaalateologi Teemu Paarlahti, armoitettu puhuja ja runoilija. Eipä tarvinnut hauskan mutta arvokkaan puheen aikana kertaakaan ajatella, että loppuisi jo! Olisin kuunnellut pidempäänkin. Mukava oli myös seurata pienten oppilaiden ohjelmaa, kun itse sai vain katsella toisten vaivannäön hienoa tulosta.

Tänään olimme yhdistetyn kuoron kanssa esittämässä Kauneimmat joululaulut -messua. Kirkkokansa tykkäsi, vaikka pari lähtöä kuorolta oli epävarmoja. No, harjoitteluaika oli liian lyhyt ja soitinryhmän kanssa ehdittiin viime treeneissä vain raapaista alkuja. Siihen nähden ihan ok-suoritus.

Messun jälkeen oli kiva poiketa kahville lähetysmyyjäisiin ja juttelemaan tuttujen kanssa. Ostin Lähetyskalentereita, jotka perinteisesti ovat löytäneet tiensä läheisten pukinkonttiin.

Iltapäivä ja ilta on sujunut ystävien kanssa. Sain viettää ihanan hetken rakkaan ihmisen seurassa, toisen kyläilyn merkeissä ja kolmannen puhelimessa harvemmin tapaamani ystävän kera. Ehdinpä jossain välissä kävelylenkillekin, vaikka ilmassa oli tihkusadetta ja samalla piipahdin katsomassa äitiä. 

Mäkäräisen Kaisan loistavan kilpailuviikonlopun huipentumallekin hurrattiin! Nyt pitää hetki vielä uhrata aikaa ensi viikon työasioille ja sitten nukkumaan. Heräsin jostain kumman syystä tänä aamuna jo ennen kuutta!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kenraalissa


Tänään illalla oli Kauneimmat joululaulut -messun kenraaliharjoitus soitinryhmän kanssa. Kuoro on harrastelijakuoro, mutta onneksi soittajat ovat ammattilaisia. 

Onkohan koskaan sellaista tilannetta, että voisi todeta tässä vaiheessa:"Hyvin menee, mutta menköön!" Aina tuntuu aika loppuvan kesken ja epävarmuutta jäävän ilmaan. Onneksi pieni jännitys saa skarppaamaan, joten uskon ja luotan, että sunnuntai sujuu hyvin.

Joulukuu on jo hyvällä alulla ja kaikkea ihanaa adventtiin liittyvää tapahtuu koko ajan ympärillä. Kumpa ehtisi nauttia ja valmistua jouluun rauhassa! Niin usein jostain tulee kiire ja humps: Joulu on jo ovella! 

Jospa nyt saisi kokea adventtiajan ilman kiirettä. Niin, enköhän tee sen hopun ihan itse, joten on syytä katsella vain omaan napaan päin. Onneksi vierestä muistutellaan tästä asiasta, jos en itse osaa kiirettä suitsia. Rauhaa joulun alle... Sitä aina kaipaan.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Joulukadun avajaiset


Meillä vietettiin tänään joulukadun avajaisia ilotulituksineen päivineen. Kummallista! En ole vielä oikein niin pitkällä omassa ajatusmaailmassani, että jo joulua miettisin. Sieltä se kuitenkin tulee,,,

Oloni on jo aika hyvä flunssan jäljiltä, joten lähdin illansuussa ystävien kanssa katsomaan, mitä kaikkea ulkona on tarjolla. Olihan siellä vaikka mitä: Erilaisia herkkuja oli myynnissä kadun varren pöydillä, ohjelmaa puheista joululauluihin, hevosajelua ja pukkikin vilahti. Siis kaikkea teemaan sopivaa oli viritelty pitkin kylän raittia.


Yhdessä vaiheessa sain vinkin, että kirkossamme soitetaan uruilla joulumusiikkia ja lähdin sinne. Kirkko oli hämyisä ja kynttilöin koristeltu. Kaunista! Istuin penkkiin. Ihmisiä tuli ja meni, joululaulut soivat ja tilaisuus hetken pysähtymiselle tuntui olevan suosittu väkimäärästä päätellen. Hieno oivallus seurakunnalta! Olin itsekin oikein ilahtunut kirkkohetkestä, sillä se sopi omaan tunnelmaani mainiosti.

Ihana havahtua, että syksy on kääntymässä adventtiaikaan. Ensi viikolla koulussa opettelemme adventtivirsiä, joten minunkin hieman jälkijunassa oleva ajatusmaailmani varmaan päivittyy oikeaan aikaan varsin nopeasti. Joulu on ihana keidas synkän syksyn keskellä. 

Iloitsen edessä olevasta adventtiajasta ja joulusta, joka tulee olemaan ihan erilainen kuin aiemmat joulut. Joulun odotus - ihanaa!

maanantai 10. marraskuuta 2014

Vaalimietteitä


Tänään on ollut aikaa mietiskellä kirkkollisvaalien tulosta. 

Koko maassa äänestysprosentti oli 15.5, joten vähän jäätiin neljän vuoden takaisesta 17 prosentista. Tosin nyt oltiin korkeammalla kuin v. 2006, jolloin uurnilla kävi 14,5%. 

Omassa seurakunnassamme emme päässeet valtakunnan tasoon, vaan tällä kertaa äänestysprosenttimme oli 14,3. Meidän seurakuntamme nuorista 16-17 -vuotiaista äänestämässä kävi vain 7,8 %. Oma kummityttöni äänesti ensimmäistä kertaa. Hienoa, että hän koki asian tärkeäksi ja halusi äänestää. Kummitäti on ylpeä!

Seurakuntamme valtuusto koki ison vaihdoksen, sillä 23:sta valtuutetusta 15 on uusia. Keski-ikä on 59 vuotta :=) Uutta verta tarvitaan mutta myöskin konkareiden kokemusta. Ehkä vaihdos tekee hyvää. Uudet tuulet puhaltavat - tai sitten eivät. Aika näyttää! Varmaa vain on, että hankalia ja kipeitäkin päätöksiä uudella valtuustokaudella joudutaan tekemään, kun resurssit niukkenevat entisestään.

Oma taipaleeni valtuutettuna 20 vuoden jälkeen päättyi, sillä en halunnut enää asettua ehdokkaaksi. Valtuustossa työskentely oli antoisaa, mutta nyt on muiden vuoro jatkaa. Seurakunnassa toimimista en suinkaan jätä. Mieli ei ole yhtään haikea, vain iloinen ja tyytyväinen! Olen oman osuuteni srk:n hallinnossa tehnyt. 

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Vaalilaskennassa


Kirkollisvaalien varsinainen äänestyspäivä oli tänään. Käytin ensin äidin äänestämässä ja sen jälkeen lähdin laskemaan ennakkoääniä, myöhemmin saatua päivän saalista ja lopullisia äänimääriä. 

Vaalilautakunnan kokous kesti pitkään ja vasta äsken tulin kotiin. Viisi tuntia hommassa vierähti, mutta nyt on tulos tiedossa ja kaikki pykälien mukaiset asiat suoritettu. 

Huh, huh! Lähden nukkumaan...

lauantai 1. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivää


Pyhäinpäivän traditioitani on olla kauniissa kappelissamme yhdessä kuoron kanssa laulamassa muistohartaudessa. Tänäänkin sain osallistua samaan, koskettavaan tilaisuuteen. Samalla kävin isän ja ystäväpariskunnan haudalla.


Tilaisuus oli kaunis. Nuori Matti-pappimme osasi puhua taas kerran hyvin valituilla sanoilla suoraan sydämestä sydämeen. Joillain on puhumisen lahja meidän muiden lohdutukseksi. Iloitsen niin pastoristamme!


Ennen illan hämärtymistä kävimme mökillä. Lorautin pakkasnesteen viemäriin ja otin pois sängystä lakanat. Oli kaunista! Kuuraa näkyi paikoin, hiiskumaton hiljaisuus, auringonlaskun viimeiset säteet... En ole koskaan ennen mökillä pyhäinpäivänä käväissyt. Nautin niin. 

Äsken nukuin tunnin ja nyt kuuntelen radiosta kaunista pyhäinpäivän klassista. Ihana ilta!