sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Kun loistaa joulupuu...

 


Tänä vuonna olemme viettäneet joulua kuusen katveessa vain kaksistaan. Otimme todesta Thl:n ohjeet- tai minä päätin ottaa ;>) - joten emme ole fyysisesti tavanneet ketään joulun pyhinä. Videoyhteydellä ja puhelimitse olemme olleet yhteydessä kaikkiin rakkaisiin ihmisiin. On tuntunut kivalta ja olen suunnattomasti nauttinut rauhallisesta joulusta kaiken joulukuun alun vilskeen vastapainona. Ja mikä parasta, me ja kaikki läheisemme olemme olleet terveinä. Se on suuri ilon aihe.

On mukava olla kotona joulua. Neljä edellistä kului mökkeillessä, joka oli sekin ihanaa. Nyt tuntui kuitenkin hyvältä jäädä kotijoulua viettämään.


Eilen lähdettiin tapaninajelulle meidän omalle mökille, joka uinuu talviunta jouluisessa hämärässä. Lunta oli niin vähän, että pääsimme perille asti autolla, vaikka minä kyllä huvikseni kävelin loppumatkan mökkitien hiljaisuudesta nauttien.


Sytytimme pihalyhtyyn kynttilän. On hauska ajatella, että se pimeässä mökin pihassa hieman valaisee tulevia päiviä ja öitä.


Oli todella kaunista ja hiiskumaton hiljaisuus. Saatin kuin saatiinkin valkea joulu!


Järvi oli vain osaksi jäässä. Meidän kohdalla vesi lainehti vapaana syvemmällä ja vain ohut riite oli rannassa.


Kotiin tultuamme söimme jouluruoan rippeitä. Niitä jäi vielä seuraavalle päivällekin. Rakastan perinteisiä jouluruokia, vaikka vatsani ei. No, joulun kunniaksi voi kärsiä hieman vatsanpuruistakin. 

Mamma eli jo kauan sitten edesmennyt isäni äiti laittoi rosolliin aina mukaan hieman perunaa ja runsaasti omenaa. Olen jatkanut tätä perinnettä ja rosolli on niin ihanaa hapanimelällä kermakastikkeella höystettynä. Graavattu siika on myös jouluherkkuni, samoin imelletty perunalaatikko. Tänä vuonna osan laatikoista oli tehnyt srilankalainen ystävämme. Hassua, mutta maailman parhaat, supisuomalaiset laatikot... Kiitos Nazly! 

Joululoma jatkuu. Nyt voi vain olla, nollata syksyn kiireet ja nauttia joulun tunnelmasta ja rauhasta. 

tiistai 22. joulukuuta 2020

Jouluboksi

 


Perjantaina alkoi joululoma - siunattu loma! Korona-aika koulussa on ollut ikimuistoinen, ja kiitollisuudella painoin koulun oven takanani kiinni kolmeksi viikoksi. Selvisimme ilman sairastumisia tai altistumisia.  Loma alkoi tavallista aiemmin ja kestää ruhtinaallisen kauan, joten kerrankin suunnitelmat osuivat enmmänkin kuin kohdalleen.

Sunnuntaina saimme jouluyllätyksen: Sisareni oli tilannut meille Ravintola Göstan jouluboksin. Herkuttelimme neljännen adventtisunnuntain kunniaksi kotona ihanilla mauilla pitemmän kaavan mukaan.


Alkuruokana oli mausteista kurpitsakeittoa, talon mallasleipää, omenapuulla kylmäsavustettua kirjolohta sekä maa-artisokka-mätimoussea. Oi, oli ihania makuja ja keitto samettisen pehmeästi makuhermoja hivelevää.

Pääruoaksi oli ankankoipi-rilletteä, Nooran kotisinappia ja lisäksi keitimme perunoita. Rillette maistui aivan ihanalta ja meidän oma osuutemme - kaupan perunalajikekin - osui kohdalleen.


Jälkiruoaksi saimme vuohenmaito gruyerea, viikunahilloketta, appelsiinilla maustettua suklaakakkua ja vadelmaa. Palan painikkeena oli tilkkanen madeiraa omasta kaapista.

Kiitos Johanna ja perhe ihanasta lahjasta. Kyllä nautimme!

maanantai 21. joulukuuta 2020

Haikeuden säveliä



Joulukuun alussa saimme tietää, että Veijo-enoni oli nukkunut pois. Osasimme tietoa jo odottaakin, mutta aina nämä suru-uutiset pysäyttävät ja tulevat yllätyksenä.

Korona-aika on lisännyt harmeja myös hautajaisjärjestelyissä. Yleensä omaiset haluavat kunnioittaa kokoontumisrajoituksia, joten saattojoukko on pieni ja vain läheisimmät osallistuvat. Mekin sisareni kanssa kävimme enomme hautakummun äärellä laskemassa oman kukkatervehdyksemme vasta siunauksen jälkeen seuraavana päivänä. 

Tuntuu haikealta... Vanhempi polvi siirtyy yksi toisensa jälkeen iäisyyskutsun saaneena, ja seuraava sukupolvi huomaa olevansa rintamassa seuraavana. Toisaalta iäkkään ihmisen poismeno on aina jotenkin lohdullinen: Järjestys on oikea ja voi lähteä "elämästä kylläkseen saaneena".  

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu...  Siellä jossain sisar ja veli yhdessä kertovat hymyssä suin Karjala-juttuja. Me jäljelle jääneet kaipaamme ja muistelemme kiitollisina.

lauantai 12. joulukuuta 2020

Glamouria

 


Tällä viikolla on ollut työhön liittyviä hauskoja tapahtumia. Keskiviikkona kävimme herkuttelemassa paikallisessa kahvilassa osana tyky-toimintaa, ja torstaina oli vuorossa ammattiyhdistyksen tarjoamat kahvit Gustaf-museon Glamour-näyttelyn yhteydessä. 


Näyttelyssä oli teatteri- ja elokuvapuvustamo Tirelli Costumin palkittuja pukuja tunnetuista  klassikkoelokuvista.


Vau, kyllä olivat hienoja! Maria Callas, Mattia Sbragia, Donald Sutherland, Kristin Scott... Arvostettujen näyttelijöiden sekä oopperalaulajien nimiä vain vilisi kylteissä.


Pukuja sekä muita asusteita oli tutuista produktioista: Englantilainen potilas, Amadeus, Ludwig II, Casanova, Kristuksen kärsimyskertomus, Medeia, Anna Karenina, Kuinka äkäpussi kesytetään... Tuttuja nimiä monilta vuosikymmeniltä.


Tuntui hauskalta ajatella, että juuri näitä pukuja näyttelijät olivat oikeasti kantaneet päällään filmauksissa ja esityksissä.


Hmm... Naisten uumat näyttivät todella kapeilta. 


Museossa oli myös mielenkiintoinen ateljee ompelutarvikkeineen.


Kierroksen päätteeksi oli tarjolla kahvin kanssa suolaista tai makeaa. Minä valitsin tällä kertaa herkullisen suolaisen piirakan, jossa oli paistettua tomaattia, pinaattia ja vaikka mitä muuta herkkua. Kaikkea en edes tunnistanut nimeltä.


Näyttely oli mielenkiintoinen ja sisälsi ruhtinaallisesti kauneutta korona-arjen vastapainoksi. Museokierroksen turvallisuuteen on tietenkin huolellisesti panostettu ja iltapäivä oli hiljainen. Sain ihan yksin kiireettömästi vaellella näyttelytilasta toiseen.


Näyttely on tarjolla 10.1.21 saakka. Kannattaa tutustua!

maanantai 7. joulukuuta 2020

Luopumista



Tässä iässä huomaa joutuvansa luopumaan monesta asiasta: Korkokengät eivät kiinnosta, juoksuaskeleet ovat laiskistuneet, ilman silmälaseja lukemisesta ei tule mitään ja keho kertoo vanhenemisen viestejä. Vauhdikas elämä ei enää jaksa innostaa niin suuresti kuin ennen. Kotona olo on suuri nautinto!

Ja luopua pitää: Minä luovuin perjantaina ensimmäisestä hampaasta neljään vuosikymmeneen. Parikymppisenä poistettiin viisaudenhampaat, jotka eivät olleet nimensä veroisia, sillä jäivät osaksi puhkeamatta. Nyt ylhäällä poskihammas oli tullut siihen pisteeseen, että sitä ei voitu enää hoitaa. Kymmenisen vuotta aiemmin tehty juurihoito ei ollut onnistunut, joten pois vaan... Vähän jännitin operaatiota, mutta hienosti meni.

Hammas oli tavallista tiukemmassa, joten jouduttiin leikkaamaan ja poraamaan luuta. Silti koko operaatio kesti vain puoli tuntia. Kylmäpakkauksen kera kotiin toipumaan tuhdeilla särkylääkkeillä varustettuna. Otin suosituksen mukaan kunnon annokset Buranaa heti kärkeen, ja ilokseni olen saanut nukkua hyvin eikä särkyä ole tullut. Poskikaan ei ole turvoksissa. Kohta saan luopua lääkityksestä.

Kiitos hammaslääkärikeskus Molaris ja Aki. Hienoa työtä!

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 


On suuri ilo elää Suomessa tänään juhlapäivänä - kuten myös korona-arjen keskelläkin. Asumme vapaassa, itsenäisessä maassa, meistä pidetään huolta ja vaikeuksienkin keskellä tuemme toisiamme. Näin uskon.


Kiitollisena ja onnellisena, itsenäisen Suomen syntymäpäivää juhlien...

keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Terveellisiä herkkuja

 


Jotain piristystä pitää olla päivässä, kun pimeässä lähtee töihin ja pimeällä palaa. Oranssia, oranssia... ja niin terveellistä.


Viininviljelyä

 


Toissa talvena olimme Kanarialla Lanzarotella talvilomaa viettämässä.


Siellä karuja maisemia ihastellessa ei ensimmäisenä tulisi mieleen viininviljelys.


Vuokrasimme auton ja eräällä retkellä osuimme Nazaretin alueen viininviljelyksille ja aivan ihanaan pieneen viinimyymälään kaukana turistien suosimilta reiteiltä.


Pihassa oli vanhoja tynnyreitä myymälärakennuksen seinustalla.


Ostimme viinimyymälästä pullon jälkiruokaviiniä, joka oli tehty Kanariansaarille ja Lanzarotelle tyypillisestä vaaleasta Malvasia-rypäleestä. Meillä ei siitä ollut entuudestaan juuri minkäänlaista kokemusta.


Matkalla ihmettelimme tyypillistä tapaa kasvattaa viiniköynnöksiä kivimuureilla suojatuissa kuopissa. Muuri suojaa köynnöstä tuulelta ja vulkaanisessa maaperässä kuopasta löytyy kosteutta ilman kastelujärjestelmää. Helmikuussa kaikki näytti karulta ja ihmeelliseltä tuntui, että täältä ihan kunnon satoa korjataan.


Mitä vanhempi köynnös oli, sitä syvemmässä kuopassa se ilmeisesti kasvoi. Muutamia viininviljelijöitä oli tiluksillaan tekemässä jotain. Mitä? Siitä emme selvää saaneet. Ehkä he olivat korjailemassa muureja.


Adventin lähestyessä ja marraskuun pimeyden vallatessa yhä enemmän alaa itselleen oli oiva hetki maistaa tuliaista, joka oli tainnut ihan unohtua kaapin pohjalle. Ja olipa makuelämys! Malvasia-lajike oli oiva valinta ja tämä viini maistui ainakin meidän suussamme eksoottisen erilaiselta. Jos seuraavan kerran osumme tälle saarelle, ajelemme ihan varmasti hankkimaan uuden tuliaisen - ehkä useammankin ;>)  samalta viinitilalta. 

Mukava kulinaristinen aloitus adventtiajalle ja joulun odotukselle.