Voglerin Hoosianna ja Maasalon Tie tehkää tulla Herran ihanalla alkusoitolla toivat minulle adventin tänään. Jo yhdeksäksi menin kirkkoon kuoron kanssa harjoittelemaan ja kuorolaulut tuntuivat sujuvan hyvin. Olimme me niitä harjoitelleetkin huolella!
Kun itse toimii kuoronjohdon tehtävissä, tilaisuuteen osallistuminen tuntuu hieman erilaiselta kuin rivikuorolaisena. Silti oma oloni oli varsin rauhallinen ja seesteinen. Tuntui hyvältä laulaa Hoosiannaa ja huomata, että kuorolaulut kajahtivat juuri niin kuin olin toivonutkin. Saimme myönteistä palautetta vähän joka puolelta. Eräs entinen kuorolainen aloitti lauseensa: "Onkohan koskaan kuoro toteuttanut dynamiikan vaihteluita näin hyvin kuin tänään?" Vaikka lauseessa oli ehkä osa liioittelua, se lämmitti sydäntä kovasti. Oikean johtajan puuttuessa minulle langennut toimi on välillä tänä syksynä tuntunut myös raskaalta, mutta onnistuneen esiintymisen jälkeen taas kerran mieli on tietenkin iloinen: "Onnistuin johtajana ja onnistuimme yhdessä!" Nyt viskaan ääniraudan nurkkaan pariksi viikoksi, sillä ensi viikolla itsenäisyyspäivän vuoksi meillä ei ole lainkaan harjoituksia.
Messun jälkeen oli tarjolla riisipuuroa rusinasopalla ja vielä hyvät kahvit päälle. Kävin samalla ostoksilla lähetystorilla ja ostin kortteja, kalenterin sekä pukinpussiin muutamia lahjoja.
Olisikohan niin, että ansaitut päiväunet odottavat?
2 kommenttia:
Hoosianna aloittaa adventin ja se on aina yhtä riemuisa asia
Todellakin! Kotonakin pitää joka adventti soittaa Voglerin alkusoitto Hoosiannaan, sillä sitä ei useasti enää soiteta. Minusta se on niiiin ihana ja kuuluu erottamattomasti itse kappaleeseen.
Lähetä kommentti