Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsän hoito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsän hoito. Näytä kaikki tekstit

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Pihahommia


Kyllä sitä on höpsö keväällä! Kukkia pitää olla joka paikassa ja näin helteillä ei meinaa ehtiä kastella niin nopeasti, kun toisesta päästä kukat jo alkavat lurppia!

Mystisestä siemenpussista, jonka keväällä kylvin, tuli kauniita ruiskukkia, lempisellaisiani! Nyt niitä on ulkona ja sisällä maljakossa. Ne ovat niin kauniita mutta aika pitkiä. Ukkossade ne laittaa sileäksi, jos rankasti lähipäivinä sataa. Pitää muistaa nyt nauttia, kun vielä kukoistavat.


Kukkien kastelun lisäksi vietin neljä tuntia puutalkoissa. Sahasin vaahterasta ja männyistä alaoksia pois. Siirsin puolitoista puupinollista polttopuita uuteen paikkaan ja lisäksi tein kaatuneen koivun isoista oksista oksaleikkurilla kalikoita. Niillä lämmittelen saunaa pari kertaa. Itse runko jäi moottorisahamiehen pilkottavaksi. Ehkä sellainen vielä pihaan ilmestyy ;=) Toivossa elän...

Oli hauskaa pulikoida välillä uimassa ja taas jatkaa työ tekoa. Päivä ei ollut niin helteinen kuin edelliset, joten oli mukava käyttää se hikisiin hommiin. Työasiatkin alkavat mielessä pyöriä, joten huomenna jotain ihan muuta luvassa!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Vettä, vettä, vettä...


Tapaninpäivän ajelulla kävimme mökillä. En ole koskaan aiemmin siellä joulunpyhinä pistäytynyt, vaikka mustia jouluja on muulloinkin ollut ja tie olisi ollut ajokelpoinen. Silloin vielä ei satanut...

Ohut jää oli järvessä ja näytti siltä kuin olisi ollut peilityyntä. Kaikki oli muuten ok, mutta naapurin puolella hyvin lähellä rajaamme on iso mänty kallistunut. Onneksi se on sellaiseen suuntaan, ettei kaadu kumpienkaan mökkien päälle. Saa nähdä, kestääkö pystyssä kesään asti.


Orvokit kukkivat edelleen, vaikka olin ne astioista kumonnut pois. Hassua, joulukuussa!

Eilen alkoi sitten sade. Se on jatkunut lähes taukoamatta ja vieläkin ikkunaan ropisee pisaroita. Jos tämä kaikki sade olisi tullut lumena, meillä olisi jo komeat hanget. No, onneksi ei ole! En rakasta vesisadetta, mutta en pidä lumestakaan. Minulle riittää, kunhan maa on valkoisena. Mitään paksuja hankia en tarvitse. Toivottavasti tästä talvesta tulisikin vähäluminen talvi. (...jolloin lumet keväällä sulavat sukkelasti ja minä pääsen nopeammin mökille, jee!)

Eilen lähdimme erämaamökille sitomaan lautataapelien suojana olevat kattopellit kiinni. Myrskytuuli on niitä pariin otteeseen riepotellut ja nyt laitoimme ne kiinni kuormausliinoilla. (Olikohan oikea nimitys?) Samalla merkkasin yhden metsäojan, jotta kaivinkone näkee kaivaa ojan auki oikeasta kohdasta. Talvella tulee sinne joku metsätyö ja lumen alta ojalinjaa ei erota.


Nauhoja laitellessani humpsahdin sammalten sekaan saappaan vartta myöten. Puolesta sentistä oli kiinni, ettei vesi hulahtanut varresta sisään. Eipä lisäkastuminen olisi paljon haitannut. Koko ajan satoi, joten aika kostea olo oli, kun kotiin tulimme.

Joululaulujen sijaan mielessä soi "Sataa, sataa ropisee, pili-pili-pom!"

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Metsässä


Tänään kävimme katsomassa eräämaamökin metsähakkuita. Ne oli saatu päätökseen ja osa puistakin oli jo kuljetettu muualle. Tien varressa oli kuitenkin vielä isot kasat tukkeja odottamassa poiskuljetusta.


Jännittyneenä menin mökin pihaan katsomaan, miltä järven takana oleva aukko näyttää. Ei paha! Aukko tietenkin, mutta rantaan jätetyt puut maisemoivat näkymää. Rantapuista suurin osa on koivua, joten kesällä lehtien aikaan aukko peittyy jonkin verran.


Erämaamökillä ei ole naapureita missään. Lähimpään taloon on useita kilometrejä. Toinen mökki, jossa kesääni vietän, on taas alueella, jossa on paljon kesäasutusta ja naapureita on kummallakin puolella sekä myös järven toisella rannalla. Tämän vuoksi maisema pysyy samanlaisena vuodesta toiseen. Muistan, kuinka järkytyin aikoinaan vastarannalle myydyistä mökkitonteista. Nyt mökit ovat jo valmiita ja niihin on tottunut. Onneksi vastapäätä on myös koskematonta rantaa, johon ei asutusta koskaan tulekaan ja vastarannan kesäasunnot ovat melkein kilometrin päässä.

Jos haluaa olla aivan rauhassa, voi tulla tänne "korpeen"! Ainoa asia, joka muistuttaa muiden ihmisten olemassaolosta, on juna, joka pari kertaa vuorokaudessa puksuttaa kauempana olevaa rataa pitkin.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Möyrintää


Erämaamökillä möyrästää koneet. Siellä on menossa metsänhakkuut ja puuta on kaadettu useammasta paikasta. Työt on tehty metsäsuunnitelman mukaisesti, mutta silti minua vähän kauhistuttaa. Aukot ovat kamalia, vaikka tiedänkin niitä tarvittavan metsän uudistumisen vuoksi.

Jos olisin diktaattori, kieltäisin aukkohakkuut. Kaistalehakkuu tai jatkuvan kasvun menetelmä olisi minusta maisemallisesti parempi, mutta ne eivät sovellu kaikille alueille. Oppineet metsäasiantuntijat näistä kiistelevät ihan yhtä lailla kuin minun kaltaiset "metsänkasvatuksesta mitään ymmärtämättömät".

Vähän jännittää mennä mökille katsomaan. Rantaan on jätetty suojapuut ja nopeastihan taimikko kasvaa. Silti on vähän haikea olo, sillä metsä isoine puineen on niin kaunis myllättyyn aukkoon verrattuna. No, metsää erämaamökillä riittää, joten turha parkua kaadettujen puiden perään!

lauantai 21. syyskuuta 2013

Lauantaipuuhia

Eiliset ötökät mökillä olivat ilmeisesti mäkäräisiä. Punaiset läikät tulivat käsivarteen ja tänään ne ovat kutisseet julmasti. Enpä muista, että aiemmin mäkäräisiä olisi ollut syksyllä. Lämmin sää on varmaan saanut jonkun uuden sukupolven liikkeelle.

Päivä on sujunut kukkapylvästä maalatessa, omenapiirakkaa ja -paistosta tehdessä sekä vain vapaapäivästä nauttien. Niin ja kävinhän etsimässä uusia silmälasikehyksiäkin. Pitkin kesää olen aina silloin tällöin kehyksiä katsellut, mutta sopivia en ole löytänyt. Nyt tärppäsi! Löysin tosi hyvät (ja julmetun kalliit!) Nyt pitää varmaan raottaa kukkaron nyörejä uusia rillejä varten. 800 euroa tulevat maksamaan! Voi, voi...

Kari oli erämaamökillä miesten kanssa pitämässä talkoita. Taapeloivat sahatut laudat ja lankut sekä aloittivat vanhan varaston tyhjentämisen. Se puretaan myöhemmin ja tilalle rakennetaan uusi, iso varasto. Sinne mahtuu traktori, mahdollinen mönkijä ja puutavaraa vielä lisäksi. Kari leipoi talkoisiin sinihomejuustopuusteja, joista minäkin sain siivellä nauttia. Nam, olivat niin hyviä!

Olen akiteerannut Karia hankkimaan mönkijän, jonka avulla olisi helppo liikkua järven ympäri metsätöissä. Reumajalat eivät yhtään tykkää ylimääräisistä kävelyistä. Muuten inhoan koko rakkinetta, mutta tässä tapauksessa se olisi ihan hyödyllinen. Saa nähdä, toteuttaako hän suunnitelmani.


sunnuntai 4. elokuuta 2013

Auto parka


Eilen olimme laskemassa tuulenkaatoja erämaamökillä. Löytyihän niitä. Nyt Kari pähkäilee, mitä niiden kanssa oikein tehdään. 

Kävimme kauimmaisessa kolkassa autolla, josta jatkoimme kävellen. Söin vattuja ja mustikoita polun varresta sekä keräsimme vähän myös kantarelleja.

Mökille oikaisimme pientä kärrypolkua pitkin. Sen keskellä oli yli puolimetristä pajukkoa, mutta Kari ajoi vain. Välillä oli isoja kuoppia ja kiviä. Minua hirvitti, mutta Kari sanoi ajaneensa siitä pari kertaa alkukesästä, joten kaipa tiesi, mitä teki. Kolina vain kuului auton pohjasta, kun pajut raapivat sitä. Onneksi meidän molempien autot ovat korkeita maavaraltaan. Se on pelastanut monesta pulasta.

Välillä vastaan tuli reitille kaatuneita pikku puita. Minä kävin siirtämässä niitä syrjään, vähän kuin ennen vanhaan veräjiä avattiin. Yksi puu oli niin iso, että voimani eivät meinanneet riittää. Mietin jo ihmeissäni, miten sitten jatketaan, jos eteenpäin tai ympäri ei pääse. Sain kuin sainkin rungon pois tieltä eikä edes Karin voimia tarvittu. 

Päästiin onnellisesti mökille. Voi auto parkaa! Näytti kyllä ihan ehjältä, vaikka olikin leikkinyt traktoria metsän keskellä. 

Söimme kyläkaupassa leivottua pizzaa laiturilla. Maistui niin hyvältä nälkäisten suussa! Kannettiin vielä poltettavaa lautaa ja risua kasalle ja käytiin katsomassa männyn siementen itämistä. 

Karin kummipoika oli tulossa viikonloppua sinne viettämään, joten me lähdimme kotia kohti, tällä kertaa parempia teitä pitkin.