Vilna on täynnä kirkkoja. Muistan lukeneeni, että vanhan kaupungin alueellakin on lähes kolmekymmentä kirkkoa. Suurin osa on katolisia, mutta myös ortodoksikirkkoja kävimme katsomassa.
Kirkot olivat kauniita ulkopuolelta, mutta sisällä kirkkosalien upeus, värikkyys ja taideteosten runsaus saivat luterilaiseen yksinkertaisuuteen tottuneen vierailijan silmät rävähtämään hämmästyksestä, kuten aina katolisissa ja ortodoksisissa maissa vieraillessa.
Vilnan katedraali, Liettuan tärkein kirkko, lakkautettiin Neuvostovallan aikana ja muutettiin taidemuseoksi. 1980-luvun lopulla se palautettiin takaisin kirkolliseen käyttöön ja kadonneet pyhimysten patsaatkin laitettiin alkuperäisille paikoilleen. Yleensäkin kirkkoja pidettiin kommunismin aikana vaikkapa varastoina ja urheiluhalleina, jopa yhdessä oli ateismimuseo.
Kävimme sisällä yhdeksässä kirkossa, mutta varmaan ohitse kuljimme toisesta mokomasta. Osa kirkoista oli luostarikirkkoja, joiden pihalla ja sisällä nunnat sekä munkit kulkivat pitkät helmat liehuen.
Vaikka liettualaiset ottivat Euroopan viimeisenä kansana vastaan kristinuskon, he ovat siitä lähtien olleet eräs maanosamme hurskaimpia kansoja. Se näkyy kirkkojen määrässä ja myös tavallisten liettualaisten pistäytymisenä kirkoissaan arjen askareiden välissä. Katselin erään kirkon viikko-ohjelmaa. Messuja oli sunnuntaina kolmeen eri kellonaikaan ja osallistujia riittää jokaiseen.
Kirkoista kiinnostuneille Vilna on oikea aarreaitta!
