Arrakosken kyläkirja

Viime lauantaina olin "esi-isien mailla" Padasjoella Sydän-Hämeessä. Isäni suku on sieltä kotoisin ja kuulun isänäidin puolelta Virmailan laajaan sukuun. Isä asui lapsena Arrakoskella ja sieltä isänäitikin oli syntyjään.

Nyt kyläyhdistys oli tempaissut ja laatinut 349-sivuisen kyläkirjan, jonka julkaisutilaisuus oli lauantaina. Minä en olisi mitään tiennyt asiasta, ellei yksi kirjan kirjoittajista olisi soittanut paria päivää aikaisemmin ja kutsunut julkaisutilaisuuteen. Kirjassa on paljon isoisäni Toivo-papan valokuvia, mm. kansikuvakin, joten olen ikuisesti kiitollinen tästä kutsusta. Suurkiitos Minna Perälälle!

Julkistamistilaisuus oli ulkona raittiusseuran talon pihamaalla. Kirjan kirjoittajat kertoivat kirjan synnystä, laulettiin Hämäläisten laulu ja tarjolla oli lopuksi hyvät kakkukahvit. Kirjaa sai tietenkin myös ostaa, ja minähän olin jonossa ensimmäisten joukossa.

Kirja on ammattitaidolla tehty ja hyvin mielenkiintoinen. Toivo-pappa harrasti laatikkokamerallaan valokuvausta koko elämänsä ja tallensi kylän historiaa vähän joka alalta. Löysin kirjasta lukuisia sukukuvia, maaseudun elämästä kertovia sekä maisemakuvia. Kaikki minulle tietysti äärimmäisen rakkaita ja tärkeitä.

Juhlan jälkeen kävelimme kosken varrelle kurkistelemaan isän synnyinkodin suuntaan. Suvannon takana kivenheiton päässä, Miestämä-järven rannalla oli isän lapsuuden maisemat, mutta tässä kosken partaallakin hän varmaan päivittäin juoksenteli. Putosipa hän kerran koskeenkin, josta isänsä hänet pelasti, kun työpaikaltaan meijerin ikkunasta näki pojan polskivan virran vietävänä. Isä kertoi, että ikinä ei isän käsi tarrautuneena hänen tukkaansa ollut tuntunut niin hyvältä kuin silloin, kun pappa poikansa tukasta vetäen koskesta onki!

Arrakoskea on anottu palautettavaksi luonnontilaan, mutta kyläyhdistys tyytyi voimalan jatkumiseen, jos  kalaporras rakennettaisiin ja pysyvä virtaama palautettaisiin. Marraskuussa 2019 juoksutus alkoi ja kalaporras on rakennettu. Nyt on mielenkiintoista nähdä, kelpaako se uhanalaiselle Päijänteen taimenelle. Aika näyttää.

Kyläkirjan lukemiseen kului viikonloppu, ja vieläkin se pyörii pöydällä. Hieno kirja ja minulle henkilökohtaisesti hyvin rakas. KIITOS Arrakosken kyläyhdistys suurenmoisesta työstänne!

Leijonaa mä metsästän...

                  

"Leijonaa mä metsästän. Tahdon saada suuren!

Enkä mä yhtään pelkää..."

Näin olemme pikkuoppilaiden kanssa laulaneet ja leikkineet koulussa monet kerrat. Ikivanha leikkilaulu on aina ollut suosittu hitti eka-tokaluokkalaisten mielestä.

Laulu tuli mieleeni seuratessani Cecil-pantaleijonan taposta aiheutunutta kohua maailmalla. Yhdysvaltalainen hammaslääkäri maksoi maltaita saadakseen ampua safarillaan leijonan. Mitä tapahtuikaan? Luoti osui seurannassa olleeseen Zimbabwen kansallispuiston vetonaulaan, pantayksilöön, lauman johtajaan. Tiedon kiiriessä maailmalle ihmiset raivostuivat, ja nyt ampujalle sataa jopa tappouhkauksia. Voi miesparkaa! Elämä on tainnut muuttua aika hankalaksi viime aikoina.

Tyhmä teko! Tuomitsen sen myös oikopäätä. Ymmärrän riistan metsästyksen ja haitta- tai vaarallisten eläinten ampumisen, mutta huvimetsästys on järjetöntä. Erityisen piittaamaton rikos on niiden eläinten ampuminen, jotka ovat vaarassa hävitä maapallolta. Tällaista tekoa ei voi puolustella millään.

Ehkäpä Cecil-leijonan kohtalo kääntyy hupimetsästyksen ja salakaadon vastustajien voitoksi. Tämä ajattelematon teko on antanut asialle suuren huomion, joka toivottavasti poikii myös rahaa suurpetojen suojeluun alueilla, joista ne ovat vaarassa kadota metsästyksen vuoksi. 

Me voisimme puolestamme suomalaisina tehostaa saimaannorppamme suojelua. Pois verkkokalastus pesimäalueilta! Surullista on kuulla keväisin verkkoihin hukkuneista kuuteista, kun lisääntyminen on muutenkin vaikeaa nykytalvien vähäisen lumen vuoksi.

Cecil-juttuja lukiessa on mieleeni tullut myös toisenlainen ajatus: Raivostummeko yhtä lailla ihmisen väkivaltaisesta surmaamisesta? Olen suuri eläinten ystävä, mutta joskus vain tuntuu, että eläimen arvo on suurempi kuin ihmisen, ja se ei ole oikein.