Koiravieras

 

Samojedi Freya kävi vierailulla. On se kiltti ja suloinen pakkaus!

Tässä harjoiteltiin näyttelyitä varten.

Taitaa aikaa vierähtää, ennen kuin seuraavan kerran tavataan.

Mökillä taas

 

Äärilaidoista

 

Luonnossa kukkii monenlaiset kukat, kuten musiikissakin. 

Lauantaina kuunneltiin Tuupalan täydessä salissa Olli Mustosen tulkinta Prokofjevin pianosonaatista nro 8, "Sotasonaatti". Olihan hieno, voimakas ja taidokas tulkinta! Pianisti oli varmasti puhki esityksen jälkeen, sillä niin oli kuulijakin. Väkevä soitto kävi luihin ja ytimiin. Mustosen soittoa on mielenkiintoista myös katsella, erityisesti hänen kätensä liikkeitä, jotka ovat välillä ihan hypnoottisia. Runsaat aplodit palkittiin vielä ylimääräiselläkin, mitä Kuhmossa harvoin kuulee.

Samassa konsertissa Iiro Rantala ja Antti Tikkanen soittivat Mozartin sonaatin viululle ja pianolle. Esitys oli ihan ok, mutta minkäs seepra raidoilleen voi: Minua kuuntelijana häiritsi lakki päässä konsertoinut pianisti, kun vieressä oleva viulisti oli kuitenkin normisti pukeutunut. Olen niin vanhanaikainen näissä asioissa, että sisällä kulttuurimme mukaisesti miehet ovat ilman päähinettä. Näin olen oppilaillekin vuosikaudet opettanut. Asia erikseen ovat rennot iltamat, joihin voi pukeutua miten lystää, mutta nyt ei ollut sellaisesta tilaisuudesta kyse. Lätsä päässä Mozartin tulkinnassa osoitti minusta vain huonoa tyylitajua tai sitten oman "identiteetin" turhaa korostamista. 

Viimeisenä konserttina tänä vuonna kuuntelimme illalla vielä kirkossa Vivaldin Neljä vuodenaikaa, Rossin, Netzelin, Paganinin ja Bachin teoksia. Muut olivat mukavia ja hyvin tulkittuja, mutta tällä kertaa Vivaldi jätti ihan kylmäksi. Soitossa oli välillä havaittavissa jopa epävarmaa, onttoa ja rumaa saundia, joka ei mielestäni kuulu tähän teokseen laisinkaan. Erilaisia kokeiluja saa toki tehdä, mutta tästä emme pitäneet yhtään. Suosionosoitukset olivat kuitenkin vahvat, joten suurin osa kuulijoista oli ilmeisesti tyytyväisiä soittajien näkemykseen, vaikka me hieman kulmiamme kohottelimmekin.

Nyt on Kuhmo paketoitu ja musiikintäyteinen kaksi viikkoa lopuillaan. Pian huristellaan kotiin! 😄

Salakamarissa falmencoa ja forellia

 

Keskiviikkona Salakamarin muutaman neliön vapaa lattian nurkka kelpasi tanssipaikaksi, kun todellinen taiteilija on asialla. Kitaristi Ismo Eskelinen ja tanssija, koreografi Kaari Martin pohtivat, kuuluuko korkojen kopina klassiseen musiikkiin. Saimme myös kolme hienoa näytettä, joissa kitaran säestyksellä Kaari tanssi pienellä estradillaan epätasaisesta lautalattiasta ja naulan kannoista välittämättä. Hieno esitys, ja yleisö vastasi aamun kysymykseen ehdottomasti: "Kyllä!"

Torstaina oli vuorossa pianisti Silke Avenhaus ja säveltäjä Osmo Tapio Räihälä. He avasivat illan Forelli-konsertin teoksia, joista Räihälä oli itse yhden säveltänyt, nimeltään Kirkasvetinen.

Olipa hyvä esitys, ja kun kumpikaan ei puhunut omana äidinkielenään englantia, sitä oli helppo seurata ja pysyi kärryllä koko ajan. Räihälä avaa todella mielenkiintoisesti ja hauskasti sävellysten ja säveltäjien taustoja, ja häntä kuuntelisi vaikka kuinka pitkään. Aamuisin aika vain on rajallinen, mutta mukava ikkuna kuitenkin päivän konsertteihin.

Ikolan pappilassa

 

Konserttien välissä olemme käyneet Ikolan pappilan rannassa uimassa tai vain muuten lekottelemassa koskimaisemasta ja auringosta nauttien. Näimme pari kertaa, kuinka telkkäemo kurmuutti poikasiaan, aika kovanokkainen oli. En tiedä, vieroittaako se poikasia vai mikä mahtoi olla tarkoitus. Kun poikanen lähti kauemmaksi, emokin rauhoittui.

Pappilarakennus on remontoitu viihtyisäksi joitain vuosia sitten ja siellä on usein kamarimusiikin ajan toiminut seurakunnan kahvio. Nyt kahvio oli heinäkuuksi vuokrattu yrittäjälle, mutta monenlaisia herkullisia leivonnaisia oli edelleen tarjolla. 

Tänä kesänä pappilan pihamaa oli kokenut suuren muutoksen. Rannan puolelle oli rakennettu viihtyisä terassi ja pihamaan kulkureitit oli kivetty, kunttaa tuotu ja nurmikot kylvetty uudelleen, varsin perusteellinen pihasaneeraus oli valmistumassa.

Sisällä kahdessa salissa oli Aino Appelgrenin taidenäyttely.

Eläinteoksen ehdimme juuri ja juuri nähdä, sillä onnellinen uusi omistaja tuli sen hetken päästä noutamaan luultavasti hyvään kotiin.

Joimme pappilassa hyvät mansikkakakkukahvit ja sitten lähdimme vielä rantaan hetkeksi huilahtamaan ennen seuraavaa konserttia. Aurinko paistoi kuumasti, mutta seuraavana päivänä kaupasta pyöräillessäni kotiin sää jo muuttui: Osuin valtaisaan ukkoskuuroon ja kastuin aivan läpimäräksi. Silmätkin olivat niin täynnä vettä, etten tietä tahtonut nähdä. Mutta ei haitannut! Ukkonenkin kuuluu kesään...

Muotokuvataidetta

 

Kuhmossa on Arttu Lipsosen taidenäyttely, josta löytyy henkilökuvia tutuista säveltäjistä ja Kummelin hahmojakin.

Arttu Lipsonen

Työt ovat hyvin erikoisesti tehty, suurin osa akryylivärein, monta maalikerrosta päällekkäin ja raaputusta joukossa. 

Juttelin pitkään hänen isänsä kanssa, joka tällä kertaa valvoi näyttelyä. Kuulin, että seuraava näyttely on  Kiovassa ja sen jälkeen Tampere-talossa. Oli mielenkiintoista kuulla taiteilijan elämästä monenlaisine käänteineen. Selvisi myös, että meillä on yhteisiä tuttuja. Oli mukava keskustelutuokio.

Edesmenneestä Kuhmon Kamarimusiikin johtajasta Vladimir Mendelssohnista löytyi myös muotokuva.

Kuhmo-salissa

 

Lauantaina olimme kuuntelemassa Ylen radioimaa konserttia Matti "Esa Pasa" Salminen, basson paluu juurille. Konsertissa tämä maailman valloittanut suomalainen basso kertoili leppoisasti elämänvaiheistaan ja lauloi muutaman bassoaarian pätkän. Lisäksi kuulimme useamman kevyen musiikin sävellyksen tangoa ja valssia unohtamatta.

Kuuntelimme Areenasta konsertin vielä uudelleen kotona, jolloin se tuntui paremmalta. Istuimme salin etuosassa, johon esitykset kuuluivat jotenkin epäbalanssissa, esim. Marzi Nymanin kitara tuli läpi liian voimakkaasti. Areenassa kaikki kuului tasapainoiselta. Hyvä, Ylen äänimiehet ja -naiset!

Olisin mieluusti kuullut enemmän musiikkia ja vähemmän kertoilua. No, tällä kertaa konsertti toteutui muisteluvoittoisena.

Maanantaina olin illan myöhäiskonsertissa kuuntelemassa Säihkettä. Olli Mustonen soitti oman sävellyksensä Tähtitarha sekä Beethovenin Kuutamosonaatin. Upeita tulkintoja olivat molemmat! Lisäksi konsertissa esitettiin Golijovin Night Messengers, jossa oli aivan hypnoottinen piano pianissimo. Lisäksi konsertin lopetus Chen Yin Sparkle oli nimensä veroisesti tähän konserttiin nappivalinta. Niin erikoinen nykymusiikin sävellys, jonka lyömäsoitinstemmat vangitsivat minut aivan täydellisesti. Oli todella upeaa seurata Tuija-Maija Nurmisen ja Harri Lehtisen työskentelyä.

Pyöräilin lämpimässä myöhäisillassa kotiin. Konsertin tunnelma oli vielä ulkonakin käsinkosketeltava, vaikka tähtitarhat puuttuivatkin Kuhmon valoisassa kesäyössä.

Paistetut muikut

 

Kuhmo-talon viereisessä rannassa on perinteisesti suosittu kalateltta, josta saa muiden herkkujen lisäksi paistettuja muikkuja. Olemme joskus siellä syöneet niitä, mutta viikonloppuna päätimme paistaa itse.

Paikallisesta K-Supermarketista saatiin tuoreet muikkufileet, sitruunaa ja tilliä. Muikkujen lisäksi tehtiin peruna-palsternakkasose.

Kieriteltiin muikut ruisjauhoissa, päälle runsaasti tilliä ja sitruunan mehua sekä raastettua sitruunan kuorta. Ai että, miten oli maukasta! 

Uskallan väittää, että meillä oli paremmat pöperöt kuin teltassa. 😉

Ukraina-konsertti

 

Uljas Ukraina! Nyt älä horju!

Kerran se koittaa kansojen koi. 

Tyynenä, vankkana vaarasi torju,

tai jos on tarpehen, niin salamoi!

(Eino Leino)

Tiistaina 11.7. oli Tuupalan koulun sali viimeistä sijaa myöten loppuunmyyty. Terve Ukraina! -konsertti veti kuulijoita enemmän kuin kiitettävästi. Meitä oli kai yli 500, eikä ihme, sillä konsertti sisälsi ukrainalaisten säveltäjien musiikkia.

Eino Leinon runon osan suomeksi lausui Antti Tikkanen Sergey Malovin viulun säestyksellä. Sitten osat vaihtuivat ja Sergey lausui saman venäjäksi. Siitä jatkui saumattomasti Myroslav Skorykin teos Melody, jonka soittivat Tikkasen ja Malovin lisäksi Barbora Hilpo, Senja Rummukainen ja suuresti ihailemani kontrabasisti Zoran Markovic. Sävellyksen teema on rakas ukrainalaisille ja esitys oli niin sydämeen käyvä, että aplodeille ei meinannut tulla loppua. Konsertissa kuultiin lisäksi Gabunian sävellys Stronioni-trion tulkitsemana sekä Kuhmon taiteilijoiden esittämä Glieren Jousioktetto. 

Konsertti oli mieleenpainuva ja auringonkukkakimput lavan reunalla piirtyivät pitkäksi aikaa verkkokalvolle. Leinon runo viulun sävelissä kaikui mielessä vielä illallakin...

Aamupuuhia konserttiviikoilla

 

Kuhmon kamarimusiikissa aamut ovat alkaneet klo 10 Salakamarissa mielenkiintoisesti taiteilija- ja teosesittelyjen parissa. 

Tila toimii muulloin Lappi-aiheisena ravintolana, josta saa pohjoisen herkkuja monessa muodossa.

Aamutilaisuuksiin on pitänyt tulla ajoissa, jos haluaa sisälle. Ulkonakin on penkit, joista kuulee ja näkee ihan hyvin, mutta kavereista on riesaa: Jos ei tuule, mäkäräisiä pyörii. Hyttysetkään eivät ole mitään näihin ilkimyksiin verrattuina!

Salakamarissa olemme kuunnelleet viikon alussa taiteellisten johtajien Minna Pensolan ja Antti Tikkasen avauksen tämän kesän teemoista, nokkahuiluvirtuoosi Erik Bosgraafin ajatuksia, runolaulua Ilona Korhosen tapaan ja Osmo Tapio Räihälän hauskan luotsauksen päivän ranslalaisista säveltäjistä. Lisäksi Kuhmo-talon kahviossa olen kuunnellut Charlotte Brayn mietteitä Ungrievable Lives -teoksen säveltämisestä sekä Caroline Burrawayta hänen taideteoksestaan, josta Charlotte sai innoituksen sävellykseensä: Pienten tyttöjen mekkoja tehtynä maailmalla rantaan ajelehtineista palastusliiveistä. Sai kyllä mielen hiljaiseksi!

Tänään poljin pyörällä kuuntelemaan hardangerviulua ja norjalaista springaria, perehdyttäjänä toimi Krishna Nagaraja. Viulu on koristeellinen ja soittotapa kansanmusiikinomaista. Vähän tuli Kaustinen mieleen eikä ihme: Onhan sekin festivaali juuri menossa.

Taiteilijatapaamisissa on ollut todella mielenkiintoisia ja mukaansa tempaavasti omasta erikoisalastaan kertovia tyyppejä. Jotkut ovat kertoneet englanniksi, mutta kummasti sitä on suuret linjat selvinneet, vaikka ihan kaikkia termejä ei ymmärtäisikään. Lisäksi on joka päivä nautittu konsertista tai parista. Kyllä mieli ja sielu lepäävät!

Kirjojen ohella taidenäyttelyäkin

 

Kirjastokäynnillä eksyimme myös Jenna Erosen taidenäyttelyyn.

Aihe oli veden maailmasta, mutta minun mieleni laukkasi myös avaruudessa joitain teoksia katsellessa.

Työt olivat pääosin akryylivärein toteutettuja.

Vaikka näyttelyn nimi viittaa veteen ja vesihän on yleensä liikkeessä, työt olivat mielestäni rauhallisia ja seesteisiä. Pidin niistä kovasti, varsinkin kun värimaailma oli niin harmoninen.

Menkäähän katsomaan konserttien lomassa!

Kuhmo kutsui jälleen

 

Kuhmon kamarimusiikki avaa ovensa. Kaksi konserttien täyteistä, ihanaa viikkoa on edessä. 

Tulimme paria päivää aikaisemmin tuttuun lomakotiin. Kolme hirveä näimme matkalla, mutta muuten matka sujui turvallisesti osaksi auringonpaisteessa, osaksi vesisateessa. Kuhmokin oli kostea ja harmaa saapuessamme, mutta mieli oli iloinen ja aurinkoa täynnä. Oli kiva saapua yhteen kesän kohokohdista! 

Hyvin nukutun yön ja pitkien unien jälkeen olivat matkan rasitukset karkonneet ja suunnistimme kirjastoon lainaamaan lomalukemista. Minä löysin Miika Nousiaisen Juurihoidon ja pari muutakin kirjaa löytyi. Kirjaston oven pielessä ulkona on hylly, josta voi ottaa mukaansa ilman lainaamista kirjoja ja myös tuoda siihen omia. Sadesäällä on ilo lukea seuraavaa konserttia odotellessa!

Uusi tuttavuus

 

Aamulla sateen jälkeen oli tämän näköinen otus tupsahtanut samettiruusujen sekaan. Se oli hyvin peloton, vaikka liikuin kahden kameran kanssa ihan lähettyvillä kuvaamassa. Siihen se jäi jököttämään hiiren hiljaa.

Luontokirja ja netti kertoivat nimeksi horsmakiitäjä. Uusi tuttavuus minulle - kaunis.

Runon ja suven päivänä

 

Ja kukka se kuiskivi umpussaan: 

” Minä tahdon tuoksulla täyttää maan 

ja aueta päivähän, aurinkohon, 

vaikk’ kukkani kuihtuva on.” 

(Eino Leino)

Onnea Eino Leinon palkinnosta saamelaiskirjailija Niillas Holmbergille!

Niin vain huhtikuussa kylvetyt krassit ovat alkaneet kukkia, juuri sopivasti suven ollessa suloisimmillaan. Tosin aikamoisia reuhuja ovat. Pitää miettiä, haluanko niitä jatkossa. Taimet kasvoivat niin runsaina, että nyt niitä on kolminkertainen määrä siitä, mitä ajattelin. No, parempi näin kuin että koko jalostus olisi epäonnistunut!

Lippu liehuu villisti suven kunniaksi…

Sadesään puuhailua

 

Jo muutaman päivän sää on ollut kolea ja sateinen. Ei haittaa, mökkielämä on lämmintä ja mukavaa!

Juhannukseen saakka onnistui keväästä jatkunut neulomistauko, mutta pyhinä oli ihan pakko kaivaa mökin jämälangat esiin. Ensin kutominen sujui maltillisesti, vain vähän kerrallaan, mutta sadesäällä se ryöpsähti valloilleen. Kolmannet sukat valmistuvat tässä. Mukavaa sadepuuhaa!

Hivelevän kaunista