Kuhaa ja rieskaa

Viikonloppuna syötiin vastapyydettyä kuhaa. Ruskistetun sipulin päällä oli paistetut kuhaviipaleet, runsaasti sitruunamehua ja päällä oikein kunnon tillihuntu. Lisänä oli perunamuusia. Kyllä maistui ihanalta! Pidän sitruunan ja tillin mausta kalan kanssa ja niitä molempia saa olla mukana runsaasti.

Tähteeksi jääneestä perunamuusista minulle loihdittiin sunnuntaiaamuna lämpimiä rieskoja kahvin kera. Rieskat maistuivat taivaallisen hyviltä, kun en ollut niitä pitkään aikaan syönyt.

Ihmettelen aina, miten jotkut puoli huolimattomasti - tuosta noin vain - pyöräyttelevät kaikenlaista herkullista suuhunpantavaa "vähän vasemmalla kädellä huitaisten". Minulle ruoanlaitto aiheuttaa syviä ryppyjä otsan alueelle, ahdistusta rintalastan taakse ja kiukkuisia ajatuksia. No, onneksi emme kaikki ole samasta puusta veistettyjä!

Kiitos ihana kokkiseni viikonlopun monenlaisista herkuista!

Ps. Minä loihdin jälkiruoan: Kävelin sujuvasti kauppaan ostamaan Aino karpalo-kinuskijäätelöä, eikä tullut minkäänlaista ahdistusta ;>)

Mustikka kukkii

 

Musiikkiteatteria lapsille

Tänään oli huippukiva päivä töissä, sillä saimme kouluumme Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n sponsoroiman musiikkiteatteriesityksen Bioman. Jopa oli hauska! Oppilaat seurasivat hievahtamatta tapahtumia, osallistuivat innokkaasti lauluihin ja samalla opittiin tärkeää asiaa jätteiden kierrätyksestä. Välillä naurettiin kippurassa, välillä soitettiin ilmakitaraa!

Me aikuiset ihailimme kahden näyttelijän saumatonta yhteistyötä sekä mahtavaa ammattitaitoa. Näytelmään varattu aika kului hujahduksessa ja lapset olivat iloisen tyytyväisiä esitykseen. Kotiin vietäväksi saimme vielä paperisen biojätteiden keräyspussin. 

Teatteriesitys oli koululle ilmainen. Ihan mahtavaa yhteistyötä ja korkeatasoista, opettavaista musiikkiteatteria! Kiitos.

Kuuraa

Lauantaiaamuna sai nukkua pitkään ja tehdä mitä huvittaa. Mikä nautinto!

Ulkona oli vähän kuuraa maassa, vaikka lumet ovat vähitellen hävinneet. Lähdin viemään vanhempieni haudalle kynttilän ja samalla kävelin - pitkästä aikaa - hautausmaata ristiin rastiin. Paljon löytyi uusia, tuttujen hautakiviä. Hautausmaalla oli kaunista, mutta varansa sai pitää, ettei jäisissä kohdissa liukastunut. Osaan arvostaa meidän suvun hautapaikkaa, joka on käytävän varrella ja käytävä aurataan talvellakin. Äiti osasi aikoinaan tehdä hyvän valinnan!

Millainen talvi tästä tuleekaan? Varmaa on, että jossain vaiheessa on lunta ja pakkasta. En lumesta niin välitä, mutta pakkaset, kovatkin, ovat kivoja. Niitä odotellessa pitää turvautua menneiden vuosien kuvaan:

Perjantai-illan täysikuu

Kolme kuningasta

(T.Yendell: Itämaan tietäjät)

Kolme kuningasta tuo lahjojaan ja se tietää joulunajan loppumista - viimeistään nuutinpäivänä 13.1. Minä taidan kuitenkin jo huomenna ryhtyä laittamaan suurimman osan joulusta odottamaan seuraavaa.

Mukava palata takaisin työhön, kun on saanut viettää kaikin puolin hyvän ja palauttavan loman.  Lisäksi alkanut viikko sisältää vain neljä työpäivää. Pehmeä lasku arkeen! :>)

Uuden vuosikymmenen liukastelut

Uuden vuoden aluksi lähdin käymään päivällä mökillä. Aurinko kurkisti matalalta pilven lomasta. Koska huomiseksi oli luvattu vesisadetta, tämä päivä kannatti käyttää ulkoiluun.

Arvasin, että mökkitie olisi aivan jäinen ja niinhän se olikin. Kieli keskellä suuta köröttelin peilikirkkaalla tiellä niin pitkälle kuin uskalsin. Ennen isoja mäkiä parkkeerasin auton, kun en vielä ollut ojanpohjia kolunnut. 

Vaihdoin nastakengät jalkaan ja kävelin loppumatkan. Kun huolellisesti askelsi, ei kaatumisen vaaraa ollut. Joissain kohdissa loppumatkasta näkyi sora ja sitä pitkin uskalsi kävellä reippaasti. Yhdessä kohdassa oli pieni koivu kaatunut tien poikki. Raivasin oksat pois, sillä rungon oli tien auraaja jo heittänyt ojan toiselle puolelle.

Mökillä oli kaikki ok. Aurinko pilkisteli matalalta ja jää kiilteli. Kylän kohdalla oli luistelijoita järvellä, mutta minä en olisi uskaltanut, sillä niin ohkaiselta jää näytti mökkirannasta katsottuna.

Vesi oli korkealla ja yksi rannan tervalepistä seisoi jo vedessä. Meillä on onneksi korkea rantatöyräs, joten vesi ei voi niin ylös nousta, että siitä olisi jotain haittaa. Ison tien varressa huomasin tullessa jo yhden mökin, jonka pihapiiri oli kovasti kutistunut järven vallatessa piha-alueita. Saa nähdä keväällä, millä korkeudella vesi on jäiden lähdön jälkeen. Pohjavedet taitavat vieläkin olla alhaalla syksyn sateista huolimatta.

Paluumatka jäistä mökkitietä aiheutti vielä sydämentykytyksiä, mutta pysyin kuin pysyinkin kaidalla tiellä. 

Oli mukava ulkoiluretki vuoden aluksi, ja onneksi en kupsahtanut nurin. Nastat ovat aivan loistava keksintö ja ovat oiva apu nykyisissä talvisäissä täällä maalla - niin auton renkaissa kuin kenkien pohjissakin.