Leppoisasti

 

Joulunpyhien jälkeinen aika sujuu leppoisasti. Herkkuja riittää eikä minnekään ole kiire. Rauhallista on ollut koko joulun, kun toinen meistä on toipunut koronasta. Ei olekaan mikään nopea juttu!

Joulukukat ovat vieläkin ilo silmälle. Tämän melkein tapoin kuivuuteen, mutta virkosihan se vielä, kun sai juotavaa.

Joulunpyhiksi satoi lunta, aurat eivät kulkeneet, joten kävelimme kuin köyhän talon porsaat peräkkäin polkua pitkin.

Kaupungin keskustan kujilla oli ihan hauskaa taivaltaa ja katsella kauniita rakennuksia.

Auringon nousut ja laskut olivat joka päivä niin ihastuttavia.

Tänään kipristeli 15 asteen pakkanen hieman poskipäitä. Kävelin rannassa ihmettelemässä näyttäytyvää aurinkoa.

Maisema oli sinertävän talvinen, ja kovasti näkyi erilaisia eläinten jälkiä. Kauriit olivat hyppineet pellolla, kulkeneet paloaseman takaa tielle ja astelleet kauniisti tien reunaa jonnekin.

Kerroin terveiset meidän sarvipäille!

Ihana joulu

 

Nyt avaa ovet sydänten,

ne siitä rauhan saa.

Kas, loiste joulutähtösen 

tuo rauhan sanomaa.

                                                                                     (suom. Anna-Maija Raittila)

Rauhaisaa joulunaikaa!

Valmisteluja

 

Vuoden pimein päivä

 

Tänään on vuorokauden valoisan ajan kesto lyhyimmillään eli talvipäivänseisaus. Aurinko paistaa kohtisuoraan Kauriin kääntöpiirille ja talvi on pimeimmillään täällä Pohjolassa. Meidän suunnalla aurinko on horisontin yläpuolella vain reilut 5 tuntia. 

Niinpä, taas selvittiin! Vaikka pariin päivään ei silmämääräisesti mitään tapahdu, muutaman päivän päästä valoisaa aikaa on jo pari minuuttia enemmän kuin tänään. Päivä alkaa pidentyä, vaikka talven kylmimmät pakkaslukemat koetaan vasta noin kuukauden päästä.

Olemme aivan joulun kynnyksellä ja sen jälkeen pimeys alkaa helpottaa. Ihanaa... 😊

Kukkakaupassa

 

Joulun lähestyessä tekee aina mieli käydä ihastelemassa kukkakauppojen antia. Myymälät ovat niin kauniita. Joulukukkameren keskellä on todellakin valinnan vaikeus!

Tänään kävin hakemassa vaaleanpunaisen joulutähden ystävälle, joka viettää joulun ajan yksin - omasta halustaan. Ikääntyessä tulee varmasti joskus sellainen olo, ettei halua enää lähteä matkustamaan kauemmaksi lasten luokse jouluksi. Omassa kodissa joulunpyhät voivat tuntua mukaviltakin, kun saa tehdä asiat omalla tavallaan ihan vain itselleen. Lapset perheineen tulevat sitten joulun jälkeen tapaamaan. Tämä on hyvä järjestely, jos se tuntuu mieleiseltä.

Joulun aikaan yritän käydä ostamassa kukkia useampaan kertaan, jotta saa katseella ahmia kauniita asetelmia ja ihailla kukkien loistoa. Vitriineissä oli valmiina toinen toistaan ihanampia kimppuja. Muistan, kuinka nuorempana piti saada aina omaan jouluun tietyt kukat. Nyt ei ole niin väliä, kaikki käyvät ja tuovat ihanaa joulun tuntua. Väriskaala vain on kaventunut iän myötä. Jos saan itse päättää, ostan kotiin vain valkoisia kukkia.

Joulupurkaus

 

(kuva: yle.fi uutiset, live)

No, nyt se Islannin tulivuorenpurkaus sitten alkoi! Koko päivän olen silloin tällöin katsellut uutisista livenä, miten neljä kilometriä pitkä purkausrailo sylkee tulta ja laavaa. Mahtava luonnon spektaakkeli, joka kyllä aiheuttaa huolta ja murhetta pitkäksi aikaa. Onneksi Islanti osaa ennakoida asioita, ja sillä on yhteiskuntana pitkä kokemus tämän tyyppisistä luonnonmullistuksista.

Muistan oppaan aikoinaan kertoneen, että ulkomailla opiskelevat nuoret lähtevät heti kotiin Islantiin katsomaan, jos tulivuori alkaa purkautua. Tiedä häntä, toimivatko enää samalla tavalla, mutta onhan tuo mieletöntä seurattavaa. Onneksi yhtään ihmistä ei ole ollut vaarassa, ja toivottavasti ei jatkossakaan. Muistan nähneeni joskus netistä, miten mies ajoi autollaan seuraamaan purkausta ja auton renkaat alkoivat sulaa. Järki päähän niille, jotka seuraavat läheltä tätä tapahtumaa.

Toivottavasti Grindavikin kylä ja Blue Lagoon selviävät, eikä laava virtaisi näihin paikkoihin. Taitaa siellä olla yksi voimalaitoskin lähellä. Aika näyttää, miten kauan purkaus jatkuu ja mihin laavavirrat tiensä löytävät. 

Vähän erilainen joulu tulossa Islantiin!

Luonnon voima

 

Marraskuussa seurasin henkeä pidätellen, mitä tapahtuu Islannissa Reykjanesin niemimaalla. Tuliperäinen maankuori alkoi osoittaa heräämisen merkkejä maanjäristysten ja halkeamien muodossa. Grindavikin kalastajakylän pääkatu murtui ja katkesi pahasti, talojen perustukset sekä seinät halkeilivat, ja elämisestä siellä tuli vaarallista. Niinpä koko kylä tuhansine asukkaineen evakuoitiin. Samalla suljettiin lähistöllä oleva, kuuluisa Blue Lagoonin kylpylä.

Niin, siellä maauimalassa minäkin kuumassa vedessä eräänä lokakuisena päivänä nautiskelin elämästä. Räntäsade viuhui ympärillä ja jäädytti märät hiukset pystyyn, mutta muuten veden ihana lämpö helli kehoa - taivasalla - käsittämätöntä! 

Tuosta Islannin matkasta on kulunut jo 25 vuotta, mutta maa teki lähtemättömän vaikutuksen. Jo Keflavikin lentokentältä pääkaupunkiin siirryttäessä maisemat olivat vaikuttavat: kuin Kuussa olisi ajellut. Ei yhtään puuta, merkillisen näköistä laavakenttää  joka puolella, kova tuuli ja sade, jossa sateenvarjo on kertakaikkisen hyödytön kapine. Geyshiren mahtava suihku, Krisuvikin kiehuvat mudat, erkanevat Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat, ihanat kalaruoat... Mukavia muistoja!

Tuntuu todella kurjalta ajatella Grindavikin asukkaita, joista osa on jo menettänyt talonsa tai pelkäävät koko alueen tuhoutuvan tuhkaan. Sinne jäi omaisuus ja rakas asuinalue, koti, koulu, työ, joillakin suvun ikiaikaiset asuinsijat. Koko tuttu elämä kääntyi päälaelleen. Epätietoisuus jatkuu ja kuinka kauan vielä.

Viimeiset viikot ovat olleet uutisissa tästä asiasta varsin hiljaisia. Epävarma tilanne ilmeisesti jatkuu. Luonnon voima on aina niin suuri ja ihminen viisainekin keksintöineen luonnon rinnalla pienen pieni!   

Adventtikukkia

 

Pönttöretki mökille

 

Viikonloppuna myyjäisistä ostettiin kaksi linnunpönttöä. Jotta ne eivät unohtuisi talven aikana kaupunkikodin uumeniin, päätin lähteä viemään ne mökille, jonne ne keväällä ripustettaisiin muuttolintujen iloksi.

Maisemat olivat talviset. Lunta oli puissa ja hiiskumaton hiljaisuus ympärillä. Päivä oli hämärä eikä valjennut kunnolla laisinkaan, kuten tähän aikaan kuuluukin. Oikeastaan tuntui ihan joululta!

Pöntöt laitoin varastoon odottelemaan kevättä sellaiselle paikalle, että ne tulevat väkisin silmiin. Tuskinpa muuten muistettaisiin enää kesän korvalla koko ostosta!

Järvellä oli koskematon hanki. En kyllä itse uskaltanut sinne jalallanikaan astua - vasta sitten, kun toiset ovat ensin testanneet jään kestävyyden.

Ylämökin alaverannalla oli lunta ainakin 30 senttiä. Lapioin sen pois, jotta mahtuu lisää.😀 Toisella puolella onkin katto päällä, joten sinne ei juurikaan lunta kerry. Tyhjensin myös pihakeinun katon.

Humpsuttelin maisemista nauttien aikani, ja sitten lähdin takaisin kotia kohti. 

Hyvää joulua, mökki ja mökin tontut! 💕

Pitkät varjot

 

Rantapolkua kiertäessäni aurinko paistoi matalalta. Varjot olivat pitkiä, kuten aina tähän vuodenaikaan. Tasan kaksi viikkoa talvipäivänseisaukseen, josta se päivä vähitellen alkaa pidentyä. 

Itse olen hieman hämmästynyt, miten nopeasti ja helposti syksy sujui. Nyt jo joulua valmistellaan. Ennen niin alaviritteinen syksy on eläkkeellä ollessa saanut ihan mukavan merkityksen. 😊

Pakkaskuvia ikkunasta

 

Arvostamme ja juhlimme

 

Adventtikonsertti

 

Ensimmäisen adventin iltana olimme konsertissa Adventista jouluun. Esiintyjäkaarti loisti meriiteillään: mezzosopraano Maria Kettunen ja basso Jyrki Korhonen Euroopan oopperalavoilta, diplomipianisti Pirkko Hyttinen, diplomiurkuri Matti Pesonen sekä kontrabasisti Juhani Hyvönen. 

Ohjelmistossa oli adventin ja joulun musiikkia. Erityisesti pidin Jyrki Korhosen äänestä ja tulkinnoista. Saimme myös laulaa muutaman virren yhteislauluna. Matin urkusoolona soittama Daquin Noel VII oli minulle aivan uusi tuttavuus, samoin Korhosen laulama Tuomas Kantelisen Saavu joulu joutuin, joka on säveltäjän upouudesta, jouluisesta oopperasta. Muuten ohjelmisto oli tuttua, tämän vuodenajan musiikkia, joka aloitti ihanasti adventtiajan ja jouluun valmistautumisen.

Ps. Olemme saaneet nauttia Pesosen Matin upeasta urkujen soitosta vuoden verran, kun hän on tehnyt seurakunnassamme kanttorin sijaisuutta. Sunnuntaina messussa kuultiin pitkästä aikaa Voglerin alkusoitto Hoosiannaan, josta pidän aivan suunnattomasti. Nykykanttorit eivät sitä meillä päin ole enää vuosiin soittaneet, joten on pitänyt pettyneenä soittaa alkusoitto itse kotona. Tänä adventtina ei tarvinnut!

Palokunnan joulukuusi

 

Palokunnan miehet ovat keksineet laittaa jo parina vuonna joulukuusen letkutornin huipulle. Sieltä se loistaa kauniisti meille. Makuuhuoneen ikkunasta voi ihan sängyssä loikoillen ihailla kuusen valoja tai keittiössä aamupalaa syödessä.

Viime päivinä pakkasen paukkuessa on samalla suunnalla ollut hienoja auringonlaskuja. Sieltä se kuusikin kuvista pilkistää.

Kiitos palokunnalle joulutunnelmasta!