Runebergin päivän kunniaksi hain kaupasta kaksi valmista torttua, sillä korvasin perjantai-iltana torttujen teon sämpylöillä. Sekoittelin nopeasti löysän taikinan, nostatin ja otin isoja lusikallisia leivinpaperin päälle nousemaan. "Uuni pullan kaunistaa", sanoi äitini aina ja niin näistäkin tuli ihan sämpylöiden näköisiä ja makuisia. Runebergit jäävät sunnuntain kahvihetkeen.
Koko päivä on ollut harmaa ja pyryinen. Kun kävin kaupassa, huomasin, että piha oli hyvin aurattu, mutta muut tiet ja jalkakäytävät pöpperöisiä. Olin ajatellut kävellä pidemmän lenkin kaupan kautta, joten muutin suunnitelmia. Polveni ei kestä muljahteluja, jonka vuoksi menin lähes suorinta tietä lähikauppaan. Liput liehuivat villisti kovassa tuulessa, joka kyllä laantui iltaan mennessä.
Lounaaksi meillä oli riistakäristystä, josta tulikin oikein hyvää perunamuusin ja valkosipuli-timjamiporkkanoiden kanssa. Tehtiin ruokaa, katsottiin olympialaisia ja iloittiin suomalaisnaisten hiihtomenestyksestä. Talviurheilun kera sujuukin seuraavat viikot - mitä nyt töiltä ehtii. Onneksi uusintoja tulee pitkin iltaa, kun suorat lähetykset ovat iltapäivällä jo ohitse.
Viime viikot ovat sujuneet oppimiskeskustelujen parissa. Ennen tavattiin oppilas ja huoltajat kasvokkain, nyt virtuaalisesti jo toista vuotta koronan vuoksi. Suurin osa perheistä haluaa tavata töiden jälkeen alkuillasta, joten päivät ovat venyneet pitkiksi. Onneksi suurimman osan keskusteluista on voinut pitää kotoa käsin. Nyt alkaa normaali arki, kun keskustelut ovat ohitse. Luulen, että harrastuksetkin pääsevät vähitellen käyntiin, kun rajoitukset lievenevät. Meillä ollaan kuitenkin pääkaupunkiseutua jäljessä tartunnoissa, joten vielä pitkän aikaa pitää olla tarkkana FFP-2 -maskien kanssa. Onneksi siedän niitä hyvin.
Kevättä kohti - valoa ja toivottavasti myös vapautta!
