Kyseenalaista herkkua

 

Hiekkatien varressa näkyi korvasieniä. Ennen ne olivat suurta herkkua, mutta nyt ne on poistettu suositeltujen ruokasienten joukosta. Nykytutkimuksen mukaan huolellinenkaan esikäsittely ei poista kaikkea gyromitriinimyrkkyä, sillä osa siitä on ei-vesiliukoisessa muodossa.

Itse en ole koskaan innostunut korvasienistä. Olenkohan pari kertaa sitä syönyt kastikkeessa ja piirakassa. Hyvän makuistahan se oli, mutta olen aikoinani saanut niin paljon sytostaatteja kehooni, että tietoisesti lisää myrkkyjä en ole halunnut. 

Korvasienet jäivät siis tien poskeen, enkä kyllä toivo muidenkaan niitä mukaansa poimivan.

Keltaisenaan

 

Mökin takana metsikössä näkyi aluskasvillisuus omituisen keltaisena. Heti tuli mieleeni, että olisikohan siellä...? Oli ja kauheasti! Kantarelleista hehkui keltaisenaan monen neliön ala: suuria, valtavan suuria ja pieniä. Viidessä minuutissa sateessa keräsin ämpärillisen talteen, kun vielä suurempia sateita oli luvassa. En kyllä ollut oikein kartalla, että sienet jo pukkaisivat itsensä näkyviin. Kaikki on luonnossa tänä kesänä niin etuajassa!

Kahtena päivänä putsasin saalistani ja jalostin pakkaseen. Ämpärillisestä tuli kaksi Aino-rasiallista, jotka jaettiin pienempiin annoksiin pakasterasioihin. Ja hip-huraa: Toinen mokoma saalista, jos ei enemmänkin, odottaa ihan mökin nurkalla. Eipä tarvitse lähteä kauemmaksi haahuilemaan. On tämä hieno sienivuosi!

Sieniä pakkaspäivänä

 

Yöt ovat olleet viime aikoina reilusti pakkasella. Eilinen päiväkin taisi olla koko ajan miinuksen puolella ja viileältä tuntui. Onneksi laitoin kunnolla päälle, kun poikkesin sienipaikalle.

Isoja suppilovahveroita oli vaikka kuinka paljon näkyvissä. Sienet olivat yön jäljiltä jäässä, enkä yrittänytkään niitä kerätä. Hauskasti näkyi hieman lunta sienien pinnalla. Suppilovahveroita on löytynyt jo yllin kyllin tähän mennessä, mutta ehkä nämäkin kerätään lähipäivinä talteen, jos ovat vielä hyviä.

Voi tätä verratonta sienisyksyä!

Söpöliinejä

 

Pikkulasten parhaiten tuntema sieni on varmasti kärpässieni, sillä niin paljon siitä varoitellaan. Jokainen lapsi on tästä sienestä kuvia piirtänyt tai töitä askarrellut päiväkodissa ja koulussa. Venäjällä kärpässientä kuitenkin kerätään syötäväksi, jos maailmalta kuuluvia uutisia on uskominen. 

Pienet kärpässienet sammaleesta kurkistelevina ovat kyllä todella söpöjä. Nopeasti ne kuitenkin kasvavat isoiksi. Kärpässieniä on tupsahdellut mökille ja tien varteen joka paikkaan. Ilmeisesti nyt on ollut niille otolliset olosuhteet.

Keltaista herkkua

 

Lauantaina saimme vieraan, jonka erityistoivomus oli päästä tunnistamaan suomalaisia ruokasieniä. Saaliiksi tulikin tatteja, lampaankääpää, kehnäsieniä ja kantarelleja. Kaupunkilaistunut, Sri Lankasta kotoisin oleva nuori neitonen ei asutuskeskusten keskellä itsekseen sieniä löydä, puhumattakaan että niitä tunnistaisi. Nyt oli kotiin tuomisina iso pussi herkullisia tuliaisia!

Tänään aamupalan jälkeen, ennen saderintaman vyöryä, käväisin lähimetsässä katsomassa, miten kantarellit voivat. Edellisellä kerralla olivat niin pieniä, etten vielä poiminut. Nyt olivat kasvaneet ja hyvää kantarellikastiketta on tiedossa myöhemmin tällä viikolla.

Päivän aikana onkin sitten satanut oikein urakalla. Sademittari on puolillaan ja varmaan piripintaan aamulla, kun sade päättyy. Hyvä, kun sataa, kun niin kuivaa on ollut koko kesän. Luultavasti sieniä nousee, kun maasto kastuu nyt kunnolla. Mökin pihalta löytyi tänään kaksi isoa ja niin kaunista punakärpässientä sekä eri tatteja ja haperoita, lisäksi kaiken maailman roskasieniä. Eriskummallisen paljon olen nähnyt myös mökkitien varrella leppärouskuja. 

Oman kantarelliretken jälkeen kävin ennen sadetta vielä kävelemässä ja pulahdin uimassakin. Nyt on ollut kiva nauttia sadepäivästä sisällä takkatulen ääressä. 

Mustikka kukkii

 

Kevät on edennyt nopeasti - vihdoin. Koivun lehdet ovat jo aika suuria, nurmikko kasvaa ja mustikkakin kukkii. Kukinnasta päätellen olisi tulossa hyvä mustikkasato, mutta pörriäisten vähyys huolestuttaa.

Katselin äsken mustikkarinnettä pihassa ja näin vain kaksi kimalaista. Kontukimalaisten pölytys takaisi suuren sadon, mutta ilmeisesti säästä johtuen kimalaisia on vähän. Jospa tulisi hiukan lämpimämpää ja sateet loppuisivat, niin pölyttäjähyönteiset pääsisivät tositoimiin. Toisaalta viestiä tulee maailmalta pölyttäjien vähenemisestä, joten saa nähdä...

Postiretkellä katselin toisella silmällä korvasieniä. Ei ainuttakaan! Viime kevään sato oli hyvä, kuten kuvaan on ikuistettu, mutta ainakin vielä mökin lähistö loistaa tyhjyyttään. Tuttava soitteli ja kertoi hyvästä paikasta, joten ilmeisesti pitää siirtyä sinne. Minä en tosin korvasieniä syö, sillä olen aikoinani sytostaattikuureilta imenyt elimistööni ihan tarpeeksi myrkkyjä. Olen vakuuttunut, että huolellisellakaan ryöppäyksellä kaikki myrkky ei sienestä lähde, mutta muut saavat toki olla toista mieltä ja syödä vatsat killillensä. Mielelläni kuitenkin korvasieniä kerään, sillä aina löytyy kiitollisia ottajia.

Tuntuu ihanalta olla mökillä! Neljän päivän helatorstailoma on ollut hiukan sateinen, mutta ei se laisinkaan haittaa. Tänä aamuna tunnistin pihalta vihervarpusen, joka oikeasti kuuluu peippojen sukuun ja seurasin kahden joutsenen puuhia rannassa. Kun ne olivat lähteneet, tuli rantakivelle sulkiaan sukimaan koskelo, joka viihtyi kaunistautumispuuhissaan pitkän aikaa. Kun se oli jatkanut matkaansa, kävin pesemässä rantakiven. Terveiset oli jätetty!

Sateen jälkeen tuoksuu raikkaalta kesältä. Lähden nuuskuttelemaan pihamaalle.

Kuin sadusta

 

Punaisilla kärpässienillä on yhtä juhlaa! Itiöemiä nousee joka puolelle hurjaa vauhtia. En muista koskaan nähneeni näin runsasta satoa. Kärpässieniä on metsässä joka puolella, mihin vain katsoo.

Olen vähän väliä käynyt kurkkimassa ylämökin taakse kuusien alle. Siellä on kuin sadussa konsanaan.

 Vain peikot puuttuvat sienten lakkien alta. 

Tai mistäs minä tiedän, millaisia pieniä Mörri-Möykkyjä lakkien alla lymyilee. Pitäisi ottaa mukaan suurennuslasi.   :>)   Joku otus näissäkin ruokailee, kun lakeissa on välillä ihan selviä maistelun jälkiä. Joku on immuuni myrkylle.

Vauvasienet ovat niin söpösiä, vaan nopeasti kasvavat.

Kaunista katseltavaa - vaan ei maisteltavaa!

Taas kesä

Kylläpä saatiin ihanan kesäinen viikonloppu elokuun päätökseksi. Aurinkoa ja lämpöä, leppoisaa tuulta sekä suuria sienisaaliita. Kaksi tuntia oltiin metsässä keräilemässä suolasieniä, ja haapa- sekä karvarouskuja saatiin kori täyteen. Sienisalaattia tiedossa syksyn ruokapöytään. Kiva!

Haudalta tuotu, ränsistynyt äitienpäiväruusu piristyi mökin auringossa loppukesästä ja ryhtyi kukkimaan komeasti. Perhoset lentelivät tänään kukasta kukkaan. 

Nappasin muutaman kuvan, kun ne eivät olleet kovin vilkasliikkeisellä tuulella. 

Ensi viikon puolivälissä taas viilenee. Täytyy alkuviikosta nauttia ulkoilmasta, mitä nyt töiltä ehtii. Onneksi mitään ylimääräistä ei ole iltasella tiedossa, joten mukava viikko tulossa. 

Kuin sieniä sateella

Eipä olisi heinäkuun kuivuuden keskellä uskonut, miten runsaasti luonto nyt työntää näkyville erilaisia sieniä. 

Tatteja ja kantarelleja löytyy sellaisista paikoista, missä niitä en ennen ole tavannut. 

Kauniin punaisia kärpässieniä en ole varmasti koskaan nähnyt pihapiirissä niin paljon kuin nyt. 

Sateiden jälkeen sieniä alkoi nousta ihan joka puolelle runsaslukuisesti - myös ”roskasieniä”. Jotkut ovat olleet kooltaan jättiläisiä. 

Luonnosta löytyy nyt satumaisen kauniita näkyjä!

Ihmeellistä!

Ihmetys oli suuri, kun vakiopaikalta löytyi suuri määrä kantarelleja. Luulin, että kuivan kesän jäljiltä sienistä ei näy jälkeäkään, vaan vielä mitä! Maa oli keltaisenaan ja  osa oli jo aivan kuivuneetkin. Minulla oli pieni jäätelökippo mukana, mutta piti kipaista hakemaan isoin taikinakulho, joka täyttyi hetkessä kantarelleista.

Mukavaa, kun sekä mustikka- että sienipaikka ovat mökkitontilla.

 

Tänään tehdään kantarellikeittoa ja pakkaseenkin saatiin kolme purkkia sieniä. 

Korvasienet

 

Muisto vain on viime kevään runsas korvasienisaalis. Kahtena päivänä meiltä on vaellettu tuntitolkulla korvasienten mailla ja saalis on ollut vaatimaton. "No, tulipa kävelyä", minulle kommentoitiin. Sen verran saatiin, että käsittelemään päästiin. Sienet matkaavat nuorten herkkupöytään Tampereelle.

Mökin pihassa on kohtalaisen kookas sieni. Yksin sillä ei tee mitään. Saa nähdä, löytyykö enää kavereita.

Sieniä

Sieniä nousee hurjaa vauhtia. Sade ja lämpö ovat saaneet itiöemät pongahtelemaan näkyviin. Mökin takana on kuusen alla kolme kärpässientä - tunnelma kuin satumetsässä.

Kaksi kertaa olen käynyt katselemassa sieniä aivan mökin pihapiiristä, vaikka niiden syöntiä itse välttelenkin vatsanpurujen pelossa. Ensimmäisellä kertaa löytyi jäätelörasiallinen kantarelleja.

Tiistaina olin koulussa lähes viisi tuntia valmistelemassa maanantaina alkavaa uutta kouluvuotta. Kun palasin illalla mökille, kävin katselemassa uudelleen sieniä. Vähän toivoin, ettei mitään löytyisi, sillä en olisi viitsinyt ryhtyä putsaushommiin. Vielä mitä: komeita orakkaita ja lisää kantarelleja! Sadolta ei voi välttyä tänä kesänä. Hus metsään kaikki, jotka sieniä rakastavat!

Sadesään satoa

No. tämä viimeinen taitaa olla kääpä...

Kevään herkkuja

Herkkuja luonnosta: En ole näin suurta korvasienisatoa koskaan nähnyt. Kolminkertainen keittäminen ja huolellinen huuhtominen, mutta silti minä en näitä syö. Olen aikoinaan tarpeeksi saanut myrkkyjä sytostaattien muodossa, kun lymfoomaani hoidettiin. Syökööt herkut muut nautiskelijat!

Äitienpäivän herkkuina nautimme mökillä hyvät punaviinissä ja yrteissä marinoidut naudanpihvit, salaattia, paistettua oliivia ja tomaattia sekä sipuliyrttiuuniperunoita. Oli todella hyvää! 

Tällä viikolla syödään koulukeittiön herkkuja - oikein maukkaita nekin.

Aarnimetsässä

Miilun aarnimetsäalueella on helppo taivaltaa, sillä sitä rajaa joka puolelta helppokulkuiset polut tai metsäautotiet. Itse metsäalue on ehkä juuri siksi säilynytkin maaston kulumiselta. 

          

Enpä ole pitkään aikaan nähnyt yhtä mahtavia keloja tai kantoja sammalhattuineen. 

Pitkiä naavaverhoja roikkui oksistossa. 

Oli hienoa taivaltaa hoitamattomassa, vanhassa metsässä. Mihin puu kaatuu, siihen se maatuu... Tehometsätalouden aikakaudella nämä elämykset ovat harvassa. 

Lapsuudessa täällä ajeltiin kesätyörahoilla ostetuilla mopoilla ja se vasta oli hienoa!  Nyt ei näkynyt yhtään vastaantulijaa koko aikana. 

Ekstrana löysimme vielä suppilovahveroita sekä pakkasen puraisemia puolukoita, joista viimeeksi mainitut keräsimme suoraan suuhun. 

Sieniä sittenkin

Viikonloppu tuli taas tarpeeseen. On ollut voimaannuttavaa vaellella täällä metsän keskellä ja nauttia järvimaiseman syksyisestä hiljaisuudesta. 

Päiväkävelyllä huomasin, että sieniä on putkahtanut esille. Luulin jo, että kuiva kesä kuihdutti sienisadot kokonaan. Metsätien varrella oli karvarouskuja, kuusten alla lampaankääpää, nummitatteja oli paljon ja "roskasieniä" jos vaikka kuinka. 

Mökin pihasta heittelin metsikköön isot kasat koivunkantosientä. Sehän on hyvä sieni, mutta minun sienestämiseni on nyt ohi, kun vatsa ei kestä juuri muuta kuin kantarellia ja pieniä määriä suolasieniä, jos ne on hyvin keitetty. Nytkin jätin kaikki sienet muiden kerättäviksi. 

Yksi kantarelli löytyi...

Herkkuja

Sateisesta kesästä on jotain hyötyä: Metsän herkut - monenlaiset sienet - alkavat löytyä runsaina kasvupaikoiltaan.

Minä en uskalla syödä kuin kantarelleja ja tatteja. Suppilovahverot saavat aikaiseksi kauheat vatsakivut. Onneksi nyt on keltaista herkkua löytynyt helposti mökin ympäristöstä. Jo useamman kerran on syöty kantarelleja, tänään herkullisen munakkaan muodossa. Siinä oli mukana myös herkkutatteja ja ihanalta maistui. Yksi purkki sieniä löysi tiensä myös pakastimeen.

Toivottavasti näitä ihanuuksia löytyy myös jatkossa!

Kilpailuvoittajat

Tänään olin Musiikkijuhlien urkuvartissa kirkossa kuuntelemassa ranskalaisromanttista urkumusiikkia. Oli ihanaa! Meidän kirkkomme uruille se sopii  niin loistavasti ja pidän muutenkin esim. Widorin ja Duboisin sävellyksistä. 

Myöhemmin illansuussa kuulimme ensimmäisen Jean Sibelius -sävellyskilpailun pianoteossarjan kärkisävellykset. Sävellyksiä kilpailuun oli tullut peräti 639, joka on huikea määrä. Voitto meni Fado-Gestalt -sävellykselle, joka espanjalaisen  tekijänsä mukaan pyrkii välittämään henkilökohtaisella tavalla fadon, perinteisen portugalilaisen musiikinlajin, spontaania syvällisyyttä. Toisen palkinnon sai italialainen ja kolmannen taiwanilainen säveltäjä. 

Sävellykset olivat mielenkiintoisia, mutta eivät ainakaan ensikuulemalta minulle avautuneet. Vähän pöllähtäneissä tunnelmissa lähdin konsertista, ja onkin mielenkiintoista lukea myöhemmin arvostelut. Ainakin pianistit Juhani Lagerspetz ja Paavali Jumppanen joutuivat koville vaikeita sävellyksiä tulkitessaan.

Välillä kävin mökillä nauttimassa auringosta ja keräämässä kantarelleja. Niitä on nyt hurjan paljon. Huomenna tiedossa herkkuja ruisleivän kera. 

Suppiksia ja lehtiä