Loma ja kesä

Hyvin erikoisen kevään työkuviot ovat vihdoin takana ja loman ensimmäinen päivä menossa. Pöllähtänyt olo, kuten aina kiihkeiden työkiireiden päätyttyä. Suvivirsi kaikuu mielessä...

Eilen juhlittiin sisarentyttäreni lakkiaisia lähimmän sukulaisjoukon kesken pihamaalla. Meitä oli kaiken kaikkiaan 10. Ylioppilaan isä joutui kesken kaiken lähtemään töihinkin, joten hyvin pysyimme turvarajoissa väkimäärän suhteen. Kunnon juhlat siirrettiin elokuuhun. Tuore ylioppilas oli kaunis ja halusi välttämättä olla paljain jaloin - neiti Kesäheinä! Kuvia otettiin kasapäin, syötiin kakkuja ja juteltiin pitkästä aikaa - tietenkin turvavälejä noudattaen ja käsidesiä annostellen. Ihanaa, että lämminhenkiset pihakekkerit saatiin pidettyä ja sää oli mitä parhain. Nuorille on kova paikka valmistua koronakeväänä, kun lähes kaikki suunnitelmat juhlan suhteen menivät pipariksi.

Illalla istuin mökin pihakeinussa ja vain katselin sekä kuuntelin luontoa. Nautin hiljaisuudesta, kesän lämmöstä ja tunteesta, että hurjasta työkeväästä selvittiin. Koville otti, yöunet ovat olleet vähissä ja uupumus painaa, mutta eiköhän se vähitellen haihdu kesätuulen vietäväksi.

Ihana kesä, ihana loma edessä!

Pieni lomanen

Virkistävä, pieni, neljän päivän helatorstailoma viimeisten koulupäivien keskellä teki todella hyvää mielelle. Mökillä aika kului kuin siivillä. Aiemmin hieman surin, etten ehdi seurata kevään tuloa etäkoulun ja muiden työjärjestelyjen vuoksi, kun piti olla kaupungissa. Viileät säät ovat kuitenkin hidastaneet vehreyttä. Valkovuokot ja narsissit olivat vieläkin mökillä kukassa ja ilahduttivat minua koko viikonlopun. Koivuissa on nyt pienet hiirenkorvat, mutta tullessa keskiviikkona ei kaikissa näkynyt vielä mitään. Järvi viilentää.

Lämpimät kevätpäivät oli mukava puuhata ulkona. Verannat saatiin kuntoon ja saunan katto ja räystäskourut putsattua. Haravoin  alamökin ympäristön ja laiturille menevät rappusetkin laitettiin paikoilleen. Saunottiin pari kertaa ja heitin vasta nyt talviturkin. Onkohan minusta tullut arkajalka? Ennen pulahdin heti jäiden sekaan, kun ranta vain hiukankin oli avoin.

Oli mukava seurata perhosia, jotka ilmestyivät oitis, kun aurinko lämmitti. Sitruunaperhoset ja suruvaipat lentelivät ja mökin seinällekin istahti kesäperhosia lepäämään. Sinitiaiset ja kirjosiepot hautoivat muniaan, tai sitten osa sisusti asuntojaan, kun heiniä kannettiin pönttöihin. Kävin myös ensimmäisellä souturetkellä. Oli kiva katsella maisemia, jotka nyt näyttävät erilaisilta kuin kuukauden päästä. Kaadoimme lipputangon ja kuurasin sen puhtaaksi. Nyt kelpaa liputtaa!

Orvokit kukoistavat, mustikka aloittelee kukintaansa ja joutsenet lentelivät edestakaisin. Korvasieniäkin kerättiin kymmenisen kappaletta. Kävelyretkillä niitä ei löytynyt kuin pikkiriikkisiä alkuja, mutta mökin pihapiirissä niitä oli ihan kunnon kokoisia. Minä en niitä syö, mutta joutavat parempiin suihin. Pidän sienistä, mutta aikoinaan olen myrkkyjä saanut sytostaattien muodossa elimistööni niin paljon, että nyt vältän näitä herkkuja. Keitetäänhän ne huolellisesti useampaan kertaan, mutta silti... Onneksi toiset saavat herkutella.

Ihana, aurinkoinen viikonloppu, joka antoi voimia viimeisiin koulupäiviin! 

Voi, mikä ihanuus!

Vihdoin täällä rannalla! Voi, mikä ihana kevät...

Räntäsadetta ja arviointeja

Tänään herätessä oli maa valkeana ja räntäroikaleita satoi ulkona. Vähän masentavaa toukokuun puolessa välissä! Tosin tämä kevät on koronoineen ollut niin kummallinen, että räntäsadekaan ei yllätä.

Olemme kakkoskodissa, vaikka mökillekin olisi tehnyt mieli. Kävin siellä eilen kastelemassa orvokit, ja pihassa kukkivat vielä krookukset, narsissit ja valkovuokot. Toivon pääseväni mökille helatorstaiksi, sillä meillä on töistä vapaata myös perjantai. Voisi vähitellen ajatella muuttavansa majaa kesäkotiin, kun etäopetus on ohitse.

Työarki on muuttunut kodin rauhasta taas kouluun. Käsiä pestään niin useasti, että yli yksi oppitunti lotrataan yhteensä päivässä veden kanssa. Turvaväleistä huolehditaan, ja nämä kaksi asiaa ovat nyt tärkeimpiä kouluarjessa. Ruokailemme luokissa, joten siinäkin menee aikaa enemmän kuin ruokalassa tapahtuvassa aterioinnissa. Hyvin ja rauhallisesti on sujunut, sillä olemme ottaneet toisen sisäänkäynnin käyttöön, ja mitään ruuhkia käytävässä tai eteisessä ei pääse syntymään. Luokat ovat visusti erillään toisistaan, joten aika intensiivistä yhdessäoloa on oman luokan kanssa päivät.

Tänä viikonloppuna olen tehnyt arviointeja. Kovin kauan kerrallaan ei jaksa papereita pyöritellä, joten ateriointi, päivänokoset, sukan kutominen ja lehdenluku ovat hyvin katkaisseet ahkeran aivotyön. Toivon, että sunnuntai-iltana arvioinnit olisivat valmiit ja ainakin suurimman osan oppiaineista olisin saanut jo viedyksi koneellekin. Keskiviikkoon saakka on armonaikaa...

Taas tuli opetushallituksesta uudet ohjeet koulutyölle. Saa nähdä, joudunko tekemään joka päivä sekä lähi- että etäopetusta yhtaikaa. Etäopetusaikana olin myös lähiopetuksessa, mutta se tapahtui vain joka kahden viikon välein yhden päivän ajan. Onneksi opetusta on vain vähän jäljellä. Kai nämä viimeiset kiemurat kestää vaikka päällään seisoen, kun tietää, että kesäloma on nurkan takana.

Valkovuokkojen aika

Pitkäaikainen haaveeni on toteutunut: Mökillä parikymmentä vuotta kituuttaneet valkovuokot ovat alkaneet hyvin levitä.

Karjalainen äitini rakasti näitä ja joka kevät hän muisteli Kannaksen alueen valkoisia kukkapälviä kaiholla. Äiti katselee nyt pilven reunalta ja ihmettelee, kuinka runsaslukuisesti hänen vuokkonsa tänä keväänä kukkivat.

Pitkin nurmikkoa on kukkivia tupppaita, niin kauniita.

Kevään tuojia - ainakin minulle.

Monia vuosia tämä mätäs oli ainoa kukkiva valkovuokkoesiintymä mökillä. Tämä kuva on vuodelta 2012 ja silloin jo mustikassakin oli lehdet. Onneksi valkovuokko kukkii luonnossa pitkän aikaa. Ehkä minäkin niistä ehdin vielä etätyön lomassa nauttia.

"Koivun oksaan korkealle..."

Vapun kunniaksi lähdimme parvekkeella syödyn aamupalan jälkeen auringonpaisteessa ajelemaan mökille. Siellä oli rastas tehnyt pesän pihapiiriin ja säikähdin puolikuoliaaksi, kun se lähti karkuun metrin päästä. Pesä oli soma ja munatkin se oli jo ehtinyt pyöräyttää.

Muistan, kuinka yhtenä kesänä hajoitimme 7 pesäntekelettä, jotka rastas yritti rakentaa ihan kulkuväylälle. Munia se ei ehtinyt. Onneksi älysi tehdä pesänsä lopulta kauemmaksi mökistä ja sai poikasetkin lentokuntoon. Kummallista, että hehtaaritolkulla on metsää ympärillä, mutta ovenpieleen vaan pitää päästä pesimään. En oikein ymmärrä rastaan sielunelämää.

Mökillä tuuletimme patjat ja vuodevaatteet sekä laitoimme ilmalämpöpumpun päälle. Siivouksen loppusuora häämöttää! Tuntuu niin kivalta ajatella, että viikon päästä voisin ehkä jo mennä yöksi mökille. Ihanaa!!!

Hovipuutarhurini piti ovet auki vappuna, ja mökkireissun yhteydessä ostin kaksi kassia keltaisia orvokkeja ja vielä pari amppeliakin. Osa meni mökille ja osa haudoille. Äidin ja isän haudan kävin paluumatkalla äitienpäivää varten laittamassa kuntoon.

Sillä aikaa, kun minä laittelin orvokkeja, kokki oli kotona loihtinut vappuaterian: halloum-juustosalaattia krutongeilla, keitettyjä porkkanoita ja paistettua lohta perunoiden kera. Kyllä maistui nälkäisissä suissa hyvältä.

Iloista vappua - virtuaalimuodossa tai ihan konkreettisesti juhlittuna!