Suolla

Aamupäivästä olimme Salakamarissa kuuntelemassa Aulis Sallisen tuotannosta ja Kuhmon kirkossa Bach-konsertissa. Sitten kävimme syömässä srk-talon keittoa ja jälkiruoaksi täytekakkua, jonka jälkeen pyörät käännettiin kohti majapaikkaa. Vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin suolle katselemaan, löytyisikö aineksia lakkahilloon.

Ja löytyihän niitä! Lakat olivat hyvin epätasaisesti kypsyneitä: jotkut aivan kypsiä, jotkut raakoja suppuja ja kolmannet siltä väliltä. Iltapäivän vaeltelimme lähisuolla, johon olimme tulleet pyöräillen ja olimme tyytyväisiä saaliiseen. Samalla saimme nuuhkia suon hyvää tuoksua sekä viettää aikaa vähemmän toivottujen ystävien - itikoiden - seurassa. Niitä pyöri ympärillä ihan kiitettävästi. 

Osan lakoista levittelimme sisällä kypsymään uunipellille ja osa odottaa vielä jääkaapissa putsaamista. Useamman litran saimme ja huomenna keitetään hilloksi. Hauskaa...

Aatonaaton kävelyllä

Tulimme juuri tunnin kävelyltä järveltä. Siellä oli ihanaa, kun lunta on niin vähän ja askeltaminen oli kevyttä. Auringon kajo näkyi matalalta horisontista ja puut olivat huurteessa. 

Aamulla olimme kirkossa. Neljä adventti ja neljä kynttilää...

Luonto on erityisen kaunis huurteisine puineen. Täydellinen joulusää!

Leppoisa lauantai

Aamulla rauhallisen kahvinjuonnin lomassa katselin ulos. Sää oli harmaa ja lämpötila vähän plussan puolella. Ajattelin pitää "sohvaperunapäivän", mutta toisin kävi. Sisareni poika pyysi minua jäälle kävelemään. Tottakai peruin pyhät päätökseni ja lähdin!

Jäälle oli sekä luistelu-, hiihto- että kävelybaanat juuri vedetty eilisestä lumisateesta puhtaaksi. Kiitos kaupungille ja yksityisille auraajille! Kyllä on mainiot mahdollisuudet nauttia talvesta.  Koirakin oli mukana ja iloitsimme  kaikki neljä leppoisasta, viimattomasta kelistä, Nella-koira ehkä eniten.  

             

Loppumatkan tallustelimme rantapolkua pikkumiehen pihaan. Minä jatkoin vielä kilometrin verran omin päin kotiin. Hauskaa oli!

Nyt jatkan leppoisaa lauantaipäivää katselemalla ja kuuntelemalla RSO:n konserttia Musiikkitalosta. Prokofjevin Romeo ja Julia soi...

Taidekävely

                                    

                                            (Aaltonen: Aleksis Kivi)

Hyytävä on viima, vaikka muuten ulkona onkin talvisen kaunista. 

Mökille ei kannattanut lähteä tässä kelissä, joten kotipäivä oli tiedossa. Alkuviikko taitaakin olla todella kylmää, mutta loppuviikolla lauhtuu. Sitten on kiva käydä päiväseltään mökillä. Sisaren perhe siellä olikin viikonloppuna talven iloista nauttimassa.

Kävelylenkillä yritin etsiä tuulensuojaiset reitit ja aika hyvin onnistuinkin. Samalla bongailin silmiini sattuneita, tuttuakin tutumpia taideteoksia katujen varsilla ja puistikoissa. Muutamista nappailin kuvia, vaikka sormet olivat jäätyä. 

Kävelylenkin jälkeen oli mukava käpertyä shaalin alle lämpöiseen päiväunille. 

                           

                                        (Peltokangas: Vuosi 2000)

Päiväkävelyllä

Aurinkoisena pakkaspäivänä lähdin kävelemään rantapolulle. On ilo asua pikkukaupungissa, jossa kotiovelta luonnon helmaan on vain kivenheitto matkaa. 

Ihmisiä oli paljon ulkoilemassa. Valitsin reitin, jossa voi olla viimalta suojassa. Pakkasta oli kymmenisen astetta. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, tosin matalalta vielä tähän vuodenaikaan. 

Onneksi oli aurinkolasit päässä. Hohtavan valkoinen uusi lumi kimmelsi auringossa. Yhtään ei tullut kylmä, ei edes poskia palellut ja kaunista oli rantapolulla. 

Mökikimaisemiin tuli ikävä. Jokohan tie on aurattu? Pitääkin ensi viikonloppuna lähteä katsomaan. 

Vuoden ensimmäisenä päivänä

                    

                                                                     (Kuva: Yle tv 1)

Uudenvuoden päivääni kuuluu vuodesta toiseen samat, perinteiset asiat: ensin presidentin puhe ja sitten Strauss-konsertti Wienistä. Niitä eilen katseltiin ja kuunneltiin. Joskus konsertista on tullut lyhyempi versio, mutta nyt se näytettiin käsittääkseni kokonaisena. 

Mukava yksityiskohta on, että konsertin on Suomessa koko elämäni ajan juontanut nyt 81-vuotias musiikkiasiantuntija Antero Karttunen, ehkä viimeistä kertaa eilen. 

                    

Konsertin jälkeen lähdimme kävelylle. Metsätieltä erkani rantapolku, joten astelimme katselemaan uusia maisemia. Lunta oli kauniisti puiden oksilla, ja polku mutkitteli rannan tuntumassa sekä välillä metsikössä ja varvikossa. Onneksi oli pakkasen puolella lämpötila, sillä muuten ei kaikista kohdista olisi läpi päässyt kuivin jaloin. Koiraihmiset polkua varmaan käyttävät, kun nelijalkaisten jälkiä näkyi paljon. Koirien pito lenkillä vapaana onnistuu, kun ei ole ihmisiä tai taloja lähistöllä.

                    

Jäät olivat aivan olemattomat. Valitettavasti lumi rantajäällä hämää, joten jalkaisin ei ihmisillä eikä koirilla sinne ole mitään asiaa. Vähän kauempana laineet liplattivat iloisesti uuden vuoden kunniaksi. 

Polku oli pitempi kuin oletin, ja parin kilometrin jälkeen mielikuvitukseni laukkasi hämärtyvässä iltapäivässä: "Kesällä ihmiset löytävät kaksi valentunutta, susien paljaaksi kaluamaa luurankoa rantametsän syövereistä... Hih-hih!" Sitten jo näkyikin autotie. Ihan kunnon lenkki käveltiin raittiissa talvisäässä, ja uudet, kauniit maisemat tulivat tutuiksi. 

Kotiinkin päästiin. ;>)

Eläimiä

                    

Tämän aamupäivän kiersin eläinpuistossa. Syyslomaviikon kunniaksi oli monista eläimistä opastuksia ja niitä oli mukava kuunnella. Ahma ja lumileopardi olisivatkin jääneet näkemättä, sillä nämä lymyilivät sisäpesissään. Hoitajan huutaessa ne kuitenkin tulivat ulos poseeraamaan. Tiedä häntä, kummin päin yleisöopastus paremmin toimi, sillä eläimet seurasivat silmä tarkkana meitä ihmisiä. 

                    

Oli mielenkiintoista kuulla nuorelta eläintenhoitajalta lajeista yleensä sekä myös tarhan yksilöistä tarinoita. Nuori Matti-ahma erityisesti jäi mieleeni.  Se on kohta saamassa kumppanin Ruotsista. 

                    

Karhut olivat hyvin rauhallisia, samoin suurin osa eläimistä. Kettu oli vilkasliikkeinen tarhassaan, mutta kaikista vikkelin oli pikkupanda. Siitä en kunnon kuvaa saanut laisinkaan. Aina puuttui joko etu- tai takapää kuvasta. 

Puolessa välissä join kuuman kaakaon ihanilla lisukkeilla. Lämmitti mukavasti ja tyydytti makeanhimon pitkäksi aikaa - toivottavasti. 

                    

Melkein nelisen tuntia kului retkellä ja sääkin suosi. Nyt on raukea lomaolo ulkoilusta. Poronkäristys kypsyy liedellä...

Talvisella päiväkävelyllä

Vihdoin mökillä

Vihdoin ja viimein aurinkoinen talvipäivä! Muutin suunnitelmat ja lähdin heti töiden jälkeen käymään mökillä, sillä en ole siellä vielä pistäytynytkään tämän vuoden puolella. Tuskin minään talvena on näin hiljaista ollut mökkirannassa tammi-helmikuussa.

Sovin sunnuntaina tien aurauksesta. Oli kiva kävellä hiljaisessa metsässä. Auton jätin puolen kilometrin päähän, sillä vaikka tie oli aurattu, en olisi päässyt isoja mäkiä ylös. Alashan olisi helppo körötellä ;=) Tiellä oli parissa kohdassa vettä, sillä oja oli täynnä eikä rumpu ollut vetänyt. Saapa nähdä, kuinka lainehtii keväällä.

Ensimmäiseksi riensin rantaan tekemään jäälle sydämen. :=) Sen sinne joka talvi piirtelen ja joskus se näkyy vielä kevättalven paljailla jäillä. Lumiukonkin olen joinain talvina tehnyt heiluttamaan ohitse hiihtäjille. Nytkin oli jo latu ehditty vetää jäälle, ja kolme hiihtäjää ohitti reippaasti lykkien meidän rannan. 

Mökin pihassa lunta oli vähän. Oli helppoa ja nopeaa lapioida polut ja rappuset, varsinkin kun oli uusi lapio käytössä. Aurinko paisteli ja oli kolmisen astetta pakkasta. Join kahvit ja nautiskelin.

Pihassa oli tuoreet ketun jäljet, rannassa vanhemmat. Myöhemmin kävelin vielä ison tien varressa oleville pelloille katsomaan kolmea kaurista, jotka aterioivat sänkipellolla. Harmi, ettei ollut kamerassa pitkää putkea mukana.

Mökkiretkellä sielu ja silmä lepäsivät!

Kävelemässä

Ihana, kuulas pakkasaamu! Nukuin pitkään ja söin rauhassa aamupalan ikkunan ääressä katsellen kaunista maisemaa. Viime vuonna lokakuussa se näytti tältä, nyt vähän riisutummalta. Aurinko paistoi ja savuja sekä höyryjä näkyi sieltä, täältä.

Puolilta päivin lähdin ulkoiluttamaan operoitua jalkaani ja kokeilemaan kävelyä. En ollut enää ottanut särkylääkettä ja se olikin hyvä ratkaisu. En tarvitakaan! Kävelin ihan kunnon matkan eikä jalka tuntunut kipeältä, kiristeli vain. 

Hoito-ohjeissa sanottiin, että liikuntaa voi harrastaa rajattomasti. Kivaa! Nyt sairauslomalla on aikaa kävellä ja kun se vielä on hyvä jalalle, tuntuu mukavalta. Nytkin oli niin rentouttavaa kävellä rauhassa keskipäivällä, jolloin yleensä töissä kiire on kovimmillaan. Pitää ottaa kaikki irti tästä lomasta.

Iltapäivällä lepuuttelin jalkaani ja hoidin äidin paperihommia. Niitä riittää... Onneksi nyt on aikaa sellaisellekin. Uskomatonta, kuinka monia papereita vanhuksen hoitoon liittyvissä asioissa pitää täytellä. Ihan työstä käy!

Väriloistoa

Synttäreitä on juhlittu ja syöty aivan liiaksikin. Ensi viikko paastotaan!

Viikonlopun kävelyretkillä näin kauniita kaupunkimaisemia, ja syksyn väriloistokin alkaa olla silmien edessä. En ole syksyihminen, mutta mukavaa on katsella, kun luonto muuttuu vihreästä keltaisen, punaisen ja ruskean kirjavaksi.

Villiviini on yksi syksyn suosikeistani. Sen kauniinmuotoiset lehdet saavat ihanan punaruskean värityksen ja suurina mattoina seiniä ja kiviä peittäessään se on todella kaunis katsella. Myös vaahteran värikkäät lehdet hivelevät silmää. 

Jokaisessa vuodenajassa on hyvät puolensa - myös syksyssä!

Helmikuun harmautta

Räntää ja vesisadetta! Mielenkiintoiset talviloman kelit...

Aamu ja pitkälti päiväkin kului kuoron kanssa lauleskellessa. Muuten sujui ihan hyvin, mutta oli hieman hankalaa kulkea ympäri kaupunkia kuoropukua räntäsateessa kanniskellen. No, onneksi kimppakyydin kuljettajana toiminut herrasmies ajoi auton ihan oven viereen, joten ei tarvinnut märässä kuoropuvussa heilua. Lauluista saatiin positiivista palautetta, joka aina mieltä lämmittää.

Iltapäivällä poikkesin pikku Samppaa katsomassa. Hän oli juuri syömässä, mutta ruoka ei juurikaan maistunut. Kun hän lähti pois pöydästä ja asiasta mainitsin, hän laittoi etusormen nenänpäähänsä ja alkoi sihistä. Siis kielsi ottamasta asiaa puheeksi! Minua nauratti, kun oli niin velmun näköinen pikkumies.

Lomapäivään kuuluu myös päiväunet, jotka maistuivat suloisilta.  Käveltiin myös yli kahden tunnin lenkki - harmaasta kelistä huolimatta - ja siitä olin todella iloinen kaiken istumisen vastapainoksi. 

Sama ankean kostea keli jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Parina päivänä kai aurinko voi pikkiriikkisen näyttäytyä. Eipä säät haittaa! Pääasia, että voi lomalla tehdä mitä huvittaa.

Pakkasaamun kuvia

Aamulla heräsin aikaisin. Oli kaunis pakkasaamu ja oli ihan pakko ottaa muutamia kuvia - ikkunan läpi - kun en viitsinyt mennä parvekkeelle palelemaan. Sen jälkeen sain vielä unen päästä kiinni, onneksi.

Aamupäivä sisälsi lämminhenkisen juhlahetken ja kakkukahvit. Piipahdin myös nopsasti äidin luona katsomassa, että kaikki oli ok ja muistuttamassa syömisestä. Sieltä on aina mukava lähteä, kun äiti kiittää huolenpidosta. "Olet hyvä tytär!" Välillä kyllä selvästi myös häiritsen, kun käyn "komentelemassa" ;=)

Iltapäivällä käytiin mökillä. Nella-koira sai taas juosta vapaana ja ilmeisesti tarpeekseen, koska istui auton vierellä jo odottamassa pois lähtöä. Mukavia tällaiset otukset, joita voi lainata, kun itselle sopii! Oli myös kiva vaihtaa kuulumisia sisaren perheen kanssa, kun myöhemmin koiran palautin kotiinsa.

Illalla vielä käytiin kävelemässä pirteässä pakkassäässä tähtikirkkaan taivaan alla ja myöhemmin puhuin pitkän työpuhelun. Nyt on vähän raukea olo päivän ulkoiluista. Kiva lähteä ajoissa (!) nukkumaan.

Mökkimaisemissa

Vihdoin tänään nuhanenäni oli hellittämään päin, joten lähdin Nella-koiran kanssa mökille. 

Tie oli aurattu nurkalle saakka, mutta isojen mäkien vuoksi en talvella sinne autolla aja, joten kävelimmepuolisen kilometriä. Nella juoksenteli aluksi hullun lailla, kun ei ole vähään aikaan saanut olla vapaana. Tuli hyvä mieli koiran iloa katsellessa.

Ensimmäiseksi piti tehdä järven jäälle sydän. Nella tosin häiritsi hommaa parhaansa mukaan pomppimalla jaloissa ja spurttimalla sinne tänne. Kun polku oli valmis, se kiltisti lönkytteli sitä pitkin kauemmaksi jäälle.

Koirassa on selvää pomoainesta. Kun lapioin mökin polkuja, se hömpötteli omia menojaan. Annas olla, kun lapionti päättyi ja lepäilin, se tuli viereen urputtamaan: "Vauhtia, vauhtia! Ei tänne laiskottelemaan tultu!" Samoin kävi yläverannalla kahvia ja laskiaispullaa nautiskellessani. Nella vinkui pihassa tylsistyneenä ja olisi halunnut minun vain puuhaavan koko ajan jotain.

Ilma oli harmaa, mutta mitään ei satanut. Nautin niin suunnattomasti talvisen luonnon hiljaisuudesta ja yleensäkin mökillä olosta. Sain lapioitua kaikki polut ja tyhjensin yläverannan alaosan lumesta. Pari tuntia vierähti siivillä ja autolle tullessa Nella hyppäsi suoraan takapenkille. Yleensä se pitää sinne houkutella, mutta taisi silläkin liikunta painaa vanhan koiran kehossa. 

Ihana, voimaannuttava retki ja lihaksistossa tuntuu mukava raukeus fyysisestä puuhailusta. Mieli tekee jo suunnitella uutta pistäytymistä mökkimaisemissa. Seuraavalla kerralla vien sukset, sillä latukin kulki rannassa.

Lumisade ohitse

Vihdoinkin perjantaina alkanut lumisade loppui! Pihoilla on työnnetty lunta tänä viikonloppuna moneen otteeseen.

Aamu kului pitkään nukkuessa ja leppoisasti aamupuuhia tehden. Iltapäivällä oli kokous valmisteluineen ja illalla harjoittelin ensi viikon kuorolaulujen stemmat, kun joudun harjoituksen vetämään johtajan ollessa estynyt.

Soitin mökkitien auraajalle. Ensi viikonloppu on vapaa suunnitelmista, joten siihen sopii hyvin mökillä käynti, jos tie on aurattu. Olisi kiva lapioida polut, katsella talvisia järvimaisemia ja etsiskellä eläinten jälkiä.

Illansuussa minut houkuteltiin kävelylle ja puolitoista tuntia kului ihan huomaamatta. Kun ei lunta enää satanut, oli kiva kävellä muutaman asteen pakkasessa. Luonto oli kaunis, puhtaan valkoinen ja nastalenkkarit pitivät huolen pystyssä pysymisestä sekä rennosta askeltamisesta. Ihana kävelyretki!

Jospa lumi jo riittäisi vähäksi aikaa!

Räntää, lunta, vettä, räntää...

Aivan hirveä ilma ollut koko päivän. Ystäväni soitti aamulla, kun olin vielä peiton alla ja varoitti, että taivaalta tulee kaikenlaista. Kiitos huolenpidosta! En lähtenytkään autolla, vaan päätin kävellä, sillä auto oli tallissa puhtaana ;=)

Pistin jalkaani varmuuden vuoksi liukuesteet ja ne olivat kyllä tarpeen. Auran jäljiltä oli aivan liukkaita, kiiltäviä kohtia tiessä, kunnes taas märkä räntä kaiken peitti. Moneen otteeseen päivän aikana tuli milloin räntää ja milloin vettä. Oppilaiden vaatteet olivat välitunnin jäljiltä aivan märkiä ja kuivauskaappi hurisi.

Kävin äidille viemässä kauppatavarat ja auttelin kotihommissa. Nyt illalla on olo ollut ihan vetämätön, mutta onneksi ei tarvitse tehdä mitään. Viikonloppukin alkamassa, ihanaa! Ikkunoiden takana tuulee ja vesi ropisee, sisällä lämmintä ja mukavaa...

Kotona taas

Toiseksi viimeinen lomapäivä alkoi siivoamisella. Mukava aloittaa kohta työt, kun ei tarvitse heti tarttua imurin varteen. Ihmettelin itsekseni, miksi joulukuusi ei vielä ravista neulasiaan. Se laitettiin sisälle jo viikkoa ennen aattoa eikä osoita merkkejäkään kuihtumisesta. Näin sitkeää kuusta ei ole meille ennen osunut! Se saa olla paikoillaan nuutinpäivään saakka.

Sain iltapäivällä vieraita, joiden kanssa oli mukava kahvitella. Samalla hoidettiin yhden vieraan tukkeutunut viemäri kuntoon, ettei loppiaisena tule vastaan vielä suurempia yllätyksiä. Homma hoituikin varsin sutjakkaasti.

Vaikka pakkasta oli lähemmäs 17 astetta, ulkoiltiin ihanassa kuutamossa. Taivas oli niin syvän sininen ja kuu valaisi pimeämmätkin polut. Talvisen kaunista!

Ulkoilemassa

Harmaa pakkaspäivä ollut tänään. Muutama aste miinuksella, joten lumikin on pysynyt maassa. Rauhallisen aamupäivän jälkeen lähdin kävelylenkille, jolla vierähtikin parisen tuntia. Kävelytiet olivat aika liukkaita, joten koko aikaa ei kovin vauhdikkaasti uskaltanut askeltaa ja jalkoihinsa piti katsella. 

Poikkesin hautausmaalla viemässä isänpäiväkynttilän ja paluumatkalla kaupassa. Asiakkaita tuntui puhuttavan ensimmäiset liukkaat kelit. Jokohan luunmurtumia sairaalassa paikkaillaan?

Yhdessä kohtaa keskellä kävelytieltä seisoi kaikessa rauhassa jonkun kiinteistön paperinkeräyslaatikko. Miten lienee siihen hylätty. Epäilen, että perjantai-illan huumalla ja nuorisolla taitaa olla sormensa pelissä. Toivottavasti taloyhtiö löytää omansa ja korjaa talteen ennen kuin laatikko rikotaan. 

Rauhallinen lauantai on kääntynyt iltaan. Nukuin kävelylenkin jälkeen pitkät päiväunet, jotka tulivat ihan tarpeeseen. Puhelimessa olen viettänyt aikaa tänään useammankin tunnin :=) mutta se on ollut vain mukavaa. Nyt nautiskelen musiikista, kynttilöistä ja sukan kutomisesta.