Uimakaveri, huilaakin

 

Sumuisen aamun seittejä

 

Keltaista herkkua

 

Lauantaina saimme vieraan, jonka erityistoivomus oli päästä tunnistamaan suomalaisia ruokasieniä. Saaliiksi tulikin tatteja, lampaankääpää, kehnäsieniä ja kantarelleja. Kaupunkilaistunut, Sri Lankasta kotoisin oleva nuori neitonen ei asutuskeskusten keskellä itsekseen sieniä löydä, puhumattakaan että niitä tunnistaisi. Nyt oli kotiin tuomisina iso pussi herkullisia tuliaisia!

Tänään aamupalan jälkeen, ennen saderintaman vyöryä, käväisin lähimetsässä katsomassa, miten kantarellit voivat. Edellisellä kerralla olivat niin pieniä, etten vielä poiminut. Nyt olivat kasvaneet ja hyvää kantarellikastiketta on tiedossa myöhemmin tällä viikolla.

Päivän aikana onkin sitten satanut oikein urakalla. Sademittari on puolillaan ja varmaan piripintaan aamulla, kun sade päättyy. Hyvä, kun sataa, kun niin kuivaa on ollut koko kesän. Luultavasti sieniä nousee, kun maasto kastuu nyt kunnolla. Mökin pihalta löytyi tänään kaksi isoa ja niin kaunista punakärpässientä sekä eri tatteja ja haperoita, lisäksi kaiken maailman roskasieniä. Eriskummallisen paljon olen nähnyt myös mökkitien varrella leppärouskuja. 

Oman kantarelliretken jälkeen kävin ennen sadetta vielä kävelemässä ja pulahdin uimassakin. Nyt on ollut kiva nauttia sadepäivästä sisällä takkatulen ääressä. 

Iltamaisema

 

Pakastimen löytöjä

 

Kaupunkiasunnon pakastimesta löytyi vielä viimejouluista bataattilaatikkoa, mökkipakastimesta haukifileitä. Niistäpä sai pariksi päiväksi oikein maittavan lounaan.

Onneksi osuivat silmään! Olisihan se ollut nolo joulun alla löytää vielä vuoden vanhaa laatikkoa jo uutta pakastaessa... 😀

Juhlat

 

Sunnuntaiksi olimme saaneet kutsun Kankaanpäähän juhlimaan ystävämme viisikymppisiä. Oli mukava tavata pitkästä aikaa, juhlia sankaria, syödä herkkuja ja kuunnella nuorten musiikkiesityksiä leikkimökin kuistilta.

Koska päivänsankari oli myös urkuri, saimme päättää juhlapäivän kirkkokonsertilla, jossa esitettiin hänen omia sävellyksiään otsikolla "Löytöjä kanttorin pöytälaatikosta". Säveltäjä itse soitti urkuja ja pianoa, mutta mukana oli myös mezzosopraano, sellisti ja toinen pianisti sekä kuoro. Olipa usean laulun sanoittajakin mukana.

Konsertti oli mukava sisältäen paljon muistoja vuosien varrelta. Lopuksi saimme vielä iltakahvit kirkon takaosassa. 

Kotiin palasimme vasta iltamyöhällä, jolloin pimeys oli jo vallannut mökkirannan. Onneksi ei matkalla eläimiä hyppinyt tielle. Vain yksi jänis nähtiin...

Ohiuinti sateisena aamuna

 

Regerin juhlavuosi

 

Mäntän Urkuviikolla juhlan aiheena torstai-iltana oli Max Reger. Tänä vuonna tuli 150 vuotta Regerin syntymästä, joten urkuri Marko Koskinen oli valinnut kaikki illan sävellykset tästä aihepiiristä.

Urkuri oli hauskasti ottanut illan teemaksi Maximaalista urkumusiikkia. 😊 Ohjelmistossa oli urkukoraaleja, Intermezzo, Preludi, Toccata ja Fuuga E, Melodia sekä Introduktion ja Passacaglia d, kaikki Regerin teoksia. 

Urkuri Marko Koskinen ei ole vain urkutaiteilija, kanttori ja kuoronjohtaja. Hän hallitsee urut aivan läpikotaisin, sillä hän on myös urkuasiantuntija ja vastaa useiden kirkkojen urkujen kunnossapidosta. Meilläkin kinkkisen pulman sattuessa otetaan Markoon yhteyttä, joten urut, joilla hän soitti, olivat todella "käteen sopivat". Lisäksi Marko toimii myös urkujen suunnittelijana ja korjaus- sekä rakennusprojektien valvojana, ja toteuttaa itsekin urkujen peruskorjauksia. Varsin monipuolinen mies siis! Konsertti oli hieno jatkumo alkuviikon konserteille. 

Urkuviikon viuluvarttiin vielä perjantaina pääsin, mutta sunnuntain päätöskonsertti piti jättää väliin toisen tapahtuman vuoksi. Nyt on mieli kyllästetty pitkäksi aikaa urkumusiikilla!

Sininen ilta laiturilla

 

Ranskalaista urkumusiikkia

 

Mäntän Urkuviikon toinen konsertti tiistai-iltana piti sisällään ranskalaisia värejä. Marko Kupari oli valinnut ohjelmistoonsa Franckin, Viernen ja Duprén sävellyksiä. Kuulimme koraalin, fantasioita ja preludeja fuugineen. 

Markon taidot urkurina ovat huikeat, ja konsertti oli taitavasti ja tyylikkäästi suunniteltu ja toteutettu. Sain itse toimia "emäntänä" konsertissa, joten vietin iltapäivällä ruokailuhetken Markon kanssa. Oli mukava keskustella ja saada vähän laajempaa kuvaa konserttipäivän työstä soittajan näkökulmasta. Itse konsertti oli hieno erilaisine sointiväreineen,  ja kuljin pää pilvissä vielä aamullakin.😊

Itse ihastuin ranskalaiseen urkumusiikkiin, kun sain olla vuonna 2002-2003 mukana urkujen uusimisprosessissa. Se oli todella mielenkiintoinen projekti. Asiantuntijajäsenenä työryhmässä oli urkutaiteilija Matti Pesonen. Ensi töikseen hän antoi meille levyttämänsä Widorin musiikkia sisältäneen CD:n. Ranskalaista urkumusiikkia ja olimme juuri tilaamassa uusia ranskalais-romanttisia urkuja! Urkujen vihkiäiskonsertissa Matti soitti Widorin vitosesta Toccatan ja minä olin myyty! Siitä alkoi oma kiinnostukseni tähän musiikin lajiin.

Marko Kupari on levyttänyt tänä vuonna Jämsän kirkon uruilla CD:n, joka sisältää pohjoismaista urkumusiikkia. Mielenkiintoista oli lukea, että levyn alkusysäys oli Markon vuonna 2017 Mäntän Urkuviikolla soittama päätöskonsertti. Levy soi nyt taustalla. Mielenkiintoista musiikkia!

Kuvataiteen valtakunnassa

 

Kolmas Kuvataiteen valtakunta -näyttely löytyy Mäntästä, joten vielä ehtii katsomaan ammattikorkeakouluista valmistuneiden 14 taiteilijan töitä. Kuraattorina on toiminut Ilari Laamanen, jolle heti annan kiitosta hyvin väljästä ripustuksesta. Se oli oikein onnistunut. Jos työt ovat kovin lähekkäin, ne syövät toisiaan, jolloin ainakin minulle yksittäisen työn anti jää laihemmaksi. Tässä näyttelyssä sitä vaaraa ei ollut laisinkaan.

Ehkä puhuttelevin työ näyttelyssä oli tämä "ramboveitset". Ensisilmäyksellä näyttivät oikeilta teräaseilta, mutta lähempää katsottuna teränä olikin sulka. Jotenkin hieno ja rauhaa henkivä työ, kun idean hoksasi.

Taiteessa kaikesta ei tarvitse pitää, mutta kaikkea voi ihmetellä!

Muistaakseni Kankaanpään erityisluokan oppilaiden työt ovat osana tätä teosta. Se kuvaa luokkahuonetta, josta löytyy seitsemän oppilaan erilliset työt taiteilijan suuremmassa kokonaisuudessa. Hieno, yhteisöllinen idea!

Tämä maisema tuntui sadunhohtoiselta ja jännittävältä, hiukan pelottavaltakin...

Mukana oli myös yksi videoteos, jota en kuitenkaan käynyt kuin nopeasti vilkaisemassa. Tällä kertaa videot eivät kolahtaneet yhtään.

Näyttelyn Drone-nimellä taiteilijat käsittelevät identiteettiin ja sukupuoleen liittyviä kysymyksiä sekä pohtivat suhdettaan ympäristöön. Meitä kutsutaan hidastamiseen, pohdiskeluun ja syventymiseen. 

Isäksi tulemista mietittiin tässä muotokuvasarjassa. Tarkasti piirretty!

Näyttely on auki 20.8. saakka.

Herukkaperhonen

 

Viikonloppuna tapasin herukkaperhosen, joka viihtyi terassin kaiteella. Se ei ollut moksiskaan, vaikka kuvasin sitä useampaankin otteeseen. Jotkut perhoset ovat hyvin arkoja, mutta toiset istuvat vaikka kädelle. 

Monenlaisia perhosia on liikkeellä näin elokuussa, joten ihasteltavaa riittää.

Urkuviikko alkoi

 

Mäntän jokakesäinen urkuviikko käynnistyi jälleen eilen. Taas on se hetki vuodesta, jolloin saa nauttia hienosta urkumusiikista konsertti toisensa jälkeen.

"Mäntän entinen kanttori ja urkuviikon isä Sami Salomaa sanoi usein, että urkumusiikki on marginaalimusiikkia. Suuret ihmismassat eivät yleensä urkukonserteissa kirkkoja täytä. Tästä huolimatta Mäntän Urkuviikko on vakiinnuttanut paikkansa kesän musiikkitapahtumien joukossa ja soi tänä kesänä jo 21. kertaa. Kuulijat ovat vuosi vuoden jälkeen löytäneet yhä uudelleen konsertit ja saapuneet uskollisesti jopa kauempaakin kuuntelemaan taitavia urkureita sekä myös muiden soittimien ja vokaalimusiikin taitajia. Mäntän kirkon ranskalais-romanttiset urut ovat kuitenkin olleet aina pääosassa." (Tervehdysteksti -23 JP)                                                                

Avajaiskonsertissa esiintyi Helsingin tuomiokirkon urkuri Arttu Selonen soittaen Max Regerin ja Marcel Duprén musiikkia. Nyt on kulunut 150 vuotta Regerin syntymästä, joten vietetään juhlavuotta. Regerin musiikkia urkuviikolla kuullaan vielä runsaamminkin.

Avajaiskonsertti oli hieno avaus tämän elokuun urkuviikolle. Huomenna jatketaan ranskalaisella urkumusiikilla.

Ilta laiturilla

Keisarinviitta - ehkä

 

Tuulisena päivänä bongasin pihalta kaksi perhosta, joita en muistanut mökillä tavanneeni ennen. Puuskista huolimatta ne lentelivät iloisesti pitkin pihaa, mutta mieltyivät kukkivaan oreganoon. 

Niinpä hain kameran ja sain muutamia kuvia uudesta tuttavuudesta. Luulin sen ensin olevan ketohopeatäplä, mutta tuntomerkit eivät ihan sopineet. Sitten luontokirjoja selatessa tajusin hämmästyksekseni lajin olevan ehkä keisarinviitta. Vielä parikymmentä vuotta sitten se oli harvinainen ja tavattiin vain Kaakkois-Suomessa.

Ilmeisesti nämä olivat koiraita ja naaras on vielä suurempi, jopa 70 mm. Komea keisarinviitta on alkanut levitä maan keski- ja eteläosiin löytäen tiensä myös meille. Hieno, uusi tuttavuus, joka toivottavasti täällä viihtyy ja lisääntyy edelleen.

Kesän kuumin päivä

 

Maanantaina aloittivat Pirkanmaalla monissa kouluissa opettajat työnsä suunnitelupäivissä. Oppilaat tulevat sitten puolesta viikosta. Monet opet - en minä! Toinen syksy eläkkeellä on alkamassa, jolloin minä vain nautiskelen jatkuvasta kesästä vailla huolen häivää, kun toiset ahertavat. Niin hauskaa ja ihanaa olla vapaaherratar! 😄

Kummityttö aloittaa nuorena opettajana kakkosluokkalaisten kanssa uudessa koulussa. Viime vuosi kului hänellä ukrainalaislasten valmistavassa opetuksessa. Tänään odotin malttamattomana soittoa, miten suunnittelupäivä sujui. Oli mukava kuulla, että vastaanotto koululla oli ollut lämmin, ja vaikka pää on pyörällä uusista asioista, mieli hänellä oli iloinen. Siitä ne open työt pyörähtävät taas käyntiin!

Täällä mökillä on vietetty kesän kuumin päivä pääosin ulkona. Aamupala nautittiin verannalla ja lämmintä oli jo silloin. Lämpömittari ja virallinen mittauspistekin näytti korkeimmillaan yli 30 lukemia, meillä oma mittari 31,3. Uitiin moneen kertaan ja otin päivänokoset keinussa katoksen alla. Tuuli puhalteli kunnolla mutta lempeästi.

Tiistaina sää viilenee ja ukkosia, jopa myräköitä on tiedossa. Ainuttakaan kunnon ukkosta ei tänä kesänä ole mökillä nähty. Kuinkahan käy nyt?

Kuvataideviikoilla

 

Vasta sunnuntaina ehdin Mäntän kuvataideviikoille, jotka avattiin jo kesäkuun alussa. Näyttelyn otsikko on Puun takaa, ja kuraattoreina ovat toimineet Minna Suoniemi ja Petri Ala-Maunus. Mukana on 36 taiteilijaa tai -ryhmää.

Muutamalta ystävältä olen kuullut kommentteja. Toinen ei pitänyt näyttelyä juurikaan minään, toiselta tuli oikein innostuneet arvioinnit.

Omat ajatukseni olivat kahtiajakautuneet. Oli hyvin paljon teoksia, jotka eivät minuun osuneet, mutta myös niitä, joiden ääressä viivyin pidempään ja joista todella pidin.

Toisaalta taidenäyttelystä ei tarvitse pitääkään, riittää, että se herättää ajatuksia ja tunteita.

Maria Stereon mosaiikkiteokset olivat todella kauniita ja taitavasti tehtyjä. Tämä Hymni oli osa sunnuntaisen Taidemessun saarnaakin. On mahtanut viedä aikaa ensin sommitella ja sitten liimailla miljoonia osia paikoilleen.

Näitä töitä ihastelin pitkään. Tunnelma oli minun mielestäni hyvin sama kuin Stereon mosaiikkitöissäkin. Kun luin teosten nimet, ne viittasivat kuitenkin ihan toisenlaiseen maailmaan kuin mitä minun päässäni liikkui. Näin erilailla taide voi vaikuttaa.

Näyttelyssä oli hyvin erilaisia tekniikoita, videotaidetta, maalauksia ja veistoksia, jopa "koneita". Merimetsoista kertovat videoteos oli todella vaikuttava. "Onko merimetso laulun arvoinen?" Audiovisuaalisen kuoroteoksen olivat toteuttaneet säveltäjä Laura Naukkarinen, video- ja valokuvataiteilija Jan Eerala, kuraattori Ulla Taipale sekä Corus Sinensis -työryhmä. Hurjan hieno teos, vaikka en yleensä videoista jaksa innostuakaan.

Kari Vehosalon Yön asetelma (jos nyt oikein työn nimen muistan) oli todella taitavasti maalattu ja kaunis. Ottaisin omalle seinälleni... 

Tämän työn tekniikka on valjastettu kieputtamaan metallista helminauhaa aina uusiin asetelmiin Antti Kytömäen teoksessa. Tätä olisi voinut katsella loputtomiin. Nauhan toisesta päästä asetelma purkautui, toisesta laskeutui alustalle mutkaiseksi söheröksi. Kiehtovaa ja lumoavaa!

Näyttely sulkeutuu 31.8. Vielä on aikaa tulla katsomaan ja kokemaan keskenään hyvin erilaista nykytaidetta!