Koulun alamäki

 

Suomen laadukas perusopetus ja hyvä menestys Pisa-tutkimuksissa on kokenut ison kolauksen. Viime kuukausien ajan uutiset ovat otsikoineet useasti koululaitoksemme tulosten alamäestä. Vaikka vielä kuulumme joka osa-alueella 15 parhaimman koulutusmaan joukkoon, on putoaminen kärkisijoilta ollut suuri pettymys. Miten ihmeessä näin on käynyt?

Jos pitkään opettajana toimineelta olisi kysytty asiaa, olisimme kertoneet. Ja olemme puhuneet, vaikka ei ole kysyttykään. Ongelma on ollut vain se, ettei ole kuunneltu.

Itselläni ehti olla 38 vuoden perspektiivi alakoulun opetuksesta. Näin itse ajattelen:

- vielä -90 -luvulla monissa kouluissa oppilaiden tuntimäärät olivat yli minimien ja ryhmäjakoja käytettiin. Lama ja rahapula vuosien varrella niistivät oppitunteja ja materiaaleja.

- tietotekniikan rynniminen alakouluihin ei tuonut omaa tietotekniikan oppituntia, vaan sitä opetettiin läpäisyperiaatteella eri oppiaineissa. Opetus oli kuitenkin pois muusta opetuksesta. Alussa oppilaiden kotona ei ollut koneita, joten ihan alusta aloitettiin isompienkin kanssa, ja opetus vei aikaa.

- kun on vuosikymmenten aikana tullut uusia oppiaineita tai vanhojen oppiaineiden aloitusta on varhennettu, se ei yleensä ole tuonut lisätuntia, vaan jostain olemassa olevasta aineesta on nipistetty aikaa.

-kolmiportaisen tuen myötä pienryhmät lakkautettiin ja erityisen tuen lapset tulivat normiluokkiin. Tuen piti seurata mukana, mutta kuinkas kävikään! Kunnat hoksasivat uuden säästökohteen henkilöstössä, ja opettajien ja ohjaajien aika kului erityisen tuen lasten kanssa yhä suuremmiksi paisuvissa luokkaryhmissä. Muita autettiin, kun ehdittiin.

-uusi opetussuunnitelma valjastettiin osaltaan valmentamaan opiskelijoita työelämään, toteuttamaan itseohjautuvaa oppimista, ja rakentamaan - jostain merkillisestä syystä - avokonttorimaisia uusia koulurakennuksia. Ihan käsittämätöntä, kun itseohjautuvuus aivojen kehityksestä johtuen onnistuu vasta parikymppisenä, eikä aikuisetkaan enää halua avokonttoreita työpaikoilleen.

- henkilökunnan aika menee "hankehumpassa", kun ilman hankkeita koulu ei saa rahaa. Kun hanke saadaan valmiiksi, toinen jo odottaa, eikä valmiiksi saatuakaan ehditä uusien tulossa olevien hankeprojektien vuoksi soveltaa käytäntöön.

Ja lopuksi:

- kännykkä käteen kasvaneen lapsen keskittymiskyky on heikentynyt ja digivehkeet lamauttavat oppilaan paikalleen somemaailmaan.  Fyysinen, sosiaalinen ja henkinen jaksaminen on alentunut.

- Pisa-tutkimuksissa kärkisijoilla olevat maat suhtautuvat hyvin vakavasti näihin tutkimuksiin, joten oppilailla on näissä maissa hyvin pitkät koulupäivät, yksityisopetusta ja preppaamista kaikin tavoin. 

- opettajat uupuvat kokouksissa ja palavereissa, pedagogisia asiakirjoja väsätessä, muistioita kirjatessa, etsiessä sidosryhmiä tukea tarvitsevien oppilaiden avuksi ja jatkuvasti uusiutuvien tietokoneohjelmien opettelussa. 

😊Opettajana oli näistä epäkohdista huolimatta ihana toimia. Tavallista opetustyötä luokassa oppilaiden kanssa kyllä jaksoi, jos muu ympärillä pyörivä hektisyys oli edes jotenkin siedettävää. Monen, koetun työpäivän yli olisin kyllä halunnut hypätä, mutta ammatin vaihto ei kohdallani tullut kertaakaan mieleeni. Työpäivät olivat juuri siinä mielekkäässä ammatissa, jossa halusin toimia.💖

Ug! Olen puhunut.  

Nimimerkki Onneksi eläkeläinen (6 kk)

Korona, korona, korona...

Tuntuu epätodelliselta. Eipä ole ehtinyt blogiakaan päivittää.

Jo viikon ajan olen työtehtävissä varautunut tulevaan. Olemme vastaanottaneet lukemattomia tiedotteita opetushallitukselta, kaupungilta, sivistystoimelta ja omalta rehtoriltamme, miten koulussa lähipäivinä toimitaan. Uudet ohjeet ovat nopealla vauhdilla kumonneet edelliset. Kaikki on tähdännyt valmiuslakien tuloon. Samalla on jatkettu luokassa normaalia opetusta mahdollisimman iloisina, turvallisia rutiineja noudattaen - lukuun ottamatta jatkuvaa käsienpesua ja muita hygieniaohjeita.

Viime torstaina alkoi jo näyttää siltä, että historiallisia hetkiä eletään. Tänään hallituksen ministerit kertoivat valmiuslakien tulosta. Oma työnikin muuttuu totaalisesti. Millaiseksi? Sen tulevat päivät näyttävät.

Toivottavasti yleensäkin ihmiset ottavat järjen käteen ja vessapaperin hamstrauksen sijaan noudattavat meitä viisaampien laatimia ohjeita, suosituksia ja määräyksiä. Nyt ei ole itsekkyyden vaan yhteen hiileen puhaltamisen aika.

Jotkut asiat huolestuttavat. Erityisesti se, miten hoitohenkilökunta jaksaa arvokkaassa työssään. Yhteiskunta on ajanut heidänkin työnsä hektiseksi ja mahdollisimman pienellä henkilömäärällä ja hoitajien surkean pienellä palkalla tehtäväksi. Yt-neuvotteluja ja irtisanomisia on ollut jatkuvasti. Nyt meidän koko yhteiskuntamme laittaa toivonsa hoitohenkilökunnan ammattitaitoon ja jaksamiseen. Toivon ja rukoilen todella tälle ammattikunnalle voimia sekä viisautta. Ruusu heille!

Varhennettua englantia

Työssä on opetussuunnitelman hiontaa sekä koulutusta harva se päivä. Tästä viikosta tuli tosi kiireinen, joten päätin osallistua vain yhteen koulutukseen, vaikka useampi mielenkiintoinen olisi ollut tarjolla. Miten ne kaikki osuvatkin samalle viikolle?

Tänään jatkoimme tutustumista varhennettuun englantiin. Meillä oli jo entuudestaan tuttu, loistava kouluttaja, joka ohjasi meitä toiminnalliseen englannin opetukseen leikkien ja laulaen. Kivaa oli työpäivän päätteeksi, ja eväslaukku pursuaa ideoita ensi vuoden enkunopetukseen. Rauhallisin mielin voi syksyllä aloittaa ihan uuden aineen, sillä hyvin opettajat ovat ainakin meidän kunnassa koulutusta saaneet tähän asiaan. 

Itse en pystynyt osallistumaan leikkeihin, sillä polvessa oleva sääriluun luumustelma on edelleen "sairaan" kipeä. Itse polven nivelrikon kiputila on jo parantunut, mutta kivulias luumustelma vaivaa senkin edestä. Kun luunpäät kolahtivat yhteen, toipuminen on hidasta. Ortopedi ennusti kahden kuukauden kiputilaa, mutta olen kuullut joidenkin poteneen sitä jopa puoli vuotta. No, toivottavasti ortopedi on oikeassa. Monet urheilijat ovat saaneet kärsiä samasta, kivuliaasta vaivasta.

Jaksan työpäivän rasitukset kipulääkkeen voimin, mutta illat kuluvatkin sitten etupäässä lepäillessä. Olen kuitenkin kiitollinen, että pystyn työskentelemään, sillä monet ovat joutuneet jäämään tämän hankalan vaivan kanssa pitkille sairauslomille. Ehkä jouluna jo olo on helpompi... 

Koulutusta koulutuksen perään

Vilkas viikko on sisältänyt normityön lisäksi koulutuksia. Torstaina olimme Serlachius-museo Gustafissa opeiltapäivässä. Kuulimme museon uusia tuulia koululaisille ja virkistimme muistia vanhoilla tutuilla.

Museon kanssa on aina loistavaa tehdä yhteistyötä. Koululaisille räätälöidyt työpajat ja kierrokset ovat aina laadukkaita. 

Saimme myös maistiaisia, miten taidekuvaa käsitellään museovierailulla oppilaiden kanssa. Kotona osuikin silmään päivän lehdestä sarjakuva juuri tästä aihepiiristä. Otin talteen...   ;>)

Viikon työpäivät eivät riittäneet koulutuksiin, vaan vielä lauantainakin kokoonnuimme koko päiväksi "vesoilemaan" varhennetun englannin ympärille. Oli tarpeellinen ja hauskakin koulutus, sillä uuden vuoden jälkeen aloittavat ekaluokkalaiset vieraan kielen opiskelun, meillä englannin.

Viikonlopun vietto ja lepääminen  jäivät vähän lyhyeksi, mutta onneksi on normi työviikko edessä eikä mitään erikoista tiedossa. 

Elokuun viimeinen

Pari viikkoa on ollut todella kiireistä. Urkuviikko saatiin kunnialla läpi - kaikki konsertit vetivät yleisöä ja olivat mielestäni oikein antoisia. Kuluneella viikolla oli työhön liittyvä vesopäivän puolikas, jolloin aamusta iltaan saakka oli tauotta työhön liittyvää puuhaa. Onneksi veson aihe oli mielenkiintoinen: Meillä oli kouluttajana Marko Siivonen, joka on erityisesti perehtynyt hermoston toimintaan. Saimme samaa sensomotorista tietoa, mitä huippu-urheilijoillekin Suomessa on tarjolla.

Mökille tullessa päivän töiden jälkeen ei välillä ollut vastassa muuta kuin pimenevä ilta ja kaunis auringonlasku. Sekin voimaannutti vilkkaan viikon aikana.

Tämä viikonloppu venetsialaisineen on ollut oikein ihana: lämmintä ja aurinkoa. Eilen illalla katselimme vastarannalta ammuttuja raketteja. Niistä voi olla montaa mieltä. Minä en kaipaa pamahtelua ja samaan aikaan kuuluvaa sorsalintujen hätääntynyttä räpiköintiä. Minulle riittää kynttilälyhdyt ja soihdut pihamaalla luomaan lämmintä elokuista tunnelmaa.

Tänään amiraaliperhonen on viettänyt aikaa samettiruusuissa. On niin kuuma, että kävelylenkin jälkeen oli pakko syöksyä suoraan uimaan. Ihanaa, että tällainen sää meitä vielä hellii kesän vaihtuessa syksyksi.

Kävelyretken aikana löysimme ihmeeksemme useita herkkutatteja. Tuntuu, että kuiva kesä on näännyttänyt rihmaston, mutta joitain sieniä vain näyttää kuitenkin nousevan. Kantarelleja ei ole laisinkaan, mutta tänään saimme pannullisen herkku- ja punikkitatteja. Minä en sieniä voi syödä, mutta onneksi muille niistä on iloa.

Kirjoittelen auringonpaisteessa ulkona verannalla. Nyt on niin kuuma, että lähden syyskuun uinille. Syksy on tänään jo virallisestikin läsnä.

Koulutusta

Kuinkas kävikään: Samalle työviikolle osui  kaksi pakollista koulutusta. Kun viimeiset oppimiskeskustelut oppilaiden perheiden kanssa olivat samanaikaisesti vielä menossa, kulunut työviikko muodostui nykyilmaisua käyttäen jokseenkin "haastavaksi". No, nyt se on ohitse ja hengissä selvittiin. 

Varsinkin toinen koulutuksista -ADHD-aiheinen - oli oikein mielenkiintoinen, vaikka tätä aluetta olen viime vuosina oikein urakalla kahlannut myös vapaaehtoisissa koulutuksissa. Aina kuitenkin oppii jotain uutta ja saa mukaansa tuoreita toimintaideoita. Tarkkaavaisuusongelmat näkyvät nykykoulussa ja luokissa valitettavan moninaisina. 

Katselin ensi viikkoa kalenterista. Nyt, kun tammikuuta kuormittaneet työtehtävät ovat ohitse, saan illat käyttää ihan omiin asioihini. Mahtavaa! Tuntuu, kuin vuorokauteen olisi lisätty tunteja. 

Luontokoulutusta

Eilen olin Ulos oppimaan -koulutuksessa. Vaikka vähän sataa tihutti, se ei haitannut opiskeluiltapäivää. Saimme monenlaista vinkkiä ulkona oppimisen järjestämistä varten. 

Käytössämme oli myös kännykkään asennettava, suurentava linssi. Vau, sillä sai hauskoja kuvia ja sellainen pitää hankkia itsellekin. 

Teimme ympäristöopintoihin asioita, matematiikkaa, äidinkielen juttuja, taidetta ja rustasimmepa laulujakin kalevalaisella runomitalla. 

Makkaranpaisto retkieväineen kuului tietenkin iltapäivän ohjelmaan ja lopuksi saimme vielä ihailla uutukaista, vielä hieman kesken olevaa opetuskotaa. 

Vesoiltapäivä oli antoisa, mutta nyt unohtuu työasiat: Syysloma on juuri alkanut ja aurinkoinen sää on mitä ihanin!

Tunteiden hallintaa

Kulunut viikko oli kiireinen. Urkuviikon konsertteja oli lähes joka arkipäivä, joten piti jaksaa kaupungissa iltaan asti. Ahminkin asioiden hoitoa iltapäiviin ja kaupunkikodin siivousta, sillä "routa porsaan kotiin ajaa" ilmojen viiletessä. Onneksi vielä on kesää jäljellä!

Viikon ainoa vapaailtakin meni koulutuksessa. Haastavien oppilaiden tuen koulutus oli kuitenkin erittäin hyvä ja ilta kului hujauksessa. Koulutuksesta jäi arkityöhön hyviä vinkkejä, joita varmasti tulevaisuudessa tarvitaan. 

Uusi opetussuunnitelma korostaa tunnekasvatusta. Tunteiden hallintaa opetetaan nyt kouluissa ja se tulee todella  tarpeeseen. Tämän viikonlopun surullisten tapahtumien keskellä tuntuu vielä tärkeämmältä, että lapsia ja nuoria ohjataan erityisesti negatiivisten tunteiden käsittelyyn. Ettei tapahtuisi sitä, mistä lähes viikottain kuulemme maailmalta ja nyt jo omasta kotimaastammekin. 

Suvun uusi ylioppilas

"Gaudeamus igitur..." kaikui eilen uusien ylioppilaiden lakkiaisissa.

Kauniisti koristellussa juhlasalissa painoi päähänsä uuden ylioppilaslakin kuntamme 38 uutta ylioppilasta - kummityttöni mukaan lukien. Juhlallista, ihanaa... Vuosien koulutyö sai nyt arvoisensa päätöksen. Uudet ylioppilaat olivat kauniita ja komeita nuoria, kuten aina.

Meillä juhliin oli oikeastaan kaksinkertainen syy, sillä kummitytön sisar valmistui yläkoulusta. Vieraita taisi käydä kuusi- seitsemänkymmentä, ja kun juhlat järjestettiin poissa kotoa, saivat vanhemmatkin seurustella. Minä sain olla kukkaistyttönä. Ihania ruusuja kertyikin kaksi valtavaa kimppua. Oli oikein mukava iltapäivä ja ilta.

Pikkuveli ihastutti vieraita somalla runolla, jonka hän esitti kolmeen eri otteeseen kovasti eläytyen äänenpainoin ja elein. Isosisko sai kauniin juhlan niin koulussa kuin sukulaiden ja ystävien kanssa. Tästä se elämä alkaa. Ensi viikolla kahdet pääsykokeet. Onnea, rakas kummityttö elämän tuuliin!

Esi- ja alkuopetusta

Eilinen päivä oli kiireinen mutta mukava. Ensin olin koulussa klo 11 asti ja aamupäivä sisälsi todella hektisen rupeaman normaalista poikkeavia asioita.  Ruokailukin sujui lähes lennossa, sillä puolen päivän jälkeen alkoi koulutus, johon siirtymiseen piti varata aikaa. 

Viikko sitten olin lakikoulutuksessa, nyt tutustuttiin varhaiskasvatuksen ja alkuopetuksen uusiin tuuliin. Yhteisöllinen, osallistava sekä lapsilähtöinen pedagogiikka oli messutyyppisesti esillä koulutus- ja verkostoitumistapahtumassa, jossa esiteltiin tulevan opetussuunnitelman joustavia toimintamalleja. Luennot olivat lyhyitä ja napakoita, joten aikaa jäi riittävästi messukohteiden kiertelyyn. 

Iltapäivä oli mielenkiintoinen. Välillä sai napata mukaansa uusia oivalluksia, välillä todeta, että noinhan mekin jo teemme. Ihastutti, arvelutti, mietitytti, innosti...

Hyvä koulutus tällä kertaa. Nyt saa lähiviikot paneutua vain oman luokan työskentelyyn, joka on todella kivaa maailmalla kiertelyn jälkeen!

Lakipykäliä

                      

Muutaman oppitunnin jälkeen lähdin lakikoulutukseen. Aurinko lämmitti kaunista kevätpäivää, mutta paras osa siitä meni sisätiloissa. Onneksi matkojen aikana sai nauttia maisemista, kun ei tarvinnut itse edes ajaa. Pelloilla näkyi useassa paikassa joutsenia, jotka saivat sydämessä aikaiseksi ihanan läikähdyksen.

Vähemmän läikähteli lakipykälien viidakossa. Tärkeitä asioita, mutta osa meni kyllä yli ymmärryksen. Silti oli hyvä kuulla näistäkin päivitystä, varsinkin kun uusia opetustoimeen liittyviä lakeja on viime vuosina otettu käyttöön.

Nyt on tosi väsy olo. Ei tarvitse varmaankaan unta odotella, kun vaakatasoon pääsen.