Taas parit

 

Pari viikkoa työn alla olleet sukat valmistuivat. Lyhytvartiset tein jämälangoista, ja olen tällaiset ristinyt "ilmastosukiksi". Toiset tein lahjaksi saamistani langoista. Näitä iloisen pinkkejä lankoja on vielä useampiin sukkiin jäljellä.

Sukkien kutomisesta yritän pitää taukoa, ettei kädet ja sormet rasitu. Haravoimiset, mökin siivoaminen ja kutominen yhtaikaa ei ole hyvä juttu. Siispä valitsen mökkipuuhat. Heippa sukat vähäksi aikaa!

Kauan odotettua

 

Sain viettää yhden päivän suomalaisen terveydenhoidon huomassa. Ensin valmistautumiset kotona viikon ajan ja loppuhuipennus poliklinikan toimenpidehuoneessa.

Ensin vietiin tarkkailuhuoneeseen ja vaihdettiin sairaalan kuteet päälle. Voi, noita ihania lörppösukkia!

Oli turvallista huomata, että kokenut, tuttu lääkäri oli katsonut huolella paperini ja ehdotti suonensisäistä kipulääkitystä toimenpiteen ajaksi. Edellinen tehtiin parikymmentä vuotta sitten luomuna eikä ollut yhtään kivulias. Vuosien aikana myllerrystä on tapahtunut vatsan seudulla ja kipulääkitys oli tarpeen. Toimenpide sujui hyvin, vaikka lääkitystä pitikin lisätä operaation aikana.

Minusta pidettiin todella hyvää huolta ja mikä ihmeellisintä, moneen asiaan kysyttiin potilaan omaa mielipidettä. Kaikki olivat ylen ystävällisiä ja ajoitukset täsmällisiä. Kiittelinkin vuolaasti asiantuntevasta ja hyvästä hoidosta.

Kotona vetäisin pitkät päiväunet, sillä töihin ei saanut mennä ja ehkä pönttö oli hieman utuinen. Herättyäni sain kauan, kauan kaivatun uutisen:

SAAN KORONAROKOTUKSEN LÄHIVIIKKOJEN AIKANA! Jipii!

Jäät lähtivät

 

Viime viikolla piti varta vasten käydä katsomassa, miten mökkijärven jäät hupenivat.

Tällä kertaa ei ollut rytinää, helinää eikä ryskettä, vaan jäät tiistaina vain tyynessä säässä sulivat paikoilleen.

Oli hauska seurata, miten jään reuna loittoni ja vapaa vesi lisääntyi lähes silmissä.

Yläpihan sain haravoitua ja piha-alue muuttui paljon siistimmän näköiseksi. Valkovuokon nuppuja jo näkyi, mutta krookukset alkoivat lopetella kukintaansa. Onneksi narsissit ovat vasta aloittelemassa.

Alamökin tienoot ovat vielä haravoimatta. Nyt on niin viileä viikko tiedossa, että saavat jäädäkin lehdet vielä paikoilleen. Odottelen lämpimämpiä tuulia...

Kevään ensimmäiset

 

Aurinkoinen ja lämmin viikonloppu oli aikuisena talvehtineiden perhosten juhlaa. Varsinkin krookukset kiinnostivat metsän keskellä. Neitoperhonen istahti useampaan otteeseen kukalle ruokailemaan.

Sitruunaperhosia oli liikkeellä useampiakin. Ne lentelivät niin vikkelästi, että oli hankalaa pysyä kameran kanssa perässä. Ne myös sulkivat istahtaessaan siipensä tiiviisti kiinni, joten piti silmä tarkkana ja sormi valppaana odottaa hetkeä, jolloin kauniista siiven yläpinnasta saisi edes vähän kuvaa.

Herukkaperhonen levitteli siipiään ikkunankarmissa. Se ei juuri välittänyt ihmisistä, joten mikä lie laudan raossa kiinnostanut. Tällä perhosella on niin kaunis, monipolvinen muoto siivissä.

Nokkosperhonen oli äreällä päällä. Se ajoi heti sitruunaperhosen pois, jos tämä erehtyi lentelemään lähistöllä. Näkemäni yksilö ainakin oli hyvin kiukkuinen. Ehkä nälkä kurni suolistossa.

Kookas suruvaippa lenteli ympäri pihaa. Siitä en tällä kertaa kuvaa saanut. Muistelin äidin kertoneen, että lapsena oli hyvin tärkeää, että näki iloisen värisen perhosen ensimmäisenä talven jälkeen. Suruvaipan näkeminen olisi tiennyt murheita. 

Minun ensimmäinen perhoseni tänä keväänä oli sirtuunaperhonen. Tietäisikö mukavaa kesää? 

Mökillä puuhastelua

 

Viikonloppu on kulunut mökillä nauttiessa. Krookukset olivat vastaanottamassa heleällä kukinnallaan ja narsissit olivat jo yli vaaksan mittaisia. Pyysin niitä hieman hidastamaan kasvua, sillä vielä en ehdi niistä nauttia. Työ valitettavasti estää mökillä olemista.

Sinivuokot, joita vanhempani istuttivat aikoinaan mökille, ovat hävinneet kokonaan. Nämä ovat sisareni pihasta, jossa päinvastoin sinivuokot ovat levinneet vuosikymmenten aikana, ja nämäkin vanhempieni tuomina. Valkovuokot sen sijaan ovat vallanneet mökkipihaa ja leviävät kauniisti. Vielä niistä ei näkynyt mitään.

Jäät ovat lähdössä. Tietää sitä, että viikolla pitää käydä joka ilta katsomassa, mikä on tilanne.

Aloittelin siivouksia tuulettamalla mattoja, haravoin yläpihaa ja vain nautiskelin auringosta. Inhoan siivousta, mutta sitä on mökillä mukava tehdä, kun ei ole kiirettä. Vähän kerrassaan... Talven jälkeen haluan puunata perusteellisesti keväällä, jotta kesän selviää vähemmällä.

Hiiskumaton hiljaisuus oli ympärillä. Välillä kuului korpin raakuntaa ja peipposen liverrystä. Joutsenet eivät tällä kertaa lennelleet. Olivat ilmeisesti lähipelloilla ruokailemassa, samoin kuin kurjet. Sen sijaan perhosia näkyi runsaasti ja montaa lajia.

Verannalla aurinko lämmitti ihan kesäisen kuumasti. Ihanaa, että saatiin näin aurinkoinen ja lämmin viikonloppu. Tekee hyvää talven ja koronan ryydyttämälle mielelle!

Pääsiäisloma

Pääsiäisloma tuli juuri sopivaan aikaan. On pieni hetki hengähtää, ennen kuin alkaa kevään loppurutistus koulussa.

Kävimme ajelemassa haudoilla ja sytyttämässä pääsiäisen ajaksi kynttilät. Seuraavalla kerralla otetaan lyhdyt kesän ajaksi pois, ja ehkä voi sitten jo istuttaa orvokkejakin.

Mökilläkin käytiin lankalauantaina. Tietä pitkin valuva vesi oli pehmittänyt salakavalasti yhden kohdan ja auton toinen eturengas upposi somasti saveen. Onneksi heijaamalla ja lihasvoimalla työntämällä saatiin auto ylös omin voimin. Jatkossa pitää viimeiset mäet kävellä, kunnes routiminen on ohitse.

Lumet olivat viikossa sulaneet todella paljon. Krookukset jo kukkivat mökin pihassa. Edelliskerralla siinä oli vielä lunta paksusti ja nyt jo kukkia. Kevät etenee kovaa vauhtia.

Poistullessa näimme tien reunassa kaksi hirveä. Toinen söi männyn taimien latvoja kaikessa rauhassa. Kun pysähdyimme, se lähti hiljalleen löntystelemään metsään, jossa kaveri jo odotti. Eivät lähteneet pidemmälle, vaan jäivät paikalleen tarkkailemaan liikennettä. Hirvet näyttivät nuorilta, viime kesäisiltä.

Pitkäperjantaina syötiin kanaa, mutta pääsiäisenä pitää aina olla lammasta. Sen kaveriksi teimme valkosipuliperunoita ihan alusta alkaen itse, kuten pääkokki aina haluaa. Minun eli apukokin osuus koostui salaatin värkkäämisestä ja jälkiruoan hankkimisesta, pääkokki halusi vastata muusta. Hauska työnjako - minun mielestäni!

Kyllä pitkään ja miedolla lämmöllä paistettu lammas maistui hyvältä! Pidän suomalaisista, perinteisistä juhlaruoista. Mämmiä jälkkäriksi vaniljakastikkeen kera tai pashaa...

Pääsiäisyönä seurasimme myöhään ortodoksista jumalanpalvelusta Tampereelta. Minun piti luovuttaa jo yhden jälkeen yöllä, kun en kerta kaikkiaan jaksanut enää pidemmälle. Olisi ollut mukava katsoa loppuun saakka, mutta tällä kertaa ei onnistunut - uni vei voiton!

                                                                 Kuva: (©Ylivieskan srk)

Pääsiäisaamun jumalanpalvelus televisiosta oli elämys. Ylivieskan pääsiäisenä 2016 poltetun kirkon paikalle nousseen uuden Pyhän kolminaisuuden kirkon vihki Oulun piispa Jukka Keskitalo. Vihkiäismessu oli hieno kokonaisuus ja uusi kirkko pelkistetyn puhutteleva sekä kaunis. Vesi oli silmissä koko messun ajan, kun ajattelin Ylivieskassa koettua tragediaa, uuden kirkon rakentamiseen liittyneitä ponnisteluja ja suurta iloa uudesta temppelistä. Tämän vuoden pääsiäinen on koronasta huolimatta todella riemun päivä Ylivieskassa!

Mielessä soi Pekan laulu: "Täältä kun me lähdemme kulkemaan, pääsiäinen jatkua saa..."

Pääsiäisen ilo