Näytetään tekstit, joissa on tunniste srk. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste srk. Näytä kaikki tekstit

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Yhteisvastuukonsertti


Tänään on meillä suuri yhteisvastuukonsertti. Siellä on kuoroja lähiseudulta kymmenkunta ja laulajia parisen sataa. Konsertin arvioitu kesto on vähintään kaksi tuntia. Kuorolaisille se tarkoittaa matkoineen 5 tunnin läsnäoloa. 

Aihe on hyvä, sillä yhteisvastuuta ja -keräystä tarvitaan. Lisäksi kuorossa laulaminen on mukavaa. On hienoa, että pienilläkin paikkakunnilla on konserttitarjontaa säännöllisesti.

Sen sijaan en pidä tällaisista mammuttikonserteista yhtään, jotka tietenkin osuvat työläisen vapaapäivään. En ole ihan varma yleisöstäkään, jaksavatko he hievahtamatta istua pitkässä konsertissa kirkon epämukavilla penkeillä näin pitkään ilman väliaikaa. 

Olen vakaasti sitä mieltä, että konsertista lähtijällä pitäisi olla tunne, että "olisipa kestänyt vähän pidempään". Jos jo puolivälissä alkaa odottaa tilaisuuden loppumista, ollaan väärillä linjoilla. Minä aion tänään lähteä pois puolessa välissä, sillä laulamme jo alussa. En kerta kaikkiaan jaksa pitkän ja raskaan työviikon jälkeen, varsinkaan kun viikon sisällä pitää olla kuoron kanssa laulamassa 4 kertaa.

Meillä on nyt vallalla nämä pitkät konsertit. Kuinhakan kauan? Pelkään, että laulajat vähenevät tällä menolla ja se olisi sääli.

Tämä oli nyt tällaista valitusmutinaa tällä kertaa!

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Kirkon juhla


Yksi seurakuntamme kirkoista täytti tänään 90 vuotta. Piispa Matti Repo oli toimittamassa juhlajumalanpalveluksen, jossa kuorollamme oli tärkeä osuus. Lauloimme seitsemän laulua, joista kolme ehtoollisen aikana. Messu oli samalla aloitus piispantarkastusprosessille seurakunnassamme.


Messu oli juhlava ja erityisesti iloitsin, että kirkossa oli paljon väkeä. Virsikirjatkin loppuivat kesken. Liekö väenpaljouteen osansa piispalla ja messun jälkeen tarjotulla lounaalla ja kirkkokahvilla.



Entinen kirkkoherramme Arja Karppinen piti messun päätökseksi juhlapuheen kirkkomme historiasta. Paikallisen tehdasyhtiön G. A. Serlachiuksen aikoinaan lahjoittama kirkko ja sen taideaarteet tekevät tietysti kirkon historiasta ja itse pyhäköstä mielenkiintoisen. Kirkon suunnitteli W. G. Palmqvist ja Alvar Cawénin alttaritaulu, jossa on paikallinen piikatyttö lapsensa kanssa tehdasyhtiön johtajan lampaiden ympäröimänä, on erikoinen. Taulun päällä on teksti: "Jumala on rakkaus".



Hannes Autereen puuveistoksia on kirkossa paljon, yhteensä 35: alttarikaiteessa, saarnatuolissa ja lehterin kaiteessa. Lisäksi eteisessä oleva vaivaisukkokin on hänen veistämänsä. Autereen reliefit kertovat Raamatun aiheista ja myös entisestä kirkollisesta elämästä kuin myös ihmisten maallisesta aherruksesta.


Isälleni oli -80-luvun alussa tärkeää, että kirkossamme olisi lähetyskynttelikkö. Hän ehti ennen kuolemaansa tehdä siitä aloitteen, ja äiti isän kuoleman jälkeen kustansi isän toiveiden mukaan kynttelikön materiaalin. Sen suunnitteli ja toteutti paikallinen käsityönopettaja Kauko Kirjavainen.


Ikkunoissa on kolme lasimaalausta, joista kaksi myös Cawénin käsialaa. Erikoisin on urkuparvella oleva E. Ehrströmin lasimaalaus, jossa on tehdasyhtiön alkukirjaimet ja paperirulla, jota enkelit pitelevät käsissään. Kirkossamme säilytetään myös Serlachius-suvun morsiuskruunua, jota saa omissa häissään käyttää paikkakunnalla syntynyt morsian.


Piispan pitämä messu oli mieleenpainuva, kuten aina. Ihailen Matti Revon luontevaa toimintaa ja ihmisläheistä tapaa puhua seurakuntalaisille. Valitettavasti en itse ehtinyt enää osallistua piispan johdolla tapahtuneeseen työskentelyyn srk-talossa. 


Iloitsen, että kirkko näkyy kotini ikkunoista ja kellot kuuluvat vaimeasti sisälle saakka, jos hoksaa kuunnella. 

Juhlan jälkeen siirrytään syksyiseen arkeen. Minutkin taitaa kohta "routa kotiin ajaa". Neljän kuukauden mökkikausi on vähitellen päättymässä.

tiistai 28. elokuuta 2018

Selvittiin kunnialla

          
Seurakuntamme urkuviikko saatiin sunnuntaina päätökseen. Aina etukäteen on jännitystä ilmassa, sujuuko kaikki suunnitelmien mukaan ja saadaanko eri konsertteihin yleisöä. 

Sanotaan, että urkumusiikki on marginaalien musiikkia. Suurissa kaupungeissakin saattaa olla konsertissa vain kourallinen kuulijoita, puhumattakaan pienistä paikkakunnista. Olemme erityisen onnellisia tämän kesän urkuviikostamme, sillä kaikissa konserteissa oli tasaisesti väkeä ja ihan mukava määrä. Toki enemmänkin kuulijoita saisi olla, mutta hyvä näin. 

Tänään urkuviikon toimikunnan kiitoskahvilla oli iloinen ja kiitollinen tunnelma. Selvisimme taas kerran urakasta! Pari viikkoa fiilistelemme menneessä, sitten ryhdymme ensi kesän suunnitelmien kimppuun. 

Vierivä kivi ei sammaloidu, toivottavasti ei urkuviikkommekaan. 

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Laulujuhlat

                             

Koko päivä kului juhliessa kirkkomusiikkipiirimme neljääkymmentä vuotta ja samalla vietettiin myös virkistyspäivää. Mukaan oli ilmoittautunut 16 kuoroa. 

Oma kuoromme oli järjestelyvastuussa ja paljon oli talkoolaisia. Oma tekemiseni oli vähäistä, sillä luin vain messussa tekstit ja muuten olin yleisönä. Keväällä ilmoittautumisten aikaan äidin tilanne oli niin haastava, etten uskaltanut lupautua varsinaisiin järjestelyhommiin.

Päivä sisälsi juhlamessun lisäksi musiikki- ja taidenautintoja, tietenkin suurkuoron harjoitukset, gospelbigbandin konsertin sekä kirkkokonsertin, jossa esiintyi myös unkarilainen kuoro. Illalla lopuksi oli  säveljuhla, jossa juhlapuhujana oli Juha Kauppinen, jonka kanssa muinoin pidettiin Päiväkummussa rippileiriä. Juha puhui mielenkiintoisesti, kuten aina.

Istuin säveljuhlassa lähellä suurkuoroa. Niinpä en voinut vastustaa kiusausta, vaan lauloin mukana koko Kuusiston Kun hengen tuuli puhaltaa -kappaleen, vaikka en harjoituksiin osallistunutkaan. Tämä on mielestäni yksi kaikista ihanimmista kirkkokuorolauluista. Pesosen Matti toimi säestäjänä uruilla, joten mahtavalta kuulosti.

Päivä oli mukava. Kiitos osallistujille ja kiitos talkoolaisille, joita ilman ei mistään olisi tullut mitään. Tekijöitä tarvitaan yhteisiin ponnisteluihin. Hyvä mieli tulee jälkeenpäin, kun kaikki on onnistuneesti ohitse. Niin nytkin!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Viimeinen talvilomapäivä


Mukavaa viettää "hidas aamu" viimeisenä lomapäivänä. Nukuin pitkään ja sitten hiiviskelin yöpaidassa aamupalapöydässä kuunnellen samalla radiosta messua Alatornion kirkosta. Saarnassa kirkkoherra Martti Puontila kertoi syksyisestä maahanmuuttajien tulvasta ja kuinka seurakunta vapaaehtoisineen järjesti tulijoille muonitusta hyvin pienellä varoitusajalla. Seurakunta oli myös varautunut majoittamaan maahanpyrkijöitä jopa kirkkoon. 

Paljon oli toiminnasta saatu kiitosta mutta myös negatiivista palautetta: "Isiksen taistelijoille emme kirkollisverorahoja halua antaa!" Tämän tyylisiin kommentteihin alan itse jo kyllästyä. Ei ole yksityisen kansalaisen tehtävä arvioida pakolaisten motiiveja. Sen hoitaa viranomaiset ja luotan heihin tässä asiassa.


Puolilta päivin kävin katsomassa äitiä vuodeosastolla ja sitten lähdin mökkimaisemiin. Jäälle kertyy vettä ja vaikka siellä on helppo kävellä vähäisen lumen vuoksi, seisoskelemaan ei ilman saappaita kannattanut jäädä. Metsässäkin pystyy hyvin tallustelemaan ja toivon, ettei enempää lunta enää taivaalta sataisikaan.

Ihanaa, että on jo maaliskuu - ensimmäinen kevätkuukausista. Olen saanut talvesta jo ihan tarpeekseni, ja on mukava vähitellen ryhtyä suunnittelemaan mökille muuttoa. Kuukauden päästä saa jo kääntää sisällä lämmityksen päälle ja ryhtyä siivoilemaan, jotta vapuksi on kesälaitumille muuttoa varten kaikki valmiina.

Jihuu! Hyvästi talvi ja tervetuloa kevät!

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Pohdintoja

                     

Lauantaipäivä on kulunut srk:n tulevaisuusstrategioita vuoteen 2020 miettiessä. Pohdintoja ryhmissä, mietiskelyjä kuvien ja tekstien äärellä, hyvää ruokaa, naurua, uusia tuttavuuksia...

Joulun jälkeen tämä oli jo kolmas lauantai samojen teemojen äärellä. Ihan kivaa, mutta rajansa kaikella, ainakin työläisen kohdalla. Ansiotyö viikon aikana puristaa tehokkaasti pellolle suurimman osan voimavaroista.

Nyt saa riittää vähäksi aikaa valmiiksi ohjelmoituja viikonloppuja, sillä ihan oikeasti työviikon jälkeen tarvitsisi kaksi kokonaista vapaapäivää vain itselleen. Toukokuussa olisi vielä yksi lauantai, tosin vain muutamia tunteja kestävä puristus.

Onneksi huomenna ei ole mitään pakollista...

lauantai 31. tammikuuta 2015

Koulutuspäivä

                            

Päivä on kulunut naapurikunnassa harrastukseen liittyvässä koulutuksessa. Ihan hyvä oli ja lisäksi makoisa lounas sekä kahdet kahvit. Samaa kouluttajaa olen kuunnellut useamman kerran ennenkin, joten tiesin päivän sujuvan ihan miellyttävissä merkeissä. Seurakin oli oikein mukavaa. 

Ulkona sataa märkää räntää ilmeisesti huomisiltaan asti, jos ennustukset toteutuvat. En aio nenääni ulos pistää, vaan nautin illasta shaaliin kääriytyneenä. Kuuntelen musiikkia, luen, lepään, ajattelen, vain olen ja nautin. Niin mukavaa!

Pöydällä on kimppu valkoisia ruusuja. Kiitos! Ihania hetkiä, ihania kukkia...