Runon ja suven päivänä

 

Ja kukka se kuiskivi umpussaan: 

” Minä tahdon tuoksulla täyttää maan 

ja aueta päivähän, aurinkohon, 

vaikk’ kukkani kuihtuva on.” 

(Eino Leino)

Onnea Eino Leinon palkinnosta saamelaiskirjailija Niillas Holmbergille!

Niin vain huhtikuussa kylvetyt krassit ovat alkaneet kukkia, juuri sopivasti suven ollessa suloisimmillaan. Tosin aikamoisia reuhuja ovat. Pitää miettiä, haluanko niitä jatkossa. Taimet kasvoivat niin runsaina, että nyt niitä on kolminkertainen määrä siitä, mitä ajattelin. No, parempi näin kuin että koko jalostus olisi epäonnistunut!

Lippu liehuu villisti suven kunniaksi…

Mielenkiintoista kuunneltavaa, osa 3

 

Tänään kuuntelin radiosta Yleltä Kulttuuriykköstä. Perjantaistudiossa olivat keskustelemassa Leena Virtanen, Jari Sedergren, Tiina Raevaara ja Outi Hupaniittu. Ohjelman juontajana oli Pia-Maria Lehtola. 

Kiira Korven esikoisrunokirja Hyppää vaan! oli aiheena ja erityisesti kirjan saama lyttäävä Helsingin Sanomien kritiikki, jonka oli kirjoittanut Arttu Seppänen. Ohjelmassa mietittiin Seppäsen Otavaan kohdistamaa arvostelua, kun kriitikon mielestä kirjaa ei olisi saanut julkaista laisinkaan eikä ainakaan runokirjana. Keskustelijat toivat myös esiin, että kritisoida pitää ja saakin, kun on kustannusyhtiön julkaisemasta kirjasta kyse. Toisaalta mietittiin, että Korpi on julkisuuden henkilö ja julkisuus myy, niin Otavassa kuin Hesarissakin, joten turha vähätellä kirjan arvoa. 

Viikolla on aiheesta kuulunut monenlaisia kannanottoja. Aamulehden kriitikko oli tyrmistynyt kirjan saamasta murska-arviosta. Otava on esittänyt oman näkemyksensä. Monet julkisuuden henkilöt ovat ilmaisseet halunsa ostaa kirja, esim. Maaret Kallio, Maria Veitola ja Alexander Stubb. Jari Sedergrenkin oli ohjelmassa sitä mieltä, että Korven kannattaa vaan kirjoittaa lisää kirjoja.

Jos kirja olisi tehty omakustanteena tai tekijä olisi ollut tuiki tuntematon, kukaan ei olisi puhunut mitään. Julkisuuden henkilöitä seurataan tarkasti, joten en ihmettele pöhinää kirjan ympärillä.

Ottamatta kantaa Kiira Korven teokseen, minua huvittaa nykyajan runot. Nykyään runoksi kelpaa teksti, joka on vain rivitetty runon muotoon ja oikeinkirjoitus saa olla vapaata. Tätä tyyliä Korpikin viljelee. Siis:

Nykyään

runoksi kelpaa

kaikki,

joka on vain

rivitetty 

runon muotoon

Enpä tiedä tästä tavasta kirjoittaa runoja. Ei kosketa minua. Jos näin määritellään, niin mikä tahansa kirjoitus kelpaa runoksi. Toisaalta sama on kuvataiteessa. Puupölkky, jossa on naula ja jipii: Alpo Jaakola teki veistoksen! (Jos nyt oikein muistan teoksen tekijän...)

Onneksi on vielä nykyrunoilijoita, joilla on idea, omintakeinen runon muotokieli ja kieliasukin tarkasti harkittu, on se sitten millaista tahansa. Niitä luen mielelläni -  puhumattakaan vanhoista runoilijoista, joihin tuo kuvakin vihjaa.

Hauskaa vappua!

 

Jo soi sun äänes leivonen,

vaikk` kylmä ilma on vallan.

Sä laulat kevättä toivoen

taas jälkeen yöllisen hallan.

                                                                                (Kaarlo Kramsu)

Kulkevi keväinen henki,

astuvi ilon ihana

rinnalla totisen talven

kera kylmän kumppanuksen.

                                                                                (Kössi Kaatra)

Tänään, silmien edessä, kuva kesästä.

Tänään on kevät.

                                                                                 (Lassi Nummi)

Vihdoin

 

Kuljin, kuljin kankahilla

kesän kultaisen,

nukuin metsätaipalilla

alla kuusien.

Pihka tuoksui, kilvan kukki

ruohot, kanervat,

puusta puuhun lutoi lukki

seitit hohtavat. 

                                                                                          (A. Hellaakoski)

Kesä...

Ja kaikki sen ihanuus on vielä edessä!

Melkein kesä

Taas taivaan alla kiurusen

soi ääni korkealla

ja tuttavamme käkönen

taas kukkuu kankahalla.

Ei malta pieni perhokaan

nyt uinailuaan jakamaan - 

jo kevät tullut on!

                                                                       (Uno von Schrowe)

Joutsenet ovat palanneet

Kevät keikkuen tuleepi,

ilon kanssa ilmestyypi.

                                                                                       (G. Calamnius)

 Tumman veden 

vastarannalla

naapurilla pyykkipäivä.

Ei. Joutsenparvi levähti.

                                                                         (Marita Seppälä)                  

           

Tänään, silmieni edessä, kuva kesästä.

Tänään on kevät.

                                                                             (Lassi Nummi) 

Viikko sitten näin ensimmäiset joutsenet meillä. Olivat kai tulleet jo aiemmin, mutta minun silmääni ne eivät olleet osuneet. Kun nyt ikkunasta katson järvelle, siellä lipuu kaksi ja monta sinisorsaa ja lokkia lisäksi. Keväinen tunnelma!   

Juhannussunnuntai

Ja silloin on Suomessa sunnuntai

ja sen pirteissä pyhäinen rauha,

ja käki taas helkkyvi koivussai,

ja tuulonen lietsovi lauha,

ja laajoina laihot ne aaltoaa,

ja saunat notkoissa sauhuaa...

                                                                     (Ilmari Kianto: Ne tahtovat)

Juhannuspäivänä

Ma tunnen vaaras ja vuoristovyös

ja kaskies sauhut ja uinuvat yös

ja synkkäin metsies aarniopuut

ja siintävät salmes ja vuonojes suut.

                                                              (Valter Juva: Karjalan kunnailla)

Juhannusaattona

Suvimaisema: lahdentyven,

saunaranta ja vene

ja helle, männiköntuoksu,

kukat, välkkyvät kalat,

lapsi, lapsia, lapset

ja vanha onnellinen kaiku:

Isä, hei!

                                                                                       (Lauri Viita: Onni)

Pääsiäinen

Sulje lipas

ja talleta linnun laulu,

kuuntele sydämessäsi kasvun ääni,

tunne kuoleman otteessa

elämän käsi!

Aavista vanamon tuoksu

hangen alta

suvi sielussasi,

ja peitä pääsi

vapaaksi ostetun päähineeseen.

                                                                                (J. Heikinheimo)

Pitkäperjantaina

Anna anteeksi

päivät, jotka meni.

Tulevat kanteeksi

sydämelleni

monesti vielä, mutta kunnas

Golgatan seisoo, riittää 

veresi lunnas. 

Tässä saan kiittää 

kalliolla, 

että saa menneet menneitä olla.

Anteeksi sain.

Nyt minut musertain

painaa maahan saakka

siunauksesi taakka.

Pyytäisinkö:

Kätesi kevennä,

hiukan tietäsi levennä!

Parasta näin on. Pyydän Sinua:

Paina pienemmäksi minua,

että vaikkapa kissanlovesta

pääsisin taivaan ovesta!

                             

                                                                            (J. Heikinheimo)   

Kiirastorstaina

On maailma paha, tiedän sen,

mutta ainoa paikka myös,

jossa Jumalan armosta aloittaa

voit parannuksen työs.

Vain täällä vitsa kurittaa ja sauva ohjaa lasta.

Minut opeta, Herra, kiittämään tästä pahasta maailmasta!

                                                                               (J. Heikinheimo)

Vieras ikkunan takana

Harakka huttuako keittää

ikkunani takana?

Maisema edelleen talvinen,

aivan kuin lakana.

Kevättä kaihoisasti odottaa,

minä ja harakka.

Lämpö ei vain näytä tulevan,

lymyilee kuin salakka!

Valoa ja varjoa

... Elo täällä kuin unta ja varjoa on,

kuten kuohuva koski se on levoton,

veden lailla se hiekkahan haihtuu.

                                   (virsi 622)

Runoa ja suvea

Yli metsän koitti jo päivän koi,

kun nurmella neitonen kulki,

kukat kukkivat auki jo umput loi,

jotk` eilen illalla sulki.

Ja neitonen nuori se nurmella vain

niin hiljaa, hiljaa astui,

ja kukkaset nyökkäsi kuiskuttain,

kun kasteessa helmat kastui.

                                                                             (Eino Leino)

Lankalauantai

Katso, tuolla lentää akka noitavuoren taa,

musta kissa Kiilusilmä matkustajanaan.

Täydenkuun on aika, sysimusta yö.

Noidilla on aina tähän aikaan työ.

                                                                                       (tuntematon)

Pitkäperjantaina

Päivä on pilvinen,

sillä pitkänäperjantaina

päivä on pilvinen.

                                                                                    (O. Paloheimo)

Perillä

Suvi-illan rauha laskeutuu pihapiiriin.

Viljapelto lainehtii rantaniityllä.

Kaikki on tehty, ja Luoja pitää huolen lopusta

- kasvusta, ihmisestä - 

aina ja ikuisesti.

                                                                                              (JP -17)

Eilen oli setäni siunaustilaisuus. Leppoisa ja huumorintajuinen maanviljelijä pääsi lepoon 87-vuotiaana. Nyt on kolme veljestä taas yhdessä siellä jossain kuten lapsuudessakin. Isäni suvun vanhimmat miehet ovat perillä, lesket ja me nuorempi sukupolvi jatkamme eteenpäin elämän tiellä.

Runokirja

Tänään osui käteeni yksi äitini runokirjoista, joka oli nimikoitu "Murheen musta kirja". Kirja on mustakantinen ja sisältää isän kuoleman aikaan kirjoitettuja runoja sekä äidin elämän muihin hankaliin hetkiin liittyviä säkeitä. 

Äiti on yhden runoista kirjoittanut v. 1994, kun joutui olemaan pari viikkoa sairaalassa valtaisan yskän kourissa hengittelemässä keuhkoja avaavaa lääkettä.

Yskän ylistys

Minä sairaalan valoja katson

ja yskin, yskin vaan.

Kohta näen valkoisen maston

pilvilaivan hohdokkaan.

Se yskän voimalla kulkee

ja kaikki yskivät sulkee

syliinsä mahtavaan.

Me yhdessä yskimme, yskimme niin

ja nousemme kaikki taivaisiin

- ja Jumala tulee konserttiin:

"Hyvin yskitte lapseni päällä maan.

Ilman yskää pääsette palaamaan,

Taivaan saleihin yskä ei sovi."

                                                                                   (IP 20.5. 1994)

Äidillä oli hyvä huumorintaju - myös runoissa...

Hoosianna

Aamulla kaikui Hoosianna kirkoissa ensimmäisen adventin kunniaksi. Minäkin sain olla kuoron kanssa laulamassa sitä ja muita adventin lauluja. Tästä se jouluun valmistautuminen alkaa. Adventtiaika on ihanaa aikaa!

Adventtiin liittyi myös tavallisuudesta poikkeava aamupala: kahvia ja lämmin vaalea leipä, paistettu kananmuna, jonka alla oli siemenyllätyksiä sekä paahdettua valkosipulia. En arkena koskaan juo aamulla kahvia, joten kahviaamiainen kuuluu aina rauhalliseen ja erilaiseen aamuun.

Adventtiaikana valaisevat kynttilät niin ikkunoissa kuin pöydilläkin. Aamun ja iltapäivän hämäryyteen sekä illan pimeyteen ne luovat loisteellaan lämmintä tunnelmaa. Ekaluokkalaiset runoilivat koulun adventtikirkossa perjantaina:

Kynttilän liekki loistaa

syksyn hämärässä. 

Kynttilän liekki loistaa

iloa elämässä.

Kynttilän liekki loistaa

syksyn hämärässä.

Kynttilän liekki loistaa:

Adventti on tässä.

                                                                                        (JP 2016)