Lapsuudesta muistan hyvin pikkukaupunkimme Säästöpankin edessä sijainneen Pelastusarmeijan joulupadan. Se ilmestyi omalle paikalleen joulun alla ja monta kertaa kävin sinne pudottamassa rahalahjan. Toimitus oli jännittävä ja minua ujostutti kuunnella pataa vartioineen henkilön arvokas kiitos minulle pienelle tytölle.Muistan miettineeni, mitä padan vieressä olevissa salaperäisissä paketeissa mahtaa olla.
Myöhemmin Pelastusarmeija lopetti toimintansa kaupungissamme ja padat hävisivät katukuvasta. Vieläkin niitä kaipaan. Ne jotenkin kuuluivat jouluun ja ihmettelin aina, miten kukaan voi jaksaa seistä kaikennäköisillä keleillä niiden vieressä. Kunnioitukseni oli suuri keräystä kohtaan lapsena ja yhä vieläkin. Padoilla saadaan jouluihmeitä aikaiseksi.
Jos liikuskelen joulun alla isommissa kaupungeissa, käyn aina laittamassa pataan rahaa, jos se näköpiiriin ilmestyy. Välillä olen laittanut netin välityksellä rahasumman samaan tarkoitukseen.
Joulupata - tavalla tai toisella toteutettuna - tuo joulumielen!
4 kommenttia:
Tämä on totta, muistan myös itse Kuopion lapsuudesta joulupadan torin laidalla. Se oli kaunis lapsenkin silmiin, se kuului jouluun samalla tavalla kuin torin suuri kuusi. Nyt en ole nähnyt joulupataa vuosiin. Joko en liiku sellaisella alueella tai ne ovat kohta sukupuuttoon kuolleita?
Kyllä niitä isoimmista kaupungeista vielä löytyy. Nettikeräys on toki korvannut helppoudellaan varsinaisia oikeita patoja.
Pelastusarmeija tekee tärkeää työtä: soppaa, saippuaa, sielunhoitoa...
Näinhän se on!
Lähetä kommentti