Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvit. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. helmikuuta 2025

Tuulenpesiä

 


Tuulenpesä on kotelosienen aiheuttama kasvannainen koivupuiden oksistossa. Se on loinen, joka tarvitsee aina isännän. Kasvannainen ei juurikaan vaikeuta koivun elämää. Tuulenpesän poistaminen ei kuitenkaan poista sientä, joka jatkaa elämäänsä isäntäpuussa tehden uusia tuulenpesiä.

tiistai 23. toukokuuta 2023

Ensimmäiset

 


Sunnuntaina lähdimme ajelemaan hurmaavan kaunista kirkkotietä. Pellot olivat juuri kylvettyjä  ja heleän vihreä maalaismaisema kehysti idylliä. Etsiskelimme sopivaa syrjäistä paikkaa, josta voisi ottaa tuomenkukkia mökin verannalle maljakkoon. Ja löytyihän niitä. Mikä huumaava tuoksu! 


Samalla osallistuimme kirkolla kaatuneiden muistopäivän seppeleenlaskuun sankarihaudoilla, ja lauloimme osallistujien kanssa Suomalaisen rukouksen. Kuorolaisina muistimme sanat ulkoa. Oli vaikuttava hetki tämän Ukrainan sodan melskeen keskellä. Kunpa Ukrainaankin jo saataisiin oikeudenmukainen rauha ja veren vuodatus päättyisi!


Maanantain aamukävelyllä löytyi ensimmäiset kielot. Voi näitä kauniita kevään päiviä, kun käen kukkuessa saa luonnon heräämistä ja voimallista kasvua ihailla! Kaikkialla valtaa heleä vihreys. Aivan pakahduttaa sydäntä tämä tulevan kesän ihanuus.

maanantai 22. toukokuuta 2023

Hölmöläisten hommia?

 


Luin Facesta, että lehtikasassa voi kasvattaa perunaa. Kuviakin löytyi, kuinka puhtaan vaaleita ja isoja oli näin kasvatetuista tullut. Tästä innostuneena kävin hakemassa 5 kg siemenperunaa kasvatuskokeiluun. Olenkohan ihan pimahtanut? Kasvattaa nyt perunaa keskellä metsää, jossa ei multaa löydy kuin kukkapurkeista!

Eilen oli suuri istutuspäivä. Kastelin vielä "perunamaani" päivän päätteeksi, ja nyt sitten vain odottelemaan. Jokohan kohta meillä kohisten kasvaa kuudessa lehtikasassa hyvinvoivia perunanvarsia? Niitä odotellessa...


... on aikaa vaalia huhtikuussa esikasvatettuja krassintaimia. Laitoin ne viikko sitten kasvamaan ulos. Silloin ne olivat pieniä, mutta ovat auringossa kasvattaneet jo lisää lehtiä, ja näyttävät ihan elinvoimaisilta. Lisäksi minulla on kylvettynä harsokukkaa ja pienen pienessä kasvimaassa tulossa tilliä. Laitan siihen vielä persiljaa sekä basilikaa.

Kukkia istutan laatikoihin ja hoitelen mielelläni koko kesän, mutta tämä muu taimikasvatus ja -kylvö on kyllä ihan uutta. Kaikkea se eläkkeelle jäänti saa aikaiseksi! No, riittää, jos yhteen kattilalliseen saisi omia uusia perunoita ja tillinvarret sekaan. 😊

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Vipinää

 


Ensimmäinen ja toinen lomaviikko kuluivat asioita hoidellessa. Oli hammaslääkäriä, autohuoltoa, kampaajaa, pyykin pesua ynnä muita pakollisia kuvioita. Lisäksi piti käydä pankissa ihan fyysisesti paikan päällä. Lähes kaikki voi hoitaa netissä tai etänä, mutta tämä pankkiasia vaati konttorissa käynnin 90 kilometrin päähän. Niinpä piti raahautua Tampereelle, sillä meillä ei konttoria enää ole. Samalla shoppailin Sokoksella ja mietiskelin, että edellisen kerran kävin siellä kaksi vuotta sitten. Koronan vuoksi ei ole huvittanut isoissa kaupoissa tungoksissa kuljeskella. Punainen ratikkakin oli ilmestynyt ja sen tulosta johtuneet, alituisesti vaihtuvat tietyöt kadonneet keskustasta.


Asioiden hoidon välissä on ollut ihana nautiskella Suomen alkukesän kauneudesta. Meillä on mökillä kissankäpäläesiintymiä, jotka kukkivat paraikaa. Tämä laji on vähentynyt vuosien kuluessa, mutta meillä sitä on aina näkynyt. Nyt vaalin kissankäpälää aivan erityisesti, vaikka se on valinnut kasvupaikakseen polut. No, yli vain harpataan! Punaiset ovat emikukintoja ja valkoiset hedekukintoja. Meillä taitaa olla molempia.


Tällä viikolla on valmisteltu juhannusta. Siivottiin, leikattiin pieni nurmikko ja heiniä mustikanvarpujen seasta, pestiin ikkunat ja pilkottiin polttopuita. Hauskoja hommia, kun työ ei ole enää hidaste muiden puuhien rinnalla. Ennen aina hiukkasen ahdisti eilinen kesäpäivänseisaus, mutta nyt se tuntui ihan toisenlaiselta. Kun koko kesän - myös elokuun - saa nautiskella kesästä vapaana kuin taivaan lintu ja jatkaa siitä syksyyn haluamallaan tavalla, tuntuu varsin mukavalta.


Järven vesi on ollut niin korkealla vieläkin, että vasta eilen käänsimme veneen ja laitoimme venelaiturin paikoilleen. Viime päivät ovat olleet tuulisia, mutta eilen oli tyyntä. Niinpä lähdin heti soutelemaan. Olipa ihanaa! Mökkirannat tuntuivat olevan entisellään: Joissain paikoissa tehtiin remonttia, joihinkin oli tullut uusi laituri. Vesilinnut hoitelivat pieniä poikasiaan, joten kiersin saaret ja luodot kaukaa.

Viileiden kesäkuun päivien jälkeen tuntuu mukavalta ajatella tulevia päiviä ja juhannusta. Hellettä on tiedossa ja se ilolla vastaanotetaan. Alkaa kunnon kesä!

perjantai 18. kesäkuuta 2021

Tunnistusta

 


Päiväkävelyn kivoimpia puolia on tutkia luonnon monimuotoisuutta. Linnut, eläimet ja kasvit ovat niin mukavaa seurattavaa. Juuri nyt bongailen tuttuja kasveja, joiden kukinta putkahtaa kovaa vauhtia ilahduttamaan kulkijan silmää. Ah, harakankellojen ja kissankellojen runsaus hivelee silmää. Kohta voi ryhtyä etsiskelemään kurjenkellojakin.


Tänään piti oikein ottaa kuva, kun en ollut varma keltaisena tienvarressa kukkivasta kasvista. Pukinparta vai huopakeltano? No, kasvikirja sen varmisti: Huopakeltanohan siellä kävelylenkkiäni kaunisti. Mitähän uutta löytyy huomenna?

maanantai 31. toukokuuta 2021

Kaunista

 


Kuusi kukkii upeasti.


Koulussa ekaluokkalainen kysyi: "Ope, ovatko nuo vattuja?"   :>)


Kuusen kasvannaisetkin ovat jo pitkiä. Tosin tämä yksilö on aina muita edellä, ja mökkitontin muut kuuset tulevat vasta perässä. Niissä kasvannaiset ovat puolet lyhyemmät.


Kivikossakin kukinta on alkanut.


On niin kiva seurata pihapiirissä, mitä talven jälkeen maasta nousee. Nämä mehitähtien sukuun kuuluvat ainakin kukoistavat.


Lauantaina keräsin ensimmäisen kielokimpun pöydälle. Ihana tuoksu!

maanantai 15. kesäkuuta 2020

Luonnonkukkien päivä


 Luonnonkukkien päivä oli eilen kaikissa Pohjoismaissa. Alkujuuret ovat Tanskassa, jossa sitä vietettiin ensi kerran jo vuonna 1988, Suomessa vuonna 2003 tammisaarelaisen kasvitieteilijä Kalevi Keynäsin aloitteesta. Päivän tunnuksena on Suomen kansalliskukka kielo, ja tavoitteena on lisätä kasviharrastusta ja luontoelämyksiä.


Tämän vuoden teemalaji on pihlaja. Meillä vanha pihlaja rannassa kukkii kauniisti, mutta pienemmissä pihlajissa on vain pari kukkaa tai ei kukkia laisinkaan. Viime kesänä oli oikein huippukukinta, mutta nyt siitä jäädään tuntuvasti. Onneksi sentään suurimmat pihlajat kukkivat. Toivottavasti tulee myös linnuille marjoja.


Mitähän pihlajanmarjojen määrä kertoo tulevan talven lumisuudesta?

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Kukkia ja parsaa


Eilen kävelimme Tampereella Tammerkosken ja Pyhäjärven rannalla puistikoissa. Kukkivat pensaat olivat loistossaan. Meilläpäin ei vielä sireenit näin hienoilta näytä.


Kyllä yleensäkin kaupungeissa - niin pienissä kuin suurissakin - on kauniita puistikoita: hyvin hoidettuja istutuksineen, penkkejä ja myös luonnon rauhaa. Pienen sivumaun Tampereen kauneuteen antoivat kuitenkin huumeruiskuille varatut roskikset. Hyvä niin! Parempi, että ruiskut ovat oikeissa paikoissa kuin käytön jälkeen luonnossa.


Tänään on satanut koko päivän. Kiva kuunnella pisaroiden ropinaa katossa tekemättä yhtään mitään. Luonto tuoksuu raikkaalta ja sade pyyhkii siitepölyt maan rakoihin. 

Ihana viettää villasukkasunnuntaita mökillä vilkkaan työviikon jälkeen. Söimme takkatulen lämmössä pitkästä aikaa parsaa voisulan kanssa ja kylläpä maistui hyvältä. Nam! Sen jälkeen oli mukava nukkua pienet päiväunet ennen jääkiekkopelejä.

Sain arvostelut tehtyä jo alkuviikosta, joten enää ei tarvitse tulostuksen jälkeen muuta kuin laittaa nimikirjoitus alle. Monta muuta puuhaa on töissä kuitenkin jäljellä, ja helatorstai kuluu kokonaan kuoron kanssa laulaessa ja sen jälkeen taideretkellä. Kiireisiä ovat siis tulevatkin päivät.

Tuntuu hauskalta ajatella, että viikon päästä tähän aikaan olen jo kesälomalla! Erityisen tervetulleita ovat rauhalliset kesäaamut, joista niin suuresti nautin.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Arviointeja


Viime aikoina ovat orvokit työllistäneet. Ensin vein niitä haudoille ja istutin mökin pihaan ruukkuihin. Nyt niitä pitää hiki hatussa kastella, kun on niin kuivaa ja lämmintä. Istuttamisen ja kastelun lomassa olen miettinyt oppilasarviointeja...


Mustikka kukkii runsaasti. Jos ei nyt tule hallaa, saadaan myöhemmin runsas mustikkasato, sillä pölyttäjiäkin on pörrännyt. Luonnon tutkimisen lisäksi olen tehnyt koulutöitä = arviointeja...


Tänään iltapäiväkahviseurana verannalla oli tällainen otus - kai havukantojäärä. Lajinmäärityksen lisäksi minua on edelleen työllistäneet koulutyöt, siis ne arvioinnit...


Mitäpä tein äsken luonnosta nauttimisen jälkeen? Tein päätökseen arvioinnit - jee!!! Huomenna naputtelen ne koneelle ja sitten kevään suurin työhomma on tehty. Huojentavaa!

lauantai 7. tammikuuta 2017

Loppiaisen mustikan kukat


Jouluviikon tiistaina keräsin mökiltä mustikan ja puolukanvarpuja maljakkoon.


Kun valoa on vähän, mustikat kukkivat sisällä valkoisin kukin,


Herkkää, kaunista...

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Arboretum


En ole ennen nähnyt näin valtavan suuria ja komeita alppiruusupensaita kuin tänä syysloman aloitusviikonloppuna!

Arboretum Mustila perustettiin vuonna 1902. Tänään 120 hehtaarin alueella on 100 havupuulajia, 200 lehtipuulajia sekä valtava määrä pensaita, köynnöksiä ja perennoja eri puolilta maapalloa. Alue on lajissaan ainutlaatuinen puu- ja koristekasvilajien kokeilualue koko Pohjois-Euroopassa. Alppiruusut ja atsaleat ovat tunnetuimpia ja niitä Mustilassa on yli 150 lajia. 


Atsaleoissa oli vielä syksyn ruska tallella.


En ollut tiennyt, että hortensiat myös köynnöstävät kuin sademetsässä konsanaan muiden puiden rungoilla.

Arboretumissa oli myös mahdollista ostaa taimia, mutta onneksi en niihin sortunut. Tuli vain tunne, että seuraavalla kerralla pitää päästä katsomaan paikan kukkaloistoa kesäkuun alussa. Kun paikka on näin kaunis syksyllä, millainen se onkaan väriloistossa kukkien kukoistaessa alkukesästä!

maanantai 30. toukokuuta 2016

Ryytimaa


Tein pienen ryytimaan mökin pihapiiriin. Siellä kasvaa persiljaa, tilliä ja basilikaa. Jotain muutakin ehkä vielä, jos laatikkoon vain mahtuu. 

Koulusta tullessani nälkä kurni vatsassa. Uinnin jälkeen juotiin "hyvät kahvit" lohileipien kera. Hain savustetulle kalalle mausteeksi ryytimaasta tilliä ja basilikaa, jotka antoivat hyvän säväyksen. Olipa ihanaa nälkäiselle suulle, vaikka lohi ei olekaan lempikalani.

Lämmin kesäpäivä helli mieltä ja ihoa. Oli mukava uida jopa kolme kertaa sekä nauttia auringosta. Illan kävelylenkillä hyttyset meinasivat syödä metsän katveessa ihan elävältä. Piti herkeämättä huiskia koivunoksilla kuin saunan löylyissä konsanaan. Viime yönä hyttysen ininä herätti parikin kertaa, sillä ne ovat tyyneellä säällä verannalla kytiksessä, kun ovesta kuljetaan. Nyt ei sisällä vielä inise, mutta katsotaan taas yöllä. Näitä kesän riemuja ei tahdo talven jälkeen muistaakaan!

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Erämaakirkossa


Tänään oli kuoron kevätretki Pihlajaveden erämaakirkolle. Pidimme siellä messun, jossa lauloimme neljä laulua. Toimme myös papin tullessamme emmekä tienneet ennakolta, onko paikalla meidän lisäksi muuta väkeä. Olihan siellä. Muutamat kertoivat olevansa mökkiläisiä, mutta myös kauempaa oli väkeä tullut paikalle. 

Kirkko on 1700-luvulta, kaunis ja tunnelmallinen. Sisällä oli tietenkin viileää ja vaikka olin varautunut siihen, varpaita paleli. Olisi pitänyt olla villasukat jalassa. Onneksi oli istuma-alustat. 


Messun jälkeen kuulimme kirkon historiaa ja kävin katsomassa pihassa ollutta kirkkovenettä. Poikkesimme retkellämme ihastelemassa myös kahta muuta kirkkoa ja söimme ruhtinaallisen lounaan entisessä pappilassa, joka nyt toimii pitopaikkana. Jälkiruokana oli pappilan hätävaraa, joka kävi ihan täytekakusta. Vatsaa olen sulatellut koko loppupäivän. 

Retken kruunasi kaunis, kesäinen sää, josta pääsin vielä illalla mökilläkin nauttimaan. Kävimme uimassa ja keräsin kesän ensimmäisen kielokimpun pöydälle. Ihana tuoksu...

Nyt ryhdyn jännittämään Leijonien kultapeliä!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Luontoelämyksiä


Eilen retkeiltiin vähän erilaisissa maisemissa. Ilma oli kaunis ja aurinkokin paisteli. 


Ensimmäistä kertaa näin kymmenittäin pieniä, noin sentin mittaisia sammakonpoikia maalla loikkimassa. Oli ihan vaikea astella, ettei tallonut niitä. Muutama suurempikin taivalsi joukossa.


Horsma kukkii kauniisti. Tien vierustoilla on suuria kasvustoja tätä palokukaksikin nimitettyä kasvia. 


Alkukesän äänekäs viserrys on lehvistöissä vaiennut, linnunpoikaset ovat varttuneet eikä emojen tarvitse niitä enää kovaäänisesti ohjailla. Loppukesän hiljaisuus hivelee korvia. Ei kuulu ääntäkään...


... paitsi joskus kurkien komeita trumpetteja. Neljä yksilöä oli ruokailemassa mökkitien varrella.

Tänään söin mustikoita kourakaupalla, ja löysin lisää kantarelleja. Niistä tehtiin ihanaa muhennosta erilaisilla sipuleilla ja pippurikermalla maustettuna. Oli mielettömän hyvää! Huomiseksikin riittää, joten sitä on aamupalaksi tarjolla ruisleivän kera.

Sadetta oli ennustettu, mutta meillä sitä ei tullut kuin muutama tippa. Huomenna ehkä lisää ukkoskuurojen muodossa, vaikka en yhtään sateesta kyllä välittäisi.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Venepäivä


Kaunis, aurinkoinen päivä tuli tästä maanantaista. Olen nauttinut yksinolosta ja rauhasta, kun täysi hiljaisuus on vallinnut mökkijärvellämme. Huono viikonlopun sää ilmeisesti ajoi mökkiläiset kaupunkiin, ja nyt olen saanut nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä, josta niin pidän. Tosin ei muut mökkiläiset minua häiritse rauhallisella järvellämme, mutta mukavaa on olla vain luonnonääniä kuunnellen.

Lähdin aamupäivällä pitkälle souturetkelle, sillä järvi oli peilityyni. Ainaisen kovan tuulen vuoksi veneily on jäänyt tänä kesänä vähiin. Jospa nyt sitä voisi enemmän harrastaa. Souturetken jälkeen kiskoin venelaiturin maalta rantakiville, sillä vedenkorkeus ei ole sallinut veneen pitoa oikealla paikallaan. Nyt sain veneen pois pusikosta, jossa se on koko kesän väliaikaisesti lymyillyt.


Aherruksen jälkeen keitin perunoita ja tein salaatin, johon tavallisten aineiden lisäksi lisäsin runsaasti mansikoita. Maistuipa ihanalta!


Vene oli viime kesänä ja pusikossa makoilun vuoksi likaantunut kauhean näköiseksi, joten päätin kuurata sen puhtaaksi juuriharjalla. Olipa homma, mutta siistiksi tuli. Nyt on kiva soudella!


Oppilaalta saamani rönsymansikka tekee satoa. Eilen söin ensimmäisen marjan, ja se oli todella hyvänmakuinen. Nyt on kaksi lisää kypsymässä ja useampia pieniä raakileita. Hauskaa ja marjojen lisäksi kukatkin ilahduttavat. Ne ovat todella kauniita, varsinkin kun niitä nyt on runsaasti. Osaisinpa kastella oikein, etten tapa koko kasvia!

Kädet ovat väsyneet kaikesta kuuraamisesta ja kiskomisesta. Eipä tarvitse illalla puntteja nostella!