Pyhäinpäivä lähestyy

Kävin lähisuvun haudoilla joitain päiviä sitten. Lehmukset ja vaahterat olivat pudottaneet lehtensä käytäville ja hautakanervien päälle. Oli aika kaunista!

Lähistöllä oli haravat, joilla sai haudat siistittyä pyhäinpäiväksi. Seurakunta haravoi - tai puhaltaa inhoamillani lehtipuhaltimilla - myös lehtiä pois, mutta tuskin nyppivät kanervista lehti lehdeltä. Syysmyrskyn jälkeen olikin paljon siistittävää.

Mielessä soi kiitollisena virsi 146:

"Rauhan saivat pyhät Herran, 

jotka kerran taistelivat päällä maan. 

Kun me heitä muistelemme, 

kaipailemme sinne taivaan kunniaan. "

Harmaata

Viikonloppu alkoi harmaana...

...ja yhä surkeammalta maisema näytti viikonvaihteen edetessä.

Ulkona oli räntäsade, sisällä lämmintä ja mukavaa.

Minulle tehtiin ihanaa ruokaa sunnuntaina: paistettua lohta, jossa oli paljon sitruunaa ja tilliä, porkkanoita ja hyvää salaattia. Polven kanssa kamppaillessa pitää paikkansa sanonta: "Hyvä ruoka, parempi mieli!"

Niin, polvi ei ole kunnossa. Ortopediaikaa odottelen ja hermot kiristyvät. Terveydenhoidon aikataulut  julkisella puolella vähän ihmetyttävät. Sairauslomaa tarjotaan herkästi, mutta tutkimuksiin pääsy on kiven takana. Työterveydessä on tehty, mitä voivat. Periaatteesta en nyt jatka yksityisen kautta, joka olisi nopeampi tie. Veromarkat olen tunnollisesti maksanut vuosikymmenten ajalta, joten nyt haluan niille vastinetta. Lisäksi on todella mielenkiintoista nähdä, millä aikataululla asiat edistyvät. Työssä askellan hitaasti, mutta epävarmasti!  ;>)

Lempipuuhaa

Sairaus- ja syyslomalla elämä hidastui ihan pakosti, kun polvea piti varoa joka askeleella. Onneksi kädet toimivat! Sain neuloa sydämen kyllyydestä, ja sukkia valmistuikin monta paria.

Jatkoin ilmastonmuutosteemaa - siis jätelangoilla. Niiden pussi on huomattavasti pienentynyt syksyn aikana. Nyt tein pitkästä aikaa myös pidempivartisia sukkia.

Paraikaa työn alla on toiset samanlaiset kuin kuvassa, mutta eri värisinä: pohja musta ja kuvio punaruskealla. Niiden valmistuminen kestää, sillä nyt ovat taas työt alkaneet. Polvi on edelleen hutera, mutta toivon, että se kuitenkin kestää kouluelämän vauhdikkaita käänteitä. Katsotaan...

Sukuloimassa

Syysloman puolessa välissä kävimme tapaamassa sukulaisia Kymenlaaksossa. Oli ihana lähteä pienelle matkalle, kun kipeän polven vankina oli ollut jo ihan tarpeeksi kauan.

Tapasin kummitätini ja hänen miehensä pitkästä aikaa. Oli ihana nähdä, jutella ja vaihtaa kuulumiset. Toivottavasti tapaamme taas pian uudelleen.

Kummitätini luota kaupungista jatkoimme matkaa maalaismaisemiin. Suuri peltoaukea valtavine, kaakottavine hanhiparvineen on jotain sellaista, mitä ei kotona näe. Uuden talon pihapiirissä oli vanhoja rakennuksia, joista erityisen viehättävä ja kuvauksellinen oli vanha aitta

Vastassa oli oikein pidot: maa-artisokkakeittoa, hirvipaistia, ylikypsää possua, punajuuri-lehtikaalisalaattia, leipäjuustoa, aroniamarjapuuroa... Meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä! 

Saimme ihailla puutarhan eriväristä ruskaa ja kerätä aroniaa mukaamme. Lisäksi pakattiin lähtöpäivänä auton takakonttiin hunajapurkkeja, perunaa, jauhopussi, artisokkia ja vaikka mitä puutarhan antimia. 

Herkuttelun lisäksi ehdimme ihailla emännän kauniita käsitöitä ja laulaa kolmiäänisesti tuttuja kuorokappaleita. Jatketaan harjoituksia seuraavalla kerralla! 

Syyslomalaisena

Viime viikko meni hiljaiseloa viettäessä kipeän polven kanssa. Nyt jalka on jo parempi, enkä enää tarvitse kyynärsauvaa. Silti pitää liikkua koko ajan lyhyellä askeleella ajatuksen kanssa.

Syysloman alkaessa olen tuntenut itseni aika energiseksi, joten ryhdyin vähitellen pesemään ikkunoita. Nyt on yhtä lukuunottamatta kaikki puhtaina. On niin mukava ihailla kaunista, keltaista syysmaisemaa kirkkaiden ikkunalasien läpi. 

Innostuin kutomaan alkusyksyn aikana sukkia jämälangoista. Olen tehnyt enimmäkseen lyhytvartisia, mutta eilen aloitin pitempivartiset, jäännöslangoista nekin. Olkoon tämä ilmastoteko, kun ei tarvitse ostaa uusia lankoja. Onneksi nautin neulomisesta, jota saattoi viime viikolla hyvin tehdä, vaikka liikkuminen olikin hankalaa. Nyt syysloman aikana on aikaa puuhailla kotitöitä, mutta myös nauttia kaikenlaisesta muustakin mukavasta, hitaasta tekemisestä - kuten kutomisesta.

Tänään kävin lyhyellä askeleella hissutellen happihypyllä ulkona. Päädyin tekstiilitaiteilija, kädentaitoaineiden opettaja Eija Pöyryn taidenäyttelyyn. Hänen sydämellään on antaa uusi elämä kuluneelle ja vanhalle tekstiilille. Lisäksi hän käyttää materiaalina savea ja paperia.

Hän itse kuvailee, että osa taiteesta on syntynyt kokeilujen seurauksena. Hän on esim. manipuloinut kangasta polttamalla sekä yhdistelee ennakkoluulottomasti materiaaleja ja tekniikoita.

Ikkunanpesuuni liittyivät hauskalla tavalla nämä "jalokivet", jotka on tehty verhojen ripustusrinkuloista. Samanlaisia minäkin tänään pyyhiskelin pölystä puhtaaksi, tosin ne eivät olleet näin värikkäitä.  ;>)

Aikaisemmalta ammatiltaan Eija Pöyry on psykiatrian erikoissairaanhoitaja. Hän haluaa taiteellaan välittää kaikkia ihmiselle tuttuja tunteita ja tuntoja. Minusta näyttely oli ajatuksia herättävä ja erilainen, ja erityisesti pidin tilasta, joka mahdollisti teosten väljän esittelyn. 

Taidenäyttelykierroksen jälkeen ostin Roosa nauha -lankoja tuliaisiksi kyläpaikkaan vietäväksi. Sain langat ihanassa kassissa, jossa oli kuvattu erilaisia lapasia - neulontavinkkejä lankojen saajalle.

Kiva lomailla, ja aivan parasta on kävellä taas kahdella jalalla!

Lehtiä

Neljän seinän sisällä oleilu helpotti, kun pääsin ajelulle mökille.

Oli ruhtinaallista vain istua autossa matkustajana ja katsella ohivilahtelevia, syksyn värikkäitä maisemia. Niin kaunista!

Sauvojen kanssa seisoin, hengitin raitista ilmaa ja kuvasin.

Värikkäitä lehtiä oli pudonneena joka puolella. Joutsenen ääni kuului kauempaa.

Onneksi kaikki tarpeellinen oli mökillä jo lähes tehty, ennen kuin ryhdyin viettämään nelijalkaisen elämää. Nyt kesäasunto saa ryhtyä uinumaan ja odottamaan talven tuloa - hiljaisuudessa.

Oli mukava retki, vaikka minusta ei muuhun ollut kuin hiljaa hissuttelemaan ja ihmettelemään!

Ikkunan takana

Sairausloma on ollut hiljaa hiipimisen opettelua, rästissä olleiden työasiakirjojen laatimista, mutta myös ikkunan takana olevan luonnon tarkkailua.

Tilhiparvet ovat lennelleet syömässä marjoja pihlajista. Ja niitä onkin riittänyt - niin marjoja kuin lintuja! Välillä parvi on levännyt läheisessä kuusessa.

Yhtenä päivänä orava kipitteli kuusta ylös ja alas. Taitavasti se kieppui oksalta toiselle etsien sopivaa paikkaa käpynsä piilottamiseen. 

Minun viikkoni on ollut hiljaa kävelemään opettelua, välillä neljällä, kolmella ja onneksi tällä hetkellä hieman jo kahdellakin jalalla. Kova polvitaipeen kipu ja jalan pettäminen on hallinnassa lääkkeillä ja syykin löytyi: polven nivelsiteiden venähdyksestä aiheutunut Bakerin kysta. 

Pieni ja viaton polven muljahdus, josta seurasi viikkojen riesa! Jalkaa ei ole voinut koukistaa laisinkaan kahden edellisen viikon aikana ja autolla ajosta ei tullut kivun vuoksi mitään. Työpäivät olivat hankalia. Lopulta polvi petti kokonaan, mutta onneksi en kaatunut. Kyynärsauvojen varassa pystyi kävelemään, ilman niitä ei valtaisan kivun vuoksi laisinkaan. 

Nyt toivotaan, että lääkitys vähitellen poistaa nesteen. Jalka taipuukin jo, jihuu! En ehkä ihan vielä samoihin suorituksiin pääse kuin tuo orava, mutta tästäkin olotilasta olen jo ylen onnellinen. Kiitos työterveyslääkärini Matti nopeasta ja taitavasta hoidosta!

Neljällä jalalla

Tänään minua on hellitty oikein kunnolla. Olen saanut ihanaa ruokaa: uunijuureksia, salaattia, rakastamiani timjamiporkkanoita sekä kanaa. Jälkiruoaksi omenapiirakkaa jäätelöllä. (Luetaan: jäätelöä omenapiirakalla!  ;>) Kaikkia pyytöjäni on toteutettu enkä edes ehdi pyytää, kun ympärilläni jo tapahtuu.

On siihen hellimiseen syynsä: Kävelen neljällä jalalla. Pari viikkoa sitten polvi muljahti, mutta olen silti ollut töissä. Seisominen sujui helposti, istua ei voinut, kun jalkaa ei kärsinyt pitää koukussa. Hyvät kipulääkkeet sain lääkäristä ja nykyisen hoitosuunnan mukaisen diagnoosin "Seurataan".

Lauantaina olin lähdössä enstisen työtoverini hautajaisiin. Pihassa polvi petti alta. En onneksi kaatunut, mutta sattui ihan vietävästi. Urhoollisesti nilkutin siunaustilaisuudessa, mutta sen lopussa oli pakko luovuttaa, kun kävelemisestä ei tullut mitään. Jotenkin pääsin autolle, ja sateenvarjoa kävelykeppinä pitäen, pikkuaskelin linkuttamalla, kotiin. Nyt on apuna kaksi kyynärsauvaa ja huomenna uudelleen lääkäriin (huokaus!). Opettaa nöyryyttä ja nopeatempoiselle ihmiselle rauhallisuutta...

Ikkunan takana värikäs syksy on parhaimmillaan. Sitä ihailen joka päivä - monijalkaisenakin.

Värikästä ruskaa

 

Luonnon värejä läheltä...

...ja kaukaa.