Näytetään tekstit, joissa on tunniste viikonloppu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viikonloppu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. elokuuta 2025

Stadionilla

 


Viikonloppu sujui pääkaupungissa. Perjantaina olimme suvun nuorten kanssa Ultra Bran keikalla stadionilla yhdessä 40 000 muun kuuntelijan kanssa. Olihan se ihan hienoa, vaikken mikä suuri fani olekaan. Keltaisia sadetakkeja pilkisteli täplinä joka puolelta.

Korvatulpat hieman häiritsivät musiikin laatua, mutta ilman niitä ei voinut olla, jos aikoi säilyttää sen vähänkin, mikä kuulosta on vielä koulutyön jälkeen jäljellä. Katselin keikkaa uudestaan tv:n kautta kotona, jotta sain paremman käsityksen musiikin laadusta.


Kyllähän homman eteen oli vaivaa nähty. Yli neljäsataa muusikkoa - nuorta ja vanhaa - lavalla ja koko koneistossa kuulemma tuhat. Ihan spektaakkelihan tuo oli, joka on kiva kokea kerran elämässään. Ihmiset olivat iloisia ja ystävällisiä, tunnelma korkealla. Ehkä hienoin kohta oli, kun koko stadion lauloi yhdessä "Pensaiden kaikki laulavat linnut aamulla ennen seitsemää...". Lopuksi nähtiin vielä pieni pätkä ilotulitusta viimeisen kappaleen lopussa.

Hieman ihmettelin joidenkin arvostelevia kommentteja taistolaisesta puuhasta. Itse en koe Ultra Brata näin, pikemminkin taitavana parodiana Agit Propin tyylistä ja kantaaottavana nuorten mielipiteenä maailman asioihin silloin alkuaikoina. Nyt ei enää olla edes nuoria... ;>)

Ilmeisen tyytyväisenä kuulijat lähtivät stadionilta. Koko päivän ainoa kommervenkki oli mahtua stadionin pysäkiltä bussiin. Kolmanteen tungettiin! Onneksi hotellilla juotiin kuumaa kaakaota ja teetä hieman viluiseen oloon, vaikka vaatetta oli päällä merinovillasta lähtien.

"Minä suojelen sinua kaikelta..." on soinut muutaman päivän korvien välissä. Soikoon vaan...

Ps. Nyt on noussut keskusteluun konsertin yhden solistin äänen puhtaus. Voi hyvänen aika! Tiedettiin, että keikka vedettiin oikeasti livenä eli ei taustanauhoja tai autotunea. Lisäksi puhaltimet ovat hyvin herkkiä ulkoilmasoitossa lämpötilan suhteen. Ainakin perjantaina sävelpuhtaus oli ihan hyvä, niin priimaa kuin se nyt ulkokeikalla tällaisissa olosuhteissa voi olla. Jos ei oikean livekeikan sävelpuhtautta kestä, kannattaa kuunnella levyltä tai valita keikka, jossa sävelpuhtaus on tehty vippaskonstein! Hyvä, ettei tässä konsertissa sellaisia toimia ollut käytössä.  

maanantai 14. helmikuuta 2022

Viikonlopun herkkuja

 


Viikonlopun ruokalistaan kuului uunissa paistetut hasselbackan perunat ja paistettu lohi. Perunat viilleltiin ja sitten niihin laitettiin suolaa, meiramia ja päälle juustoraastetta.


Samalla uunissa paistui lohi sitruunalla ja tillillä maustettuna, vaikka en lohen ystävä olekaan. Hyvältä maistui kuitenkin! (Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä mainita, että minun suussani järvikala maistuu suunnattomasti paremmalta kuin tämä kasvatettu lohi.)

Sunnuntain aamupalaksi sain lämpimät voileivät. Ruisleivällä oli Pielisen luonnonkalasäilykettä ja hieman juustoraastetta. Olipa hyvää kahvin kera! Lopuksi nautiskelimme vielä palasen taatelikakkua, ennen kuin ryhdyimme katselemaan miesten viestiä. Oli maukas aamupala.

lauantai 27. marraskuuta 2021

Kaunista valkoista

 


Kun aamulla herättiin, koko luonto ympärillä oli muuttunut valkoiseksi. Viikolla tuli lumi maahan ja eilen oli ensimmäinen kunnon pakkasilta: -10. Aamulla pakkasta oli jo 13 astetta ja kuura oli maalannut puut valkoisiksi. Oli todella kaunista. 


Haloilmiökin näkyi kirkon kupeessa. Se näkyi luonnossa paljon voimakkaammin, mutta kuvaamalla ikkunan läpi sitä en oikein onnistunut vangitsemaan, kun aamupalalle kuului jo kutsu.  ;>) Silloin ei pidä enää kupsehtia kameran säätöjen kanssa!


Kirpakka pakkanen on ollut koko päivän. Voi, kuinka rakastankaan sitä! Lumi saa pysytellä pois, mutta pakkanen on aina tervetullut, jopa kovatkin lukemat. 


Toimittelin asioita puolen päivän aikaan: Kävin neljässä kaupassa ja hoidin kukkatilauksen, ostin joululehden, hain oppilaille joulutarroja sekä täydentelin kaappiin puuttuvia ruoka-aineita. Huh, näin monessa kaupassa en ole käynyt kuukausiin! Maskin vaihtoa ja käsidesin lotrausta, mutta nehän kuuluvat asiaan. Ulkona kävellessä katse hakeutui kuuraisiin puihin ja jalkakäytävän liukkaisiin kohtiin. Ei sitä kesän jälkeen taas muista, kuinka varovainen pitää olla lumisilla teillä. Onneksi en ole vielä kupsahtanut nurin. Miten ihmeessä nykyisin kaatuessa putoaa niin korkealta?

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Vapaa viikonloppu


Pitkästä aikaa täysin vapaa viikonloppu! Kyllä tuli tarpeeseen. Etä- ja lähiopetusta paiskittiin kaksi edellistä viikonloppua, joten nyt oli ihan pakko unohtaa työasiat. Olen levännyt ja tehnyt pieniä kodin puuhia.

Eilen siivosin parvekkeen talven jäljiltä. Kun kuivahtanut kanerva varovaisuudesta huolimatta pudotteli roskia lattian täyteen, muistin jokakeväiset lupaukseni: "Ei enää koskaan kanervia talveksi parvekkeelle!" Aina sen unohdan. Vaikka kuinka varovaisesti yrittäisi sen saada pussiin, parvekkeelle sinkoilee kuivaneita kukintoja. Huoh!

Siivouksen jälkeen kävin kaupassa. Yritän eksyä sinne vain kerran viikossa. Lähikaupassa on remontti ja tavarat ihan oudoilla paikoilla. Taidankin ryhtyä välillä käymään toisessa. Ostin ensimmäisen pikkunarsissiruukun parvekkeelle, joka säteilee keltaista kevään iloa sisällekin.


Tänään söimme ihanaa salaattia: basilikaöljyä, salaattijuustoa, kaprista, oliiveja, tavalliset salaattitarpeet ja lisänä valkosipulia ja mausteita. Ah, oli niin hyvää! Pääruokana oli makaronilaatikkoa, johon oli laitettu myös tomaattipurkki, porkkanaa ja ruukku persiljaa purjon kera. Se oli niin hyvää, että ketsupin unohdimme kokonaan. Minulle sitä jäi vielä alkuviikoksikin etäopetuspäiviin. Keskiviikkona olen 4 tuntia lähiopetuksessa, jolloin aterioin oppilaiden kanssa koululla.

Tänään kuuntelimme striimatun sanajumalanpalveluksen kotikirkosta, joka näkyy ikkunoistakin. Jumalanpalvelus oli hyvä, kuten aina: lohdutusta tähän lohduttomaan aikaan. 8 kynttilää kertoi siunatuista vainajista ja se on paljon täällä pikkukaupungissa. Moni yli 90-vuotias oli päässyt pois. Tänne jääville iäkkäille tämä aika on raskasta, kun ei saa olla tekemisissä läheisten kanssa. Onneksi on puhelimet. Olen soitellut omille kummitädeilleni ahkerasti.

Joka päivä olen yrittänyt ehtiä kävelemään. Olen kiitollinen, että polvikin kestää ja vielä saa liikkua ulkona. Tänään kävelimme aamuauringossa pienestä pakkasesta nauttien. Joutsenten äänet kuuluivat kaukaa, samoin järveltä jään kumina.

Tänään pitää vielä hiukan tehdä koulutöitä, jotta huomisen aamun voi aloittaa rauhallisesti. Sitten onkin taas työn touhua koko viikko. Yritän opetella rajaamaan iltoja omille asioille työn sijaan. Katsotaan, onnistuuko.

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Kuuraa


Lauantaiaamuna sai nukkua pitkään ja tehdä mitä huvittaa. Mikä nautinto!

Ulkona oli vähän kuuraa maassa, vaikka lumet ovat vähitellen hävinneet. Lähdin viemään vanhempieni haudalle kynttilän ja samalla kävelin - pitkästä aikaa - hautausmaata ristiin rastiin. Paljon löytyi uusia, tuttujen hautakiviä. Hautausmaalla oli kaunista, mutta varansa sai pitää, ettei jäisissä kohdissa liukastunut. Osaan arvostaa meidän suvun hautapaikkaa, joka on käytävän varrella ja käytävä aurataan talvellakin. Äiti osasi aikoinaan tehdä hyvän valinnan!


Millainen talvi tästä tuleekaan? Varmaa on, että jossain vaiheessa on lunta ja pakkasta. En lumesta niin välitä, mutta pakkaset, kovatkin, ovat kivoja. Niitä odotellessa pitää turvautua menneiden vuosien kuvaan:

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Viikonloppu sairaana


Kauniit pakkasmaisemat ovat vaihtuneet plussakeleihin, räntä- ja vesisateisiin. Samoin kuluneen viikon tarmokas aherrus pedagogisten asiakirjojen parissa iltaisin vaihtui perjantaina yhtäkkiseen kuumeeseen. Töistä tullessa hoidin pari asiaa kaupungilla ja kotiin tullessa juuri ja juuri jaksoin kävellä sisään. Kaaduin sänkyyn ja hetken päästä huomasin olevani kuumeessa, päätä ja jäseniä särki.

Perjantai-iltapäivästä sunnuntaiaamuun olin käytännössä vuoteessa. Kuumetta ei ollut paljon, 38,5 korkeimmillaan, ja lauantai-aamuna se oli jo ohitse. Kauhea väsymys jatkui kuitenkin eilen, ja vasta tänään jaksoin nousta ylös. Ei ole ollut flunssan oireita, mutta vatsa on tuntunut vähän omituiselta. No, oli mitä oli - nyt se on ohitse. Jäsenet ovat vielä vetelät, mutta ehkä voimat palautuvat nopeasti. Ainakin sitä toivon.

                                                                     (Kuva: Yle TV 1)

Tänään jaksoin katsoa TV 1:stä Espoon hiippakunnan piispanvihkimyksen. Se oli arvokas ja hieno juhlamessu, kuten tietysti pitääkin. Erityisesti nautin musiikista, jota esittivät Candomino-kuoro, CandoMini, urkuri Petri Koivusalo sekä saksofonikvartetti, sello, piano ja lyömäsoittimet. 

                                                                       (Kuva: Yle TV 1)

Espoon uuden piispan Kaisamari Hintikan vihkimyksessä arkkipiispa Tapio Luomaa avusti arvovaltainen piispajoukko Pohjoismaista, Namibiasta, Yhdysvalloista, Unkarista, Virosta ja Inkerin kirkosta. Uuden piispan kaavun on suunnitellut Aalto-yliopiston muodin maisterivaiheen opiskelija Emilia Kuurila ja se on toteutettu yhdessä Stadin ammattiopiston modistiopiskelijoiden kanssa. Koristelussa näkyvät Espoon tuomiokirkon katto- ja seinämaalaukset.

Onnea ja siunausta uudelle piispalle!

lauantai 19. tammikuuta 2019

Pakkaspäivän utuja


Aamulla kävin pienellä kävelylenkillä. -9 näytti mittari.



Päivä jatkui vuodevaatteita tuuletellessa ja lakanoita pesten. Se on puuhaa, josta pidän.


Pyykinpesun lomassa ehdin napata muutaman kuvan.


Ikkunan takana on kaunis talvipäivä.


Vielä pitää lähteä uudelleen ulkoilemaan.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Kuuraa


Lunta ei ole laisinkaan, mutta upea, paksu kuura on maassa. Kaunista!

lauantai 18. elokuuta 2018

Kukkivaa iloa


Aamulla heräsimme sateen ropinaan, mutta puolilta päivin aurinko alkoi paistaa ja nyt sää on mitä ihanin. Juhannuksen jälkeen leikkaamani orvokit kukkivat edelleen kauniisti ja iloitsen lempikukistani. 


Orvokit kestävät myös sisällä maljakossa, joka on mukavaa, kun luonnonkukkia ei ojanpientareilta juurikaan enää löydä. 

Istun keinussa ja toivun ensimmäisen kokonaisen työviikon hektisyydestä. Olen jo vuosikausia yrittänyt tehdä kaikki työtehtävät koulussa, vaikka se työpäiviä venyttääkin pitkiksi. Kotiin on jäänyt vain satunnaisiin Wilma-viesteihin vastailu, koulun ja luokan kotisivujen päivitys ja kokeiden korjaus. Onneksi pikkuoppilailla kokeita on paljon vähemmän kuin isoilla. 


Ampiaispesät ovat tyhjentyneet. Työhön kyllä liittyy sekin, että tänään yritämme saada saunan takana olevan ehjänä alas.
Kyllä on maanantaina ekaluokkalaisilla ihmettelemistä ja tutkimista!

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Sadepäivän viettoa


Aamusta saakka oli meillä pilvistä ja välillä tihkutti vettä. Lähdin aamupalan jälkeen kävelylenkille hakemaan lehteä ja sen jälkeen uimasta tultuani alkoikin sataa. Lämmitimme saunan ja sen jälkeen sytytin takkaan tulen. Ihanaa vapaapäivän viettoa!


Hiillos jo hiipuu. Sade on laantunut ja kesällä neulottujen villasukkien langanpäät päättelin takkatulesta nauttien. Toisella silmällä olen katsellut maantiepyöräilyä. EM-kisojenkin viimeiset loppukilpailut aion vielä seurata. Urheilu on mukavaa - varsinkin penkkiurheilu! :>D

On ollut kiva vain levätä ja tehdä pieniä kotihommia viikonloppuna kolmen pitkän ja intensiivisen työpäivän jälkeen. Todellisuudessa jo viimeisen lomaviikon tein töitä kotona, joten yli viikko tässä on aherrettu ja huomenna jatketaan. Kiva, että sää on viileämpää. Sopii hyvin minulle. 

perjantai 10. elokuuta 2018

Puutarhan herkkuja


Kolmen mukavan työpäivän jälkeen saa aloittaa viikonlopun vieton herkkuja syöden. Mustat viinimarjat ja karviaiset ovat makeita kuin karamellit. Aurinkoinen ja kuiva kesä on antanut parhaat aromit marjoille. Varsinkin mustaherukat maistuvat mielettömän ihanilta. Ahmisin niitä vaikka kuinka!

Koulun pihassa kotiin lähtiessä auton ulkolämpömittari näytti +34! Kova tuulikaan ei puhaltanut viilentävästi, joten ensimmäinen puuha kotiin tullessa oli pulahtaa uimaan. Vasta sen jälkeen alkoi herkuttelu. 

Nautitaan kesäisistä vapaapäivistä, jos ne kohdalle osuvat!

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Helluntai


Lähdin aamulla kesämökkipaikkakunnan kirkkoon. Vähän oli talven jälkeen unohduksissa matkaan vaadittava aika, sillä myöhästyin himpun verran. Alkuvirren ensimmäistä säkeistöä laulettiin, kun hiivin sisään. Olikin kaksinkertainen juhlapäivä: kaatuneitten muistopäivä ja helluntai. Messun jälkeen oli seppelpartioiden lähettäminen haudoille sekä makoisat kirkkokahvit.


Tapasin monta tuttua. Ystäväpariskunnan kanssa vaihdettiin kuulumiset ja monen muun kanssa juteltiin niitä, näitä. Auringonpaiste kirkkoniemellä, lämpö sekä mielettömän kaunis luonto tekivät keväisestä sunnuntaista ihan kesäisen.


Paluumatkalla poikkesin vielä toisella hautausmaalla. Siellä on tuhkattuja vainajia varten monenlaisia vaihtoehtoja: uurnalehto, sirottelualue sekä mäntykankalla spontaanisti syntyneiden polkujen varsilla pieniä luonnonkiviä, joihin vainaja saa oman nimensä. Kaunis alue!

Tästä viikonlopusta tulikin hautausmaakierros - koulutöiden lisäksi.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Kotisunnuntai

 

Harmaata on ulkona, mutta kevään värejä jo sisällä.


Mukavaa, kun erivärisillä kynttilöillä voi loihtia vuodenaikaan ja juhliin sopivia tunnelmia...


... ja kivillä, joista niin pidän.


Äidin muistoja, yksi niistä monista, joita en raaskinut heittää pois.


Lounas, nopeaa ja yksinkertaista: salaattia, keitettyä bataattia ja säilykepurkkikalasta tehty chilimunakas. Oikein hyvää oli!

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Ihanaa perjantaita


Ihanaa, ihanaa: viikonloppu alkamassa. Kahden aurinkoisen viikon jälkeen mieli on virkeä. On kuin talviuni olisi päättynyt ja siiventyngät kasvamassa selkään. Näin minulle aina käy pimeän talven jälkeen. Oli hauska huomata, kuinka totaalisen muutoksen auringon ja valon lisääntyminen sai aikaan mielialassa. Herään iloisena, väsymys on tipotiessään ja alavireinen olo väistynyt, vihdoin. Olen siis täysin auringolla käyvä tyyppi!

Oman lisänsä tähän iltaan tuo kotona olo. Yli kuukauteen en ole viettänyt perjantaita täällä, sillä viikonloput ovat kuluneet kakkoskodissa. Se on ollut ihan mukavaa, mutta nyt on hyvä olla taas täällä korkeuksissa. 

Arvoin, katselenko MTV 3:lta Ultra Bran konserttia vai kuuntelenko Radio Ylen 1:ltä Tapiolan Sinfoniettaa. Ultra Bra voitti tällä kertaa klassisen musiikin. Jotenkin tunnelmaan sopii Villiviinin sanoitus: "Olen ollut pitkään poissa kotoa..."

Joku on, edelleenkin... Terveiset vain sinne maailman toiselle puolelle!

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Lämmintä keittoa


Pakkaspäivän ruoaksi sopii loistavasti kuuma kasviskeitto. Meillä sitä tehtiin tänään bataatista ja myskikurpitsasta. Lisänä oli vähän perunaa, koskenlaskijajuustoa, mausteita ja valkoviiniä. Lopuksi kaikki soseutettiin. 


Keitto maistui mukavalta leivän kanssa. Erityisesti siemenleipä sopi hyvin lisukkeeksi, kun hyvällä ruokahalulla popsimme sunnuntailounasta. Bataatti ja myskikurpitsa ovat suosikkejani, molemmat ihania myös pannulla tai uunissa valmistettuna. 

Huomenna syödään töissä juustoista lohipastaa. Meillä on erittäin maukkaat arkiruoat, joten eipä ole valittamista tämänkään suhteen. 

perjantai 25. elokuuta 2017

Eläimellistä

               

Sain viikonlopuksi koiran hoitoon. 11-vuotias koiravanhus on aika helppo kaveri, kunhan tv:stä ei vain tule eläinohjelmia. Niiden katselusta tämän koiran kanssa ei tule mitään, sillä se pitää velvollisuutena haukkua kaikki muut eläimet pois reviiriltään - olkoonkin nämä vain pikseleitä ruudulla. Muuten Nella-koira on hyvin kiltti ja hiljainen seuralainen.

               

Viikonloppu tuli juuri hyvään aikaan. Flunssa alkaa hellittää ja tuntuu taivaalliselta ajatella, että huomenna saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Puolikuntoisena aherrettu työviikko on verottanut voimavaroja. Tiskirättiini on kirjoitettu erittäin osuva oivallus elämän tosiasioista!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Päivänpaistetta ja Buranaa

                       

Aurinkoinen ja lämmin sunnuntaipäivä illassa. Järvi on peilityyni, käki kukkuu ja peipposet visertävät vieläkin, vaikka jo neljältä aamulla aloittivat. Lepoviikonloppu alkaa olla takana.

Sain oppilaiden arvostelut valmiiksi viikolla, joten nyt on voinut vain olla ja levätä. Tulikin tarpeeseen, sillä viikolla iski hammassärky ja perjantaina pääsin lääkäriin. Apu tuli, mutta vieläkin on pitänyt syödä Buranaa, eilen oikein urakalla. Onneksi tänään olen selvinnyt vain yhdellä tabletilla, joten katastrofi ehkä selätettiin ja hammas säästyy. Kaikkea vaivaa tulee, kun vanhenee!

Eilen ajelimme isäni suvun mailla, ja kävin istuttamassa isovanhempieni haudalle orvokkeja. Samalla reissulla söimme "ulkona" herkullisen lounaan erään leipomon ravintolassa. Maistuva kokonaisuus, joka alkoi ihanalla sipulikeitolla ja pidin myös kovasti täytetyistä paprikoista. Jälkiruoaksi oli täytekakkua, joka tietysti kruunasi kaiken. 

Tänään söimme kuhaa kermaviilikastikkeella. Päivästä tuli oikein kaunis ja lämmin, joten olimme auringossa ja vain nautimme kesäpäivästä. Eilen satoi pitkästä aikaa, joten luonto roihahti kasvuun. Vain tervalepät ja tammi ovat vielä ihan alkutekijöissään.

Viimeinen työviikko alkaa. Vuosi on ollut todella hektinen ja raskas. Ihanaa ajatella, että selvittiin kunnialla ja kohta saa levätä. Lauantaina oman työn kevätjuhlan lisäksi juhlin peruskoulun päättävää sisarentytärtä sekä kummitytön lakkiaisia. Moninkertaista iloista juhlaa...

Tuntuu siltä, että töissä kiire, muutos ja epävarmuus ovat tulleet jäädäkseen. Täytyy vain sopeutua keskittymällä olennaiseen ja kitkemällä kaikki rönsyt tietoisesti pois. Nykypäivän työpaikalla työ ei tekemällä lopu, vaan aina tulee lisää, vaikka kuinka uurastaisit pöytäsi tyhjäksi. Tähän on vain sopeuduttava.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Viileä viikonloppu


Lauantai oli aurinkoinen aamusta saakka, mutta suurin osa päivästä kului töitä tehden veso-päivässä. Ihan hyvä koulutus ja herkullinen ruoka kaksine kahveineen. Keskiviikkona jatketaan, mutta silloin on vain puolikas veso tiedossa. 

Veson jälkeen lähdin mökille sulkemaan alamökin auki unohtuneita ovia. Sää oli vielä illallakin aurinkoinen mutta viileä. Istuin vähän aikaa keinussa ja kiersin valkovuokkopaikat läpi. Ei ollut vielä yhtään kukkaa auki, nuppuja vain näkyi.


Mökiltä tultuani sain kaksi vierasta. Kummityttö tuli pikkuveljensä kanssa sirkuksesta jäätelölle ja meillä oli niin mukava ilta. 

Sirkuksesta oli paljon kerrottavaa: lehmiä, hevosia, surmanajajia ja kotiin mukaan oli tarttunut vielä hyrräkin, jonka siivekkeet loistivat valaistuna! Pikkumies oli ratsastanut isolla hevosella, josta kuva lähetettiin minullekin. Selvisi myös vieno navetanhaju sirkuskävijöiden vaatteissa: Lehmät olivat jättäneet jälkensä estraadille!


Tämä sunnuntai on sujunut lepäillen. Olin aamulla messussa ja iltapäivällä sain hyvän lounaan, joka koostui uunissa haudutetusta porosta, bataattimuhennoksesta ja porkkanalisukkeesta. Alkuruokana oli sienikeittoa. Oli niin hyvää... Kiitos kokille!

Vähän ärsytti, kun heräsin aamulla jo kuudelta, vaikka olisi saanut nukkua pitkään. Niinpä iltapäivällä nukuin kunnon päiväunet. Ulkona oli viileä tuuli, mutta pieni kävelylenkki teki hyvää. 

Iloisin mielin uuteen viikkoon. Saammekohan taas lunta?