Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävät. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. kesäkuuta 2024

Monenlaisia kohtaamisia


Taidekaupungin Pop up -tilassa, aivan kaupungin keskustassa, on avoinna näyttely, joka on saanut nimekseen Kohtaamisia. Tätä näyttelyä ei ole kuratoitu, vaan paikalliset sekä vähän muuallakin taiteilevat ovat saaneet tuoda myyntinäyttelyyn teoksiaan.


Esillä on sekalainen kattaus erilaista taidetta: tauluja, keramiikkaa, käsitöitä, veistoksia... Koska tila on kohtalaisen suuri, työt mahtuvat hyvin esille.


Satuin paikalle hetkeen, jolloin näyttelyä katselemassa oli vain muutamia ihmisiä, joten aikaa oli keskustella näyttelyä valvovan henkilön kanssa. Vaihdettiin ajatuksia taiteesta ja kirjallisuudesta. Oli oikein mukava rupatteluhetki!


Näyttelyn jälkeen kiirehdin mökkipaikkakunnan torille. Siellä vastaani tupsahti serkku, jota en ole tavannut sitten äidin hautajaisten. Viestejä on välillä vaihdeltu, mutta nyt oli aikaa jutella lähetyskahvilassa maukkaan raparperipiirakan kera ja järven rannalla istuskellen pidemmän kaavan mukaan. Saatiinpa taas hävittäjien lentonäytöskin, kun laskeutuivat läheiselle kentälle. Lisäksi tapasin entisen kollegan, jonka kanssa vaihdettiin kuulumisia sekä vuodelta -85 ekaluokkalaiseni äidin. Poika on nyt jo yli nelikymppinen, ja hänelle lähetin äitinsä mukana kovasti terveisiä. Eipä olla kohdattu vuosikymmeniin.


Päivä sisälsi monenlaisia kohtaamisia. Kaupassa käydessä tapasin vielä "Mustikka-tätimme", joka on perinteisesti pitänyt meidät mustikoissa. Nyt päiviteltiin luonnon nopeutta, kun mustikat alkavat jo ennen juhannusta sinertymään. Tuttumme kertoi, että loma on vasta elokuussa, jolloin mustikka-aika taitaa olla jo ohitse. Aika näyttää, kohtaammeko näitä marjoja tänä kesänä ja kuinka paljon!

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ystävänpäivälounas brasilialaisilla mausteilla

 


Ystävänpäivää vietettiin eläkeläisopettajien kanssa vakipaikassa lounastaen. Saskyn Bistro Intolan opiskelijat  olivat loihtineet herkullisen brasilialaisen lounaan pöytään tarjoillen, ja mehän nautimme oikein pitkän kaavan mukaisesti.


Valitsin alkuruoaksi kalakeiton, joka oli aivan ihana. Keitossa oli kuhaa sekä katkarapuja, ja maukas kookosliemi mausteineen teki keitosta huikean erilaisen suomalaiseen vaihtoehtoon verrattuna. Salaatin valinneet kehuivat myös omaansa.


Pääruokana söin currascho-vartaita kahdella kastikkeella ja mangoriisillä, nam, nam. Toista kastiketta mainostettiin tulisena, mutta minun mittapuuni mukaan se oli varsin maltillinen. Olisin sietänyt vieläkin tulisempaa makumaailmaa.


Maistuvan lounaan kruunasi vielä passionhedelmäkakku ystävänpäivärunoineen. 

Oli kiva lounashetki tuttujen entisten työtovereiden kanssa. Kielenkannat lauloivat ja kuulumisia vaihdettiin vilkkaasti. Seuraavan kerran tapaamme kevään korvalla pääsiäisherkkujen äärellä.

torstai 24. elokuuta 2023

Juhlat

 


Sunnuntaiksi olimme saaneet kutsun Kankaanpäähän juhlimaan ystävämme viisikymppisiä. Oli mukava tavata pitkästä aikaa, juhlia sankaria, syödä herkkuja ja kuunnella nuorten musiikkiesityksiä leikkimökin kuistilta.

Koska päivänsankari oli myös urkuri, saimme päättää juhlapäivän kirkkokonsertilla, jossa esitettiin hänen omia sävellyksiään otsikolla "Löytöjä kanttorin pöytälaatikosta". Säveltäjä itse soitti urkuja ja pianoa, mutta mukana oli myös mezzosopraano, sellisti ja toinen pianisti sekä kuoro. Olipa usean laulun sanoittajakin mukana.

Konsertti oli mukava sisältäen paljon muistoja vuosien varrelta. Lopuksi saimme vielä iltakahvit kirkon takaosassa. 

Kotiin palasimme vasta iltamyöhällä, jolloin pimeys oli jo vallannut mökkirannan. Onneksi ei matkalla eläimiä hyppinyt tielle. Vain yksi jänis nähtiin...

maanantai 24. lokakuuta 2022

Päiväkumpu here I come!

 


Olen käynyt rippikoululeirini aikoinaan Lähetysseuran kurssikeskus Päiväkummussa ja konfirmaatio oli tunnelmallisessa Riihikirkossa. Jo heti seuraavana kesänä hain isoseksi ja siinä puuhassa vierähtikin useampi kesä. Näistä ajoista on reilusti yli 40 vuotta. Kylläpä aika on kulunut vinhaa vauhtia!

Pari päivää sitten kokoonnuimme muutaman rippikouluystävän kanssa iloiseen tapaamiseen päivittämään kuulumisia ja muistelemaan ripariaikoja.  Olemme pitäneet epäsäännöllisen säännöllisesti tahoillamme yhteyttä toisiimme, mutta tämä kokoontuminen "kolmen koplana" oli ensimmäinen laatuaan ja toivottavasti jatkoa seuraa.


Hauskassa iltapäivässä rupattelun ja vohvelinsyönnin lomassa pääsimme myös pistäytymään syksyisessä ja hiljaisessa Päiväkummussa. Pihapiiri on muuttunut meidän ripariajoista, mutta tuttuakin oli. Varsinkin Riihikirkko ja sen ympäristö oli kuin -70-luvulla konsanaan. Siellä aika näytti pysähtyneen.


Kiitos, Kipa ja Ammi, muistorikkaasta yhteisestä iltapäivästä! Oli todella ihanaa tavata ja vaihtaa vuosikymmenten kuulumiset, niin iloiset kuin myös vastoinkäymisten värittämät. Sitähän se elämä on...


Perjantaina Eräslahden maisema oli hivelevän kaunis: järvi peilityyni, aurinko pilkahteli ja syksyn hiljaisuus enteili talven tuloa. Kävelimme, katselimme ja juttelimme jakaen muistoja vuosikymmenten takaa. Samalla toivoimme Päiväkummulle vakaita tulevia päiviä uusien riparilaisten ja muiden leiriläisten hengellisten kokemusten rikastuttajana. Leirikeskuksilla ei viime vuosikymmeninä ole yleensä ollut helppoa taustajärjestöjen taloudellisen tilanteen vuoksi. Toivottavasti Päiväkumpu saisi jatkaa siinä tehtävässä, jota se on jo puoli vuosisataa kauniilla paikallaan julistanut.

lauantai 13. maaliskuuta 2021

Taidetta

 

 (Anneli Turja 2020)

Yllätykseksi oli ystäväni maalannut akvarellin meidän mökkirannasta. Maisema on minulle erityisen rakas, sillä täällä olen viettänyt elämäni kaikki kesät - välillä enemmän, välillä vähemmän. (Työssä on lasi päällä, joten kuva on erittäin huono, samoin kuvan laadusta johtuvat värit, sillä heijastuksia näkyy siellä täällä.) 

(Azha Nafeel 2021)

Tämän taulun on tehnyt nuori sri lankalainen ystäväni, entisen oppilaani sisar. Kehoitinkin häntä jatkamaan maalausharrastusta opintojensa ohessa, jos vain ehtii. Kun taitoja on, niitä kannattaa kehittää ja maalata vaikka vain omaksi iloksi. Samalla ilo leviää muillekin. 

Itse en osaa maalata, mutta nautin taiteesta suunnattomasti. On se sitten musiikkia tai kuvataidetta, kaikki kelpaa. Museokortti on mainio kapistus. Areenasta sekä YouTubesta pääsee korona-akanakin nauttimaan konserteista, ja netti on täynnä taidemuseoiden laadukkaita sivuja, joissa voi käydä ihailemassa taideteoksia ja lukea niistä kiehtovia juttuja. Ei pöllömpää, vaikka live-tilanteita jo kovasti kaipaakin.

torstai 21. maaliskuuta 2019

Suru


Luontoa ja puutarhaa Hankoniemellä -blogin pitäjä ja loistava valokuvaaja Eero on poissa. Omaiset kertoivat blogin viimeisessä päivityksessä, että Eero menehtyi haimasyöpään maaliskuun 9. päivä.

Seurasin vuodesta 2010 Eeron blogia ja ihailin lähes viikoittain hänen ottamiaan hienoja luontokuvia. Eero antoi myös minulle luvan käyttää blogin kuvia osana opetusta. Monet oppilaat vuosien varrella saivat tutkia luonnontiedon tunnilla erityisesti hänen lintukuviaan ja taitavasti laadittuja, mielenkiintoisen opettavaisia  kuvatekstejä.

Eeron luontoblogi on vaiennut, mutta kuvat jäävät elämään. Kiitos, että sain niistä vuosikausien ajan iloa, kauneutta, tietoa ja elämyksiä!

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Orientoitumista

           

Aamukahvit juotiin alamökin verannalla nautiskellen laineiden liplatuksesta ja maisemasta. Siihen käytettiinkin aikaa oikein pitkän kaavan mukaan, sillä jäätiin pariksi tunniksi vain oleilemaan, uimaan ja  katselemaan suven kauneutta. Ihmeellinen kesä!

Viimeinen lomaviikko menossa, joten orientoiduin kouluelämään kuuntelemalla Mozartia cd:ltä "Stor musik för små öron", myöhemmin kyläilemällä kahden opettajakollegan luona ja vielä illalla Bondia katsellessa herkuttelemalla Aakkoskarkeilla. Työhönpaluu siis kummittelee mielessä!

Onneksi on kuitenkin lomaa vielä hieman jäljellä. Ensi viikon puolivälistä saa minun puolestani sää viiletä ihan minkälaiseksi vain. Satakoon vaikka rottia!

lauantai 26. toukokuuta 2018

Egyptiläistä käsityötä

              

Talvella tutustuin seppä Said Ibrahimiin, kun hän piti töidensä näyttelyä paikallisen marketin aulassa. Ihastelin erilaisia taottuja taide- ja käyttöesineitä ja lupasin ostaa kulmahyllykön terassille, kunhan mökkikausi alkaa. 

Seppä ja kuvanveistäjä Ibrahim on kotoisin Alexandriasta ja aloittanut jo 6-vuotiaana katselemalla isänsä pajalla. Nyt hän on sukunsa sepistä viimeinen. 

Ibrahim kertoo: "Olen kotoisin Egyptistä, mutta kotini ja sydämeni ovat Suomessa. " Hän on aivan valloittava persoona, ystävällinen, puhelias ja palvelualtis.  Lisäksi talvella selvisi, että olen joitain vuosia sitten opettanut musiikissa hänen poikaansa. 

Kunnioitan suuresti näitä maahanmuuttajia, jotka ahkeralla työllään elättävät perheensä ja kouluttavat lapsensa. Minulla on ollut erityinen ilo tänä talvena tutustua lähemmin erääseen maahanmuuttajataustaiseen perheeseen. Eipä aiemmin ole tielleni tullut kolmen lapsen opiskelevaa äitiä, joka ennen kahdeksaa aamulla soittaa ja kysyy iloisesti, ottaisimmeko lämmintä pullaa ja rieskaa. Hän oli ryhtynyt jo viideltä leipomaan ja toisi lämpimäiset kouluun mennessään. 

On ollut mukava tutustua ja auttaa mm. erilaisten suomenkielisten kaavakkeiden täytössä. Niiden kieliasu sivumennen sanoen aiheuttaa harmaita hiuksia kantasuomalaisellekin!

Eilen kävin sepältä valitsemassa oman hyllykköni. Se on juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Lisäksi hintataso oli erittäin kohtuullinen ja palvelu mitä ystävällisintä. 
Tuossa hyllykkö nyt koristaa terassia kuin olisi aina siinä ollut. 

Kiitos sepälle ja egyptiläiselle taontaperinteelle!

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Isoja ja pieniä vieraita


Lomalla on ollut mukava tavata ystäviä ja suvun pienimpiä sekä suurempia lapsia. Eilen käytiin lounaalla ystävien kanssa syömässä riistakäristystä. Tänään on iltapäivällä vietetty tuttavien kanssa kahvihetki, jossa vierähtikin monta tuntia kuulumisia päivitellessä. 

Illalla tulivat vielä sisaren lapset kyläilemään. Oli mukava kuulla Itä-Suomen yliopiston opiskelijaelämästä kiireineen ja hauskuuksineen. Lukiolainen taas pähkäsi vuoden päästä pidettävien vanhojentanssien parinvalintaa. Kannustin kyselemään tanssiparia jo hyvissä ajoin ;>)

Eskarilainen esitteli haifarkkujaan (!), jollaisia en ole koskaan aiemmin nähnyt. Polvissa on vahvikkeet, ja hauskasti on keksitty se lisätä housuihin tekemällä hampaat ja silmät vahvistuksen ympärille.

Palikoista rakentui monenlaisia torneja. Syötiin herkkuja ja otettiin paljon kuvia. Kun siskot lähtivät kotiin, eskarilainen jäi vielä yökylään.

Kyllä on ollut hauskaa! Nyt poika jo vetelee unia iltasatujen ja -laulujen jälkeen. Iltalauluja on kolme: iltarukous, oma kastelaulu ja Nukku-Matin laulu. Ne pitää joka ilta laulaa peräkkäin samassa järjestyksessä.  Ja mehän laulettiin... tietenkin!

lauantai 11. marraskuuta 2017

Syntymäpäivillä


Tänään juhlittiin hyvän ystäväni syntymäpäiviä. 

Vatsa on täynnä herkkuja, jos jonkin sorttisia. Mukava oli myös vaihtaa kuulumiset. Surkea sääkään ei ikkunan takana häirinnyt. 


Illalla käytiin vielä ulkona syömässä. Sushi ei ole oma suosikkini, vaikka yritänkin siihen opetella. Sen sijaan thai-ruoka on vallan ihanaa, jota tänäänkin nautiskelin. 


Huomenna voikin nukkua pitkään ja pitää paastopäivän. Jos vesisade jatkuu, mikään ei ole mukavampaa kuin käpertyä sohvan nurkkaan kutomaan sukkaa. :>)

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Paluu arkeen


Kaikki mukava päättyy aikanaan - niin myös loma. Oli kiitollinen olo palata kotiin virkistyneenä.


Syksy on riipinyt kotimaisemaa puhtaaksi. Lehdet ovat pudonneet ja paksuja mattoja löytyy puistoista ja hautausmailta. On niissä haravoimista! Tosin inhoamani lehtipuhaltimet hoitavat nykyään sitä virkaa, ja harava kädessä ahkeroivaa henkilöä näkee enää aniharvoin muualla kuin yksityisillä pihoilla.


Naakat olivat jättäneet tervehdyskorttinsa ikkunaani poissa ollessani: iso pläjäys sementinkovaksi kuivunutta kakkaa juuri pestyssä olohuoneen ikkunaruudussa. Onneksi sain sen sivuikkunan kautta keploteltua pois. Muuten päivä on kulunut postikasaa lueskellessa ja Vivaldin musiikkia kuunnellessa. Vanhempi ystävä muisteli kauniisti äitiäni kirkkomatkalla ja se tuntui ihanalta.

Rauhallinen sunnuntai ja huomenna taas töihin. Vilskettä ja vilinää luvassa seesteisen syysloman jälkeen.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Viehkeä kissatuttavuus

                        
 
Tänään kyläilyreissulla tutustuin mustavalkoiseen kissaneitoon. Hän - tai se -  ;>) oli ihan maatiaiskissa mutta puolipitkäkarvainen. 

               

Kissaihmisen sydän sykähtää aina näille nelijalkaisille hurmureille. Voi sitä aikaa, kun meilläkin juoksenteli kolme karvaturria ja välillä myös pentuja.

Nyt ei ole yhtään eläintä ja hyvä niin. Aikansa kutakin!

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Vilkas viikonloppu

               

Vilkas viikonloppu on takana. Ensin vietettiin perjantai Lapin vieraan kanssa ja lauantai sekä sunnuntai Itä-Suomesta tulleiden ystävien seurassa. Sää oli mitä ihanin, joten kesälomavieraat saivat nauttia järvenrantatunnelmasta parhaimmillaan. Savustettu lohi ja grillatut banaanit jäätelön kera kruunasivat yhdessäoloa.

               

Tänään iltapäivällä olimme seuraamassa kansanoopperaa Kitusuon Sofia, jonka libretto oli Jorma Panulan käsialaa ja ohjauksesta vastasivat Seppo ja Tapio Parkkinen. Pääosissa lauloivat Ulla Paakkunainen sekä Olli Tuovinen. Lisäksi mukana oli suuri määrä paikallisia muusikkoja. 

Esitys oli hieno, tositarinaan pohjautuva rakkausdraama vuoden 1918 tapahtumista. Lähes paikallisin voimin toteutettuna se ei ollut mikään pieni ponnistus. Hienoa, että yleisö palkitsi suuren työn täysillä katsomoilla joka esityksessä. Jopa parkkipaikan löytäminen oli vaikeaa... ;>)

Esitys onnistui hyvin ja musiikillinen työskentely oli kaikilta osin varmaa. Ainut häiritsevä asia oli mielestäni sähköisten kosketinsoittimien käyttö. Kun paikalla oli orkesteri, olisin itse toivonut akustista pianoa, harmonia tai vaikkapa harmonikkaa sähkösoitinten tilalle.

Vilkkaan viikonlopun jälkeen on mukava alkuviikosta keskittyä arkisiin asioihin, kuten pyykinpesuun.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Iloa ja kiitollisuutta


Kesäisessä illassa mieli on iloinen ja kiitollinen monestakin asiasta:

- Mukava juhannus on eletty. Ei haitannut epävakaa sääkään, vaikka sadetta oli joka päivä. Aattoilta oli kuitenkin aurinkoinen ja kaunis. Sain viettää aikaa rakkaan ystävän, kummitytön ja tämän sisaren kanssa sekä tavata ystäviä.  

- Kummityttö on päässyt opiskelemaan luokanopettajaksi mummin ja minun jalanjälkiä seuraten. Olen niiiiiiin iloinen! Nuoren suuri unelma on toteutumassa, ja kakkosvaihtoehtoonkin olisivat ovet avautuneet. Uskomatonta, sillä juuri lakin saaneelle emme kuvitelleet vielä sisäänpääsyä haaveammattiin! Suuren ilon keskellä toivon jokaiselle nuorelle onnea elämään: opiskelupaikkaa tai työtä. Se olisi tärkeää tässä elämän murrosvaiheessa.

- Tällä viikolla sain tavata Usassa asuvan serkkuni pojan ensimmäistä kertaa. Nuori mies oli iloinen sekä reipas tuttavuus, jonka kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia ja kertoa isänsä lapsuudesta tämän synnyinmaassa. Toivottavasti näemme tulevaisuudessa hänet sisariensa kera pian uudelleen. 

- Eilen saapui mökin uusi sohva. Yllätykseksi se oli osina, mutta onneksi saimme sen koottua suhteellisen helposti - mitä nyt yhtä osaa pyöriteltiin... Olen todella tyytyväinen, sillä sohva on juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Vanha sohva jäi käyttöön ja löytyy nyt saunakamarista.

- Loppuviikolla saamme vieraita niin Pohjois- kuin Itä-Suomestakin. Sää lämpenee ja sade vaihtaa kaistaa...

- Tänään on Ruokolahden leijonan muistopäivä. 25 vuotta sitten mekin sitä metsästimme oopperajuhlien ja Mikkelin musiikkijuhlien välipäivinä, huonolla menestyksellä. Ei näkynyt hännänpäätäkään - eikä edes eukkoja kirkonmäellä!

- Loma... Ihana kesäloma!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kesäinen sunnuntai

                   

Lämmin sunnuntai - ihan kesäinen päivä takana.

Aamulla olin messussa, jonka jälkeen laskettiin kaatuneiden muistopäivän seppeleet sankarihaudalle. Kesämökkipaikkakunnan kirkossa on kiva käydä loma-aikana ja tapasinkin paljon tuttuja. Oli mukava jutella sekä vaihtaa talven kuulumiset. Sain myös terveiset entiseltä oppilaalta, joka oli ekaluokallani 32 vuotta sitten. Miten vuodet kuluvatkaan!

                   

Mökillä haravoin lämpimässä auringonpaisteessa. Rinteessä on paljon mustikanvarpuja ruskeana, joihin lehtiä ei tule. Mustikka on arka pakkaselle ja tarvitsee talvella lumen suojaa. Sitä ei viime talvena ollut. Jännä nähdä, miltä rinne näyttää, kun mustikkaan tulee lehdet. Ruskeaa vai vihreää?

Hiirenkorvat ovat puhjenneet vauhdilla viikonlopun lämpimässä säässä ja nurmikkokin jo vihertää. Ihanaa aikaa seurata kaikkia kasvun ihmeitä luonnon helmassa. Joka päivä jotain uutta ihmeteltävää!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Paluu arkeen


Ihanan pitkä joululoma on päätöksessa ja huomenna alkaa työt. Joulun kukat vielä kertovat kuluneesta ajasta sekä kyntteliköt ikkunoilla ja muut jouluvalot.

Ajatukset ovat vähitellen illan myötä siirtyneet töiden aloitukseen. Kiitollinen olen elvyttävästä lomasta. Päivä pidentyy ja valoa on iltapäivässä jo enenmmän kuin ennen joulua. Enää ei tarvitse tulla pimeässä koulusta kotiin, vaikka aamulla töihin mennessä pimeää vielä onkin. 

Maanantaisin opetan kolmelle eri luokalle uskontoa. Tänään etsin säveliä ja sanoja loppiaisen lauluun Kolmen kuninkaan marssi. Sillä aloitamme huomisen uskontotunnit. 

Eilen saimme vieraita pääkaupungista. He olivat taidekierroksella ja poikkesivat samalla meillä. Oli mukava tavata, jutella ja päivittää kuulumiset.

Loman päättyessä on aina vähän haikea olo, mutta niin kuuluu ollakin. Arki alkaa, mutta se johtaa vähitellen kevättä kohti...

perjantai 7. lokakuuta 2016

Vapaa viikonloppu


En muista, milloin viimeeksi olisi ollut ihan huoleton, vapaa viikonloppu. Äidin sairastuminen elokuun puolessa välissä ja sitä seuranneet hautajaisjärjestelyt ovat vieneet tehokkaasti kaiken vapaa-ajan kahden kuukauden ajan. Sitä ennenkin - jo vuosia - viikonloppuihin sisältyi aina vierailu äidin luona, jos vain olin kotimaisemissa.

Nyt tuntuu vapauttavalta viettää perjantaita tietäen, ettei tarvitse järjestellä mitään. Voi vain käyttää koko viikonlopun itselleen. (No, rehellisesti sanoen - äsken tilasin virkatodistuksia netissä.)

Huomenna tapaan hyvän ystävän ja saan viettää kaksi päivää toisen rakkaan ystävän seurassa. Tuntuu hyvältä. Ei tarvitse miettiä, mitä asioita seuraavaksi hoitaisi, mitä on unohtanut, mitä pitää järjestellä, tilata, etsiä, hakea, sopia... 

Ulkona tuulee. Ikkunan takana on pimeää, syksyä, mutta huomennakin aurinko paistaa ja ehkä vähän vielä lämmittääkin. Surusta huolimatta mieli on valoisa.

tiistai 2. elokuuta 2016

Taidetta monessa muodossa



Kaupunkipäivä sisälsi tänään museokierroksen ystävän seurassa. Ulkona olevien taideteosten lisäksi ihasteltiin ja ihmeteltiin brittitaiteilija Mark Wallingerin mustavalkoisia teoksia, Nora Schroderuksen nokkelia ja hauskoja ihmisten karvoista ja oikeista seteleistä tehtyjä oivalluksia, taiteen tähtitaivaita sekä vanhoja tuttuja, museon omia kokoelmia.


Näyttelykierroksen jälkeen syötiin possunposkea timjamikastikkeella sekä turskanseläkettä rapumajoneesilla. Lisäksi maisteltiin bataattikeittoa, salaatteja sekä jälkiruokana mangomoussea kahvin ja teen kera. Olimme kerrassaan tyytyväisiä lounaaseen. Lisäpisteitä ropisi pöytään tarjoilusta, ystävällisestä henkilökunnasta ja kauniista astiastosta.

 

Museoretkeä siivitti alkavien musiikkijuhlien pop up -konserttihetki, jossa nuori pianisti Liisa Smolander esitti Prokofjevin pianosonaatin. Myöhemmin pianoakatemialaiset pitivät vielä lounaskonsertin ruokapaikassamme. Minä en sitä ehtinyt jäädä kuuntelemaan, sillä lähdin äidin kanssa hoitokodin konserttiin, jossa musiikkijuhlien taiteilijat musisoivat viulu & pianokokoonpanolla teemana tanssi. Tämäkin oli mukava hetki, varsinkin kun äiti selvästi nautti konsertista.


Hauska yksityiskohta päivässä oli aamullinen tapaaminen laitumelta karanneen lehmän kanssa. Ajoin autolla maalaismaisemassa ja yhtäkkiä sivutieltä asteli hieho tielle. Pysähdyin, sillä minulla ei oikein ollut kokemusta lehmän käyttäytymisestä autotiellä. Soitin ystävälle, joka etsi pikaisesti lähellä olevan maatilan yhteystiedot ja ilmoitti puolestani karanneesta nelijalkaisesta isännälle. Toivottavasti lehmä selvisi turvallisesti ystäviensä pariin ehjänä - samoin autoilijat.

Loppuviikko sujuukin musiikin ja teatterin parissa.